Brief Encounter - David Lean nousee seuraavalla suosikki ohjaaja listalla taas muutaman sijan, jos vain sellaisen joskus tekee. 5 elokuvaa olen nähnyt mieheltä ja 4 näistä on loistavia ja se yksikin on todella hyvä. Liian kaunis elokuva tämä oli. Tunnetta oli niin paljon että melko sanaton olo oli elokuvan jälkeen, eli vieläkin. Tippakin tuli linssiin lopussa. Heterot miehet ei kuulemma käytä sanaa "ihana" mutta sitä tämä elokuva oli.
Hero tuli katsottua toista kertaa visuaalisesta näkökulmasta. Huomioita: Kyllä Lentävien Tikarien Talo on huomattavasti visuaalisempi. Herossa on erilaisia kuvaustyylejä sekoiteltu - välillä on mielenkiintoisia kuvakulmia ja välillä kuvataan lähes dokumentaariseen tyyliin. Värien käyttö on mielenkiintoisesti toteutettu - monissa kohtauksissa on valittu jokin voimakas yleissävy ja homma toimii. Maisemat ovat pääosin aika karuja ja värittömiä - poikkeuksena kohtaus, jossa "Lentävä Lumi" on kuolleena pienen järven saarella sekä "Lentävän Lumen" ja "Tuulen" miekkailukohtaus syksyn lehtien keskellä. Palatsikohtaukset ovat aika symmetrisiä ilman mielenkiintoisia kuvakulmia - poikkeuksena loppupuolen miekkailukohtaus vihreiden verhojen keskellä. Kuninkaan edessä olevien öljylamppujen liekkejä on käytetty mielenkiintoisesti luomaan tunnelmia. Useat joukkokohtaukset perustuvat valtaviin sotilas- ja nuolimääriin ja ovat komeaa katsottavaa. Äänipuoli Herossa oli erittäin hyvin tehty kautta leffan - varsinki alun kohtaus, jossa pelataan "shakkia" vesisateessa häikäisee äänen yksityiskohdillaan.
Great Expectations (1946) David Leanin Dickens filmatisointi. Ei mitenkään muistettava elokuva. Hyvä tarinaltaan, mutta ei iskenyt esim. Kwai-joen sillan tavalla. Jotenkin "jäykkä" elokuva. Täältä tullaan, elämä! (1980) 80-lukulainen kotimainen nuorisokuvaus. Aikalailla raikas leffa, joka oli jo alun Pelle Miljoonan esintymisen takia katsottava. Ei myöskään millään tavalla muistettava. Kati Outisen ensimmäinen leffasuoritus.
Chasing Amy - Tämähän oli paljon parempi kuin muistin. Meni ehdottomasti 1. sijalle Kevin Smith filmografiassa. Kypsä draama-komedia hyvällä aiheella. Loistavasti oli kevennys säästetty loppuun ja sillä tavalla Jayn & Silent Bobin esiintyminen toimikin parhaimmin. Nauraa sai ääneen.
