Tupakkalakon olemisen sietämätön keveys

Olet visiin juossut liian lujaa jos on veren maku suussa lenkin jälkeen. Kokeile vähän hiljaisemmalla vauhdilla ja kasvata miellummin lenkkeilyyn kulutettua aikaa kun tehoja. Itse tein aikaisemmin saman virheen: aloitin liian lujaa ja aika nopeasti meni koko hommasta maku. Nyt aloitin tietoisesti hiljaisemmalla vauhdilla ja nyt vajaa ½ vuotta myöhemmin tuntuu edelleen siltä että on mukava lähteä vähän jolkottelemaan... Nuorempana itsekin inhosin lenkillä käymistä mutta nyt se tuntuu jopa mukavalta puuhalta.

Yksi tuttu kertoi että vuoden päästä alkoi olla sellainen tunne ettei koko ajan mieti tupakkaa. Kovaa hommaa tämä lopettaminen, hitto No, itse poltan taas tällä hetkellä mutta katellaan, katellaan...

 

Lenkkeily alkoi minulla tuntua hyvältä vasta parin-kolmen kuukauden jälkeen; siihen asti se oli enemmän ja vähemmän tuskallista. Ensimmäisellä lenkillä pystyin juoksemaan pari lyhtypylvään väliä, jonka jälkeen istuttiin tienposkessa pitkä tovi ennenkuin lähdettiin takaisin kotiin. 2-3 kertaa viikossa kuitenkin yritin aian hieman pitempää lenkkiä ja kuukauden päästä alkoi henki hieman kulkea paremmin ja lenkitkin menivät suurimmaksi osaksi juosten tosin välillä kyllä piti pistää kävelyksi. Hapenottokyky alkoi parantua parin kukauden jälkeen jolloin juokseminen alkoi pikkuhiljaa tuntua mukavalta, tosin seuraavana ongelmana tuli sitten lihasten ja nivelten kesto. Periaatteessa ensiksi parantuu hapenottokyky, sitten lihaskunto ja vasta n 10 kuukauden päästä alkavat nivelet olla vahvistuneet kestämään pitempää juoksua.
Jos ihminen on yhtä nikotiiniriippuvainen (en puhu siis henkisestä vaan fyysisestä riippuvuudesta) niin en voi suositella lopettamisen yritystä ilman kunnolista korvaushoitoa, ja nikotiiniriippuvaiselle se ei ole mikään nicorette purkka. Kannattaa suosiolla hakea zyban resepti lääkäriltä.

 

Tänään meni lenkki jo paremmin. Ilmeisesti viileys auttoi tilannetta. Oksentaminen ei ollut lähelläkään ja matkaa kertyi 7,5 km.

Hyvä ehdotus, mutta en voi => muutoin menisivät mummelit ja muut vastaavat amatöörit ohitse ja se kolhisi taas liikaa tällaisen raavaan miehen itsetuntoa. Kyllä sitä pitää heti alussa näyttää kuka on pururadan uusi kingi.

Mikään ei ole niin motivoivaa kuin muiden lenkkeilijöiden ohittaminen. Olkoon nämä muut sitten vaikka noita vanhoja papparoita kävelysauvoineen.

Onneksi viereisellä lenkkipolulla ei näy itseni lisäksi kuin 65+ jengiä.

Ahaa. Taidan sitten pitää tässä 2-3 kuukauden tauon ja yrittää sen jälkeen uudelleen. Jos vaikka tuntuisi sitten paremmalta .. no vitsi, vitsi

Savuttomuutta takana nyt 116 h. Sekavia tulee puhuttua ja lievää paranoidisuutta ilmentyä. Jokohan tässä on tullut rääkättyä itseään tarpeeksi?

 

Update:
Kohta tulee kahdeksan kuukautta savutomuuta täyteen. Vaikka on tullu viunaa otettua useamminkn ilman sortumusta, nyt oli pakko postata. Pelailin kaikessa rauhassa FF VII:kaa, muutama olut alla, hillitön nikotiinin tuska! Pakko oli lähteä penkomaan laatikoita, notta missä ne nicoreten jämät onkaan...

