Poseidon Todella surkeaa kuraa... jokaisen ihmisen kohtalo kiinosti yhtä paljon kun naapurin naisen menkat. 5000 ihmistä kuoli ja sitten jäi 7 henkilöä henkiin joista muutama kuoli silloin tällöin matkalla läpi muovisen aluksen. Hoh hoijaa.. Odotin edes hienoja tehosteita ja efektejä tai edes jotain mutta ainut lohtu mitä leffasta sai olivat erään sukeltamassa olevan naisen hyvät tissulit (saattoi nännikin vilahtaa). Tosin seurustelen maailman ihanimman tytön kanssa joten tuokaan ei auttanut... 2- / 5 Weather Man jotenkin leffassa ei tapahtunut mitään eikä leffassa ollut alkua eikä loppua.. Silti jotenkin tykkäsin leffasta. Cage osaa kyllä näytellä säälittävää kaikki ahistaa ja vituttaa miestä.. tosin semmoista roolia nykyään aikapaljon tainut vain tehdäkkin.. En kyllä ihan heti uudelleen katsoisi.... Ehkä 5 vuoden päästä alelaarista.. 3-/5
En osaa oikein antaa arvosanoja. Sanotaan nyt että alkukauden kreisikomedioista Bananas ja Love & Death on 4/5 komedioita, niin Sleeper menee sitten 3-3.5 kategoriaan. Woody Allen maratonin päätti tänään A Midsummer Night's Sex Comedy. Oikein leppoisa komedia 3 pariskunnasta viikonloppu lomalla kauniissa mökissä ja kauniin luonnon keskellä. Vanhat tunteet kuohahtelevat ja uusia suhteita halutaan luoda toisten selän takana. Mia Farrow onnistui olemaan todella hehkeä roolissaan. Woody ja Tony Roberts taas kerran onnistuivat loisteliaasti. Tunnelma oli loistelias koko elokuvan keston ja kuvaus, joka toi luonnon hienosti esille, oli kaunista. Mukava elokuva joka tekee mieli katsoa uudestaan pian. Mitä nyt kun kaikki Woodyt hyllyssä on katsottuna? Lisää kaipaan.
The Matrix Revolution Trilogian päätös. Elokuvissa näin tämän viimeksi ja ei silloin oikein säväyttänyt. Nyt kun tämän näki dvd:llä, niin tuntui paljon paremmalta. Taas mukana loistavia kohtauksia. Smithin ja Neon juoksu märällä tiellä ja alun clubi kohtaus taattua laatua ja erittäin hienoa katseltavaa ja kuuneltavaa, koska äänetkin olivat kohdallaan. Zionin taistelut käytiin ja saatiin päätökseen. Hyvä leffa kyseessä ja sittenkin melko hyvä lopetus Matrixille.
Bubba Ho-Tep *** Ihan hauskahan tämä oli, ei siinä mitään. Jotenkin vain vaivasi sellainen pieni taspaksuus ja hukattu potentiaali hauskan aiheen tiimoilta. Itse en ole ikinä ollut mikään ihmeellinen Campbell-intoilija, mutta onhan siinä äijässä jotain käsittämätöntä karismaa. The Wicker Man ***½ Säväytti ainakin minua mystisyydellään ja selkäpiitä karmivalla loppukohtauksellaan. Christopher Lee tekee kyllä hienoa työtä, vaikka odotin jotain hieman kiihkeämpää. Ehkä parempi näin. Shallow Grave ***½ Tässä tapauksessas olen melko varma, että arvosana nousee heti kun ehdin katsomaan toisen kerran. Ei tämä kylmäksi jättänyt ekallakaan, mutta jotenkin ei vaan saanut ihan kunnon otetta juonesta. McGregor on yksi suosikkinäyttelijöitäni, ja mies hoitaa homman kitiin hienosti tässäkin leffassa.
