Näin se varmaan sitten on. Kai se on sitten se "yleisin" Kubrick-leffa, jonka kaikki ovat nähneet. Näin ajateltuna menee vielä järkeeni, miksi se on ykkösenä, mutta taas toisaalta melko varmasti tämänkin foorumin käyttäjät ovat laajemminkin Kubrickiin tutustuneet. Full Metal Jacket ilmeisesti sitten on vain helpsti sulatettavissa, toisin kuin suurin osa muista Kubrick-leffoista. Mutta pari ääntä Kellopelille, niin se menee ykköseksi.
Olen näemmä joskus vuonna miekka ja kirves - tarkemmin ottaen v. 2002 - antanut ääneni "Kellopeliappelsiinille", mutta vanhempana ja pari elokuvaa viisaampana nostaisin kuitenkin "Spartacuksen" ja "Kunnian polut" sen edelle. Molemmat tekivät dvd:lta katsastettuna todella suuren vaikutuksen. (EDIT: Ja "Tohtori Outolemmen" myös!) Suhtautumiseni Kubrickiin on ollut hieman kaksijakoista, mutta nykyisin kuulun entistä vahvemmin miehen ihailijoihin. Ei hän vieläkään ole suosikkiohjaajani, mutta jollakin tapaa on tuollaisen filmografian edessä nöyrryttävä: harvalla muulla on esittää yhtä vahvaa ja ennen kaikkea monipuolista ansioluetteloa! Kubrick tuntuu olevan yhtä lailla kotonaan melkein minkä tahansa elokuvan tyylilajin kanssa. Jos vielä laitetaan loppuun Virallinen Lista: 1. Spartacus * * * * * 2. Kunnian polut * * * * 1/2 3. Tohtori Outolempi * * * * 1/2 4. Kellopeli Appelsiini * * * * 5. 2001 - Avaruusseikkailu * * * * 6. Hohto * * * * 7. Full Metal Jacket * * * 1/2 8. Lolita * * * 1/2 9. Eyes Wide Shut * 1/2 Neljä siis näkemättä, "Barry Lyndon" ja nuo kolme varhaisinta.
Mitä vit...? Perusteluja. Tämän insipiroimana heitetään oma Virallinen Lista: 1. A Clockwork Orange ***** 2. The Shining ***** 3. Dr. Strangelove ***** 4. 2001: A Space Odyssey ***** 5. Eyes Wide Shut ***** 6. Full Metal Jacket ***** 7. Barry Lyndon **** 8. Killer's Kiss ***½ 9. Flying Padre ***½
Kieltämättä itsekin ihmettelen miksi FMJ on ykkösenä, mutta kuten tuossa jo sanottiin, se lienee se helpoin ja tavallisin Kubrick-elokuva joten se on tavallaan ymmärrettävää. Se ei ole liian taiteellinen suurelle yleisölle. Sen sijaan rikollisen aliarvostetun ja äärimmäisen koskettavan ja hienon Barry Lyndonin vähäiset äänet vähän kalvavat mieltä. Samoin Paths of Glory on saanut melko vähän kannatusta osakseen. No, kun loistavista elokuvista pitää valita se loistavin, niin vaikeaahan se on. Jokainen on lähes viiden tähden elokuva. Ainoastaan hitusen persoonaton suurtuotanto Spartacus ja se FMJ jäävät kolmeen ja puoleen tähteen molemmat. Totta. Kubrick ei missään vaiheessa toistanut itseään ja jollain tapaa voisi sanoa, että jokainen elokuva on lajityyppinsä kirkkainta kärkeä sekä mestariteos (paria poikkeusta lukuunottamatta). Kun erään genren elokuva oli tehty, Kubrick lähti risteilemään toiseen suuntaan. Huomionarvoista sekin, että Kubrick teki työtänsä elokuvan kultaisilta vuosilta (50-luku) aina moderniin elokuvaan saakka. Mies lienee ollut niitä viimeisiä suuria, ellei sitten se Viimeinen Suuri Elokuvantekijä. Ärrin murrin...