Aikasemmin ei mitn heikkoa, nyt microtab kielen alla. Ei ymmärrä.
Jos olis ollu lähellä joku jolla tupakkaa, aivan varmasti olisin polttanut!

Ei voi ymmärtää

 

Tuohon on helppo vastaus: nikotiiniRIIPPUVUUS. Mitkään nikotiiniin perustuvat korvaushoidot ei auta koska ongelma on nikotiini, tavasta voi päästä eroon mutta ei riippuvuudesta. Tuohon ei auta kuin rautainen tahdonlujuus olla riittävän kauan ilman _nikotiinia_ tai sitten vaihtoehdon voi kaivella aiempaa ketjusta.

 

11 vuotta polttanut ja viimeiset pari vuotta noin 20-30 tupakkaa päivässä. Nyt 30 tuntia takana ilman savuja. Kädet meinaa vatkata vähäsen ja olo ei ole mitenkään niin parhain. :OI Kävin just hakemassa laastarin olkapäähän, muttei ainakaan vielä ole vaikuttanut mitenkään. Saa nähdä kauanko jaksan kiduttaa itseäni jos olo ei parane...

 

Parin kaverin kanssa kesällä mökillä, ollessamme "herkässä tilassa", päätimme että lopetamme kaikki sauhuttelun 1.9.
-Toinen kavereista on nyt viimeisen viikon vetänyt tupakkia kaksin käsin, teki mieli tai ei. Näin kuulema varmistaa sit että savuttomuus tuntuu oikeasti hyvältä kurkussa ja keuhkoissa...
-Toinen taas jatkanut kessuttelua "normaaliin" malliin

-Itse lopetin aikaisemmin, ja nyt reilut 63 tuntia 30 minuuttia savuttomuutta takana.. Ei juurikaan tunnu että olis mitään pahempia oireita tähän mennessä tullut, tosin vieroitusoireita tuntuu kyllä aiheuttavan se, että kun duunissa röökikopissa kuuli aina ne parhaat tarinat ja jutut, ja nyt kun ei sinne koppiin viitsi mennä, niin tuntuu että olisi jäänyt ihan ulkopuoliseksi kaikista "tärkeistä" asioista... :hitme:

Korvaushoidoista sen verran, ettei noita nikotiinituotteita tee mieli, mutta Xylitol-Jenkkiä tuntuu menevän reippaammin mitä yleensä, ja sehän pistää pierettämään niin P*rkeleesti!

 

Kohta kaksi kuukautta polttamatta, ihan hyvin menee. Nikotiini purkkaa 2mgr Nikorette lakritsia menee sen 8-10kpl pivässä. Tupakkia tekee joskus illalla mieli mutta se hetkittäinen tunne menee pian ohi kun tulee muuta mieleen. Tänään aamulla unohtui purkat kotiin ja ajattelin olla ilman, mutta oli pakko hakea lähikaupasta satsi. En uskaltanu ostaa pelkkää salmiakki Jenkkiä. Hyvin lakko etenee... Seuraavalla kauppareissulla ostan ison pussin tuota salmiakki Jenkkiä ja koitan sillä.

 

Hyvä EskoMörkö!!

Kaksi kuukautta on jo pitkä aika. On se nikotiinipurkka paljon pienempi riesa kuin tupakka. Ei kannata hirveästi tuossa vaiheessa riskeerata.

 

Kesällä olin 2.5kk polttamatta, enkä tarvinu mitään korvaavia nikotiinivalmisteita tai mitään muutakaan tupakan korvikkeeksi. Eikä edes suuremmin haluttanut missään välissä tupakkaa. Tosin kesällä olikin tekemistä aikalailla riittämiin, eikä siinä pahemmin edes kerennyt ajattelemaan tupakointia. Noh toisaalta samanlaisia kesiä on ullut jo useampi peräkkäin...