Takaa-ajettu (The Fugitive) Tästä joskus aikoinaan pidin kovinkin paljon, mutta monen katselukerran mukana on osa viehätyksestä hieman kadonnut. Yhä kuitenkin yksi toimivimmista toimintatrillereistä. ½ Kuin surmaisi satakielen (To Kill a Mockingbird) Capoten tiimoilta tämä olikin nyt osin ajankohtainen elokuva, kiitos Catherine Keenerin hyvän roolisuorituksen Harper Leenä. Lapsiroolit olivat toimivat ja eri tunnetilat käytiin elokuvan aikana tehokkaasti läpi. Tunnelma pysyi myös koko keston vahvana. Hieno elokuva. ½
Täydellinen Sotilas ***½ RoboCop-vaikutteinen äksöni, jonka pääosaan on haalittu luonnenäyttelijät J-C Van Damme ja Dolph Lundgren. Kuulostaa aika pahalta, mutta eipäs hätäillä. Van Dammehan ensinnäkin on kuin kotonaan, kun pitää esittää jo kerran kuollutta tyyppiä. Dolppakin vetää oman tärähtäneen kersantin roolinsa ilahduttavan railakkaasti ja molemmat lihaskimput onnistuvat olemaan tässä elokuvassa hauskempia kuin missään. Huumori on mustaa ja toiminta komeaa & miehekästä: veren määrässä ei säästellä. TJEU: loppuratkaisu. Van Dammen ehkä paras elokuva. Viihdyttävyyspisteitä antaisin täydet. Dude, Where's My Car? *½ Olisikohan tästä julkaistu jotain SE:tä, jossa olisi taustanaurut mukana? Ehkä sitten minullekin selviäisi, missä kohdissa kuuluisi nauraa. Yhtään sellaista en itse löytänyt. Kyllä komedia saa olla vaikka miten älytön, jos se vain naurattaa. Kovasti tässä kohellettiin ja kaikenlaista kreisiä oli yritetty keksiä, mutta kyllä sinne muutama hyvä vitsikin olisi mahtunut. Turha kai valittaa, koska en ole n. 12-vuotias poika ja en siis kuulu kohderyhmään. Sekaisin Marista ***** Farrellyjen paras elokuva sen sijaan nauratti jälleen täysillä. Kerta kaikkiaan loistava elokuva, joka jotenkin käsittämättömällä tavalla onnistuu yhdistämään törkyhuumorin ja romantiikan. Tästä elokuvasta ei löydy yhtään kohtausta, joka ei olisi hauska. Ja se on paljon. Cameron Diaz on paitsi supersexy, myös erittäin hyvä komedianäyttelijä. Matt Dillonia en ollut ikinä komediassa nähnyt, joten tyyppi yllätti täysin olemalla ehkäpä elokuvan hauskin hahmo niljakkaana hurmurina. Ja Ben Stiller on nero. Täydet pisteet.
Juu, tästä aasiakolmikosta tuo Hero on ainoa jota ei hyllystä löydy koska sitä en muinoin pitänyt näiden kahden muun vertaisena. Hiipivässä tiikerissä juoni ja tarina jotenkin purivat meikäläiseen, kun taas Lentävien Tikarien visuaalisuus on mielestäni vertaansa vailla. Hero ei kummallakaan saralla jäänyt niin hyvin mieleen...
King Kong (1933) - No tämäpäs tökki yllättävän pahasti. Muistin pitäneeni aika paljon aiemmin. Verrattuna uuteen versioon tässä oli parempaa naispääosanesittäjä ja myös alkuasukasheimo Pääkallosaarella oli mieleisempi. En jaksanut katsoa valkosilmäisiä orgasmin kaltaisessa hurmoksessa olevaa massaa. Kunnon Tarzan menoa pitää olla, jos alkuasukkaita kuvataan Suurin ero tarinassa oli se että tässä pedon ja kaunottaren suhde oli yksipuolinen, joka teki Kongista vain pervon. Kuolaava ilme ja kiimainen katse ja sitten kuoritaan naiselta vielä vaatteetkin! Moisesta ansaitsisi linnaa!
