Ystäväni Henry Ihan mukava ja onnistunut Suomi-filmi Auli Mantilalta. Elokuva käsitteli onnistuneesti varsin tärkeitä, ihmisläheisiä ja ajankohtaisia asioita lasten näkökulmasta. Tarina olisi vain ansainnut paremman lopun, sillä valitettavan helpolta ja mielikuvituksettomalta tuo elokuvaan päätynyt tuntui. 3½/5 Talk Radio En ollut aiemmin nähnyt tätä Oliver Stonen elokuvaa. Sinällään aiheena kovinkin Stonelle sopiva elokuva, mutta jotenkin leffan lopussa oli fiilis että nyt se lopullinen maali jäi tavoittamatta. En oikein päässyt selvyyteen, että mitä tällä haluttiin kertoa ja se on varsin poikkeuksellista tämän ohjaajan elokuvissa. Muuten varsin ammattimaista työtä, elokuvaa käsikirjoittaneen Eric Bogosianin roolisuoritus oli yllättävänkin vakuuttava, sillä kovin tuntemattomaksi mies on kuitenkin tuon jälkeen jäänyt. Ehkäpä uusintakatselut selventävät vähän tätä leffaa. 3/5 Wonderland Hyvä elokuva. Tarina tässä oli aika tavallinen ja jopa ennalta-arvattava, mutta se ei noussut tässä pääasiaksi, sillä vahvat hahmot ja yleinen tunnelma tekivät tästä keskitasoa paremman draaman. Näyttelijätkin vakuuttivat oikeastaan kaikki ja Michael Nymanin hieno musiikki vahvisti elokuvaa. Brittidraama harvoin pettää. 4/5 The Time Machine (1960) Mukavan elokuva klassikkokirjasta. Visuaalisesti hienoa katsottavaa erikoisefektien ikääntymisestä huolimatta (tai osin jopa siitä johtuen). Meininki oli myös mukavan viihteellistä ja turha ryppyotsaisuus ei tällaisissa elokuvissa välttämättä olekaan hyvä ratkaisu. Ehkä kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittunut osuus olisi saanut olla vieläkin mielikuvituksellisempi. 3½/5
Pepi, Luci, Bom Almodovarin esikoinen on hassun amatöörimäinen, rietas ja provosoiva mutta silti hellyyttävällä tavalla harmitonta viihdettä. Perversiot ja seksuaalivähemmistöt ovat tuttuun tyyliin isossa osassa mutta näitä ihmisiä ei esitetä kummajaisina vaan pikemminkin "normaaleina" ja enemmistönä Madridin asukkaista. Naisia alistetaan ja halvennetaan, mutta he ovat loppujen lopuksi kuitenkin niskan päällä ja jälleen kerran Almodovarin mieshahmot ovat lähinnä pelkkiä statisteja. ***/*****
D-Tox - Rambo meets Mindhunters! Oikeastaan aikalailla samanlainen tapaus kuin Mindhunters, yhtä tyhjänpäiväinen ja ylivedetty, mutta hivenen parempi. Kuitenkin Stallone on ihan omiaan elokuvan muusta castista, ja tuo elokuvaan vaadittavat extra pointsit. Sanotaan nyt kun kerta aloitin, ihan kiva aivot narikkaan elokuvana. 2-/5 Trading Places - You did it again John Landis! Elokuva oli varsinaista juhlaa Aykroydin ja Murphyn toimesta. Samalla hauska sekä yhteiskuntakritiikkiä tulviva elokuva. Näyttelijäsuoritukset olivat loistavia, Jamie Lee Curtis vilautteli, mitä muuta voi elokuvalta toivoa? No ehkä hieman enemmän sitä mahtavaa junakohtausta 4½/5 ¡Three Amigos! - And again! Tai no sanoisinkos, että tämä oli pienoinen pettymys. Chevy Chase jäi aivan liikaa taka-alalle Steve Martinin vetäessä sooloa. Olin jotenkin odottanut enemmän Chasen tyylistä komiikkaa. Short oli ennestään tuntematon minulle, ehkä muutaman työn häneltä olen joskus nähnyt. Hieman "neitimäiset" hahmot rokottivat yleistä komiikan laatua, mutta kyllä sitä muutamassa kohtauksessa sai hyvät naurut. 3/5
Pikku offtopic. Katsoitko tämän UK Almodóvar Vol.1 boxista vai onko maailmassa olemassa joku muu julkaisu jossa on enkkutekstit? Vai taittuuko espanja ilman tekstejä? Hauska leffa kylläkin.
