Täytyy kyllä myöntää, että olen vähän pettynyt. Elokuva ei ollut kovin objektiivinen ja yritettiin selkeästi saamaan tunnereaktioita aikaan yleisössä keinolla millä tahansa. Kyllä tämän jaksoi kerran katsoa, mutta tuskin uudestaan. 3/5
Kerrassaan vaikuttava elokuva, mielestäni yksi tämän vuoden parhaista. Alusta asti meikäläinen oli suorastaan liimautunut penkkiin, jalka väpätti ja sydän hakkasi. Jännitystä rakennettiin uskomattoman hienosti. Tapahtumat antoivat odottaa ja odottaa itseään. Tunnelma oli piinaava koko elokuvan ajan. Vähemmän tunnetut näyttelijät sekä dokumentaarinen käsivarakuvaus lisäsivät uskottavuutta. Plussaa muutenkin dokumentaarisesta otteesta - elokuva ei käsitellyt iskujen taustoja tai motiiveja vaan tyytyi pelkästämään esittämään tilanteet mahdollisimman realistisesti. Enempi pohdinta jää näin katsojalle ja hyvä niin. Tässä on yksi harvoista elokuvista, joista en keksi pahaa sanottavaa. Mielestäni täysosuma 5/5
Osu ja uppos. Odotukset oli korkealla kriitikoiden hehkutusten takia, mutta kyllä ne lunastettiin. Hektistä, ahdistavaa, realistista ja tosiaan ennenkaikkea epä-hollywoodmaista meininkiä. 9/11 -tapahtumista tullaan taatusti tekemään vielä vaikka kuinka monta fiktioleffaa, mutta vaikea uskoa että mikään onnistuisi käsittelemään aihetta näin hienosti kuin tämä. Pala kurkussa joutu teatterista lähteen. ****/*****
Ilman ennakkohehkutuksia ja yhtään arvostelua lukematta tuli mentyä katsomaan tämä. Juoni oli toki selvillä (hehe, yllättäen), joten tiedossa oli mitä oltiin menossa katsomaan. Leffa (tai pitäisikö sanoa dokumentti?) iski lujaa, amerikkahehkutus oli minimissään ja käsittääkseni leffa oli väännetty aika faktatietoihin perustuen (luonnollisesti lentokoneen tapahtumat olivat keksittyjä, mutta ihan hyvin noin olisi voinut käydä). Harvemmin on elokuvan loputtua ollut katsomossa noin hiljaista, yhtään sanaa en tainnut kuulla itse katsomossa vaan kaikki lähtivät pois hiljaa. Täytyy myöntää että veti itselläkin todella hiljaiseksi kyseinen leffa. Ehdottomasti vuoden parasta antia .
Viime yönä tämän katselin ja oli kyllä hyvin pitkälti semmoinen kuin odottelinkin. Tunnelma oli heti alusta alkaen ahdistavan odottava ja ei elokuva missään vaiheessa otteestaan päästänyt. Tapahtumat esitettiin todentuntuisesti, koskettavasti ja intensiivisesti. Näyttelijäsuoritukset olivat hyviä ja uskottavia. Kyllä tuossa nenäliinalle oli käyttöä ja loppu veti hiljaiseksi. 4½/5
Vuoden paras, vaikuttava osoitus parhaimmasta mahdollisesta elokuvallisesta iskukyvystä. Dokumentaarinen kerrontatapa toimii ja iskee karulla tavalla, tuoden iskun tekijät ja uhrit lähelle katsojaa toteavan raadollisesti. Hollywoodin kosketus on heitetty elokuvassa tipotiehen, kun viiden vuoden takainen kaoottisen traaginen tapahtumasarja jyrätään katsojan verkkokalvoille kylmällä kosketuksella. Yhdysvaltain silloinen iskukyky ja epäpätevyys paniikkitilanteessa nostetaan pienoisella kritiikillä pöydälle, elokuvan katsojien hämmästeltäväksi. Yhteenmiksaus oikeasti osallistuneiden (lennonjohtaja Ben Sliney etunenässä) ja tuntemattomien näyttelijöiden välillä toimitetaan hienosti. Elokuvan viimeiset minuutit naulitaan sielun syövereihin pitkäksi aikaa. Hienoa työtä Paul Greengrassilta. Pala nousi kurkkuun, myönnettävä se on. ½
Vaikuttava elokuva tästä oli saatu kasaan. Realistisuudesta oli huolehdittu, alun lähtörutiinit olivat kovinkin tuttuja eikä konekaan tuntunut sisätiloiltaan tyypiliseltä Hollywood-matkustamolta, vaan juurikin aidolta 757:lta (moisella tuli juuri kuukausi sitten lennettyäkin). Jännitys saatiin kehitettyä alusta alkaen eikä tieto tapahtumien kulusta haitannut tarinan etenemisen seuraamista elokuvan hahmojen näkökulmasta. Lopputekstejä lukiessa yllätti, kuinka moni aidosti tapahtumien keskipisteessä olleista henkilöstä esiintyi elokuvassa omana itsenään, autenttisuutta parhaimmillaan. Muutenkin joukon koostuminen tuntemattomista näyttelijöistä oli hyvä valinta (no oli seassa sentään itse Sledge Hammer). Vuoden parhaita elokuvia, saapa nähdä miten palkintokausi tulee kohtelemaan tätä. ½
Tulipa eilen katsottua ja yllättävän hyvä pätkä olikin saatu aikaan. Kummasti sitä jännitti ja mykistyi tapahtumista, vaikka ne olivatkin etukäteen paremmin kuin hyvin tiedossa. Ehdottomasti katsomisen arvoinen. Yksi asia jäi vähän mietityttämään: Spoiler miksi lento 11 ilmestyi uudestaan tutkaan sen jälkeen kun se oli törmännyt torniin?
Ilmestyikö se muka tutkaan? Luulin että siinä oli vaan kyse sekaannuksesta kun joku luki jotain näyttöä väärin yms.
Olihan upeasti toteutettu elokuva. Dokudraamamainen ote heiluvine kameroineen toimi loistavasti ja muutenkin elokuva onnistui luomaan juuri oikeanlaisen ja todenmukaisen tunnelman tuon aamupäivän tapahtumista. Vaikka suunnilleen kaiken elokuvan tapahtumista tiesikin etukäteen, niin siitä huolimatta tämä onnistui tempaamaan mukaansa parhaalla mahdollisella tavalla. Tuntemattomien kasvojen ja lukuisten itseäänesittävien ihmisten käyttö näyttelijöinä oli ratkaisuna mitä parhain ja edesauttoi osaltaan juuri tuota todenmakuisuutta. Lopussa leffateatterin salin hiljaisuus oli kyllä jotain ennenkokematonta. Kyllä tällainen elokuva jää pyörimään ajatuksiin pitkäksi aikaa. 5/5
Aika lailla samoilla linjoilla Canen kanssa, mutta alusta hieman miinusta. Leffan itse tarkoitus ei varmasti ollut olla niin tylsä, että katsoja nukahtaa. No, en mää kauaa nukkunut. Alun löpinöistä kun päästiin itse koneen tapahtumiin, niin kyllä oli itsekin vahvasti tunteella mukana. Hieno leffa. 4½/5. Onneksi ehdin käydä, ennen kuin poistui kokonaan pois teattereista. On se kumma kun vähemmän markkinoidut ja hyvät leffat saavat sen 3 tai 4 kelaa koko maahan ja sitten joku tokiodrift pyörii joka Spoiler vitun pikkuteatterissakin. Tasan ei mene onnenlahjat.
Tämähän elokuva rupeaa oikeasti herättämään mielenkiintoa kun siitä kuulee pelkkää positiivistä joka tuutista. Itse kyllä olen viimeiseen asti kaikenmaailman jenkkipatriotismin dissaaja, sekä 9/11 salaliittojen kannattaja. Stonen elokuva siirappisuuksineen tuntuu kyllä ylitsepääsemättömältä, mutta ehkäpä tälle "pienemmälle" elokuvalle pitäisi antaa mahdollisuus.
