The Village. Erittäin vahva fiilis koko leffan läpi ja juoneen oli selvästikkin paneuduttu. Tykkäsin. Näyttelytyö ensiluokkaista vielä kaiken lisäksi. ½/5
Paljon jossain määrin hyvää, yksi loistava: We Don't Live Here Anymore: kiva pikku parisuhde-kvartetti-draama, joka ei kuitenkaan tarjoillut mitään ihmeellistä. Koitti turhaan olla välillä "rohkea", kun mitään ei sitten kuitenkaan näytetty. Tarina oli ihan kiinnostava, eikä toteutuskaan ollut hullumpi. Varsin lyhykäisestä pituudesta olisi ehkä voinut vielä napsia pikkuisen pois. Pisteet näyttelijöille, olivat kaikki hyviä. Naomi Watts ja Mark Ruffalo olivat ne syyt miksi tämä tuli katsottua, ja ihan hyvä maku jäi. 3+ / 5 Ed Wood: Burtonin paras heti Edward Scissorhandsin jälkeen (muutama pätkä tosin näkemättä). Kerrankin maestro ei ollut pyrkinyt tunkemaan omaa copyright-tyyliään elokuvaan, vaan oli tehnyt leffan tarinan ehdoilla. Eipä sillä, että tämä nyt mikään täydellisyys kuitenkaan olisi ollut. Monella tapaa kovin surumielinen ja traaginenkin elokuva, jossa oli kuitenkin pieni iso ripaus huumoria. Kauttaaltaan hyvin näytelty, Sarah Jessica Parkerinkaan naama ei juuri ärsyttänyt. Miinusta tulee lähinnä lievästä tunnelman puutteesta sekä jonkinlaisen punaisen langan puuttumisesta. 3½ / 5 Slither: roskakauhua koko rahalla. Toisin kuin kaikkien aikojen huonoimmat elokuvat nro. 1 (Braindead) ja nro. 2 (Evil Dead), tämä onnistuu siinä mitä yrittää. Gorea, kauniita naisia, hyvää huumoria, pätevähköä toimintaa ja paljon iljettäviä tilanteita. Tarina on mallia kaikki-kliseet-yhteen-nippuun, eikä toteutuskaan ole juuri ovelampi. Osista on kuitenkin kudottu erittäin toimiva kauhuelokuva, jossa on vähän komedian vikaa. Paljon hauskoja & tahallaan kliseisiä hahmoja, jotka on näytelty hyvin. Aivot narikkaan. 3½ / 5 Groundhog Day: "absoluuttisesti hyvä elokuva", kuten eräs isokenkäinen foorumilainen sanoi. No ei ainakaan ollenkaan hullumpi. Lievä epätasaisuus vaivasi, alussa oli selviä käynnistymisvaikeuksia. Loppu - kaikessa kliseisyydessään - toimi kuitenkin hyvin. Huumoria oli oikeastaan vähemmän kuin odotin, mutta suurimmaksi osaksi se kuitenkin toimi. Murray vetää roolinsa todella hyvin, Andie MacDowell keskittyy olemaan lähinnä nättinä, ja onnistuukin siinä ihan mukavasti. Kiva elokuva, ei kuitenkaan mitään mullistavaa. 3½ / 5 Glengarry GlenRoss: loistava. Kauttaaltaan upeasti näytelty, ja vaikka Pacino pääsikin jälleen räyhäämään, oli miehen rooli silti erittäin hyvä. Baldwinin aloituspuhe myyntimiehille menee jonkinlaiselle top-listalle. Tärkeitä henkilöitä oli vähän ja ne kaikki olivat kiinnostavia. Tarina on mukaansa vetävä, ja sen toteutus huippuluokkaa. Paljon miellyttäviä pikkujuttuja. Elokuva rakentuu pitkälti keskusteluiden varaan ja dialogi onkin erittäin hyvää tasoa. Vähän loppuhuipennusta ennen Glengarryn taso pikkuisen laskee, mutta kokonaisuutena kuitenkin erittäin vahva elokuva. Mainitaan vielä kiva loppu ja todetaan että: 4½ / 5