Shoot to kill (1988) oli yllättävän viihdyttävä 80-lukulainen maastohäröily. Huonot one-linerit lentelevät sakeana ilmassa. Hölmöjä narukiipeilyjä erittäin hienoissa maisemissa. * * * Lord of Flies (1963) Näin tämän joskus pikkupoikana ja pidin kovinkin jännittävänä ja hyvänä elokuvana. Niin muisti pettää. Elokuva oli kuin telkkarisarja Lost, mutta lasten esittämänä versiona. Lapsinäyttelijöiden huonous paria poikkeusta lukuunottamatta oli lähes Suomi-tasoa. *½ Raiders of the Lost Ark (1981) Tämäkin elokuva tuntui tällä kerran aavistuksen menettäneet tenhostaan. Viihdyttävä tämä toki oli, ja pikkunokkeluuksille jaksoi viellä hymyillä, mutta tietyt ongelmat juonen junnaavuuden ja joidenkin heikompien hetkien myötä estävät antamasta tälle enää aivan täysiä. * * * * ½ Un long dimanche de fiançailles (2004) Tämä elokuva oli hieman liikaakin Amélie. Elokuva täynnä hienoja pieniä "keksintöjä" ja oivalluksia. Henkilöitä oli turhan paljon, ja se sekoitti yhdessä vaiheessa. Sotakohtaukset yllättävänkin goreja ja tyylikkäitä. Jokin tästä kuitenkin jäi uupumaan * * * * Suspiria (1977) Dario Argento ymmärtää elokuvan tekemisestä vain pienen osa-alueen. Juoni oli kökkö, dialogi ja näyttelijäntyö georgelucas-tasoa, juoni täynnä selittämättömiä outouksia jotka jätetään täysin avoimiksi. Siniset ja punaiset värivalot oli asetettu teatraalisen tehokkaasti. Tunnelmassa oli paikoitellen jotain tavattoman kiehtovaa, mutta kokonaisuus ei toiminut oikeastaan juuri mitenkään. * *
50 First Dates - Adam Sandler buumi jatkuu. Nyt oli vuorossa parin vuoden takainen, Peter Segalin ohjaama, lemmenkomedia Aina eka kerta. Sandler esittää naisiinmenevää vesieläinpuiston hoitajaa ja naispääosan edustaja Drew Barrymore hänen ihastustaan. Sivuosissa loistivat mainiot Rob Schneider ja Dan Aykroyd sekä hobittina paremmin tunnettu Sean Astin. Muistiongelmista seuraa ennalta arvattavia kommelluksia, jotka tosin silloin tällöin naurattivat. Viihdyttävä deittileffa. 3/5 Basic - John McTiernan, taattua toimintaa luvassa, 80-luvulla siis. Ei tämä Basic ihan samaa rataa kulje kuin kasarikunkut Die Hard tai Predator, eikä edes pääse samalle tasolle 13. Soturin kanssa. No näyttelijät sentään olivat takuunimiä, kuten Pulp Fiction kaverukset John Travolta ja Samuel L. Jackson, viehättävä Connie Nielsen ja sivuosaspecialisti Giovanni Ribisi. Tarina sijoittunee armeijan harjoituksissa tapahtuneeseen mysteeriin, jota sitten tutkitaan Travoltan ja Nielsenin toimesta. Outoja kuolemia sattuu jne. Vähän tekemällä tehdyltä kuulostaa... 1+/5 One Hour Photo - Robin Williams vakavassa roolissa on yhtä kuin hyvä. Insomniassa jo psykopaatiksi pukeutunut Williams on vastaavassa roolissa tässäkin, tosin nyt jopa hieman enemmän psyko valkoisine hiuksineen ja outoine mieltymyksineen. Jälleen kerran naispääosasta vastaa ihastuttava Connie Nielsen, muiden näyttelijöiden jäädessa hieman taka-alalle. Hieno kuvaus hieman ylimenevästä perversiosta. 4-/5
Julie Taymor: Titus (1999) Brutaalin väkivaltainen ja traaginen, silti jopa viihdyttävä ja huikean vangitseva Shakespearen Titus Andronicus-nimiseen näytelmään perustuva kekseliäs kollaasinomainen elokuva joka ei takuulla jätä ketään kylmäksi. Aikakaudet sulautuvat toisiinsa vaivattomasti ja Shakespearen kieli soljuu ilmavasti upeissa puitteissa. Seymor viljelee runsaasti viittauksia muihin tunnettuihin teoksiin joista mainittakoon vaikkapa Fellinin Satyricon-elokuva ja Davidin Marat'n kuolema- maalaus. Näyttelijät parasta A-luokkaa. Ehdottomasti yksi parhaista viime aikoina näkemistäni elokuvista - täyden kympin leffa.