Volver Menee Almodovarin vahvimpien elokuvien joukkoon. Kahden edellisen hienoisen pettymyksen jälkeen Volver on hieman "kesympi" kuin monet hänen leffoistaan mutta sitäkin vahvempi näyttö miehen kyvyistä. Penelope Cruz osoittaa myös osaavansa oikeasti näytellä ja tekee todella hienon roolin vahvana naisena. Näyttelijät, ohjaus, kerronta, musiikki, värit... kaikki ensiluokkaista laatua. **** Thumbsucker Ei ollut elokuvan suhteen mitään odotuksia ja ikäväksi täytyy todeta että ei vakuuttanut. Ohjaaja Mike Mills on enemmänkin tehtaillut musiikkivideoita ja mainoksia mikä kyllä hieman näkyykin lopputuloksessa. Roolihahmoista ei oikein saada mitään irti ja näytteleminen on muutenkin läpi elokuvan jotenkin teennäistä. Kun hahmoihin ei pääse sisään ja juoni ei sinänsä etene mihinkään oli elokuvan loppuun asti seuraaminen hieman työlästä. Keanu Reeves ei oikein tunnu olevan kotonaan hörhön hammaslääkärin roolissa ja päänäyttelijä Lou Taylor Pucci ei hänkään osoita mitään suuria näyttelijänlahjoja. Väliin pätkityt kuvat ja indie musa taustalla tuo hieman päälleliimatun fiiliksen ja näyttää enemmänkin musiikkivideon pätkältä. Aihe on sinänsä ihan hauska ja elokuvassa on joitain oivalluksiakin mutta se ei vielä riitä. Aiheesta ei oikein saada tarpeeksi irti vaikka kovasti yritetään. Näin tunnelma jää puolivillaiseksi ja vaivaantuneeksi. **(*)
Joo toi boksi löytyy hyllystä. Hassua tosiaan ettei tästä leffasta tunnu olevan erillistä julkaisua enkkuteksteillä..
Niki Caro: Whale Rider (2002) Tämä uusiseelantilainen elokuva on hieman liian perinteinen kertomus hyväksytyksi tulemisesta. Osa näyttelijöistä tekee kyllä hyvää työtä ja kuvaus on paikoitellen kaunista, mutta muuten elokuva on melko tylsä. 3/5 Richard Brooks: Cat on a Hot Tin Roof (1958) Melkein koko tarina sijoittuu yhdelle tontille, mikä on mielestäni tässä tapauksessa toimiva ratkaisu. Henkilöiden välille on onnistuttu rakentamaan hyvin jännitteitä. Tämän elokuvan myötä Paul Newmanin ura lähti vahvasti liikkeelle. Väkisinkin mieleeni tulee muutamia vuosia myöhemmin valmistuneet Hud ja The Hustler, joissa Newman esittää taas alkoholisoituneita miehiä. 4/5 Masaki Kobayashi: Harakiri (Seppuku) (1962) Tämän elokuvan kohdalla minulla olivat odotukset korkealla, ja kyllähän tämä paljastuikin yhdeksi parhaimmista japanilaisista, joita olen nähnyt. Kyseessä on samurai-elokuva, mutta ei kuitenkaan kovin toiminnallinen sellainen. Se on ennemminkin mahtava draama samuraista, joka haluaa tehdä rituaali-itsemurhan. Kronologian rikkominen kerronnassa on nykyään jo melko puhki käytetty keino, mutta tässä se toimii hienosti. Harakirin ja Kwaidanin perusteella tekisi mieli tutustua Kobayashin muuhunkin tuotantoon. Spoiler Tarantino tuntuu saaneen tämän elokuvan lopputaistelusta vaikutteita ensimmäisen Kill Billin Crazy 88 -kohtaukseen. Upeita ovat molemmat. 4.5/5
The Calcium Kid Oikein mukava pikku leffa joka ei mitään mullistavaa elokuvakokemusta tarjoa, mutta ei sitä yritäkkään. Viihdytti ihan mukiinmenevästi sen puolitoista tuntia. 2½/5 The 36th Chamber of Shaolin Kung Fu-leffat eivät genrenä oikein meikäläistä kiinnosta, mutta takakansi mainosti tätä yhtenä kaikkien aikojen parhaista kung fu-leffoista joten uskaltauduin tämän ostamaan. Ja olihan se hyvä, ehdottomasti paras näkemäni kung fu-leffa. Julkaisun kuvan- ja äänenlaatu yllättivät myös positiivisesti. 3/5 Harry Potter and the Goblet of Fire Sarjan neljäs osa jatkoi edeltäjiensä laadukasta linjaa. Leffan alku tuntui aika kankealta, mutta loppua kohden meno parani erinomaisesti. 3½/5 Space Cowboys Leffan juoni on lievästi sanoen ylitseampuva, mutta Clint Eastwood, Tommy Lee Jones, Donald Sutherland ja James Garner hoitavat homman tyylillä kotia. Näiden herrojen varassa toimii heikompikin juoni. 3/5
