The Ice Storm Ang Leen täysosuma vuodelta 1997 on mielestäni saanut käsittämättömän vähän huomiota. Kypsä ja tunnelmallinen draama olisi selvää Oscar-ainesta ja varsin vaikuttava näyttelijäpoppoo on kokonaisuudessaan loistava. Elokuva on surumielisen kaunis ja samalla absurdin hauska. Tapahtumat ja henkilöt ovat arkisia, jopa mitättömiä, mutta tuntuvat silti äärimmäisen kiinnostavilta jokainen. Tässä olisi ollut ainesta hyvään laatusarjaan. Elokuvan haikeaa esteettisyyttä tukee hienosti Mychael Dannan leijaileva itämäinen musiikki, joka luo hienon kontrastin 70-lukulaisen jenkkikylän miljöön kanssa. ****/*****
Goodfellas - Mafiaveljet (1990) Varmaankin kaikki (taikka suurin osa) tietää mistä elokuvasta puhutaan. katselin tuon viime viikonloppuna ja voin sanoa, että näin sen ensimmäisen kerran. Jos Goodfellasia vertaa Kummisetään, niin mielestäni ne kilpailevat vähän eri sarjoissa. Onhan Goodfellas hyvä ja Martin Scorsesen parhaimistoa, mutta silti jokin jäi kalvamaan mieltä. Siitä huolimatta Robert De Niro, Ray Liotta ja Joe Pesci tekee hyvää työtä. Varsinkin kun The Sopranosia katselen, niin elokuvassa voi bongatan muutaman tutun hahmon. Ehkä pääosin Henry Hillin (Ray Liotta) tuleva ja oleva vaimo Karen Hill (Lorraine Bracco). Suosittelen katseltavaksi sille, joka ei leffaa ole vielä nähnyt. Katsoin sen mielenkiinnolla, koska monessa sarjassa ja muissa leffoissa on ja tulee aina olemaan inside vitsejä tunnetuista leffoista. (Kuten Goodfellas)
Cobra Verde (1987) Herzog ja Kinski orjakaupan pyörteissä. Alkupuoli antoi odottaa paljon enemmän kuin mitä lopulta jäi käteen, mutta toisaalta ei lähimainkaan niin heikko kuin aikaisemmin katsomani Woyzeck. Oikeasta kohtaa lyhennettynä tarinan kuljetus olisi ollut todennäköisesti sujuvampaa, mutta näin tällä kertaa. 3/5 Stroszek (1977) Varsin mainio tarina ihmisistä, jotka hakevat muutosta mutta eivät ole itse valmiita muuttumaan. Bruno S:lta vakuuttavaa jälkeä nimikkoroolissa. 4/5
The Sheik (1921) Tätä katsellessa rupesi väkisin kaipaamaan harrastajateatterin esitystä maitolaiturilla suvisessa Suomessa. Oli nimittäin sellaista naamanvääntelyä ja näyttelemistä että enää ei tarvi miettiä, mistä Jim Carrey on ottanut mallia omalle ilmaisulleen. Eihän tälle voinut kuin nauraa, eikä se varmaan kuulunut asiaan, sillä tämä oli olevinaan vakavasti otettava draama. Jep, nyt on nähty ja huonoksi todettu. Älkää katsoko. An Unfinished Life (2005) Halströmin leffoista olen yleensä pitänyt, eikä tämäkään mikään surkea tekele ollut. Olihan tämä pieni pettymys kaikessa kliinisyydessään ja helppoudessaan, varsinkin kun vertaa ukon edellissin elokuviin. Kivat maisemat ja JLo on ilo silmälle, vaikkakin neitokainen oli vähän liian kovassa seurassa. The The Fog of War: Eleven Lessons from the Life of Robert S. McNamara (2003)) Elämänkerta tai dokumentti, sanoo IMDB. Kuvaus vanhasta aina oikeassa olevasta miehestä, joka ei vieläkään tunnusta tekojensa seurauksia, sanon minä. Oivallinen leffa, vaikka McNamara vaikuttaakin melkoisen kamalalta ihmiseltä. Kannattaa katsoa. The New World (2005) Kyllä se Malick oli taas tehnyt loistavan elokuvan. Tässä toki visuaalinen ilme korostuu tarinan kustannuksella, mutta ei sen väliä. Aivan loistava elokuva, mutta ei tämä kaikille avaudu. Angels with Dirty Faces (1938) James Cagneyn tyylistä en ole yleensä pitänyt, mutta tässä äijä oli hyvä. Tarina oli mukaansatempaava ja lopun typerä käänne anteeksiannettava. Jos ja kun tästä jotain negatiivista sanomista pitää etsiä, niin kyllä se poikajoukon esittäjäsakki oli ihan kamalaa katsottavaa. Näyttelijäntyötä oli varmaan opiskeltu