^ Paths of Gloryn vähäisiin pisteisiin helpoin selitys on sen vaikeahko saatavuus. Barry Lyndonille allekirjoittaneella taisi olla liian kovat odotukset, kun ei totutulla tavalla iskenyt, "vain" 4 tähden arvoisesti. Uusintakatsominen on varmasti paikallaan, tepsihän se 2001:n kohdalla niin, että nousi listallani 150 sijaa ylöspäin.
Pistetään nyt omatkin lista tänne. Neljä täydellistä mestariteosta löytyy Kubrickilta, mikä on enemmän kuin kenelläkään muulla ohjaajalla. Yhtään huonoa elokuvaa häneltä ei myöskään löydy ja keskinkertaisiakin vain muutama. Keskinkertaisetkin ovat jollain tavalla kuitenkin varsin mieleenpainuvia. Full Metal Jacketin olen tainnut nyt nähdä kolme kertaa mutta en kyllä vieläkään ymmärrä sen erinomaisuutta. Juonellisesti varsin köyhä elokuva ja ei tarjoa mitään syvempää ajateltavaa. Sinänsä vähän erikoinen tuo ykkössija listalla. 1. Kellopeli Appelsiini ***** 2. Hohto ***** 3. Tohtori Outolempi ***** 4. Eyes Wide Shut ***** 5. 2001 Avaruusseikkailu **** 6. Spartacus **** 7. Kunnian Polut **** 8. Full Metal Jacket *** 9. Lolita *** 10. Barry Lyndon ***
Todella kovana Kubrick fanina ja koko herran tuotannon omistavana täytyy silti myöntää että Fear and Desire on kyllä melkoista kuraa, maksimissaan yksi starba ja jos ei olisi herran tuotantoa niin -1. Muut onkin sitten viiden tähden kamaa. Killer's Kiss on silti hieman muita heikompi.
Täytyy myöntää, että nuo molemmat ovat kyllä itseltäni näkemättä. Kubrick ainakin itse pitää muistaakseni näitä muutamaa ensimmäistä elokuvaansa kehnoina.
Pakko myöntää, että elokuvan näkemisestä on aikaa jo viitisen vuotta, ja saattaisi olla syytä tarkistaa kantansa dvd:lta. Kokeillaan silti. Kubrickin joutsenlaulu jäi mieleen melkoisen tylsänä ja kliimaksittomana, eikä se tuntunut tarjoavan edes mitään syvällisempää ajateltavaa. Seksuaaliset ajatukset eivät aina suuntaudukaan siihen parempaan puoliskoon? Kiehtovaa ja vaarallista varmaankin silloin, kun elokuvan inspiraationa toiminut pienoisromaani ilmestyi. Lisäksi Tom Cruisen ja Nicole Kidmanin patsastelu ei ollut erityisen inspiroivaa katsottavaa - tosin molemmat ovat jälkikäteen tehneet parempaakin jälkeä, erityisesti Kidman. Parhaiten "Eyes Wide Shutista" on jäänyt mieleen hieno ja ahdistava pianoteema, joka on mielestäni sen parasta antia.
