Stay Kertomus itsemurhaa hautovasta miehestä, ja ehkä enemmän hänen psykiatristaan. Hyvät näyttelijät, visuaalisesti kunnossa mutta juoni niin kateissa että kehoitan välttämään kuin ruttoa. Olin ehkä jopa pahoillani elokuvan puolesta kun niin hyvistä aineksista ei oikein oltu tiedetty mitä keitellään. En missään nimessä halua katsoa uudelleen.
Misery - Näyttelijänäkin kunnostautuneen Rob Reinerin ohjaustyö vuodelta 1990. Reiner joka muistetaan myös This Is Spinal Tap:n ja Stand by Me:n kameran takaa, on tehnyt Misery elokuvasta James Caanin ja Kathy Batesin juhlaa. Elokuvaa on alusta alkaen mielekästä katsoa, ja ajankuluessa elokuva vain koukuttaa yhä enemmän. Caanin tuskat voi melkeinpä tuntea, ja Bates näyttäytyy painajaisissani yhä uudestaan ja uudestaan.. hrr. Loistava trilleri! 4+/5 Undercover Brother - Aivan mahtavan kutkuttava elokuva, Austin Powers meet Shaft! Tälläkin elokuvalla taisi käydä samoin, kuten ensimmäisellä Austin Powers elokuvalla, eli suoraan videolevitykseen Suomessa. Onneksi kaverin sanaan oli taas kerran luottamista ja katsoin tämänkin elokuvan. Eddie Griffin, Chris Kattan ja Dave Chappelle, voiko parempaa toivoa, vain Will Ferrell uupuu. 4+/5 Super Troopers - Jay Chandrasekharin käsikirjoittama ja ohjaama hulluttelukomedia muutaman vuoden takaa. Vähän samantyylinen elokuva kuin Ruotsin serkkujan Kopps, mutta ei vedä kuitenkaan pidempää tikkua. Mukavia roolihahmoja elokuva pursuaa, eikä kommelluksilta vältytä. Krapula-aamujen pelastaja! 2+/5 Cars - Arvosteluni
La Stanza del figlio [Pojan huone] (2001) Italialainen Rakkautta ja anarkiaa -sarjan draamaelokuva. Yleiskuvalta melko valju elokuva. Vähän tapahtumia ja paljon "turhaa" tarinankehittelyä. Loppujen lopuksi myös kehittely meni hukkaan ja näin menee myös 100 minuuttia eikä elokuvasta jää mieleen mitään erikoista. Keskisarjan alapuolelle. Breakfast at Tiffany's (1961) Aamiainen Tiffanyllä kuuluu niihin puffatuimpii 60-luvun elokuviin. Blake Edwardsin tyylittelevä romanttinen komedia toimi sunnuntai-iltapäivä viihteenä, mutta useampaa katselukertaa elokuva ei kestä. Audrey Hepburn söpölinä on elokuvan kantavin elementti, mutta esim. Loma Roomassa (1953) on paljon parempi elokuva neidin elokuvista. New Yorkin pintaliitoa ja nössöttelyä. Bäst i Sverige! (2002) Mikähän minulle joskus tuli, kun menin ostamaan tämän elokuvan. Täyttä kuraa, utopista kakkaa. Ei kannata sotkea sormia.
Bad Taste ****+ Yököttävän hauska. Olematon budjetti ja tarina, mutta kekseliästä splatteriä ja kuvausta riittää. Tarkoituksellisen tyhmä huumorikaan ei ärsyttänyt. Muutamaan vuoteen en ollut nähnyt, niin oli hieno huomata, että toimii edelleen. Meet The Feebles ****½ Vielä yököttävämpi ja hauskempi kuin Bad Taste. Kuinka monella Hollywoodin megaohjaajista on katalogissaan kokonaan nukeilla tehty elokuva? Tällaista ei ainakaan kellään muulla kuin Peter Jacksonilla. Hämmästyttävä sekoitus törkyä, huumoria, romantiikkaa, musikaalia, saippuaoopperaa ja väkivaltaa. Uuno Turhapuron Muisti Palailee Pätkittäin **+ Uuno luulee taas itseään naiseksi. Nyt jopa olevansa äiti, jolla on jo seuraava pulla uunissa. Jos tämä uuno ei aivan edellisen osan tavoin onnistunutkaan huvittamaan, niin nyt elokuvan tapahtumat liittyvät loogisemmin toisiinsa. Mitään irrallista täytemateriaalia ei tällä kertaa tuntunut pahemmin olevan. Vähän kyllä nyt kävi häiritsemään se, miten Härski ja Sörsselssön aina jotenkin sattuvat olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan sekaantuakseen Tuuran suunnitelmiin. Ja toki tutut kömpelyydet elokuvanteossa a'la Kokkonen/Pasanen ovat mukana, eli pisteitä ei hirveästi ropise tälläkään kertaa. Lopputulos on kuitenkin riittävän hauska, joten pois liiat nirsoilut. Heikki Kinnusen lyhyt rooli perseet vetävänä tarjoilijana on ainakin minusta koko Uuno-sarjan hauskimpia juttuja, olkoonkin "halpaa" huumoria. Joku kieltä ymmärtävä (löytyykö Plazalta?) muuten voisi kertoa, onko elokuvassa puhuttu venäjä pitkältikin oikeaa venäjää, vai jotain siansaksavenäjää?