katselemalla Valentinon silmienpyöritystä Sheikissä Hyvä tarina ja silleen, eli voi tämänkin katsoa. The Hitchhiker's Guide to the Galaxy (2005) Pelonsekaisin tuntein aloin tätä katsomaan, mutta hyvin tässä oli alkuperäinen kirjojen/kuunnelmien henki saatu säilytettyä. Hienosti tehty ja mukavaa katsottavaa. Voisi tämän paremminkin tehdä, mutta ihan hyvä näinkin. Quadrophenia (1979) The Whon musiikki soi kovaa, kun elämässään pihalla oleva nuori kapinallinen sekoilee. Loistava elokuva! Harvoin tulee katsottua elokuvaa kahta kertaa peräkkäin, mutta nyt sen tein. Toinen kerta tosin oli kommettiraidan suomiteksteillä... A Streetcar Named Desire (1951) Tätä Kazanin leffaa kohtaan minulla oli jostain kumman syystä melkoiset ennakko-odotukset. Pelkäsin, että näytteleminen olisi kovin yliampuvaa, mutta ei se sitten kuitenkaan ihan niin ollut. Pazzen muisti pätki. Vähän alussa tökki liian suureleinen ilmaisutyyli, mutta pian siihen tottui. Loistava tarina tämä oli kaiken kaikkiaan. Ja ei, tätäkään ei kannata katsoa, jos on sitä mieltä että kunnon elokuvassa kaahataan autoilla ja sohotetaan pyssyillä. Hotel Rwanda (2004) Schindlerin listan tarina ilman liikaa siirappia sijoittuneena Ruandan kansanmurhan näyttämölle. Loistavia roolisuorituksia, ja hieno elokuva kaikin puolin. Kannattaa katsoa.
Viimeksi katsotuissa oli kolme elokuvaa, joilta odotin ennakolta paljon. Alimmainen oli ainoa, jonka olin aikaisemmin nähnyt. Sama elokuva oli myös ainoa, joka pystyi pitämään kovat lupaukset. Lyhyt elokuva tappamisesta (1988) ½ Kieslowskin Lyhyt elokuva tappamisesta on todellakin lyhyt, vain 85min pitkä. Kuitenkin se oli välillä jopa liian pitkältä tuntuva. Tarina seuraa kolmea henkilöä (nuorimies, asianajaja ja taksikuski), joiden tarinat kietoutuvat loppua kohti mennessä yhteen. Arvatakin saattaa, että jonkinlainen tappaminen on tulossa. Elokuvan olisi voinut yhtä hyvin nimetä Murhan anatomiaksi, sen verran ilmeisesti tässä elokuvassa rakennetaan tappokohtausta. Kelvollista katseltavaa, joka välillä keskittyy ehkä hieman liikaa epäolennaisuuksiin. Hieman minua elokuvassa häiritsi se, että monet kohtaukset oli kuvattu filtterin - yleensä väriltään keltaisen - läpi. Ihan kuin kaikki suhdattuisi jonkin epäpuhtauden läpi. Kerran katseltavaa viihdettä jännityksineen ja raakuuksineen mutta ei löytänyt tietä vaikkapa TOP-listoille. L'Armée des ombres aka Tuntemattomat sankarit (1969) Jean-Pierre Melville Ranskan vastarinnasta kertova elokuva. Tässäkin leffassa oli käytetty värifiltteröintiä. Yllättäen tämä tekniikka toimi hyvin Tuntemattomissa sankareissa. Vaalean sininen värimaailma muodosti hämyisen ja sumuisen kuvaston, joka sopi elokuvan teemaan hyvin. Elokuvan juoni antoi enemmän lupauksia kuin mitä se lunasti. Seurataan vastarintaliikkeen johtajaa, vanhaa ja vähemmän kiinnostavaa hahmoa, joka kompuroi elokuvassa eteenpäin. Jännitysmomentit on jätetty vähemmälle ja sitä vastoin mukana on keskusteluja, keskusteluja ja suunnittelua suunnittelua... Film-noir -tyylinen värielokuva, jolta olisin kuitenkin odottanut tämän kaltaisena elokuvana enemmän toimintaa, jännitystä ja tiukkoja tilanteita. Kantsii katsoa. Taxi Driver (1976) Katselin nyt tämän Scorsesen klassikon ensimmäistä kertaa aikuisiällä. Kyllähän se iski lujaa. De Niro taksikuskina oli juuri niin uskottava kun pitääkin olla. Kohtaus, jossa taksikuski saa asiakkaan ja seurataan vuorostaan taksamittaria ja liikennevaloja oli kyllä äärettömän mieleenpainuva. Taitavasti tehty! Taustamusiikki oli jälleen hyvin valittua ja teki leffaan miellyttävän tunnelman. Erittäin varmasti kannattaa katsoa!