Melkein kaikki Kubrickin leffat ovat viiden tähden leffoja, joten Kubrickin omaan tuotantoon suhteutetulla asteikolla tässä oma listani: 1. 2001: Avaruusseikkailu ****** 2. Kellopeli Appelsiini ***** 3. Barry Lyndon ***** 5. Kunnian polut ****½ 6. Spartacus **** 7. Hohto **** 8. Tohtori Outolempi **** 9. Lolita **** 10. Full Metal Jacket **** (Ja A.I. viisi tähteä.) 2001 on edelleen "the ultimate trip". Kun näin Kellopelin ensimmäistä kertaa oli se poikkeavin leffa (ilmaisultaan, leikkaukseltaan, tarinaltaan) mitä olin siihen mennessä nähnyt, joten se vaikutti suuresti. Ensimmäisellä kerralla päällimmäisenä olikin hämmennys. Joka katselukerta on tuntunut erilaiselta ja parantunut. Varhaisimpien lisäksi Eyes Wide Shut on vieläkin (!) näkemättä (hardcore Kubrick-fanina olen kai "säästänyt" sitä; sen näkemisen jälkeen kun ei enää uutta Kubrickia ole tiedossa), mutta klippien perusteella (esim. miten pianon yksisointinen ääni onkin niin tehokas oikeissa käsissä ja yhteyksissä) veikkaisin sen päätyvän kärkikolmikkoon. Barry Lyndon on aika "suoraviivainen", kun verrataan esim. Kellopeliin ja 2001:seen. Kuvaus, musiikin käyttö ja tunnelma nostavatkin Lyndonin listassani (ainakin vielä) kärkikolmikkoon. Huomattavaa muuten, että kyseisessä leffassa on varsin paljon zoomeja (kun amatöörikuvaajia aina varoitetaan zoomin käytöstä mikä on toki oikein neuvottu), mutta luonnollisesti tässä ne tukevat tarinaa ja ovat kuin maalauksen yksityiskohtiin paneutumista tai kokonaisuuteen siirtymisiä. Parhaiten piirtyi mieleen kohtaus, missä äiti makaa sängyllä poika sylissä ja kamera ajaa hiljaa ulos kummankaan räpäyttämättä silmääkään. Muutenkin tosiaan kuvaus on kuin öljyvärimaalausta katselisi ja minkä vaan ruudun voisi ripustaa seinälle tauluksi. Mikä koskee Kubrickin tuotantoa laajalti muutenkin, eli mahtava visuaalisuus. Samoin kuten Kubrickilla aina, musiikki ja sen käyttö on loisteliasta; pääteemoina Händelin Sarabande ja Women of Ireland. Jälkimmäistähän käytettiin Stanley Kubrick: A Life in Pictures -dokumentissa Spoiler upeasti leikatussa loppukunnianosoituksessa. Full Metal Jacket on loistoleffa, mutta viimeisenä listassani koska se ei ole aivan samalla tavalla runollinen kuin suurimmat teokset. Tunnelma on siinäkin vahva. Kubrickin toinen varhainen dokumentti Flying Padre (1951) on muuten nähtävissä täältä . Siinä näkee jo Kubrickin orastavaa tyyliä (esim. tietyt kuvakulmat): http://www.youtube.com/watch?v=AhiXl5LY2S0
Ensin sanot että herra ei ole tehnyt yhtään huonoa leffaa ja sitten sanot että et ole nähnyt kaikkia, ota nyt sitten tuostakin selvää. Mun muistikuvani mukaan Kubrickia ahdisti ainoastaan tuo eka, jonka esitykset hän kielsi. "Muutaman ekan" joukossahan on se paraskin, eli The Killing.:thumbsup:
Kyllähän Mr Kubrick on pläjäyttänyt sellaisen värisuoran että muilla ohjaajilla on tekemistä. Kubrickin leffoista lähes kaikki ovat loistavia pätkiä. Ainoastaan kaikista varhaisimmat työt (ennen Killingiä tehdyt) ja Barry Lyndon on näkemättä ja heikkoa lenkkiä ei ole. Vielä kun Killing ja Paths of glory tulisi suomijulkaisuiksi niin saisi DVD-kokoelman mallilleen. Kumpainenkin on sen verran hyviä leffoja ja olen ne nähnyt ainoastaan kertaalleen.
Tarkoitin siis tätä miehen luovaa kautta, joihin ei kuulu nämä ensimmäiset harjoitustyöt. Luova kausi kestikin sen vaivaiset 40 vuotta. Onhan nyt lähes jokaisella huippuohjaajalla ollut jokusen surkea työ uran alussa mutta en niihin niin kiinnitä huomiota. Noita ensimmäisiä en ole edes nähnyt, enkä ole kuullutkaan, että niitä olisi esim. televisiossa näytetty. Aika unohduksissa nuo tuntuvat olevan.