En muista olenko jo tästä kirjoittanut, mutta ainakin toisto tehoaa. À bout de souffle (1960) Niileksen suositus! Elokuva saapui eilen Thehut.comista ja samana iltana katselin kaikkine extroineen läpi. Kyseessä toinen katselukerta. Tässä on kerrassaan elämää suurempi elokuva - syy siihen, että elokuvaharrastusta kannattaa vielä jatkaa. Jean-Luc Godardin elokuva on 50-luvun lopun näkemys coolista; huima juoni taka-ajoineen, jazz, jenkkiautot, aurinkolasit ja hatut sekä paljon paljon muuta tekevät tästä elokuvasta unohtumattoman. Esimerkkinä Jean Sebergin esittelykohtaus Champs-Élysées'llä on hieno. Juonta paljastamatta myös loppu on mainio - yllätyksekäs ja hyvin kuvaava. Momentumin R2UK -versio on hyvä, kuvanlaatu on iän huomioon ottaen tosi hyvä. Tästä vois kyllä arvostelunkin kirjoittaa. Traileri
Tillsammans - Kimpassa - Töissä kuuntelin Abban SOS-kappaleen ja tuli palava halu hommata tämä elokuva omaan hyllyyn. Ei elokuva edelleenkään pettänyt. Naurua ja herkkyyttä tarjoillaan niin että joutuu hymyssä suin pyyhkimään kyyneleitä. Näyttelijät ovat kaikki juuri oikeassa elokuvassa. Toisille loppu varmasti menee yli-imeläksi mutta itselle tuo toimii näköjään joka kerta. Aidosti taas iloinen olo. 4.5/5
Minä en kuunnellut töissä Abbaa, mutta pakko yhtyä Jarkon mielipiteeseen.Tillsammans on ehdottomasti Lukas Moodyssonin paras elokuva (ei se Fucking Åmål kauas jää). Harmi että herra ohjaaja on tuon loistavan kommari-kolhoosi-yhteishali-leffan jälkeen lähtenyt rankistelemaan ja etsimään shokeeraavia aiheita elokuvilleen. Lilja-4-Ever nyt vielä meni, vaikka en sitä ole halunnut uudelleen katsoa. Viimeisin pökäle Ett Hål i mitt hjärta on vielä näkemättä, mutta ei tällainen kaunosielu sitä edes halua nähdä... Tässä leffassa on loistava iloinen ja positiivinen tunnellma, joten Tillsammans on teiniangstin kurjimuksessa rimpuilevalle varmasti aivan liian imelä. Sen verran Jarkkoa ojennan, että tälle leffalle voi antaa 5/5, sillä ensinnäkin leffa jättää pitkäksi aikaa hyvän mielen ja toiseksi sana aparaatti saa aivan uuden merkityksen!
Manderlay (2005) En olekkaan ennen tähän threadiin kirjoitellut, mutta nyt on pakko. Kolahti ja kolahti kovaa. En edes osaa vielä perustella miksi pidin siitä niin kovasti, sen verran on vielä leffaa pureskeltava. Jännintä on se että yleinen leffamakuni on PALJON viihteellisempi ja vähemmän taiteellinen, mutta mielestäni tarinat (joita liian harvboin nykyleffoista löytyy) on sekä Dogvillessa että Manderlayssä aivan omaa luokkaansa. Miinuksena hieman häiritsevä heiluva kuvaus. Ymmärrän kyllä toisaalta hyvin niitä jolle tämä leffa ei kolahda alkuunkaan. Tämä ei ole kaikille. Pongoja voin antaa vasta uusintakatselun tai perusteellisemman pureskelun jälkeen.
One, Two, Three (1961) ½ Billy Wilderin normaali komedia kylmänsodan ajalta. Kertoo Länsi-Berliinin Coca-cola tehtaan johtajasta, joka joutuu erikoiseen tilanteeseen, mutta josta selvitään reippaalla toiminnalla. Nokkelaa huumoria ja hauskoja letkautuksia viljellään laajalti koko elokuvan ajan. Ei elokuvana kestä kuitenkaan kovin montaa katselukertaa. Huomattavasti heikompi kuin Wilderin parhaat Sunset Blvd, Piukat paikat tai vaikkapa Sabrina. James Gagney alati huutavana ja edestakaisin juoksevana pomona alkoi lopussa kyllästyttämään. Hyvin on kuitenkin tuotu esiin se lännen ja idän (Neuvostoliiton) poliittinen ero ja tämän takia elokuva olikin poliittisista syistä 60-luvulla bannassa.
Casino Kymmenisen vuotta sitten edellisen kerran tämän katsoin ja aika hyvin muistikuvat pitivät kutinsa. Erinomaista scorsesemaista ohjausta ja kerrontaa, jonka ainoa selvä heikkous on se että hahmot jäävät liian etäisiksi. Tällöin on myös vaikea samastua tyyppeihin ja elokuvan käänteet jäävät hieman tehottomiksi. Muutenhan tämä jatkaa hyvin pitkälti Goodfellasista tutulla ominaisella linjalla eli komeaa katseltavaa on. 4/5 10 Rillington Place Oikean elämän sarjamurhaajiin perustuvat elokuvat ovat aina mielenkiintoisia ja tämä Robert Wisen ohjaus kuuluu ihan parhaisiin. Ensinnäkin Richard Attenborough tekee varsin hyytävää jälkeä pääosassa John Hurtin ja kumppaneiden säestäessä hyvin. Toisekseen elokuvan tunnelma pysyy korkeana intensiivisen ohjauksen ja esim. äänimaailman avulla. Osansa siihen tuo että elokuvaa on kuvattu samoilla nurkilla kuin oikeat hirmuteot tapahtuivat. Hienosti on myös jenkkiohjaaja onnistunut kuvaamaan sodanjälkeistä ankeaa Lontoota ja sen ihmisiä. 4½/5 Young Adam Tämä osoittautui positiiviseksi yllätykseksi osin nyrpeiden arvostelujen tuottamiin ennakko-odotuksiin verrattuna. Ankeat brittimaisemat näyttävät itse asiassa kauniilta tässä Mackenzien kuvaamana. Ewan McGregor puolestaan tekee yhden ehdottomasti parhaista rooleistaan ristiriitaisena Joena, mutta silti ehkä vielä enemmän vakuutti Tilda Swinton proomunomistajana. Tarina on totuttuun tapaan ankea mutta ajatuksiaherättävä. Alaston- ja seksikohtaukset puolestaan isossa määrässään alkoivat tuntua jo hieman itsetarkoituksellisilta. 4/5
Radio tekee murron (1951) Kyllä tuo Kassilan Matti on erikoinen ohjaaja - kaikki miehen ohjaamat elokuvat ovat hyviä tai erinomaisia ja vieläpä taidokkaasti tehtyjä. Radio tekee murron kuuluu siihen Kassilan uran alkupuolen elokuviin, joiden perusteella työtarjouksia alkoi tulla SF:lle. Radio tekee murron elokuvassa Hannes Häyrisen esittämä radioreportteri joutuu liriin tehtyään lavastetun murron. Vauhtia ei elokuvasta puutu. Varmasti on Kassila katsonut muutaman film-noirin ja/tai Hitchcockin thrillerin ennen elokuvan tekoa. Tekninen taso oli julkaisussa heikko, printissä oli roskia ja filmi on välillä epätasainen, mutta yleisesti kuva on kuitenkin tarkka. Teksti
Huutajat - Screaming men Piti katsella toistamiseen tämä dokumentti oululaisesta mieskuorosta. Hauska pätkä niinkuin on kyseinen kuorokin. Hyvin ohjaaja Mika Ronkainen on osannut ottaa oleellisen esiin tästä ryhmästä. Kyllä dokumentit vaan on kivoja Rising Sun - Nouseva Aurinko Kaufman kun ohjaa, niin kyllä meikäläinen katsoo. Vaikka kyseessä onkin yhden suosikkiohjaajani elokuva, niin pakko se on todeta, että tämä ei todellakaan edusta Kaufmania parhaimmillaan. Rising Sun on aika viihteellinen ja kertakäyttöinen trilleri. Pääosissa nähdään loistava Connery ja huono Wesley Snipes. X-Men 1.5 Joo, pidennetty versio ekasta X-menistä... Ihan viihdyttävä elokuva, mutta turhaa tästä on "syvempiä" tasoja hakea. Mutta onhan kerrattu taustat kolmosta odotellessa
Dude, Where's My Car? Tuo tuli telkkarista viimeviikolla katsottua ja oli kyllä mielestäni ihan hauska kohellus pätkä. Peukku ylös. :thumbsup: Underworld: Evolution Olisi ensin kannattanut katsoa ensimmäinen Underworld sillä viittauksia ensimmäiseen leffaan tuli aika kasa. Ihan hienoa ja menevää toimintaa ilman turhia comic sidekickkejä, ihan mielellään tuon kerran katsoi.