Forssan festivaalien saldo: Fritz Lang: Spione *** Suoraviivainen agenttiseikkailu. Ihan viihdyttävä ja vauhdikas, mutta ei mitään sen erikoisempaa. Victor Sjöström: He Who Gets Slapped ***** Kertomus tiedemiehestä, joka tulee huijatuksi hyväntekijänsä taholta todella törkeällä tavalla. Miehen psyyke romahtaa ja hän päätyy sirkusklovniksi. Loistava kaikin puolin: vaikuttavaa draamaa, hienoja näyttelijäsuorituksia (varsinkin päähenkilöä esittävä Lon Chaney), ennakkoluulotonta toteutusta. Sjöströmin ehdotonta parhaimmistoa. Tod Browning: The Unknown ***½ Omaperäinen kolmiodraama kädettömästä veitsenheittäjästä, sirkuskaunottaresta ja voimamiehestä. Mielenkiintoinen ja tunnelmallinen, mutta loppua kohden hieman heikentyvä elokuva. Viime vuonna esitetty West of Zanzibar oli parempi. Edward F. Cline & Buster Keaton: Kolme lyhytelokuvaa **** Kyllä Keaton oli parhaimmillaan lyhäreissä. Näistä kolmesta tarinasta (Neighbours, The High Sign, One Week) ensin mainittu oli paras. Jokainen oli toki täynnä hauskoja oivalluksia ja tähdelle ominaisia, järjettömän hienosti toteutettuja akrobaattisia kohtauksia. Sydney Franklin: Her Sister from Paris **** Constance Talmadgen ja Ronald Colmanin tähdittämä komedia kertoo perheenäidistä, joka päättää antaa kaksoissisarensa avulla opetuksen aviomiehelleen. Aiheesta saadaan irti monia hauskoja kohtauksia, mutta se viimeinen silaus jääj ostain syystä uupumaan. Victor Sjöström: The Wind ***** Oma suosikkini Sjöströmin elokuvista. Lillian Gish on loistava mielenterveytensä kanssa kamppailevana naisena, myös Lars Hanson onnistuu tahollaan erinomaisesti. Sjöström ohjaa taidolla ja elokuvan tunnelmallinen lopetus sopii kuin nyrkki silmään. Rupert Julian: The Phantom of the Opera -25 *** Ihan samaa tasoa kuin yleisessä jakelussa oleva vuoden -29 versiokin. Näyttävä oopperamaailma ei poista sitä tosiasiaa, että sisältö ei aivan vastaa odotuksia. Ja kun Chaneyn esittämältä kummitukselta riisutaan naamiokin jo puolessa välissä, mitä on enää odotettavissa. Perusteos.
The Game - David Fincherin 3. ohjaustyö on epäuskottava ja hölmökin elokuva, joka toimii silti loistavasti. Epäkohtia on monia ja yritinkin niitä huvikseni bongailla, mutta lopulta taas elokuva voitti ja annoin vain mielen soljua Nick Van Ortonin epätoivoa katsellessa. Hyvät näyttelijäsuoritukset Douglasilta ja Penniltä. Tumma ilme ja kolkko musiikki tuo lisää tunnelmaa. Kyllä tämä on, minun listalla, Fincherin toiseksi paras elokuva.
Hostel (Eli Roth, 2005) Erityisen suurin odotuksin en tätä elokuvaa katsonut mutta se osoittautui aika veikeäksi tapaukseksi. Jotenkin tuoreen tuntuinen elokuva, tavallaan "European Pie meets Saw". Pidin leffan juonen etenemistä hyvänä joskin viimeiset 10 minuuttia olivat ehkä turhan puhdasta actionia jolloin tuoreuden tuntu kärsi. Goren puutetta on valiteltu mutta kyllä sitä minusta oli tarpeeksi ja lisäksi inhotusta synnyttävässä muodossa. Ylipäätään leffassa oli mukavan ronski ote, turhia ei kainosteltu. Positiivista oli myös alun uhkaava musiikki poikien ollessa vielä tietämättömiä mihin ovat päätymässä. Erityisen suuria yllätyksiä ei juonessa ollut ja Slovakiasta annetaan perin synkkä ja yksipuolinen kuva joten niiltä osin voi miinuksen kirjata mutta kyllä tämä varsin hyvä leffa on. 4-/5
The Harder They Fall (1956) Tulipa tuollainen ostettua. Bogartin viimeinen ja minun ensimmäinen kokonaan näkemäni kaverin tuotos. Elokuva niin monesti nähdystä korruptoituneesta maailmasta urheilulajin ympärillä... Ja arvatenkin nyrkkeilystä kyse. Mielenkiintoinen, mutta turhan kesy, minkä todisti ei niin mieleinen loppu, vähän kuten oli The Big Heatissakin. Jossain määrin jäi mielenkiintoa tuleviakin katselukertoja varten, mutta se saa odottaa. Kertojaääntä olisi toivonut kuulevan... 3-/5
Stripes (1981) Alussa tuumin että luvassa on hieman draamaan päin kallellaan oleva armeijahoopoilu jossa komiikan lisäksi olisi vakavampiakin sävyjä. Vakavammat sävyt kuitenkin poistuivat pikku hiljaa ja koko homma meni aivan farssiksi. Loppukolmannes olikin jo aika tuskallinen. Bill Murray on tietenkin aina plussaa. * * ½ Fahrenheit 451 (1966) Tulevaisuuskertomus totalitaarisesta maailmasta, jossa palomiesten tehtävänä on polttaa kirjoja. Päähenkilö on palomies joka alkaa pikku hiljaa kyseenalaistamaan tehtäväänsä. Elokuva heijastelee vuoden 1966 tuntoja, mutta onnistuu myös paljastamaan nykyajan ilmiöitä ja siten olemaan yhä ajankohtainen. Tunnelma elokuvassa on mukavan omituinen ja Bernard Herrmanin musiikissa on mitä hienoimpia hypnoottisia sävyjä. Harmi ettei stailaus ja meininki ollut yhtä hurjaa kuin Kellopelissä ja se korkeakulttuurinen kirjojen namedropping alkoi ärsyttämään. Hyvä leffa kuitenkin. * * * * Algiers (1938) Elokuva on remake ranskalaisesta elokuvasta Pepe Le Moko. Köyhän miehen Casablanca. Samanlaista eksoottista ympäristöä, romantiikkaa ja eksistentialistista vellontaa. Hassulla aksentilla puhuva seanconnerymainen Charles Boyer ja hehkuva Hedy Lamarr oli mainio pari. Jokin tästä jää kuitenkin puuttumaan, ja ihmeellinen "musikaalikohtaus" rikkoo tunnelman korniudessaan. * * * +
Austraalialainen kauhujännäri Wolf Creek tarjosi kokolailla positiivisen yllätyksen. Elokuva ei omaperäisyydellä juhli ja kierrättääkin monet kliseet. Kaunistelematon juoni on yksinkertaisuudessaan jopa vähän liian yksinkertainen, mutta kikkailemattoman karu ja täten erittäin toimiva. Päähenkilöiden ahdistuneisuus ei tunnu kotisohvalle saakka, mutta "Mick Taylorissa" on potentiaalia ja tämän näyttelijä vetääkin ylivoimaisesti näyttelijäpoppoon parhaan roolin. Loput hahmot on muutenkin kirjoitettu turhan yksinkertaisesti, joka on omiaan siihen ettei päähenkilöiden kohtalo kiinnosta niinkuin pitäisi. Varsinkin alussa tasaisin väliajoin esiintyvät rauhalliset maisemakuvaukset saattavat joitakin häiritä, mutta itse tykkäsin näitä katsella ja ne istuivat minusta hyvin kokonaisuuteen. Wolf Creekissä on vanhaa 70 luvun halpiskauhu henkeä, juuri sellaista joka on aina minuun kolahtanut. Ohjaaja/käsikirjoittaja Greg McLeanin nimi pitää pistää korvan taakse ja jäädä innolla odottamaan ohjaajan seuraavaa tuotosta.