 

Olen yrittänyt lopettaa ainakin 3 kertaa ja joka kerralla olen pysynyt kk maksimissaan ilman, kärsien koko ajan. Ostin sit Allen Carrin "Easyway to stop smoking"-kirjan ja siitä lähtien lopetus on sujunut aika vaivattomasti. Kirjassa pohditaan polttamisen oikeita syitä ja virheellisiä mielikuvia, joita polttamiseen liittyy. Kirjan lukeneista ja neuvoja seuranneista 95% pääsee irti tupakasta. Viimeisen tupakkani poltin 16.7.

 

Vaikea kuvitella että 95% selviää nikotiiniriippuvuudestaan pelkän kirjan avulla. Sosiaaliseen- ja tapariippuvuuteen tuo kylläkin voi auttaa...

Voitko kertoa vähän enemmän noista kirjassa mainituista neuvoista? Olitko itse kauankin poltellut?

 

Eihän tuo ole mitään. Minun neuvoni lukeneista ja seuranneista 100% pääsee tupakasta irti .. lopullisesti.

Neuvoni on siis ...

Spoiler

Älä enää koskaan polta!

 

Vahvistan kyllä Villepohin kokemuksia :thumbsup: . Tupakkaa tuli polteltua toistakymmentä vuotta ja riippuvuus tuotteeseen oli kaikkea muuta kuin sosiaalista.

Noin pari vuotta sitten latasin tuon Allen Carrin kirjan pdf:nä ja luin sen huvin vuoksi. Tupruttelu tuli lopetettua melko nopeasti tästä.

Kirja on huonosti jäsennelty ja ärsytyskynnystä hipovan jenkkipuppatyyppinen, mutta helppo ja ennenkaikea viihteellinen luettava.

Kirja ei pelottele tupakan vaaroilla (ohjaa jopa polttelemaan lukiessasi), ja ohjaa välttämään vääriä motivaatiota lopetukselle (esim rahan säästäminen, joka ei ketään ketään itseään kunnioittavaa nikotinistia voisi vähempää kiinnostaa . Kirjan mielenkiintoisimpana myyntivalttina "No willpower needed"

Pyytämääsi esimekkiin kirjassa oli ihan hauskoja ajatuksia, joita ei ole ennen tullut mieleen, poltat esimerkiksi tupakkaa sekä armottomaan vitutukseen että loistouutiseen, mitkä ovat melko pitkälle vastakkaisia tunteita.

Lukaise sisällysluettelo, siitä se pakkoselailu alkaa

 

Viikko nyt tupakoimatta, mitään kovin suuria vaikeuksia ei ole ollut. En toisaalta ole ollut kovin ahkera polttaja tähänkään saakka, ainoastaan töissä ja kännissä. Viikon kuluttua olis pikkujoulut ja taitaa tulla siinä kohtaa kova paikka vastaan, saa nähdä kuinka käy. En kyllä pidä satunnaista bilekessuttelua pahana, kun omalle kohdalle noita "ulkoiluja" sattuu aika harvoin.

Tsemppiä kaikille, jotka pyristelee irti!

 

Mikäköhän mulla on vikana kun ei ole tuota riippuvuutta tullut minkäänlaista.
Vuosia poltin säännöllisesti, sitten aloin lopetella aina talveksi.
Kun syksyllä sopi itsensä kanssa että nyt se loppuu taas talveksi niin sitten loppu. Tänä syksynä piti muutama tupakka polttaa rauhoittuakseen kun tyhmä lapualainen oli laittanut renkaan niin kiinni ettei mutteri talvirenkaita vaihtaessa suostunut irtoamaan.
Velipojalta tupakkaa pyytäessä sanoi ettei ole, mutta tuu Shellille niin ostaa, ajeltiin sinne ja sain tupakan, pyysin toisenkin kun oli niin hyvä. Piti oikein kysyä mitä merkkiä kun niin hyvälle maistui, ei millekään Marlborolle tai Smartille. No, oli ostanu lempimerkkiäni Camelia. Silloin tuntui että pitikö vielä aski hakea, mutta ajattelin että katotaan huomenna. Ja taas on menty toista kuukautta ilman ongelmia.
Tosin kyllä pari päivää, ja ne tietyt tilanteet joskus muistuttaa, mutta enpä voi sanoa kärsiväni suuremmin.
Nyt velipoika on ollut jonkun aikaa itsekin ilman, ja aikoi kokonaan lopettaa. Sanoin etten minäkään polta ikinä jos ei hänkään, tukilakkoja on tullut joskus aiemminkin harrastettua.