Teruo Ishii: Neji-shiki - Screwed. Ihanan häiriintynyt trippileffa, joka ensimmäisten kolmanneksen aikana näyttää kohtuullisen normaalilta ihmissuhdedraama/komedialta, mutta elokuvan edetessä lähtee vähitellen sieniosastolle. Puolivälissä elokuvaa ollaankin jo aika hapoissa pysyten siellä lopputeksteille asti. 3/5. Toshiaki Toyoda: Poruno sutâ - Pornostar (Tokyo Rampage). Hitaasti etenevää angstipsykoilua. Parasta elokuvassa on pääosan sekoa näyttelevä, joka minimalistisella otteella tekee hahmosta aika häijyn. Elokuva ei ole ohjaajan parhaimpia töitä ja jota voin suositella vain jos pitää hänen edellisistä ohjauksista 9 souls, Blue Spring ja Hanging Garden tai pitää tämän tyylisistä angstileffoista. 3/5. Naoko Ogigami: Kamome shokudo - Ruokala Lokki. Ihan kohtalaisen mukava pieni elokuva, vaikka pari kohtausta ei oikein istunut kokonaisuuteen ts. en tajunnut miksi nämä nyt ovat tässä. Lisäksi hahmojen taustoihin olisi voinut panostaa vähän enemmän. Nyt jää paljon epäselväksi heidän historiastaan ja keitä he oikein ovat. Elokuvan aikana tuli tunne, että tämä on Helsingin, Marimekon ja muiden Suomi design tuotteiden mainostamista eikä elokuva ruokalan pidosta Helsingissä etnisestä näkövinkkelistä katsottuna. Pisteitä rapisee lisää päänäyttelijän Satomi Kobayashin suomen kielen taidoista, sekä näyttelemänsä roolihahmon iloisesta optimistisesta luonteesta. Hän ei varmaankaan ehtinyt paljoa kieltä opiskella, mutta ihan hyvin se näyttää taipuvan, vaikka pitkissä lauseissa on pientä takkuilua. Lisäplussa tulee myös elokuvan aikana tehdyistä ruuista, kun nälkähän tätä katsoessa nimittäin tuli. Arvosanaksi tälle voisi antaa semmoinen 2,5 - 3/5. Japanilaisessa julkaisussa on 3 DVD:tä, elokuva yhdellä ja extroista ensimmäisellä levyllä kesäisten kuvauspaikkojen ja Helsingin esittelyä. mm. Hakiksen torilla shoppailua ja Nuuksiossa sienestämässä ja marjastamassa. Kauppatori, Suomenlinna, Arabiakeskus, Marimekko, Kaapelitehdas ja ties kuinka monta eri kahvilaa tai ruokalaa mukaan lukien itse Kahvila Suomi on myös näytillä. Eli 40 min. idyllinen matkailumainos kesäisestä Helsingistä japanilaisille. Pieni kiva lisä olisi ollut näyttää se kolikon kääntöpuoli: Pimeä Helsinki marras- joulukuun räntäsateineen ja tuulineen. Toisen extra DVD juttu meni viiden minuutin kestoineen kokonaan ohi. Jotain kalastamista ja muuta ihme hämärää en tiedä miten liittyi itse elokuvaan... Extroissa ei enkkutekstitystä eikä valitettavasti myöskään suomeksi tekstitystä (leffassa on pelkästään japani- ja enkkutekstitys). Lisäksi julkaisussa tulee mukana pieni kartta Helsingin keskustasta elokuvan kuvauspaikkoineen turisteja varten. Hiroshi Ishikawa: Tokyo.sora. Hitaasti etenevää Iwaimaista tajunnanvirtaa minimalistisella dialogilla ja kuvauksella, jossa seurataan kuuden naisen elämää Tokiossa. Olisi tosin voinut olla vartin lyhyempi ja tiivistää kerrontaa keskivaiheilla. Sopii hyvin katsottavaksi hitaaseen sunnuntaipäivään. 4/5. Ohjaaja Ishikawa on itselleni uusi mieluinen löytö. Vasta kaksi ohjausta hihassa ja molemmat onnistuneita. Hänen uusin työnsä Su-Ki-Da ei jää Tokyo.sorasta yhtään jälkeen, vaan samalla minimalistisella kerronnalla hän taikoo hienoja kuvia ruudulle samalla, kun Yoko Kannon musiikki jää soimaan päähän ja näyttelijät pistävät parastaan. Laitetaan nyt se Su-Ki-Dan arvosana myös tähän. 4,5/5
Angela's Ashes - Frank McCourtin oman elämäkerran pohjalta tehty elokuva teki mieli katsoa uusiksi taas. Ensi katsomisen riemu on jo kadonnut ja kokonaisuus tuntuu nyt jotenkin katkonaiselta. Tyhmä pää myös on jo sekoittanut kirjan ja elokuvan ja odotinkin kohtauksia joita ei ollut koko tekeleessä. Kyllä loppupuolella silti saatiin fiilistä edelleen rakennettua niin että hyväksi voin vieläkin kutsua tätä elokuvaa. Great Expectations - Yhtään huonoa David Leanin elokuvaa en ole vieläkään nähnyt, vaikka tämä ei listan kärkeä uhkaakkaan. Pitänee miettiä tätäkin teosta pari päivää ennen kuin lopullisen tuomion annan. Hienoa roolisuorituksia riitti tässä (etenkin Mr. Jaggers teki vaikutuksen) ja tarina soljui kivasti, vaikka tempo muuttuikin elokuvan edetessä.
Laurence Dunmore: The Libertine ** Johnny Depp esittää 1600-luvun englantilaisrunoilijaa, joka elää kaikin puolin railakasta elämää. Tylsä elokuva, pisteet Deppin hyvästä roolisuorituksesta sekä tyylikkäästä lopusta. Terrence Malick: The New World ****½ Melko epävarma valinta, varsinkin kun Malickin The Thin Red Line oli kaikin puolin paha pettymys. En pitänyt sen rauhallisesta etenemistyylistä saati toteutuksesta millään muotoa, mutta juuri nuo elementit herättivät tässä elokuvassa ihastusta yllin kyllin. Kaunis toteutus, rauhallisesti eteenpäin soljuva tarina ja kauttaaltaan laadukkaat näyttelijäsuoritukset saivat aikaan sen, että saattaa jopa päätyä omaan hyllyyn. John Ford: The Searchers ***** Fordin paras, arvostelu. Tim Burton & Mike Johnson: Corpse Bride **** Hyvä elokuva. Burtonmaiseen tapaan erittäin tyylikkään näköinen ja tarinakin ihan hauska. Danny Elfmanin musiikit ja laulut olivat omasta mielestäni hivenen laimeat, Christopher Lee pappina oli aivan loistava. The Nightmare Before Christmas on parempi - edelleen.
Cliffhanger *** Kiinnostavasta aiheesta, maisemista, jännittävistä kohtauksista ja aika kivasta musiikista myös plussaa. Miinusta usein turhan tönköstä dialogista (roisto toteaa aseella uhkailemastaan Syltystä: "en luota häneen". Ihan tosi?) ja sadistisesta väkivallasta, joka sopisi paremmin johonkin toiseen elokuvaan kuin tähän. Muutaman vuoden tauon jälkeen tämä kuitenkin toimi selvästi paremmin kuin viimeksi. Sin City ****½ Teatterissa irtosi täydet pisteet, kotona katsottuna putoaa puoli tähteä pois. Ei pitäisi pieneltä ruudulta ehkä katsoakaan. Mutta upea elokuva edelleen, Millerin sarjista ei olisi enää mitenkään paremmin voinut elokuvana toteuttaa. Visuaalisuudesta täydet pisteet, mutta sillä ei tarvitse korvata mitään, vaan Millerin rujot tarinat imevät mukaansa muutenkin. Mickey Rourkelta aivan nappirooli pitkästä, pitkästä aikaa. Carla Gugino tässä elokuvassa oli varmasti sexyintä, mitä valkokankailla viime vuonna nähtiin. :love: Pikkupojat **½ Niitä elokuvia, joiden tekeminen jo tuntuu henk. koht. hieman absurdilta. Spede Show'n Pikkupoika-sketseistä