Byron Haskin: The War of the Worlds (1953) Tulipas katsottua tämä Spielbergin versioiman leffan alkuperäisversio. Tehosteet olivat toki valmistusajan mukaiset, samoin kuin asenteet, mutta elokuva toimi silti vallan mainiosti. Leffan ainoa heikko kohta on loppuratkaisu, mutta eipä sekään tullut yllätyksenä. Jos tässä oli typerä loppuratkaisu, niin Spielberg sai omaansa vielä huonomman. Arvosanaksi annan 4/5. Jacob Aaron Estes: Mean Creek (2004) Tältä elokuvalta odotin paljon, mutta jouduin hieman pettymään. Ongelmalliseksi tilanteen teki se, että väkisinkin mieleen tuli Stand by Me, sillä aihepiiri ja henkilöt olivat aika samankaltaisia. Stand by Metä paremmaksi on vaikea tämän aiheen puitteissa mennä. Vaikka Mean Creek on hyvin tehty elokuva, kyseessä oli silti pettymys ja pisteiksi riittää 2½/5. Jim Jarmusch: Down by Law (1986) Tämä Jarmuschin leffa tuli katsottua varmaan 10:tä kertaa, mutta mikäs on katsoessa aivan täydellistä elokuvaa. Hyvä tarina, hyvät henkilöt, hyvät roolisuoritukset, hieno valaistus, hyvät musiikit jne. Täydellisyyttä hipova leffa, saa pisteet 5/5! Peter Hyams: A Sound of Thunder (2005) Hyamsin elokuvat ovat aina olleet mielestäni aivan kelvollisia, kerran katsottavaa viihdettä. Poikkeus taitaa vahvistaa säännön, sillä tämä herran viimeisin tekele oli kuitenkin melkoisen kiusallista katsottavaa. Epäloogisen ja typerän juonen lisäksi elokuvassa tuskaa aiheuttaa äärettömän huonot näyttelijäsuoritukset ja liian selkeät CGI:t. Tuli katsottua, mutta en suosittele kenellekään, en edes lukuisille vihamiehilleni. 1/5. Ari Ryan: The Hard Easy (2005) Tätä elokuvaa aloin katselemaan ilman minkäänlaista ennakkokäsitystä. Alku olikin aika tuskainen, ja pelkäsin että kyseessä on vain genrensä tusinatuotosten huono kopio. Onneksi meno kuitenkin muuttui nopeasti ja loppujen lopuksi elokuva sisälsi melkoisen määrän yllätyksiä ja hyviä jonenkäänteitä, mikä sekin toki kuuluu näihin rosvoiluelokuviin. Todella positiiviselle yllätykselle annan 4/5, ja myönnän heti että tuo arvosana ei välttämättä kestä kriittistä tarkastelua. Jean-François Richet: Assault on Precinct 13 (2005) Kai sitten jonkun mielestä on ollut hyvä idea tehdä uusiksi Carpenterin klassikko vuodelta 1976. Olihan tässä tietysti kaikkea alkuperäistä enemmän, mutta ei tätä olisi oikeasti tarvittu. Vuokratkaa krapulaleffaksi, jos tämä pitää nähdä. 2/5.