Kyllä kyllä. Kellopelin soundtrack on yksistään sellainen kokemus, että huh. Mielestäni tuo laittamasi spoiler-tag on aika tarpeeton tässä yhteydessä Mutta jotenkin mulla tulee todella haikea olo kun katselen tuon A Life in Picturesin loppua jossa Women of Irelandia on käytetty. Koskettavaa kuvastoa ja musiikkia. Erikoista (?) Kubrickin filmatisoinneissa on se, että jokainen hänen elokuvistaan perustuu kirjaan. Joskus tuli mietittyä sitä, että vähentääkö se jotenkin Kubrickin neroutta kun ne ideat on ns. otettu muualta. Mutta pois tällaiset ajatukset minusta! Virallinen lista lyhyiden kommenttien kanssa: 1. A Clockwork Orange ***** - Pelottavan utopistinen tulevaisuudenkuvaus, väkevä, pirullisesti virnuileva mutta samaan aikaan asian vakavasti ottava väkivalta-analyysi ja satiiri sekä myös kipeä draama. Loppujenlopuksi hyvinkin humaani elokuvataideteos, joka on 30 vuotta valmistumisensa jälkeen edelleenkin aikaansa edellä. 2. 2001: A Space Odyssey ***** - Mielestäni ei lainkaan niin vaikea tai outo elokuva kuin yleisesti annetaan ymmärtää. Psykedeeliset aikatunnelit, tähtiportit, ulkoavaruudelliset sfäärit, mustat monoliitit, maan tomussa temmeltävät apinat ja kohdussa killuvat tähtilapset... ah, tämän tahtoisin nähdä isolta kankaalta! 3. Dr. Strangelove ***** - Yksi elokuvahistorian hauskimmista elokuvista. Hillitön satiiri aiheesta, joka on vielä tänä päivänäkin ajankohtainen. Huumori ei ole aina niin yksiselitteistä tai helposti huomattavaa, mutta kun ne Kubrickin viljelemät koukut osaa poimia esiin, niin kokemus on oivallinen. Paljon hienoja hahmoja sekä unohtumattomia repliikkejä. "Gentlemen, you can't fight in here! This is the War Room." 4. Paths of Glory ***** - Parhaimpia sotaelokuvia ja nimenomaan siltä analyyttiseltä kantilta katsottuna. Maailma on täynnä jos jonkinlaista sotakuvausta, joka kääntyy pelkästään vähämieliseksi ramboiluksi. Kubrickin Paths of Glory on kuitenkin sen verran viiltävä ja yleispätevä teos armeijan harjoittamasta mielivallasta, että se oikeasti pysäyttää. Kun elokuvassa asiat menevät siihen suuntaan mihin nyt menevätkään, ainakin minun täytyi puristaa nyrkkiä tätä katsoessani. Tällaisia elokuvia täytyy olla ja niitä täytyy tehdä lisää, kunnes jokin muuttuu. 5. Eyes Wide Shut ***** - Hypnoottinen, mukaansatempaava ja mielenkiintoisesti etenevä ihmissuhdesotku ja trilleri. Intohimoa ja painajaisia. Se piano, se piano... 6. Lolita ***** - Pistävää huumoria, kipeää kiintymistä ja vaikeaa rakkautta. Jollain erikoisella tavalla tämäkin elokuva koskettaa, eikä vähiten James Masonin roolisuorituksen vuoksi. Hillitty versiointi aiheesta, ei mitään rasvaista pervoilua. 7. Barry Lyndon ***** - Ennakkoluulot tällaista "pukudraamaa" kohtaan olivat melkoiset, mutta kyllä Barry Lyndon on vaikuttava teos. Kyseessä on edelleenkin yksi elokuvahistorian kauneimmista elokuvista. Kuten monissa muissakin Kubrickin töissä, Barry Lyndonissa on sen verran tavaraa, että siitä saisi lohkottua ainakin kolme erillistä elokuvaa. 