Hmmm, jos minullakin kävisi niin, että Taksikuski iskee aikuisiällä paremmin, odotan innolla aikuisikään pääsyäni, sillä Taksikuski majailee tällä hetkellä top-listani sijalla 4.
Minun kohdalla aikuisikään tuleminen tarkoittaa sitä, että pienempänä katselin leffoja vaan "huvikseni" ja olisin kuitannut lähes jokaisen pätkän katsomisen jälkeen ihanhyvänä. Nyt kun ymmärtää monista tekijöistä enemmän ja katsoo tarkempaan, voi sanoa että katsoo eri tavalla ja miettii elokuvallisia ratkaisuja kehittyneemmin. Myös aiheiden kiinnostavuus muuttuu iän myötä - tästä esimerkkinä Taksikuski.
Tuo on totta. Vaikka en laskisi vielä itseäni kovinkaan vanhaksi paatuksi, kun olen vielä abiturientti. Mitä tässä viime vuosina on kanssa ruvennut tutkimaan syvemmin eri näyttelijöiden, ohjaajien, tuottajien ja myös muusikkillista näkökulmaa, niin voi jo ruveta vertailemaan eri teoksia toisiinsa. Kun vertailee, niin nimen omaan huomaa eri leffojen erilaisuuksia ja myös erilaisia tyylejä. Pienempänä noista ei oikeastaan tajunnut tuon taivaallistakaan. Oli vaan hyvä kun Luke tuhosi Sith Keisarin ja Han Solo letkauttelli tyhmiä kevennyksiä joka väliin ja plus myös Chewbacca örisi taustalla.:thumbsup:
Da Vinci Code (2006) Kiusallisesti historiaa ja tosiasioita vääristelevä kirja oli ihan ok-tasoisesti siirretty valkokankaalle, suurin osa elokuvan ongelmista juontaa juurensa alkuperäismateriaaliin. Näyttelijät tekivät pääosin hyvää työtä, Silas-nimistä itseään ruoskivaa munkkia näytellyt Paul Bettany oli aivan parasta roolissaan, ja Gandalfikin veti hyvin. Silti koko juoni ja aihe saa aikaan päänkivistystä. Ja dialogissa oli kamaluuksia jotka saivat myötähäpeän punan nousemaan poskille. * * ½ Casino Royale (2006) Lyhyesti: Pidin. Craig oli uudenlainen no-nonsense James Bond joka oli jättänyt digitaalivempaimet pääosin kotiin ja ratkaisi ongelmansa pääosin lihasvoimin. Hiomaton 00-timantti. Alun kiipeilykohtaus oli melkeinpä parasta toimintaa ikinä, valitettavasti loppupuoli hieman hiipui ja koko elokuvan rytmi meni välillä hukkaan. Myös yksi toimintakohtauksista oli turhan sekava/omituinen, samoin juonessa oli parit kummallisuudet jotka ei kestä tarkempaa miettimistä. Silti tämä menee Bondien kärkipäähän kevyesti. Bond-myyttien murtaja. Bond-leffana: * * * * ½ Leffana: * * * ½
Muistutetaanpas taas tähän väliin, että omat threadinsa omaavista elokuvista kommentit mieluiten niihin threadeihin. Ihan vain keskustelun viriämistä ajatellen.
Pulp Fiction - Tarinoita väkivallasta Tulipa katsottua tuokin leffa jo aika monennen kerran. Täytyneen sanoa, että John Travoltan ja Samuel L. Jacksonin musta huumori on aivan mahtavaa. Jälleen kerran Pulp Fiction, kuten Mafiaveljet menee klassikko kastiin. Pulpparistakin on tehty myös monia inside vitsejä eri leffoihin ja sarjoihin (kuten Mafiaveljet). Elokuva ei kulu, vaikka katsoinkin sen varmaan jo viidennen kerran. Ehdottomasti Tarantinon paras leffa, minkä on ohjannut Der Undergang - Perikato Olen tämänkin leffan katsonut jo varmaan kolme - neljä kertaa. Historiallisesta näkökulmasta elokuva on mielenkiintoinen. Bruno Ganz on uskottava roolissaan Hitlerinä. Miehen harteille on langetettu aika kovakin taakka roolityönä, mutta onnistuu ehkä parhaiten kuin muut Hitleriä näytelleet eri elokuvissa. Naurettavaa, että jotkut kriitikot ovat haukkuneet elokuvaa sen takia, että Hitler on kuvattu ihan tuiki tavallisena ihmisenä, eikä minkäänlaisena paholaisena. Puolustukseksi voi vaan todeta, että kyllä se Hitler oli vain pelkkä ihminen. Myös elokuvassa on hyvin luonehdittu minkälainen suhde Hitlerillä oli esikuntaansa ja sihteereihinsä + ystäviinsä.
Shigehiro Ozawa: Gekitotsu! Satsujin ken - The Street Fighter Aivan ässähyvä leffa joka on ladattu täyteen kauniita naisia, testosteronia, munaa ja räkää, sekä rumia äijiä eläimen raivossaan. Sonny Chiban sadistiset hymyt ja ilmeet repiessään vastustajien palleja tai kurkkuja irti jättävät itse Bruce Leenkin toiseksi. Äijähän selvästi nauttii roolistaan mulqvistina katutappelijana. 4+/5 Shigehiro Ozawa: Satsujin ken 2 - Return of the Street Fighter Turpaanveto jatkuu heikommassa jatko-osassa, joka kärsii huonommasta juonesta, leikkauksesta ja liian paljon turvan aukomisesta eikä sen sulkemisesta rystysillä. Toiminta kuitenkin edelleen karun brutaalia ja tehokasta murskattuine kurkkuineen ja puhkoittune silmineen. 3/5 Shigehiro Ozawa: Gyakushû! satsujin ken - The Street Fighter's Last Revenge Katutappelija alkaa jo pahasti väsähtää kahden edellisen rankan keikan jälkeen ja tämä on selvästi kolmikon huonoin elokuva. Ei ole tappeluissakaan enää samaa terävyyttä kuin ensimmäisessä osassa. 2/5 Norifumi Suzuki: Shôrinji kenpô - The Killing Machine Yakuza -gangstereiden turpaan vetämistä ja samalla heikkojen puolustamista Sonnyn rautanyrkillä tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa. 3/5 Yukio Noda: Golgo 13: Kûron no kubi - Golgo 13 Kowloon Assignment Tässä ei oikeastaan ollut mitään hyvää kuin japaniksi dubatut länsimaalaisten ja honkkareiden vuorosanat mistä sai pientä huvitusta leffaa katsoessa. 2/5 Yukio Noda: Yakuza Deka - Gangster Cop Huono oli tämäkin, kun en enää edes muista mitä tässä tapahtu pari päivää katsomisen jälkeen, mutta annetaan nyt varmuuden vuoksi: 2/5 Junya Sato: Shinkansen daibakuha - The Bullet Train Mainettaan huonompi ja noin puoli tuntia liian pitkä. Plussaa wanhoista relekeskuksista ja "tietokoneistetusta" junavalmomosta jossa kuului omaan korvaan sulosointuja releiden ruksuttaessa. 3,5/5 Gavin Hood: Tsotsi Oscarin arvoinen elokuva ja näyttelijät ovat hyviä rooleissaan varsinkin pääosaa näyttelevä Presley Chweneyagae. Ei kuitenkaan ole City of Godin veroinen slummikuvaus. 4,5/5 Fyodor Bondarchuk: 9-ya rota - 9. komppania Tästä ei oikein jäänyt muuta mieleen kuin koulutussessio muoviräjähteen kanssa ja lopputaistelu afgaanisissien kanssa. 3/5 Yun-ho Yang: Libera me Hyvin tehty palomies vs. tuhopolttaja elokuva, jonka ensimmäinen puolisko on vahva hienoine pyroefekteineen, mutta toinen puolisko menee liian melodramaattiseksi "käsi lippaan mahtipontisen musiikin soidessa taustalla" -sankariteemaksi. 3,5/5 Mitsumata Saito: Sengoku Jietai - G.I. Samurai (Time Slip) Jonkin sortin kosmisen aikajatkumon häirön vuoksi 1970 luvun armeijayksikkö hyppää ajassa 400 vuotta taaksepäin keskelle sotalordien välienselvittelyä. Elokuva todennäköisesti tullaan muistamaan lopputaistelun huikeasta body countista tankin, kraanaatinheittimen, konetuliaseiden ja helikopterin pyyhkiessä taistelukenttää suuren samurai Shingenin monituhatpäisellä armeijalla. 3,5/5