Juuri teatterista tulleena elokuva on vielä tuoreessa muistissa. United 93 kuvasi lennon tapahtumia toteavan dokumentaarisesti, käytännössä ulkopuolisen tarkkailijan silmin, joten ylenpalttista tähtilipun liehuttamista vieroksuvat voivat sen aivan hyvin käydä katsomassa. Toteutus vaikutti hyvin realistiselta, vaikka vähänpä minä lennonjohdosta tiedän. Elokuvaa on arvosteltu julkisuudessa siitä, että se jättää arabikaappareiden taustat ja motiivit selvittämättä. Mielestäni kritiikki on aiheetonta, sillä katsoja ei saa sen enempää tietoja matkustajistakaan. Jos draaman keinoja olisi käytetty enemmän, olisi todennäköisesti päästy syvemmälle henkilöhahmoihin ja samalla lisätty emotionaalista panosta. Toisaalta näin vältettiin liiallinen siirappisuus tai vastenmielinen patriotismi. Greengrass teki muutamia näppäriä rinnastuksia amerikkalaisten matkustajien ja kaappareiden välille. Alussa silmälasipäinen kaappari sanoi puhelimessa rakastavansa puhekumppaniaan, mikä sitten toistui loppupuolella vastapuolen näkökulmasta. Tilanteen kiristyessä myös molemmat puolet puhkesivat rukoilemaan. Olen ilmeisesti niin kyyninen, ettei tämäntapainen saa minua kuitenkaan herkistymään, ja kaiken lisäksi sain tahtomattani muutamia flashbackeja "Hei me lennetään" -klassikosta. "Looks like I picked the wrong week to quit sniffing glue." Arvosanaksi * * *
Varsin loistava pätkä. Itse olin jostain syystä siinä luulossa koko ajan, että jenkit ampuivat tuon koneen alas eikä se tipahtanut "oma-aloitteisesti". Mitä tulee noihin tapahtumiin sisällä niin eipä ole vaikea rakentaa suhteellisen todenmukaisia tapahtumia jos 5+n ihmistä soittaa ja kertoo mitä siellä tapahtuu. Tuossa ei varmastikkaan näytetty kaikkia mitä sinne puhelimiin kerrottiin, mutta tuli nuo tärkeimmät eli joku kertoi miten miehet suunnittelivat iskua takaisin siellä perällä jne. Plussaa myös siitä että arabeja ei mitenkään tuomittu eikä leffa tuominnut muutenkaan kovin ihmeellisesti. Itse en jaksa alkaa tuomitsemaan tuon iskun perusteella koko uskontoa tai kansaa. Kyseessä nyt on kuitenkin ainoastaan ääriainekset. Arabit toimivat omien uskomusten mukaisesti eivätkä ne ole yhtään sen enemmän väärässä kuin oma uskontomme jonka puolesta on tapettu myös huomattava määrä ihmisiä. 5/5
Kyllähän tämä imaisi mukaansa edetessään yhä tiukemmin ja lopussa oli jännemmät paikat kuin vähään aikaan mitään katsellessa. Siitäkin huolimatta, että tiesi etukäteen matkustajien vastarinnan lopulta hyödyttömäksi. Siirappisuuden välttäminen oikeastaan totaalisesti oli miellyttävä ratkaisu, samoin kuin terroristien kuvaaminen itsekin pahaan paikkaan joutuneina tyyppeinä. Vilkaisin vähän triviaa ja uskomaton määrä ihan oikeita henkilöitä tässä oli "näyttelemässä" näköjään. Ainoana mokana pidin sitä, että Spoiler koneeseen oli vähän liian kätevästi sattunut mukaan se lentäjä ja vieläpä lennonjohdossa työskentelevä tyyppi , vaikka eipä kai muuten kapinaan olisi edes hyödyttänyt nousta. Eikä tämä edes moka tietenkään ole, jos tilanne oikeasti oli tuollainen. En tiedä, oliko. 4½/5.
En, ymmärrä miksi tätä on niin paljon kehuttu (Greengrass?). Ihan ok, sellainen 3 tähden draama tämä on. Mutta tv-leffa Flight 93 vaan on selkeästi parempi, terävämpi ja rytmikkäämpi.
Ainoa näkemäni Greengrass, joten ei mitään fanitusta ainakaan omalla kohdalla. Voisi tuon Flightinkin katsoa, jos tulee joskus tv:stä.
Minä olen edelleen sitä mieltä että jenkit ampuivat oman alas vaikka en asiaa ole tutkinutkaan. Voisi silti joskus katsoa tämän leffan vaikka sitä kusetuksena pidänkin voi olla ihan katsottavakin.
Mitäs salaliittoteoriaa tuohon nyt vaaditaan? Eikös tuo kone ollut matkalla Valkoiseen taloon (tai ainakin sellaisessa käsityksessä olen), joten alas ampuminen on ihan suht järkevä oletus?