Fahrenheit 451 (1966) Tässä oli hyvä aihe ja ihan kelvollinen elokuva. Olen tämän ensimmäisen kerran nähnyt joskus vuosia sitten, mutta olipas aika kullannut muistot. Kannattaa kuitenkin katsoa, ainakin kaikkien niiden, joiden keskittymiskyky riittää kirjojen lukemiseen. Sitäpaitsi se lentämiskohtaus on vallan upea!!! Goodfellas (1990) Olen antanut edellisen listaukseni jälkeen kertoa itselleni, että Mestari Scorsesen ohjaama dokumentti Dylanista oli paskaa, mutta tästä elokuvasta saa kai pitää? Minulle ainakin upposi hienosti, vaikka yhtenä päähenkilönä riehuu Joe 1½ metriä raivoa Pesci. Goodfellas on hieno elokuva, tarinaa kuljetetaan hienosti eteenpäin ja ainakin minua miellytti suuresti kertojaäänen vaihtuminen elokuvassa. Tätä voi suositella kaikille. The Brothers Grimm (2005) Gilliamin toiseksi uusin elokuva oli saanut melkoisesti negatiivista palautetta, mutta kun olen ukon aiemmista töistä pitänyt, uskaltauduin tämänkin katsomaan. Johtuu varmaan alhaisista ennakko-odotuksista, mutta kyseessä oli ihan positiivinen yllätys. Tämä oli visuaalisesti upea elokuva, niin kuin Gilliamilla on tapana, mutta pakko se on myöntää, että on ukko parempiakin tehnyt. Ihan kelvollinen leffa kuitenkin, ja suosittelen kaikille muille paitsi JP:lle. The Hunchback of Notre Dame (1996) Olen tämänkin nähnyt jo aiemmin, ja muistikuvissa elokuva oli oikein hyvä. Tuntuu siltä että elokuva oli suunnattu normaalia Disney-klassikkoa aikuisemmalle katsojalle. Ei nämä mitään elämää suurempia elokuvia ole, mutta tällä kertaa musiikit toimi todella hienosti. Saa tämänkin katsoa.
The Ninth Gate 2½ / 5 Tuli katsottua tälläinen dekkari/jännäri/mysteeri joka ei toiminut oikein millään tavoin. Elokuva ei vaan saanut tuulta purjeidensa alleen ja Johnny Depp oli pääroolissa röökinpolton lomassa aika kehno ja puupökkelö. Shampoo 2/5 Hal Ashbyn elokuva parturista (Warren Beatty) joka poraa. Elokuva koettaa yhdistellä draamaa ja komediaa mutta lopputulos jää kuitenkin pannukakuksi. Aika kehno tekele, jonka olisin mieluusti jättänyt näkemättä. The grapes of wrath 4½ / 5 Todella tiukka kuvaus amerikkalaisen unelman kääntöpuolesta 20-luvun jenkkilässä. Harvoin elokuvissa näkee näin vahvaa tunnelmaa. Pääroolissa Henry Fonda teki todella vahvan esityksen. The Harder They Fall 3 / 5 Humphrey Bogart tekee viimeisen roolisuorituksensa ex-lehtimiehenä, joka siirtyy "lupaavan" nyrkkeilijän pr-mieheksi. Elokuvan juoni oli kliseinen ja nyrkkeilykohtaukset säälittävän huonoja. Ainoastaan Bogart piti elokuvaa hengissä. The Big Heat 2½ / 5 50-luvulla tehty film-noir henkinen kostotarina poliisista, jonka vaimo murhataan. Tässä elokuvan heikko kohta on pääroolin esittäjä Glenn Ford, joka ei saa roolista mitään irti. Lee Marvin taasen veti hienon roistoroolin Gangsterikuninkaan oikeana kätenä. -- JP