Colour Me Kubrick Elokuva oli aivan loistavaa John Malkovich suitsutusta. Kyllä Alan Conwayllä on ollut pokkaa, mikäli tuo elokuva on nyt edes puoliksi tosi Suosittelen katsomaan tämän mestari tekeleen. ****/*****
Valkoinen timantti (The White Diamond) Herzog oli löytänyt dokumenttielokuvansa aiheeksi jälleen kerran ristiriitojen raastaman henkilön. Rauhaisa tahti ja kauniita kuvia tässä oli. Varsinaista viidakonylilentokuvaa olisi mielellään nähnyt enemmänkin, mutta meni tämä tällaisenakin. + Ninjan kosto II - rukoile kuolemaa (Pray For Death) Siinä missä edellisviikon ninjaelokuva oli huonoudessaan jo mainiota camppia, oli tämä pelkästään huono. Koko sarjankin elokuvista selvästi kehnoin. ½ Bullitt Tässäpä vahvasti yhden kohtauksen ansiosta elokuvahistoriaan jäänyt teos. Elokuvan alkuvaihe eteni kovinkin laiskanpuoleisesti ja kestikin noin puoliväliin, ennen kuin tarina tuntui kunnolla pääsevän vauhtiin. Kuuluisa takaa-ajokohtaus oli maineensa arvoinen. - Mies joka tiesi liikaa (The Man Who Knew Too Much) Hitchcockin vanhempi filmatisointi samasta aiheesta jäi laadullisesti myöhemmän versioinnin jalkoihin. Omat hetkensä elokuvalla oli, mutta paikoitellen Hitchcockin elokuville harvinaiset kökköydet häiritsivät. +
Any Given Sunday - Minä päivänä tahansa Katselin tämän Vähemmän taikka enemmän tuntemattoman Oliver Stone:n elokuvan pari päivää sitten. Ostin leffan aikoja sitten alelaarista paikallisesta Koskiviihde liikkeestä. katselin elokuvan tv:stä, kun se tuli ja suurin syy siihen miksi katoin oli Al Pacino. Jälleen kerran Al Pacino suoriutuu näyttelemisestä hyvin (tällä kertaa melkein legendaarisena amerikkalaisjalkapallon valmentajana.). Myös Jamie Foxx(urassaan nouseva pelaaja) selviytyy roolistaan vähintään hyvin. Elokuvassa Al Pacino valmentaa Miamilaista joukkuetta, joka ei ole pärjännyt loppukaudesta kovinkaan hyvin. Yhtäkkiä täysin tuorre pelaaja Willie Beaman (Jamie Foxx) joutuu kylmiltään kentälle aloittajan paikalle, kun vanha konkari loukkaantuu. Näin alkaa hänen tarinansa uransa huipulle asti Al Pacinon ärjyessä vierellä ja pitämässä äijää ruodussa. ihan hyvä elokuva jos tykkää Al Pacinosta. Ihan sitäkin varten kannatta katsoa
Gothika (Mathieu Kassovitz, 2003) Kovin suurin odotuksin en tämä alkanut töllöstä katsomaan, muistelen arvosteluiden olleen nuivia. Mysteeriset trillerit koukuttavat kuitenkin huonoinakin ja vankilamielisairaala on herkullinen paikka paranormaaleille ilmiöille. Potentiaalia on paljon. Ohjaaja käyttää kameraa näppärästi ja ymmärtää pysytellä laajakulmaisissa linsseissä. Käsikirjoitus käyttää potentiaalista osan muovaten niistä lopulta yllättävän kliseisen juonen. Kyllähän tämä leffa pysyy pystyssä lähinnä Halle Berryn ansiosta. 2,5 / 5
Hustle (1975) ½ Robert Aldrichin ohjaama Suomessa Hintaan mihin hyvänsä kulkeva elokuvan pääparina on Burt Reynolds ja Catherine Deneuve. Siinäpä tulikin lueteltua jo elokuvan parhaimmat puolet. Tavallinen 70-lukulainen agenttijännäri, jossa rymisee jonkin verran, mutta muuten täysin kiinnostamaton elokuva. Kerran katsottavaa viihdettä, varsinkin Deneuven ansiosta! El - salattu totuus (1953) Luis Buñuelin Meksikonkauden elokuvan teemana on mustasukkaisuus. Seurataan tarkasti mieshenkilöä, joka onnistuu avioitumaan ihailemansa naisen kanssa. Spoiler Naisesta kehittyy kuitenkin pakkomielle miehelle ja varsinkin eroamisen (ja riittämättömyyden) pelko alkaa kasvaa. Käy niin, että mies näkee loppupeleissä vaimonsa menossa toisen miehen perään. Hyvä elokuva, joka pitäisi selkeästi katsoa uudestaan, että Buñuelin piilomerkitykset avautuisivat enemmän.