The Exterminator **½ Taxi Driverin ja Death Wishin jalanjäljissä. John Eastlandin Vietnam-kaveri halvaantuu ryöstäjien käsittelyssä ja Eastland lähtee koston tielle. 80-luvun b-elokuvien hengen mukaan väkivalta on karua, väliin jopa äärimmäisen ilkeää. Elokuvalliset ansiot jäävät vähiin, mutta maineikas ja ihan viihdyttävä tekelehän tämä on. Aivot narikkaan ja menoksi. Loppuratkaisun voi tietysti aika pitkälle arvata siitä, että elokuvalle tehtiin (kammottavan huono) jatko-osa. Videokasettina tätä oli hyvin vaikea löytää saksimattomana, mutta dvd tuli ja korjasi tilanteen taas kerran. Sideways **** Kiehtova ja realistisen tuntuinen filmi kaveruksista, jotka lähtevät viikoksi maistelemaan viinejä ja pitämään hauskaa vielä kerran, ennen kuin avioliiton satamaan astuminen tekee tällaisesta hupailusta todennäköisesti lopun iäksi. Seuraavan kerran kun tätä katsoo, pitäisi kyllä ehdottomasti olla pullo viiniä itselläkin vieressä nautittavana. Virginia Madsenia on harvemmin tullut nähtyä missään syvällisemmässä elokuvassa, eikä oikeastaan missään elokuvassa pitkään aikaan, niin tämä rooli oli oikein positiivinen yllätys. Pig Vomit oli myös oikein hyvä ja niinpä kyllä koko porukka. Hieno elokuva, jolle voi hyvinkin joutua antamaan uusintakatseluissa enemmänkin tähtiä. Huvittava yksityiskohta: oman dvd:ni pidike hajosi postissa niin, ettei levy pysy kotelon sisällä enää ollenkaan paikallaan. Niinpä joudun säilyttämään dvd:tä hyllyssä todellakin sideways, eli sivuttain. Uuno Turhapuro Armeijan Leivissä **½ Kyllähän tämä ensimmäinen Eren käsikirjoittama Turhapuro ainakin värillisten Uunojen paremmasta päästä on. Elokuvan idea on toki jo sen verran herkullinen, että vaikea sitä olisi täysin mokata. Ei tässä nyt välttämättä aivan kaikkea aiheesta saatu irti, mutta riittävän hauska elokuva ainakin. Haastattelussahan Ere harmitteli sitä, että teki Uunon hahmosta lepsumman, minua tuo nyt ei kuitenkaan haitannut. Jos tässä olisi kapiaiset laitettu tanssimaan sen anarkistisimman Uunon pillin mukaan, niin jokohan tuossa olisi kaikki viimeinenkin uskottavuus mennyt.
Underworld : Evolution Olipas harvinaisen kökkö elokuva. Ei jaksa eritellä näyttelijöiden työtä, mutta pääosin ihan ok tasoa. Kuitenkin elokuvassa on jotain pahasti pielessä. Tuntuu, että elokuva on tehty vain efektien takia, ei sen, että elokuvassa olisi hyvin rakennetty juoni tai jotain - heh. Elokuva on ulkoisesti ok, mutta hyvin hengetän. Elokuvaa katsellessa tuli olo, että ihan sama, miten jollekin henkilölle elokuvassa käy. Jos odottelee vain loppua jo ennen puoltaväliä, niin ei hyvä, ei hyvä... Plaah. Ei tämmöisiä enää!
Mindhunters tuli katsottua TV1000 kanavilta. Pitkästä aikaa hyvä elokuva Renny Harlinilta. Leffa oli jännittävä ja viihdyttävä kaikin puolin. 3,5/5 arvosanan arvoinen
Tässä kun saikkua vietetään, niin tuli katseltua pari (laatu) leffaa eilen pois. The Fast and the Furious: Tokyo Drift Suoraan sanottuna, järkyttävää jööttiä, ekan osa muistaakseni olen nähnyt, ja ei tästä kyllä paljoa irti saanut (tosin ei kyllä niitä odotuksiakaan olllut) Musiikit jees ja nättejä japski pimuja pikku hepenissä, sekä hauska Vin Diesel loppukevennyt tms. 2- / 5 Takeshis' Kitano fani kun olen, niin tässä leffassa sälliä saikin tuijottaa sitten kahdessa eri roolissa, hauska ja hyvin kummallinen pätkä. Tanssikohtauksista tuli kyllä hyvin mieleen Zatoichin loppuhuipennus 3½ / 5 Wilderness Tjaa, aikas tyhjänpäiväinen kostokertomus, gorea mukavasti, muttei paljon muuta. 3- / 5 Frailty Ei kyllä kovinkaan kummoinen jännäri, ei mitään uutta tällä saralla. Lisäksi Matthew McConaughey on harvinaisen ärsyttävä "näyttelijä". 2- / 5 Shadow: Dead Riot Tony Todd, lesbo vankila (=paljon tissejä) ja halpa b-budjetin kauhuleffa, ei mennyt edes huumorilla. 1 / 5 Ice Age: The Meltdown Ihan hauska pätkä, ei kuitenkaan vetänyt vertoja ykköselle millään tasolla (paitsi animaation laadun). Oravan puuhastelut olivat jälleen elokuvan parasta ja hauskinta antia. 3 / 5 Ilsa, She Wolf of the SS Joskus aikoinaan tämän nähnyt, mielikuvat tasan nolla. Ei ihan heti uskoisi että kyseessä on näinkin vanha leffa, eli harvinaisen hyvin säilynyt tekele kyseessä. Mitä muuta leffalta voikaan odottaa, natsi-teema, tissejä ja gorea!? Vielä olisi boxin 2 muuta osaa katsomatta, jos taso pysyy yhtä huonona kuin tässä, osoittautuu ostos kyllä rahan arvoiseksi tekeleeksi! 3½ / 5 Ja huomenna R&A:n Taxidermiaa katsomaan lääketokkurassa...