8. The Killing ****½ - Katsoin tämän verrattain myöhään eikä tarvinnut pettyä. Hienosti rakennettu rikostrilleri Kubrickin varhaiskaudelta, jonka kohdalla huomaa selvästi mistä on otettu vaikutteet esim. Reservoir Dogsiin ja The Usual Suspectsiin. 9. The Shining ****½ - Kauhuelokuvien kauhuelokuva, paras King-sovitus, tehokasta miljöön käyttöä. Ääniraita omalla sarallaan yksi tehokkaimpia. Jack Nicholsonin ylinäyttely on välillä mitä on, mutta ei sellaisesta paljoa jaksa narista. Tässä elokuvassa on muuten aika paljon klaffivirheitä kun ottaa huomioon kuinka perfektionistinen ohjaaja Kubrick oli! 10. Full Metal Jacket ***½ - Satunnaiskatsojalle varmasti helpoiten lähestyttävä Kubrick-kuva, minulle itselleni hyvinkin pinnalliselle tasolle jäävä tavallinen sotaseikkailu. Kubrickin toinen sotaelokuva Paths of glory koskettaa ja pistää ajattelemaan, Full Metal Jacket ainoastaan viihdyttää, ei muuta. Ehkä Kubrickin tarvitsi jossain vaiheessa uraa tehdä elokuva, joka on yksi iso keskisormi. 2001:n ja muiden eleganttien taidepläjäysten vastapainoksi piti tehdä helposti sisäistettävää purukumia, jossa kirosanat lentelevät ja miehet huutavat. R. Lee Ermey ja Vincent D'Onofrio tekevät huippuroolit. 11. Spartacus ***½ - Puitteiltaan komea, mutta noin Kubrickin teokseksi harvinaisen persoonattoman oloinen sekä kylmäksi jättävä spektaakkeli. Olikohan Stanley-setä liikaa Kirk Douglasin sekä studiopamppujen pompoteltavana?
Mutta kyllähän Killer's Kiss on Stanleyn omasta päästä luotu elokuva. Tiedä sitten johtuuko sen heikkous myöhempiin Kubrick-leffoihin juuri tästä, vai onko kyse vain harjoituksen puutteesta. Päädyn jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Mihin mielestäsi loppuu "harjoitustyöt" ja mikä on ensimmäinen "luovan kauden työ"? Tuntuu siltä että olet nähnyt ainoastaan ne Kubrickit jotka on julkaistu teksitettynä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan herran jokusiin surkeisiin uran alkuelokuviin. Esim. jo mainittu The Killing ja Paths of Glory on ihan huippukamaa, Ehkä silti kannattaa varoa termejä "ei ole tehnyt yhtään huonoa leffaa", jos ei ole nähnyt lähellekkään kaikkia. Ehkä sinun osaltasi...
Voin sanoa että on kyllä päräyttävä tykillä katsottuna. Vaikka aiemminkin 2001 oli mielestäni "all-time movie no 1", mutta kunnon ruudulla katsottuna leffa antaa huomattavasti enemmän! Niinq yleensä muutkin avaruus leffat, avaruus vaan pitää nähdä yksinkertaisesti mahdollisimman isona. Avaruus yms. efektit suurellakin kuvalla katsottuna vielä nykyaikanakin vaikuttavat. Psychic: Kiitän ja Kumarran Flying Padresta! Ihan :king: linkki. T. yksi miljoonista aka. Kubrick fani
Epäilen että kyllä toi Avaruuseikkailu 2001 on mun makuun. FUll Metal Jacket oli jotenkin liian kliseinen tai jotain. Mutt onhan Kellopeli appelsiini ihan omaperäinen:hitme: