Silent Hill En tiedä olisiko pelien pelaaminen avannut hieman tätä Resident Evil meets Hellraiser pätkää, mutta tälläisenään en päässyt nauttimaan kuin hyvästä ääniraidasta. Elokuva tuntui kohtalaisen pitkältä kera sekavan juonen. Lopussa sai hieman leffasta kiinni, mutta mitään sielua hätkähdyttävää kokemusta ei tästä tullut. Kerran katsottava raina, ei sen enempää. Leffalle: **/***** Levylle: *****/***** The Phantom of the Opera 2004 Loistavasti ohjattu musikaali josta löytää paljon hyviä elementtejä. Schumacher on saanut kasaan myös hyvän näyttelijäkatraan joka vetää roolinsa mallikkaasi. Jossain muistan maininnin "phantomin" kehnosta suorituksesta, mutta mielestäni jokainen näyttelijä hoiti leiviskänsä hyvin. Parhaiten sen teki kuitenkin Emmy Rossum jolla oli aivan luonnottoman hyvä ääni. Leffa/musikaali: ****½/***** Keikko: *****/*****
COMMANDO Aivan loistavaa pullistelua ja arskan parhaimpia repliikkejä. Kunnon MACHO meininkiä. 2.0 äänet oli aika huonot, mutta ei ne pilanneet leffan tunnelmaa.
Takashi Minamoto: Daiteiden no yoru ni - Until The Lights Come Back Tunnelmallinen pieni draamaelokuva Tokiossa jouluaattona koko kaupungin pimentäneen sähkökatkoksen aikaan. Sopii hyvin katsottavaksi tähän aikaan vuodesta vaikkapa kynttilänvalossa. 4-/5 Richard Donner: 16 Blocks Semmoinen perusjännäri ja Bruce Willis käy nostamassa palkkashekkinsä rutiinisuorituksella. 3-/5. Ha Yu: Biyeolhan geori - A Dirty Carnival Selvästi keskivertoa parempi korealainen gansterileffa sitten A Bittersweet Lifen tai Frendin ja toistaiseksi tämän vuoden paras korealainen sellainen mitä on tullut katsottua. 4/5. isshin Inudou: Joze to tora to sakana tachi - Josee, the Tiger and the Fish Ihan kiva tarina jaloistaan rampautuneen Josen ja hänen normaalin (poika)kaverin ystävyydestä ja rakkaudesta. 4/5.
King Kong (Peter Jackson) Odotukset olivat aika matalalla kyseisen leffan kohdalla ja niinhän siinä kävi, että elokuva ei kyennyt säväyttämään. Henkilöhahmot jäivät jotenkin liian ohuiksi ja elokuvasta olisi hyvin voinut leikellä vähän turhia pätkiä pois. Myös jatkuvasti käytetyt, joskin hienot, CGI efektit alkoivat puuduttaa ja viedä liikaa huomiota. Annetaan kuitenkin 3/5 tähteä tälle spektaakkelille.
Who'll Stop the Rain (1978) ½ Pettymys. Elokuvan kansi antaa vaikutelman, että kyseessä on Vietnam elokuva. Leffa osoittautui kuitenkin olemaan rikosjännäri, jossa päähenkilö on juuri palannut Vietnamista. Nick Nolte näyttelee pääosan Ray Hicksinä - sodankoulimasta äijästä, joka joutuu kaverin palveluksen takia kuseen. Kaverin vaimo (Tuesday Weld) joutuu myös mukaan liemeen, jossa taka-ajajina ovat korruptoituneet huumepoliisit. Paikoittain kiintoisaa katseltavaa, mutta K18 leiman ansainneet heroiinikohtaukset olivat turhia. Elokuvan katsoo kerran ja laittaa kiertoon. Juha (1956) Ylen Teema näytti tämän TJ. Särkän ohjaaman järjestyksessään kolmannen filmatisoinnin Juhani Ahon kirjasta. Kyseessä on ensimmäinen kotimainen värifilmille kuvattu elokuva, joka on samalla eka kotimainen laajakangasleffa, näin ainakin Ylen kuuluttaja valisti. Tarina on kaikille tuttu ja taustavoimana on käytetty vahvoja luontokuvia, jotka vuonna -56 toimivat värillisinä hyvin. Nyt elokuvan printti on erittäin haalistunut ja epätarkka, katselunautinto ei siis ollut teknisesti mitenkään antoisa. Propsit luontokuvista ja aiheen käsittelystä. Miinusta pökkelönäyttelystä.
Pikakommentit viimeksi katsotuista: Salainen asiamies (Secret Agent) Sodanajan agenttiseikkailu tempaa kyllä mukaansa, mutta ei toimi aivan Hithcockin parhaiden ohjausten tapaan. John Gielgud on yllättävän vaisu pääosassa. + Ninjan kosto (Revenge of the Ninja) Tönkköä näyttelyä, kehno juoni ja taistelukohtauksetkin olivat varsin kehnoja. Jokin kökköydessä paikoin kuitenkin viehätti. ½ Star Trek: Kapina (Star Trek: Insurrection) Vanhan kunnon parilliset/parittomat-kaavan mukaan vuorossa piti olla taas kehnompi Trek-elokuva, muttei tämä aivan sarjan heikoimmasta päästä kuitenkaan ollut. Juonessa oli ideaa, mutta sitä ei vain oltu täysin osattu hyödyntää. Hahmot Picardia lukuun ottamatta jäivät tässä osassa kovin pintapuolisiksi. - Pankki (The Bank) Kaaosteorian hyödyntäminen pörssikurssien ennakoinnissa oli kiehtova alkuasetelma, mutta varsin pian elokuva siirtyi perinteiseksi "pirulle pikkusormi"-tyylin pankki/pörssielokuvaksi. Juonen yllätyskäänne toimi hyvin ja pelastikin paljon.
The Sting (Puhallus) Paul Newman ja Robert Redford velmuilemassa toistamiseen George Roy Hillin alaisuudessa. Mainio viihde-elokuva, joka näyttäisi kestävän twistejä viljelevästä tarinastaan huolimatta useampiakin katselukertoja. Kaikkien tunnistama letkeä musiikki vielä kruunaa paketin. Käsittääkseni myös fontit ja hatut ovat kohdallaan. Casablanca Jos oli edellinen mainio viihde-elokuva, niin tämä on sitten se täydellinen. Menettää tuskin tehoaan ikinä.
Girl with a Pearl Earring (2003) Scarlett tekee ns. maryreillyt ja hiippailee talon palvelijana seuraten sivusta talon isännän metkuja. Vermeerin väri- ja sävymaailmaan viritettyä kaunista kuvausta. Juoni ei ole mikään häkellyttävän mielenkiintoinen tai hyväkään ja ohjauksessakin tökkii pikkuseikat välillä. Silti tunnelma ja visuaalinen ilme miellytti silmää kuitenkin kolmen pinnan edestä * * * A History of Violence (2005) Long Kiss Goodnight meets Cape Fear. Välillä mielenkiintoiseksi ja jännittäväksi kohoava trilleri. Ruudulle räjähtävä väkivalta ja nopeina välähdyksinä purskahteleva verimössökin toimii. Valitettavasti viimeinen "näytös" ei ole aivan samaa tasoa kuin alku ja keskiosa. * * * * - All the President's Men (1976) Aiheesta olisi saanut tehtyä varmaankin vaikka kuinka paperinmakuisen elokuvan, mutta tässä meininki on kuitenkin yllättävän jäntevää. Watergate-mysteeri aukeaa johdonmukaisesti kirjoituskoneiden räpättäessä taustalla. Parissa kohtaa pikku puutuminen ja loppukaan ei oikein sytyttänyt. Parhaita poliittisia trillereitä. * * * * +
Päätin pitää kauhuillan ja vuokrasin Makuunista: Basket Case Tätä leffaa kuvataan "good bad movie" ja "kulttielokuva" termeillä. Leffan ideahan on minusta ainakin vähintään mielenkiintoinen. Vaikka leffa on tehty pienellä budjetilla, näyttälijät täysin amatöörejä ja erikoistehosteet etenkin nykypäivän standardeilla täysin naurettavia, niin silti tästä leffasta löytyy jotain kiehtovaa. Kuitenkin minusta suurin virhe leffan tekijältä oli paljastaa "hirviö" jo ennen leffan puolta väliä. Erikoistehosteista ei olisi tarvinnut huolehtia niin paljon ja yleinen tunnelma olisi ollut pelottavampi, jos korin asukkaan ulkonäkö olisi selvinnyt viimeisen 15 minuutin aikana. 2/5 (ensimmäisen katselukerran perusteella 2.5/5) The Hills Have Eyes (2006 Remake) Tämä leffa veti minua puoleensa ensinnäkin siksi, että kyseessä on Wes Crawenin jonkinmoisen kauhuklassikon remake ja että Craven on tässkin mukana tuottajana, ja myös siksi, että tätä leffaa pidettiin Hostelin kilpakumppanina, "Kumpi on parempi kauhuleffa". Voin jo nyt sanoa, että leffana THHE oli viihdyttävämpi kuin Hostel, mutta toisaalta siinä missä Hostel minusta on kauhuelokuva THHE kävisi myös jännäristä. Näyttelijäkaarti oli harvinaisen laadukas kauhuleffaan, ja oli kiva nähdä etenkin Ted Levineä jälleen tämän genren parissa. Kuten jo ehdinkin vihjata tämän leffan suurin puute on se, että se ei ole pelottava (vaikka vuokraamani dvd-version piti olla kaiken hyvän lisäksi unrated). Jännitysleffana THHE on ihan pätevä kuitenkin. Miinus tulee myös erikoitehosteista (aitouteen pyrkiminen puuttui ajottain tyystin) ja maskeerauksesta (ei edelleenkään pelottavaa). Toisaalta, huonompi kauhu- ja jännitysleffojakin on vaikka millä mitalla. 3/5... tai no mieli tekee antaa 3-/5 (kauhuleffana 1.5/5)
Die Another Day Brosnanin viimeiseksi Bondiksi jäänyt leffa oli samalla huonoin. Erikoistehosteet ja eri jutut olivat jopa Bond-tasolla kökköjä. Esim. se alun maihin saapuminen ihmetytti, mistä asti ne oikein surffaili Koreaan? Loppupuolella ollut lautailu med laskuvarjo oli melkoinen järjen riemuvoitto ja sen tehosteetkin olivat aika.. no en sano mitään. Jotenkin nämä Bondit ovat oman kaavamaisuutensa uhreja.. Spoiler Esim. ei ollut kovin vaikeaa arvata, että se agenttinainen oli petturi, ainahan mukana on hyvä ja paha nainen jota Bondi pääsee pökkäsemään. Ja onhan se tunnarikin ärsyttävä. Miksi se Madonnakin piti änkeä leffaan? Brosnanista ei ole valittamista, tykkäsin hänen näyttelystään leffasarjan aikana. 2/5 The Living Daylights Dalton on ollut aina suosikki-Bondini ja TLD IMO paras Bond-leffa. Nuorena kun tämän katsoin niin mieleen jäi karkuunajaminen Aston Martinilla ja se lopun lentokonekohtaus. Ainoa miinus tälle leffalle on kautta aikojen ärsyttävimmän Bond-tytön rooli. Jestas mikä idiootti. :OI 4/5
Herman Yau: Hak bak do - On The Edge Kohtalaisen onnistunut rikosdraama rikollisliigaan soluttautuneen ja heidän kanssaan vuosia eläneen poliisin vaikeasta paluusta takaisin normaaleihin poliisirutiineihin. Kollegat eivät luota ja sisäinen tutkinta seuraa, sekä lisäksi vuosien aikana solmitut ystävyyssuhteet liigan jäsenien kanssa ovat katkolla. 3+/5. Ha Yu: Maljukgeori janhoksa - Once Upon a Time in High School Ei yhtään hassumpi draama poikalukion kovasta kurista ja muustakin mopotuksesta ja teini-ihastuksista 70 luvun lopussa Koreassa. 4/5 Stephen Chow, Lik-Chi Lee: Poh waai ji wong - Love on Delivery Stephen Chown tuotantoa kovaonnisesta ja päähänpotkitusta ruokapaikan tyhmästä ja kiltistä lähettipojasta, joka löytää elämänsä ihastuksen. Plussaa Terminator -sketsistä. 3+/5 Jeffrey Lau: Wui wan yeh - Out of the Dark Stephen Chown kummituskauhuilua lisättynä Leon elokuvan pääroolien Leonin ja Matildan parodiaa. 3,5/5 Gore Verbinski: Pirates of the Caribbean: Dead Man's Chest Oivallista viihdettä ja Depp on kyllä hyvässä vedossa ja muutenkin sopivan kieli poskella tehty elokuva. Näyttelijät selvästi nauttivat rooleistaan poislukien haltijamme Legolas, joka on yhtä tosikkomainen elokuvasta toiseen. Parissa Depp ja Knightley lähikohtauksessa näytti vähän siltä, että Knightleyllä oli vaikeuksia pitää pokkaansa Deppin ollessa roolinsa pauloissa. 4/5 Chris Nahon: Empire des loups, L' - Empire of The Wolves. Sarjamurhaaja / tyttö nimeltä Nikita / turkkilainen mafia /kovaotteinen ex-poliisi / salaliittoa / Jean Reno ja ties mitä vielä tässä virityksessä, joka yrittää olla vähän kaikkea, mutta ei oikein ole ihan sitä kaikkea. 2,5/5. Takashi Koizumi: Ame Agaru - After The Rain Mukavan pieni 'feel good' samuraiajan draama Akira Kurosawan kässärin pohjalta ja jonka ohjaana Kurosawan apulaisohjaaja Takashi Koizumi. 4+/5 Ron Howard: The Da Vinci Code Kohtalainen mysteerielokuva, jota vaivasi liika kiire pisteestä a pisteeseen b. Ehkä pitempi versio paikkaa sitä puutetta. 3/5 Katsuhito Ishii, Hajime Ishimine, Shunichiro Miki: Naisu no mori: The First Contact - Funky Forest: The First Contact Ei herran jestas mikä elokuva. Ikinä nähnyt mitään tämmöstä ja ei tätä oikein voi mitenkään arvostella, kun ei tiedä mikä tämä on ja mistä pitäis lähteä liikkeelle. Kirkkaasti vie vuoden WTF elokuvan pystin. Eiji Okuda: Shôjo - An Adolescent 15 vuotiaan koulutytön ja keski-ikäisen poliisin välisestä suhteesta kertova draama ja ohjaaja Okudan ensimmäinen työ, jossa myös itse pääosassa. 3,5/5
Stormbreaker Teinix-Bondi teinixeille. Ei väkivaltaa eikä vodka martineja. Juoni aika köyhä eikä Mickey Rourkekaan ollut pahiksena kummoinen. If Looks Could Kill oli muistaakseni paljon parempi. **/***** Casino Royale Aivan llllloistava. IMO. Suunnilleen paras Bond, vähintäänkin tasoissa Kultasormen kanssa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Blondi-Bondi veti roolin helvetin hyvin. Ihan turhaan epäilivät Tuomaat. Ainoo mikä arvelutti ennen elokuvaa hieman oli että onko tää vaan yks action-pätkä jossa näyttelee James Bond-niminen hahmo (kuten M:I:III:sta puuttui se "jokin" mikä oli kahdessa ekassa) mut kyllähän tuo suurimmaks osaks ihan Bondilta tuntui, vaikka Q ja vempaimet loistivatkin poissaolollaan. Kuten myös onneksi typerät cgi-jutut. Huima harppaus Die Another Daystä. Ei ne turhaan kehu tätä IMDB:ssä tai rottentomatoes.comissa. ******/*****
Pursued (1947) "noirlänkkäri" tarjosi mielenkiintoisia tunnelmia muttei pysynyt koossa henkilöhahmojen omituisten motivaatioiden ja mielenmuutosten tuoksinnassa. Elokuvan juoni oli myös välillä pahasti hukassa. Max Steiner kehitti hyviä musiikkiteemoja mutta musiikin käyttö oli taas steinermaiseen tapaan yli-innokasta. Muutama tehokas kohtaus nostaa arvosanaa. * * * The Last Wagon (1956) Richard Widmark näyttelee lapsesta asti intiaanien seurassa asunutta Comanche Toddia, joka on lakia paossa erämaassa. Tapahtumaketjun seurauksena Comanche Todd joutuu avustamaan ihmisjoukon Apache-intiaanien hallussaan pitämän erämaan halki. Erämaan maisemat ovat hienoimpia mitä on lännenelokuvissa nähty, mutta sekään ei auta kun elokuvassa on hölmöyksiä ja siirappia. Widmark on oma omituisen pelottava itsensä, ja Comanche Todd piirtyy mielenkiintoisen fasistis-nihilistisenä hahmona. Loppukolmannes on elokuvan heikointa antia. * * ½
Woyzeck (1979) Klaus Kinski näyttelee sotilasta, joka ympäröivien tahojen ristipaineessa joutuu kamppailemaan mielenterveytensä kanssa. Elokuva ei oikeastaan missään vaiheessa ota tulta allensa vaan anniksi jää lähinnä muutamia onnistuneita kuvia Kinskistä hulluuden partaalla. 2/5 Una Pura formalità (1994) Varsin epätyypillinen pätkä ohjaaja Giuseppe Tornatoren uralla, mutta onnistunut sellainen. Raivoisan myrskyn velloessa kirjailija Onoff harhailee päättömästi ulkona kunnes poliisi pysäyttää hänet. Koska Onoff ei pysty todistamaan henkilöllisyyttään hänet viedään asemalle rutiinikuulusteluun, jonka pitäisi olla vain puhdas muodollisuus... Sadetta, myrskyä ja tummanpuhuvuutta riittää kun Gérard Depardieu ja Roman Polanski ottavat toisistaan mittaa hämärän kuulusteluhuoneen perällä Morriconen säestäessä. Suosittelen. 4/5 L' Uomo delle stelle (1995) Jos oli edellinen epätyypillinen, niin sitten puolestaan varsin tyypillinen Tornatore-ohjaus sodan jälkeisestä Italiasta ja pikkukyliä kiertävästä huijarista, joka myy ihmisille unelmia elokuvatähdiksi pääsemisestä. Matkan varrella omatunto alkaa kuitenkin vähitellen kolkuttamaan ja mahtuupa mukaan myös ripaus rakkautta. Hyvistä lähtökohdista huolimatta teemat jäävät varsin ohuiksi ja rakkaustarinakin tuntuu varsin etäiseltä ja hosutulta. Myös Morriconen score on paha pettymys. Elokuva petraa kuitenkin loppua kohti selkeästi, joten totaalinen mahalasku ei kuitenkaan ole kyseessä. 3/5
The Big Sleep (1946) Hieno film noir -elokuva, jossa oli tunnelmaa, kosolti hyviä näyttelijäsuorituksia ja kerrassaan loistavaa dialogia. Juoni taisi olla tässä vähän toisarvoinen asia, mutta elokuva toimi kyllä hyvin siitäkin huolimatta. 4½ Bruce Almighty (2003) Eipä ollut suuret odotukset tämän elokuvan kohdalla, mutta kyllähän siitä irtosi parit naurutkin peräti. Aika ennalta-arvattava eikä Jim Carrey edelleenkään lukeudu suosikkinäyttelijöihini. Nauruista kuitenkin pisteitä 2½.
Dillinger Mielestäni hieman kummallinen valinta film noir -kokoelmaan, sillä ei tässä noirimaisia elementtejä juurikaan ole, vaan kyse on puhtaasta gangsteritarinasta. Dillinger on poikkeuksellisen nopeasti etenevä elokuva, sillä kohtaukset ovat lyhyitä, eikä tässä leffassa jaaritella. Niinpä ensimmäisen kymmenen minuutin aikana tapahtuu sama kuin mitä normaalisti elokuvissa puolen tunnin aikana. Ei noussut tämä kuitenkaan suosikikseni. Lawrence Tierneyn puunaamaisuus ei onnistunut vakuuttamaan ja tarinan käänteet olivat tuttuakin tutumpaa kauraa. 2½/5 Born to Kill Jos edellinen ei ollut riittävän noir, niin tässä sitä tummuutta on tarjolla senkin edestä. Hassua sinänsä, että juuri haukkumani ja jälleen psykopaattiroolin vetävä Tierney sopii tähän varsin hyvin. Muutkin elokuvan päähahmot oli onnistuttu kirjoittamaan monia aikalaisiaan kiintoisimmiksi ja Robert Wisen ohjaus toimii. 4/5 Crossfire Tämän elokuvan alkupuoli on loistavassa tunnelmassaan täyttä viiden tähden elokuvaa, mutta tarinan auetessa jotain menetetään. Ehkä tässä turhankin alleviivaavasti ollaan anti-antisemitismisin sanomin liikkeellä. Robert Mitchum menee myös hieman yhdentekevänä sivuhenkilönä tässä elokuvassa ikäänkuin hukkaan ja kaksi muuta Robertia, tuttu korsto Ryan ja eritoten kovaksikeitettyä poliisia esittävä Young varastavat shown. Taitavaa ohjausta jälleen Edward Dmytrykilta. 4/5 The Narrow Margin Tämän kokoelman helmi on tässä. Erinomaisesti etenevä ja lähes kokonaan junaan sijoittuva elokuva on täynnä hienoja noirimaisia kuvakulmia ja jännittäviä juonenkäänteitä. Ehkä tarinan muutamia osia voi pitää aavistuksen epäuskottavina, mutta ei se itseäni kamalasti häiritse. Film noiria lähes parhaimmillaan. 4½/5 Clash by Night Tämä taas ei ollut film noir vaan hitusen tummia aineksia sisältävä perusdraama. Aina itseäni säväyttävä Barbara Stanwyck, Marilyn Monroe, Robert Ryan tai edes ohjauksesta vastaava Fritz Lang eivät saa tästä elokuvasta ikimuistoista, vaan se auttamatta vaipuu keskinkertaisuuteen. Ehkäpä tässä oli turhan heikko tarina kuvattavaksi kun ottaa huomioon millaiset ainekset oli käytössä. 3/5 Äideistä parhain Kuten arvata saattaa, tämä ei kuulu tuohon noir-boksiin mutta menköön saman viestin alle. Elokuvan tarina oli koskettava, mielenkiintoinen ja pääosin hyvin kuvattu. Näyttelijöistä Maria Lundqvist ja miksei Esko Salminenkin olivat erittäinkin vakuuttavia rooleissaan, mutta nuorta Eeroa esittävän Topi Majaniemen kokemattomuus näkyi turhan hyvin. Lisäksi pari kertaa oli hieman liikaakin yritetty herkutella kliseemäisillä kyynelten irrottamiskohtauksilla. Mutta yhtä kaikki, onnistunut elokuva jälleen Häröltä, vaikkei mielestäni ihan Näkymättömän Elinan tasoinen olekaan. 4/5
Ninja III - lopullinen taistelu (Ninja 3: The Dominion) Tämä ylitti jo huonoudessaan sen rajan, jolloin elokuva jollain kummalla tavalla muuttuukin hyväksi. Jo alku antoi hyvän kuvan elokuvasta. Ninja teurasti golfaajia, jotka koittivat turhaan päästä kärryillään karkuun. Vartijat saapuivat paikalle ja totesivat puhelimeensa "Murha reiällä kymmenen". Kunnon roskaa. Arsenikkia ja vanhoja pitsejä (Arsenic and Old Lace) Kelpo vanhanajan komedia. Näytelmäpohjaisuus näkyi hyvin tapahtumien sijoittuessa pääosin yhteen huoneeseen. Hyvät naurut tästä sai. Heikkoutena ainoastaan Cary Grantin paikoin liiallinen naamanvääntely. Manhattanin murhamysteeri (Manhattan Murder Mystery) Woody Allenin dekkarikomedia toimi jälleen hyvin. Nokkeluuksia oli hieman Allenin komediaksi tavanomaista vähemmän, mutta juoni oli toimiva ja roolisuoritukset hyviä. Viihdyttävä hyvän tunnelman omaava elokuva. ½ Nuori ja viaton (Young and Innocent) Elokuva ei Hitchcockin varhaistöiden joukossa aivan parhaimmistoon yllä, mutta omat vahvuutensa tässäkin oli. Varsinkin pakoiluvaihe maaseudulla oli toimiva. Derrick De Marney pääosassa ei oikein vakuuttanut. ½
Heh, kuulostaa mielenkiintoiselta. The Da Vinci Code Kirjasta elokuvaksi teema onnistuu mielestäni loistavasti tässä vauhdikkaassa 2000-luvun indy elokuvassa. Dan Brownin menestyskirja on selvästi luettu läpi useammankin kerran ja siitä on saatu muokattua toimiva ja mukaansatempaava elokuva. Näyttelijä kasti onnistuu rooleissaan erittäin hyvin. Tom Hanks ei mielestäni yllä aivan parhaalle tasolleen, mutta varsinkin Paul Bettany vetää loistavan tulkinnan Silaksesta. Pidennetty versio ei tosin anna rahoilleen vastinetta vaan mielestäni tc-versio toimii paremmin, ääniraitakaan ei ole mitenkään mahtipontinen vaikka musiikki on sentään menoon sopivaa. Kuva on hyvällä tasolla ja valoja sekä varjoja käytetään ko. elokuvassa erittäin hyvin. Elokuvalle: ****½/***** DC-versio: ****/***** Kiekolle: ***½/*****