kyhätty pitkä elokuva, johon on myös lisätty ripaus Naisen logiikkaa samasta ohjelmasta. Vähemmän tunnettu elokuva tutulta porukaltahan tämä on, mutta ainakin omalla listallani menee useammankin Turhapuron ohi hauskuudessa. "Pojista" Loiri varsinkin on mainio. Riitta Väisänen on tässä normaalia Spede-elokuvaa hiukan suuremmassa roolissa, mutta pärjää kuitenkin siedettävästi. Hannele Lauri toki vie voiton 100-0 helisemässä olevana poikien äitinä. DVD:n kuva oli tosiaan yllättävän hyvä, kuten joku joskus täällä mainitsikin. Hei Kilffaa Hei! *** Ja Spede Show'n spinoff-elokuvien parissa jatketaan. Tämä taitaa olla Häpy end?in ohella oma suosikkini koko Spede/Vesku/Simo-tuotannosta. Mänttien TV:stä en muista mitään, liekö ollut hauska vai ei, mutta tämä on. Auvo (Vesku) on jonkinlainen stadin slangia vääntävä pikkurikollinen, joka käyttää nukkuessakin aurinkolaseja ja maksaa vuokransa seksillä. Kultsi (Simo) on Auvon kamu, jolle olisi iso perintö tarjolla, mikäli pystyy todistamaan olevansa parempi bisnesmies kuin toinen perijäehdokas. Kaksikko panee tuulemaan ja kaikenlaista liiketoimea ja muutakin läpi elokuvan viritellään, välillä käydään jopa levyraadissa ja nyrkkeilykehässä. Kuka käyttikään viimeksi mainitusta kohtauksesta termiä "surrealistinen", oli aivan oikeassa. Punaisesta langasta noin juonellisesti läpi elokuvan ei ehkä voi puhua, mutta kyllä tämä huvittaa kerta toisensa jälkeen. Kummallinen idea tehdä tästä kaksikosta elokuva, mutta hyvä näin.
Tulitikkutehtaan Tyttö - Revenge is a dish best served cold. Iiristä oli tönitty kerran liikaa ja tulokset oli sen mukaiset. Katkeran suloinen tekele, joka joko masentaa vahvasti tai sitten saa kieron mielen hyvälle tuulelle. Kati Outinen on täydellinen Iiriksenä ja Esko Nikkari on nyt kaikkea muuta kuin se rakastettava ukko jona hänet on tottunut näkemään. Hieno elokuva. Pidä huivista kiinni, Tatjana - Ensi kertaa tämän Kaurismäen katsoin. Lupsakka ja kevyt ote oli aika yllätys. Myös Pellonpää melkoisena moottoriturpana sai hämmenystä aikaan. Mato Valtonen pääosassa on aika käsittämätöntä, mutta hyvin tuo kofeinistin rooli hoitui. Loppu jätti vähän haavin auki. Spoiler Oliko kaikki vain fantasiaa, joka tapahtui alistetun mammanpoika-Valton päässä kun kahvia haki? Mukava elokuva, mutta välityön makua.
Highlander Kähisevän pölkkynaamaunohdettukasari tähtien kuningas Lambert vääntää ylämään korostusta, samoin Connery, Queenin kasarimaisen siirappinen jumputus soi taustalla ja tehosteet on ihanan kasarimaisesti kökköjä. Koko höskä vielä paketoitu kasari-vhs koteloon jolla voisi tappaa ihmisen. Legendaarista. - 3 Phenomena Tämä oli lojunut ihan kivan aikaa hyllyssä ennenkuin sain tämänkin katsottua. Juoni on varsin epälooginen ja täynnä aukkoja mutta leffassa on paljon hienoja Argentomaisuuksia. Loppu oli varsin karua settiä. Soundtrackki on täyttä timanttia ja Connelly on aina ilo silmälle. Semmottet 3.5 vaikka. Kellopeliappelsiini Meni sitten jotain kolmisen vuotta tämän katsomiseen. Aikaisemmin leffan jälkimmäinen puolisko oli tullut tapiteltua töllöstä ja läheiseltä kirppikseltä sitten lähti mukaan koko leffa. Tästä on kuullut loputtomasti juttua ja hypetystä vuosien aikana ja nyt pitäisi sitten sanoa jotain. Noh.. Klassisen musiikin hienoa hyödyntämistä, äärettömän räikeää ja häröä puvustusta ja lavastusta, hivenen synkähköä tulevaisuusvisiota sekä hienoa yhteiskuntakritiikkiä ja legendaariset Druga asusteet. Ei ehkä Stanleyn kovinta settiä, tai sitten on, tiedä häntä. Arvosanaa ei osaa vielä antaa. Suuri Junaryöstö(1903) Legendaarista. Annuusialainen Koira Legendaarista. Surrealismi on aina kiinnostanut itseäni ja tässähän sitä piisasi. Ei sitä kaikkea edes pidä ymmärtää, erilaiset visuaaliset kikat ja symbolismi on aina herkkua. 4.5
Lentokoneessa 4:3 leikeltynä Cars Pixarin animaatioita katsoo aina mielellään. Harmitonta viihdettä pienine hauskoine pistoineen ja yksityiskohtineen. Erinomaiset ääninäyttelijät (en uskalla edes ajatella tätä dubattuna suomeksi). Voisi katsoa uudelleenkin. The Lake House Hollywoodin tuottajien typeriä ideoita, korealaisen elokuvan Siworae (Il mare) Hollywoodisointi. Ei vaan valitettavasti kanna verrattuna loistavaan alkuperäiseen verrattuna, kaikki jutut eivät vaan yksinkertaisesti toimi pakkosovitettuna länteen. Olisi voinut jättää tekemättäkin. Big Momma's House Perus hölmöilyä, kyttäyskeikka osa 2, mutta hauskalla tavalla. Kertakäyttö viihdettä pahimmillaan.
Tristan + Isolde Nimestään huolimatta ei ollut mauttomasti teineille nykyaikaistettu vaan hatunnoston arvoinen todentuntuinen elokuva. Ei ollut niin hirveää yltiöromantiikka kuin pelkäsin vaan hyvällä maulla toteutettu, esittäjinä pätevät näyttelijät. Ei ollut megalomaania taistelukohtauksia, vaan luultavasti siinä mittakaavasasa kuin mitä oli oikeastikin. Suurin plussa tullee kuvaukselle joka näin syksyllä oli komeaa katseltavaa. Hifilehden arvostelusta bongasin ja kannatti katsoa.
Star Trek: sukupolvet (Star Trek: Generations) Uuden miehistön ensimmäinen elokuva, vaikka vanhoja hahmoja mukana vielä vähän pyöriikin. Käsittelyssä on isoja teemoja elämän aikana tehdyistä valinnoista ja elämän sisällöstä, mutta kokonaisuus ei ole aivan eheä ja varsinainen pääjuoni onkin elokuvasarjan heikommasta päästä. Jokin on selvästi mennyt pieleen, kun Spoiler Picardin sukulaisten menehtyminen on selvästi koskettavampaa kuin melkoisena antikliimaksina toimiva Kirkin kuolema. Kommentteihin nähden korkeat pisteet menkööt "Trekki-lisän" piikkiin, jokin näissä vain viehättää. - Star Trek: Ensimmäinen yhteys (Star Trek: First Contact) Vanhan kunnon vuorotteluperiaatteen mukaisesti seuraava Trek-elokuva olikin taas toimivampi. Uusi miehistö pääsee kunnolla vauhtiin ja seikkaileminen maan menneisyydessä toimii jälleen kuten ST IV jo osoittikin. ½ Pako viidakkoon (The Rundown) Hyvä esimerkki siitä, miten seikkailuelokuva ei vain toimi jäädessään paitsi tärkeästä, mutta vaikeasti määriteltävissä olevasta seikkailun tunnusta. Puitteet ovat kyllä komeat, mutta elokuva ei missään vaiheessa temmannut mukaansa. Rock pääosassa on kuin botoxilla ilmeettömäksi pumpattu Jimmy Smits ja alun "sukupolvenvaihdos" Arskan kanssa jääkin vain huonoksi vitsiksi. - Nainen katoaa (The Lady Vanishes) Vanhempi Hitchcock-klassikko on kertakaikkisen viihdyttävä elokuva. Huumoria on mukana varsin runsaasti, mutta se toimii hyvin antamassa lisämaustetta perinteisen jännittävälle tarinalle. ½ Rio Lobo Howard Hawksin viimeiseksi jäänyt elokuva tapailee vielä kultakauden westernien tunnelmaa, mutta jää jälkeen ohjaajansa aiemmista klassikkolänkkäreistä. Kovin jo pappamainen Wayne tekee pääroolin rutiinilla, mutta sivuhahmot jäävät värittömiksi. ½