Acacia (Ki-Hyung Park, 2003) Hmm, puukauhuleffa? Kyllä. Taas kerran sai ihmetellä kuinka taiteellisella kädellä Etelä-Koreassa kauhua tehdään. Kuvaus on levollista kunnes shokeeraava kohtaus iskee. Elokuvan alkupuoli kuvaa hyvin perheen sisäistä dynamiikkaa ja pelkoja. Loppukliimaksi on kuitenkin pettymys ja pistää katsojan toteamaan "tätäkö tässä vain pedattiin toista tuntia?" Ansionsa tälläkin rainalla on vaikka parempaakin kauhua Aasiasta tulee. 3,5 / 5
The Machinist - Brad Andersonin loistava ohjaustyö. Christian Balen loistava näyttelijäsuoritus. Jennifer Jason Leigh osoittaan vuosien jälkeen omaavansa potentiaalia näyttelyn saralla. Michael Ironside on aina plussaa. Fight Club meets Memento! 5/5 Groundhog Day - Caddyshackin ja National Lampoon's Vacationin ohjaajan mestariteos tuli fiilisteltyä ties monennettako kertaa. Bill Murray vetää aivan mahtavan roolisuorituksen. Elokuva on myös ajatuksia herättävä, ja toimii monella eri tasolla, eikä ole ainoastaan yksi komedia komedioiden joukossa. Täyttä kultaa! 5/5 Star Wreck: In the Pirkinning - Onhan tässä Scifi parodiassa yritystä, mutta enemmän elokuva ärsytti kuin ihastutti. Efektit, puvut ja tarina oli ok, mutta se näytteleminen oli jostain aivan muualta. Ymmärrän toki, että kyse oli kaveriporukalla tedystä elokuvasta, mutta vitseille joille olisi kuulunut nauraa, ei nauranut koska ärsytyksestä johtuva hymy/virne oli koko ajan kasvoilla. En tiedä olisiko ollut eri asia, jos elokuva olisi puhuttu englanniksi. 2+/5
Just katselin loppuun David Lynchin Lost Highway:n. Joskus vuosia sitten nassikkana olin tämän teoksen nähnyt aikasemmin ja joitain (kirjaimellisesti) hämäriä muistikuvia elokuvasta oli jäänyt mieleen, erityisesti Robert Blaken esittämä hyypiö. Juonikuvioista ei ollut mitään muistikuvaa. Nyt tuli kuitenkin tämäkin katsottua, tosin huonoin odotuksin esim. rottentomatoesin arvostelujen perusteella. Vaikka elokuvan tapahtumista jäi vielä paljon pähkäiltävää, enkä voi todellakaan sanoa että tajusin läheskään koko elokuvaa, jäi minulle siitä todella positiivinen kuva. Tämä tulee katsottua varmasti vielä useampaan otteeseen uudestaan. Vähintään 4/5. (Ei ne kriitikot näköjään olekaan läheskään aina oikeassa, päinvastoin)
Alfred Hitchcock: The Wrong Man **** Hitchin suoraviivainen jännäri, jossa Henry Fonda esittää ryöstöistä syytettyä muusikkoa. Fonda itse kieltää syyllisyytensä, mutta silminnäkijöiden havainnot väittävät ihan muuta. Elokuva onnistuu välittämään hyvin Fondan roolihahmon ahdistuneisuuden tilanteessa, jossa hän on täysin ulkomaailman armoilla. Vera Miles tekee erittäin hyvää työtä tahollaan. Charles Chaplin: Countess from Hong Kong ***½ Eihän tämä ollut lähellekään niin huono tai vanhanaikainen, kuin mitä useasti väitetään - ovien paiskomista olisi tosin saanut alkupuolella olla jonkin verran vähemmän. Mukava romanttinen komedia, Brando ja Sophia Loren olivat hyvin onnistunut valinta elokuvan pääpariksi. Josef von Sternberg: The Docks of New York **** Sternbergiä tyylikkäimmillään. Kertomus merimiehestä ja sataman ilolinnusta, jotka tapaavat öisessä New Yorkissa ja menevät hetken mielijohteesta naimisiin. Pienimuotoinen draama, jossa on tunnelmaa ja suorastaan silmiä hiveleviä otoksia satamamaailmasta - joskin studioon rakennettuna. Arvosana voi tosin uusintakatselun jälkeen nousta.