The Missing: Erilainen Ron Howard -ohjaus. Siitä plussaa. Kuten myös kauttaaltaan hyvistä näyttelijäsuorituksista, erikseen mainitaan Tommy Lee Jones (jonka Three Burials jne. -ohjausta tämä vähän muistuttaa) sekä Cate Blanchett. Paljon komeita maisemia, joita oli osattu kuvata näyttävästi. Kehuminen sikseen, ja ongelmiin. Missingissa ei mitenkään päin ollut sisältöä koko kahden tunnin kestoon. Lisäksi lapsinäyttelijä oli aika heikko, ja mikä vielä huonompaa, tyttöä käytettiin kolme kertaa (joista kaksi vieläpä peräkkäin) aiheuttaa retkikunnalle ongelmia aka toimintaa. 3 / 5 Great Expectations: Alfonso Cuaron osaa visuaalisesti komeat elokuvat. Valitettavasti sisusta oli taasen vähän tyhmä. Koko De Niro -sivutarina oli ensinnäkin ennalta-arvattava ja turhakin. Ethan Hawkesta olen aina tykännyt ja Paltrow on erittäin kauniina. Muutamat oikein hyvät kohtaukset jäävät mieleen, ja jossain määrin tästä tuli hieman erinomainen Notebook mieleen kerronnallisesti. Kovin keskinkertainen kokonaisuus kuitenkin, se "suuri rakkaus" ei oikein välittynyt kisastudioon asti. Mahtaakohan alkuperäinen olla parempi. 3+ / 5 Mean Streets: Scorsesen paikka paikoin hapuileva varhaistuotanto. Kamerankäyttö on jo tässä loistavaa luokkaa, kuten myös näyttelijöiden ohjaus sekä dialogi. Muutamien todella loistavien kohtausten vastapainoksi on kuitenkin ihan liikaa turhaa, laahaavaa materiaalia. Epätasainen elokuva siis. Robert De Niro on loistavassa iskussa, eikä Harvey Keitelkaan ole hullumpi. Tarina tallaa kuitenkin hieman liikaa samoja polkuja, ja loppu on jotenkin turhanpäiväinen. 3+ / 5 Matador: Ei ollut ihan niin hyvä kuin salaa toivoin, mutta laadukas kuitenkin. Muutamat juonenkäänteet eivät oikein olleet mieleeni, tai ainakaan niitä ei käsitelty hyvin. Dialogi oli hyvää tasoa, ja elokuva olikin parhaillaan silloin kun se luotti kerronnassaan keskusteluihin. Brosnan oli vireessä, eikä muissakaan valittamista ollut. Huumoria olisi mukana saanut olla enemmänkin, kuten myös tiukempaa otetta. Viihdytti hyvin, kevyt välipalapurtava. 3½ / 5 Master & Commander: Jos elokuvalle voisi antaa pisteet pelkästään teknisen toteutuksen perusteella, olisi tämä puhdas femman leffa. Visuaalisesti upeita kuvia riittää ensiminuuteilta loppuun saakka. Cast tekee perussuoritukset, kovasti fanittamani Russell Crowekaan ei ole mitenkään maaginen. Romen Octavianus oli ihan mukava nähdä. Parempi fiilis tästä jäi kuin aikanaan teatterikierroksella, vaikka arvosana onkin sama. Pettymystä ei vain enää tullut. Niin ne ongelmat: tarina jäi jotenkin tyhjäksi, vihollisesta ei onnistuttu luomaan sitä kuvaa mitä yritettiin, Darwin-sivujuoni ei oikein napannut mukaansa ja loppupeleissä tarinassa ei vain ollut potkua parempaan. Hyvä leffa kuitenkin, olisi vain pitänyt olla parempi. 3½ / 5 Rebel Without a Cause: Joopa joo. Aloitetaan hyvistä puolista: pari vahvaa kohtausta (puukkotappelu, kornihko autolla ajelu sekä rappusissa tapahtunut keskustelu) ja Deanilta pätevähkö roolisuoritus. Huonoista puolista ensimmäisenä mieleen tulee aivan järkyttävää tasoa oleva alleviivaus. Ensin näytetään jotain ja sen jälkeen se kerrotaan dialogilla vielä kerran tai pari. Ei näin. Samaa sarjaa oli myös yleinen naiivius, aivan katastrofaalisen kauhea rääpäle-sivuhahmo, joka oli parhaimmillaan ärsyttävä sekä hahmojen älyttömät ratkaisut ja dialoginpalaset. Kuten JP asian tiivistäisi: "paskaa". 2- / 5
Paha Maa Kovia arvosteluja kannen perusteella niittänyt mm. "Ohjaaja Aku Louhimiehen parhaaksi elokuvaksi kehuttu". Olen kuullut elokuvan nimen aiemminkin, mutta siskolta sain kyseisen leffan lainaan ja päätin sen eilen illemmalla katsoa. Ensimmäisenä erikoisuutena huomasin englannin- ja ruotsinkieliset tekstitysmahdollisuudet. Onko elokuva "kansainvälinen"? Elokuvalta oletin letkeää suomalaishuumoria draamaan sekoitettuna mutta toisin kävi.. En ole eläessäni nähnyt samankaltaista suomalaisteosta! Vielä en ole selviytynyt siitä sen vertaa, että osaisin sanoa oliko teos hyvä vai loistava. Erittäin sekava tunnelma ja surullinen kertomus monesta eri henkilöstä ja tapahtumasta. Juoni ei ollut koko elokuvaa yhtenäinen, vaan poikkesi moneen eri tarinaan. Surullisia, ja suomalaiseksi elokuvaksi, todella pelottavia tapahtumia peräjälkeen. Erittäin hyvä näyttelijäkaarti ollut leffassa mukana. Joskin tajusin Mikko Leppilammen osallisuuden elokuvaan vasta lopputekstien pärähtäessä ruutuun. (Huomasin aiemminkin nimen kannessa, mutta ei itse leffassa pistänyt silmään partansa alta.) Arvosanaa en anna, koska vaatii ehdottomasti ainakin minulta vielä sulattelua tämä elokuva. En ole varma, tulenko ikinä katsomaan tätä uudelleen.
Wolfgang Petersen: Poseidon. Huono remake tai sitten aika on kullannut muistot ja alkuperäinenkin oli näin huono. 1,5/5. Christophe Gans: Silent Hill. Kohtalainen pelin pohjalta tehty kauhuelokuva. Ei tästä nyt sen enempää sanottavaa keksi, ei mitenkään huono, mutta ei oikeastaan loistanutkaan. 2,5/5. Stanley Kubrick: Full Metal Jacket. Uusintakatselussa vuosien jälkeen ja edelleenkin ensimmäinen puolisko koulutusosineen elokuvan vahvin osa-alue. Vietnamin siirtymisen jälkeen ei ole enää samanlaista tunnelmaa mitä R. Lee Ermey saa aikaan v-mäisenä, mutta reiluna kouluttajana. Silti heikommasta loppupuoliskosta huolimatta Kubrick osaa. 4,5/5. Shinya Tsukamoto: Vital. Omituinen elokuva. Ei tälle oikein voi arvosanaa antaa ja ainoastaan todeta, että en vielä toistaiseksi ole nähnyt kahta samanlaista elokuvaa Tsukamotolta. Hideo Tanaka: Sukeban Deka: Kazam san-shimai no gyakushû (Sukeban deka the Movie 2: Counter-Attack from the Kazama Sisters ). Ei lähellekään niin päräyttävä kuin ensimmäinen Sukeban Deka elokuva, mutta lopun kaksintaistelu tyttö ja jojo vs. lentokone pelasti paljon. 2-/5
Pitkästä aikaa tulikin leffoja tiirailtua: Cache ***½ Hienosti piti otteessaan, vaikken mene vannomaan, että tajusin juonen aivan täysin. Näyttelijät tekivät laatutyötä kautta linjan, ja etenkin Daniel Auteuil veti roolinsa läpi hienolla intesiteetillä. Pitänee ottaa uuteen tarkisteluun piakkoin. Blue Velvet **** Viimeinkin tuli tämäkin klassikko katsottua. Enpä ainakaan itse tästä mitään kauhean groteskia löytänyt, vaikka tunnelma saatiinkin aikamoisen ahdistavaksi useaan otteeseen. Hopper oli iljettävän psykoottinen, ja vakuutti ainakin minut ihan kertaheitolla. Isabella Rosselinin karismaa en ymmärrä, mutta hyvän femme fatale hänestäkin oli saatu. Kyllä Lynch osaa.
Henry Hathaway: Niagara ** Keskitasoa huonompi Marilyn-pätkä. Enemmän elokuvasta arvostelussa. Siodmak, Siodmak, Ulmer & Zinnemann: Menschen am Sonntag *** Peruselokuva. Kertoo viidestä berliiniläisnuoresta ja heidän viikonlopustaan. Vaikka käsikirjoituksen parissa on häärännyt myös muuan Billy Wilder, ei silti mitään mullistavaa saada aikaan. Yasujiro Ozu: Tokyo monogatari ***** Uusintakatselu tämäkin. Vähäeleinen, hillitysti toteutettu kertomus sukupolvien välisestä kuilusta. Kaksi vanhusta saapuu Tokioon tapaamaan lapsiaan, mutta matka ei olekaan aivan sellainen menestys kuin mitä vanhukset ovat kuvitelleet. Pitäisi varmaan hankkia Criterionin julkaisu, kun tässä YLETeeman nauhoituksessa on tekstitykset tuttuun tapaan päin persettä. Cecil B. DeMille: Don't Change Your Husband ***½ Kuten nimikin kertoo, moraalinen tarina siitä, että eivät aviopuolisot välttämättä vaihtamalla parane. Ihan tyylikäs, eikä ohjaajakaan sorru tavanomaisiin moraalisaarnoihinsa. Elia Kazan: A Streetcar Named Desire ****½ Pieneen tilaan sijoittuva väkevä draama, jossa Vivien Leighin tulkinta harhamaailmassaan elävästä naisesta on loistava. Myös Brando tekee tahollaan erinomaista työtä. Hienosti kuvattu ja valaistu, mutta hieman liian pitkältä tämä ainakin ensimmäisellä katselukerralla vaikutti.
Maailman ympäri 80:ssä päivässä. (uusin versio) Positiivisesti yllättänyt komedia joka oli täynnä hienoja koreografioita. Viihdyttävä pari tuntinen, mutta ei kestäne uusinta katsomisia. ***½/***** The ninth gate Ei aukene itselleni vielä toisellakaan katselukerralla. Depp vetää kohtuu rooliin ja tarina soljuu hyvin eteenpäin, mutta jotain tuntuu puuttuvan. Loppu ei ainakaan omalla osallani osunut kohdalleen. Musiikki ja ohjaus hyvää työtä sekä Deppin roolisuoritus nostavat elokuvan omalla listallani keskitasolle. ***/***** Monsters Inc Laadukas koko perheen viihdepaketti jossa piisaa hieman jännitystä ja paljon naurua. Referenssitason kuva ja ääni tekevät paketista luokassaan lähes täydellisen. Joitakin soraääniä juonen kulusta olen lukenut, mutta minusta Monsterit toimii täydellisesti alusta loppuun. Leffa: ****½/***** Kiekko: *****/*****
Enter the Ninja Hirveää roskaa, mutta viihdearvossa oli hyvin suuret camp-kertoimet. Keski-ikäinen Franco Nero 30 senttisillä viiksillä on katu-uskottavampia ninjoja mitä tiedän. Pidin leffasta ja pikku pöhnässä tämän voisi katsoa uudestaankin. Tigerland En osaa suhtautua Joel Schumacheriin. Välillä tuntuu että se tekee aivan luokatonta kuraa, välillä taas tulee helvetin mainioita teoksia. Tämä leffa kuuluu jälkimmäiseen kastiin. Vietnamin sodan aikaan sijoittava sotaleffa joka on kestoltaan pelkkää koulutusjaksoa Colin Farreli pääosassa. Casablanca Kiitos Teemalle. En ole tätä aiemmin kokonaan nähnyt, mutta tajuan kyllä leffan klassikkostatuksen. Pökkelö näyttely loisti poissaolollaan melkein koko leffan, naispääosittajasta en pitänyt. Hieno tarina, hieno toteutus. Bogart hohkaa viileyttä. Hämärästä aamunkoittoon Rodriguez/Tarantino -outolintu. Leffassa on periaatteessa kaikki hyvin, mutta lopun tyylilajin dramaattinen vaihto tuottaa mulle aina ongelmia katsoessa. Hieno leffa kumminkin ja taatusti parempi vaihtoehto katsoa kuin luokattomat jatko-osansa. Ja onhan tässä Juliette Lewiskin. :love: Tora! Tora! Tora! 70-luvun 2,5 tuntisessa sotaleffassa seurataan nipponeiden hyökkäystä Pearl Harboriin jenkkein ja japanilaisten näkökulmasta. Hyvin kuivakka taltiointi, joka keskittyy tapahtumiin. Ei paljon henkilöhahmoihin keskitytä. Hyvä leffa kyllä ja pyyhkii lattiaa sillä uudemmalla Pearl Harbor -tekeleellä.
In Cold Blood (1967) Välillä tulee katsottua elokuva, jonka nähtyään maailma tuntuu jotenkin erilaiselta. Tämä oli niitä elokuvia; karheanrouhea kuvaus kahdesta tappajasta pakenemassa ympäri maata. Väkevää draamaa, kaunista mustavalko-widescreen-kuvausta. Quincy Jonesin svengaava ja kirskahteleva musiikki luo oman osansa tunnelmasta. Elokuva rullaa johdonmukaisesti kuin dieselveturi eikä päästä otteestaan, ohjaus äityy välillä suorastaan mestarilliseksi. Vielä kun miettii Robert Blaken viimeaikojen toilailuja niin ne tuo oman kolmiulotteisuuden hänen näyttelemäänsä rooliin. * * * * * The Dark Mirror (1946) Pikkujännäri jossa poliisin on vaikeuksia tuomita murhaaja koska hänellä on identtinen sisar: vaikeahan siinä on mennä sanomaan kuka näki kenet ja missä. Olivia de Havilland vetää hyvin ja erikoistehosteilla tehdyt "kaksoskuvat" eivät nekään ole hullumpia. Elokuva ei kuitenkaan oikein jaksanut alkua pitemmälle kiinnostaa. * * ½ Broken Flowers (2005) Ikääntynyt naistenmies (Bill Murray) saa mystisen vaaleanpunaisen kirjeen jonka alkuperää hän lähtee naapurinsa yllyttämänä selvittämään. Lopputuloksena on jonkin sortin road movie, jossa tärkeintä ei ole matkan määränpää vaan matkalla koetut asiat. Matkalle mahtuu monenlaista tunnelmaa ja monia asioita jätetään elokuvan katsojan tulkinnan varaan. Aavistuksen epätyydyttävä loppu laskee pisteitä. Jos tykkäsi Lost in Translationista ja About Schmidtistä niin tykkää tästäkin. * * * *-
Tous les matins du monde (1991) Kaikki elämäni aamut on oksettavan huonoa ja tylsää pukudraamaa 1600-luvun puolivälin Ranskasta. Gérard Depardieu näyttelee Marin Marais'ta, Barokkiajan eksentristä muusikkoa. Elokuvassa tapahtuu vähän ja toiminta on erityisen tuskallisen hidasta. Kaksituntisesta elokuvasta erittäin suuri osa käytetään siihen, että näytetään Viola da Gamba -soittimen soittamista niin, että musiikki tulee todellisuudessa nauhalta. Kaksi sivuroolin kaunista naisnäyttelijää sekä muutama asetelmallisesti hienosti järjestetty kohtaus tuovat elokuvalle se ainoan hymiön. Välttäkää kuin ruttoa!
Controversial Collection 2:sen leffat tuli katsottua: Dog Day Afternoon Komeasti New Yorkin Elton Johnin Amoreenan säestämänä tavallista elämänmenoa kuvaavalla pätkällä alkava leffa nappaa kyllä hienosti mukaansa ja on kaikinpuolin ammattimaista työtä alusta loppuun. Sitä loistokkuuden tunnetta en tästä vielä ainakaan pysty siltikään löytämään. Mutta aina hienoa nähdä Al Pacino parhaimpina vuosinaan. 4/5 All the President's Men Tämä on todella hieno elokuva aina vaan kiinnostavasta aiheesta. Siinä mielessä hengästyttävä elokuva, että koko ajan tuodaan kiinnostavaa faktaa aiheesta eikä "lepohetkiä" ole ollenkaan. Varmasti tarjoaa pohdittavaa seuraavillekin katsomiskerroille. Pidin sekä Redfordin että Hoffmanin energisistä pääosasuorituksista ja Pakulan ohjaustyö oli tyylikästä. Poliittisten trillerien ehdotonta parhaimmistoa. 4½/5 Network Sitten jotain vähän muuta. Ensin kehut. Mainiota ja nykypäivän kehityksen huomioonottaen todella osuvaa satiiria TV-yhtiön toiminnasta ja sen äärimmäisistä keinoista. Näyttelijöistä eritoten William Holden, Faye Dunaway ja Peter Finch tekevät nautittavaa työtä...sen sijaan Robert Duvallin möykkäysroolista en poikkeuksellisesti jostain syystä pitänyt. Mutta, ainakaan vielä en saanut oikein kiinni tästä elokuvasta. Tällaisen tyylilajin leffoja en vain ole oppinut rakastamaan. 3½/5
Tuli katsotttua tv:stä tullut Renny Harlinin esikoispitkä Jäätävä Polte. Varsin aivotonta, mutta jotenkin silti ohjaajannäköistä menoahan kyseinen leffa oli, mutta mitenkään korkealle sitä ei voi millään tasolla nostaa. Pahvisia hahmoja ja roppakaupalla kliseitä kuvaisi varmaan parhaiten koko elokuvaa. Suomalaispuolelta löytyi muutama ihan herkullinenkin roolityö, joka tosin enemmänkin menee (kaikesta epäuskottavuudesta huolimatta) hahmojen piikkiin näyttelijöitä enemmän. Muutamia ihan kivoja kikkailuita ja ihan näppäriä irtokohtauksia elokuva sisälsi, mutta se ei riitä pelastamaan onttoa kokonaisuutta. Ei nyt edes Rennyn huonoimpia, mutta silti turhankin typerä tekele, mistä ei edes minkäänlainen camphuumori paista läpi.
Enemy at the Gates - Vihollinen Porteilla Pari kertaa olen aiemmin nähnyt, mutta on nyt taukoa ollut. Ostin DVD:nä kun löytyi alelaarista. Aivan vakuuttava tälläkin kertaa! Sotamies Rayanin kanssa parhaimmistoon kuuluvia sotaleffoja mitä olen nähnyt. Loistavia näyttelijäsuorituksia sekä toimiva juoni loppuun asti. Parituntinen vierähtää nopeasti. 5/5
Laitakaupungin valot (2006) Tyylillisesti tuttua ja turvallista Kaurismäkeä. Rauhallinen ja värikäs elokuva (lavasteissa paljon punaista väriä). Juoneltaan sopivan pienimuotoinen, jossa keskitytään vahvasti päähenkilöön yksinäisyys teemalla. Annie Hall (1977) Woody Allenin hermostunut rakkaustarina. Paljon puhetta, vähän toimintaa. Osa puheesta hauskoja vitsejä, mutta suuri osa keskittyy parisuhteen vatvomiseen. Hauska käsittelytapa - välillä päähenkilö tulee ulos tarinasta ja tarkkailee omaa toimintaansa sivusta. Kannattaa katsoa.