Onpas vallan unohtunut kirjoittaa tästä elokuvasta: Modern Times (1936) Viisi täyttä ja isoa hymiötä. Paras Chaplinin elokuva, paras mykkäelokuva (pidän edelleen mykkäelokuvana), paras m/v elokuva, paras lähes kaikessa. Edellisestä katsomiskerrasta oli vierähtänyt melkein puolivuotta, mutta leffa on edelleen voimallinen sen tarinan ja kerronnan takia. Elämää suurempi elokuva ja jälleen hyvä syy jatkaa elokuvaharrastusta. Chaplin kertoo tarinan kahdesta kulkurista, jotka kamppailevat kurjuudessa, köyhyydessä ja nälässä. Sattumalta he tapaavat ja lopulta päätyvät yhteen. Tässä elokuvassa on oivallettu parhaiten, miten lähellä nauru ja itku voivat olla toisiaan. Surullisen perusvireen keskellä on tilannetta keventäviä kohtauksia, joita ei voi kuin ihailla. Absurdi unikohtaus keskiluokkaisesta elämästä on vaan osoitus siitä, mihin jokainen periaatteessa pyrkii, myös köyhä. (lue: Amerikkalainen unelma) Älytöntä neroutta ja tarkkuutta! Nykyajan loppukohtaus jäi erityisesti mieleen ja mietityttämään. Tällä Chaplin hyvästelee kulkurihahmonsa, mutta hyvästijättö on surullisen sijaan enemmänkin toivorikas. Elokuvan loppukohtaus sijoittuu takaa-ajokohtauksen jälkeen. Kohtaus käynnistyy välitekstillä ”Dawn” eli Aamunkoitto. Tämä antaa vinkin siitä, että kulkurit ovat mahdollisesti paenneet koko edellisen yön ja nyt heillä on uusi, alkava päivä kokonaan aikaa matkustaa. Näytetään tie – kulkurille tuttu ja ehkä turvallinen väylä uuteen paikkaan. Pääpari (Chaplin ja Goddard) on pysähtynyt tien reunalle. Chaplin sitoo kenkänsä nauhoja ja naiskulkuri (Goddard) korjaa kantamuksiaan. Myös heidän puuhansa viittaavat pitkän matkan olevan edessä. Nainen murtuu ja kysyy ”Mitä järkeä on yrittää?”. Tähän toinen ”Piristy, kyllä me pärjäämme.” Nämä kaksi repliikkiä ovat kauneimpia koko elokuvassa, josta muutenkin on smalltalk ja turha puhe poissa. Kuka tahansa aikalainen voisi olla tässä naiskulkurin paikalla. Tämä idealismi tarttuu pian myös naiseen ja he lähtevät liikkeelle. Tämän jälkeen he vielä pysähtyvät keskelle tietä, jossa Chaplinin esittämä kulkuri selvästi osoittaa huuliaan ja kehottaa hymyilemään. Edelliset repliikit ja nämä eleet ovat selvää viestiä katsojille ja koko universumille; aina kannattaa yrittää ja hymyillä, vaikka sen hetkinen tilanne näyttäisikin kurjalta. Lisättäköön, että taustalla on koko kohtauksen ajan soinut Chaplinin säveltämä evergeen Smile. Tästä kulkurit lähtevät sitten tallustamaan kameran seuratessa suoraa ja avointa tietä pitkin ja pienenevät vähitellen. Myös tie on avoin heidän (ja meidän) tulevaisuutta varten. Hieman yllättäen, Plazalta ei löydy arvostelua tästä leffasta.
Geishan muistelmat - Visuaalisesti silmiähivelevän kaunista katsottavaa, mutta sisällöllisesti ontohko. Päähenkilön tunteisiin (tai luonteeseen!) ei päästä kiinni ollenkaan, sivuhahmotkin jäivät yhtä etäisiksi. Melkoisen yhdentekevä elokuva, joka ei raapaise pintaa syvemmältä. Katsoja ei pääse kiinni Geisha-"kultista", sen asema yhteiskunnassa ei valotu eikä sitä myöskään juuri kyseenalaisteta päähenkilöiden taholta. Elokuvan pointti jää melkoisen epäselväksi.
Loistava Saksalainen draama Sveitsiläisen naisen salamannopeasti syttyneestä rakkaudesta komeaan Masai soturiin. Upeat maisemat, hieno Afrikan tuntu, tarina rakkaudesta TODELLA erilaisesta kulttuurista olevien henkilöiden kesken. Yksi parhaista rakkauselokuvista joita olen nähnyt ~30 vuoden aikana. Ja mikä parasta: TÄMÄ TARINA ON TOSI ! :thumbsup: http://www.finnkino.fi/elokuvaesittely.asp?movie=1070 http://www.massai.ch/de/startseite.asp
Hetkeksi oli aikaa istahtaa alas, niin katsoin samoin tein pois nurkkiin kertyneitä elokuvia. Sideways Kovasti kehuttu ja palkittu, rauhallisesti etenevä ns. fiksu komedia kahden varhaiskeski-ikäisen miehen häitä edeltävästä lomamatkasta viinien pariin. Miellyttävä, hiukan tanniininen, mutta luultavasti liian älykäs minulle, koska en nähnyt tätä kaikkien kehujensa arvoiseksi. Vähemmällä hypetyksellä olisin nauttinut enemmän - nyt oli liian suuret odotukset. Yellowbeard Graham Chapmanin kirjoittama ja pääosittama merirosvokomedia. Mukana Marty Feldman, Madeline Kahn, Cheech&Chong sekä melkein kaikki Pythonit. Ainekset ovat miellyttävään kokonaisuuteen, mutta lopputulos on lattea pannukakku - ilman hilloa. Constantine Sarjakuvafilmatisointia ei käsittääkseni ole kovin paljoa arvostettu, mutta itse pidän tästä. Tunnelma on tehokkaan synkeä leffan ajan, Keanu on äreän kyyninen, mukana on paljon mystillisyyksiä ja kuvakulmat tyyliteltyjä. Alkuperäinen sarjakuva ei ole itselle tuttu, joten en tiedä miten onnistunut adaptio tämä on, mutta itsenäisenä leffana toimii. Chaplin Richard Attenboroughin ohjaus Chaplinin elämästä, perustuen omaelämänkertaan. Downey on varsin mainio pääosassa, eikä leffasta tuttuja näyttelijöitä muutenkaan puuttunut. Chaplin Collectionin dokkareiden jäljiltä tapahtumat olivat aika pitkälti tiedossa, joskin leffa toi mukaan raadollisuutta. Leffasta myös tunnisti toisintoja vanhoista dokkarin pätkistä, kuten Chaplinin saapumisesta Lontooseen. Tähdet kertovat, Komisario Palmu Oma suosikkini Palmu-leffoista. Leffassa vilisee tuttuja suomalaisnäyttelijöitä, joka jaksaa ilahduttaa. Esmes Esko Salminen nuorena kapinallisena. Dialogi tuottaa suurta iloa tahallisella ja tahattomalla huumorillaan. "Saaks röökaa, inspehtoori. Pistätteks te mun poseen?"
Niin no, ketään tuskin kiinnostaa pelkästään se, mitä kukin on viimeksi katsonut. Jotain kommenttiakin voisi laittaa
Ja mä katoin telkkarii pitkästä aikaa... ja itseasiassa Final Destination 3 tuli katottua. Sairaan huono juoni, sairaan surkeaa näyttelemistä mutta sarjanomaisesti ihan mielettömän hienoja ja innovatiivisia kuolemia. Nauratti muutama taas ihan mielettömästi.. Kerran kattoo mielellään noiden takia. ps. 2 osassa on elokuvahistorian hienoin kolari ja 3 osassa hieno nopea lyhyt kolari vähä ku tappavassa aseessa.. elokuvana 1,5/5 kerran katsomis viihteenä 4/5
Taxi Driver Todella hieno elokuva. De Niro tekee parhaimman roolisuorituksensa ikinä hyvin omaperäisenä henkilönä, joka päättää hankkia jotain tekemistä ja rupeaa taksikuskiksi. Partly truth, partly fiction. A walking contradiction 5/5 Evil Dead : Army of Darkness Paras Evil Dead.. Koomisuutta on lisätty, ja Ashin lausahdukset saavat aina hymyn huulelle. Clatto Verata N... Necktie... Nickel... It's an "N" word, it's definitely an "N" word! 4+/5
Scarface (1983) Aikamoista tykitystä. 1983, eli syntymävuotenani julkaistu leffa sai tuolloin taatusti aikaan hämmennystä moottorisahoilla sekä muulla ns. raakuudellaan ja epäsovinnaisuudellaan. Tästä tuli paljolti mieleen Godfather, eikä vähiten Pacinon läsnäolon vuoksi. Kuviohan on aika samanlainen, eli pikkutekijästä tulee pomo, joka vähitellen tuhoaa lähipiiristään muut. Pacino veti jälleen kerran roolinsa erittäin tyylikkäästi. Hahmo ei ollut näyttelijän kannalta lainkaan sieltä helpoimmasta päästä, mutta Pacino näytti omaksuneen sen paremmin kuin hyvin aina puhetyyliä myöten. Teknillisesti moitittavaa jäi lähinnä äänistä, jotka ovat varsinkin bassoltaan harmillisen alakantissa, vaikka tämä SE oli jaksettu vääntää DTS-muotoonkin. 4+/5
Nattvardsgästerna (Talven valot) Tulikohan tässä nähtyä Bergmanin paras elokuva. Tämän hetkisillä tuntemuksilla tämä tosiaan menee ainakin Mansikkapaikan rinnalle jos ei ohikin. Elokuvat toki ovat erityyppisiä, vaikka teemat tietysti sivuavat toisiaan. Pitää ihailla sitä, kuinka hienosti kohtauksissa on esimerkiksi valoa käytetty. Mm. sen takia muutamiin kohtauksiin tulee ihan omalaatuisensa tiivis tunnelma. Elokuvan aihe ja sen käsittely puolestaan on takuulla tuon ajan Ruotsissa ja miksei muuallakin herättänyt kirkollisia piirejä. Gunnar Björnstrand pääosassa pappina ikäänkuin kruunaa kokonaisuuden. Aivan ensiluokkainen elokuva. 5/5 Heat Nyt kun Vice tuli teattereihin, niin ennen sen näkemistä on hyvä palauttaa mielin kuinka hyvä se Mann oikeasti onkaan. Heat on kyllä niin timanttisen hieno leffa, ettei siitä puutteita juuri löydä. No, olkoonkin että Pacinon perusräyhääminen edelleen ärsyttää, mutta ei anneta sen häiritä koska muuten mies tekee niin hyvän roolin. Heat on kuitenkin ehkä se kaikkein täydellisin Michael Mann -elokuva, josta tyyliä, draamaa ja viihdyttävyyttä ei puutu lainkaan. 5/5 College Tämä Kenraalin jälkeen valmistunut Keaton-leffa ei sitten lainkaan ole niin hyvää materiaalia. Aika tyhjänpäiväinen tarina saa seurakseen tukun tyhjänpäiväisiä gageja, joukossa tosin onnistuneitakin. Elokuvan ylivoimaisesti parhaat hetket koetaan ihan lopussa. Buster nyt pelkällä läsnäolollaan tekee kuitenkin elokuvan katsomisen arvoiseksi. 2/5 Steamboat Bill, Jr. Tämä taas sitten on ihan eri maata, tosin valitettavasti vain alkua Keatonin uran ja elämänkin alamäessä. Äärimmäisen viihdyttävä ja hauska leffa, jonka olisi toivonut olevan hieman pidempikin. Hauskuuden lisäksi sisältö jää ehkä hieman ontoksi pinnallisine romansseineen, josta elokuvan ainoat miinukset tulevat. Lopun myrskykohtausten toteutuksen näyttävyyttä ja Busterin stunttien hurjuutta voi vain ihailla. 4½/5
The Seventh Sign(1988) Miten tämän voisi sanoin kuvailla..en ymmärrä elokuva jossa on kaikki kohdallaan on silti huono. Budjetti tarpeeksi suuri,näyttelijät ok,soundtrack kaunis,kamera ajot hienoja,kuvauspaikat kiinnostavia,ohjaaja tehnyt pätevää työtä plus idean pitäisi olla mielenkiintoinen kun se kertoo maailmanlopun merkeistä. Ei hemmetti sentään,katsoin suu auki kun elokuva velloi eteenpäin ja pitkästyttävät kohtaukset seurasivat toinen toistaan ja koko elokuvan toteutus oli niin perseestä kuin olla ja voi. Siis tälläisiä elokuvia näen harvoin jossa kaikki on oikein mutta on silti aivan paska koska juoni ja sen toteutus on aivan idioottimainen. 2/5 annan säälistä koska jokainen osa-alue oli timanttia yhtä vaille.
Lupaus ****/ 5 Pidin leffasta, suomalaisia sotaleffoja kun ei ole paljoa. Kuvaus nyt aina välistä oli vähän tönkköä ja tietokone-efektit nyt vähän niin ja näin mutta pikkuvikoja :king:
Levoton veri (1946) Tulion melodraama, joka on pikkasen heikompi kuin arvostelemani Sellaisena kuin sinä minut halusit. Tarina on puhdas kolmiodraama, jossa siskokset rakastuvat samaan mieheen. Toinen jopa pääsee naimisiin hänen kanssaan, mutta jotain uskomattoman surullista tapahtuu... Heikkous edellämainituun on useampi henkilö ja tarina, joka ei lähtökohtaisesti ole niin mielenkiintoinen. Tutut melodraaman elkeet ovat mukana kuten sentimentaalisuus, dramaattisuus ja vahva tarina. Regina Linnanheimo tekee vahvan roolin kohtalokkaana naisena. Myös hyvät extrat suomijulkaisulle.