 

63½h takana :thumbsup:

 

Hmm.. Pitääpä kysyä teiltä asiantuntijoilta

90% kavereistani polttaa, ja itse poltin ennen n. tupakin joka toinen viikonloppu aina kun olin viihteellä.

Muutama viikko sitten aloin polttamaan enemmän (n. 1 - 2 tupakkia) päivässä vaikka lähellekkään aina ei tehnyt mieli yhtään. Sillon kun halusin polttaa, teki mieli heti poltetun tupakin jälkeen sytyttää uusi tupakki. Syinä polttoon oli rentouttavuus, tekemisen puute ja onhan se erilainen olla kavereiden kanssa kun itsekin polttaa "jutturingissä". Tupakointi muuttui tavaksi, mutta nikkiksiä ei ollut vaikka olin pari päivää polttamatta (silloin olin kotona kylläkin).

Pikkuhiljaa se sitten lähti kehittymään siitä ja aina olin tupakki suussa kun ulkona olin kavereiden kanssa. Sitten aloin tajuamaan että hetkinen, mitenhän helvetissä tupakin poltto on lisääntynyt näin paljon. En halunnut aktiivitupakoitsijaksi koska minulla on ollut ennen astma ja uskon että se tulee takaisin jos polttaa päivittäin (älkää kumotko tuota! ). Eräänä päivänä sitten päätin että nyt perkele piän taukoa poltossa kun meinaa riistäytyä käsistä tämä "silloin tällöin" kännissä polttelu. Eka päivä teki tiukkaa liikkua kavereiden kanssa koska sätkä paloi kokoajan, ja teki mieli saada jotain sormien ja huulten väliin. Noh, sisua meni kivasti tekemisen puutteeseen enkä sortunut tupakin polttoon.

Nyt on kulunut hieman yli viikko tuosta viime poltosta eikä tee enää yhtään mieli tupakkia.
Tarkoitus olisi pitää taukoa uuteenvuoteen asti. Uusivuosi kuitenkin lähestyy ja tiedän, ja haluankin polttaa silloin kun on kovat kekkerit tiedossa (eli tarkoitus olisi palata bilepolttamiseen). Nyt vain pelottaa se että jos polttaa pari tupakkia kännissä, tuleekohan siitä uudestaan päivittäinen tapa vai onnistuuko tuo bilepolttaminen niinkuin ennenkin?

Kokemuksia tyhmälle kiitos

Tulipas pitkä viesti....

 

Paha juttu. Tärkeimpiä asioita elämässä on osata valita seuransa oikein. Jos on porukassa jossa ei polteta niin ei ole mitään ongelmia.

Noihan se tahtoo mennä.

Niin sitten vaan jatkat. Kehität luonteenlujuutta ja päätät olla kova jätkä jolla on oma tahto.

Ei mitään taukoa vaan jätät tupakan loppuiäksesi. Tulet varmasti katumaan jos alat tupakoida, se on hullun hommaa. En haluaisi olla raittiussaarnaaja mutta kaikkien huumaavien ja riippuvuutta aiheuttavien aineiden ja asioiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Joillekin ihmisille riippuvuudet kehittyvät hyvin helposti joten tyhmien juttujen kanssa ei kannata urheilla.

Ainut tekemäni asia jota kadun on tupakoinnin aloittaminen, suunnilleen noista mainitsemistasi syistä. Jostain tuli onneksi järkeä päähän ja lopetin jo aikoja sitten.

 

8 vuotta poltin. Nyt on tupakoinnin lopettamisesta kulunut neljä kuukautta - uskaltaa jo ääneen sanoa. Ei ole päätös kaduttanut. Välillä tupakkaa tekee tavallaan mieli, mutta kun nopeasti kääntää ajatukset johonkin järkevämpään tunne menee ohi. Ensimmäinen viikko on pahin... sitten se ensimmäinen kalja ilman tupakkia.