The Hidden(1987) Tuli katsottua kyseinen elokuva. Eikä voi sanoa muuta kuin, että olipa todella hyvä scifi/toiminta leffa. Elokuvan pääosassa olevat Kyle MacLachlan(Twin Peaks) ja Michael Nouri vetävät roolinsa upeasti. Kyle MacLachlanin esittämästä henkilöstä tulee hiukan mieleen hänen roolinsa Dale Coopperina Twin Peaksissä. Elokuvassa on upeasti käytetty musiikkia ja kuvallinenkin anti toimii loistavasti. Itse näin kyseisen leffan ensimmäisen kerran joskus 1988 elokuvissa. Silloinkin leffa tuntui hyvältä. Mutta silloinen versio oli aivan piloille leikelty. Koko leffan loppuratkaisu oli saksittu lähestulkoon kokonaan pois. Ja näin kaiken maailman Saw/Hostel elokuvien jälkeen kyseiset leikkaukset tuntuivat naurettavilta. Mutta se oli sitä aikaa:OI ! Leffaa suosittelen kaikille Thingin ja Invasion of the Body Snatchers kaltaisista elokuvista pitäville!! Dvd julkaisu on tarjolla vain R1:senä(näin ainakin luulen)? Mutta varoituksen sanana pitää mainita, että pitäytykää erossa :sick: The Hidden II (1994) elokuvasta. Joka on sitten sellaista kuonaa, että huhu.. Elokuvalle annan 4/5. "An alien is on the run in America. To get his kicks, it kills anything that gets in its way, and uses the body as a new hiding place..."
Beverly Hills Cop ***+ Sylttyhän oli tulossa alunperin pääosaan. Parempi näin. Rääväsuu-Eddien verbaalinen revittely tuo kuitenkin aika paljon lisää elokuvaan, ainakin sieluni silmin näen tämän tarinan paljon tylsempänä ilman sitä. Eihän nytkään mistään mestariteoksesta puhuta, mutta on BHC aika jees sekoitus huumoria ja toimintaa. Mahtavasta tunnarista plussa lisää. Beverly Hills Cop 2 **½ Malliesimerkki menestyselokuvan jatko-osasta. Tehdään sama pätkä uusiksi hieman muunneltuna ja kassa kilisee. Vähemmän hauska kuin edellinen, muuten ei paljon sen kummempaa moitittavaa tai kehuttavaa. Viimeksi näin tämän elokuvissa, siis jotain parikymmentä vuotta sitten. Ei hirveästi useammin ole tarvetta nähdäkään. OK jatko-osa, mutta tarpeeton. Coming To America **** Lieneekö itse asiassa hauskin Eddien elokuvista, minkä olen nähnyt. Taitaa harmi kyllä olla myös viimeinen todella onnistunut elokuva herralta, näin ihan päärooleista jos puhutaan. Simppeli tarina prinssistä etsimässä rakkautta on ihan herttainen ja huumori, se toimii. Arsenio on Eddielle hyvä sidekick, Eriq LaSalle mukavan ällö, eikä voi unohtaa Rick Bakerin uskomatonta maskeerausta. Tämä naurattaa. Trading Places *** Tämä ensimmäinen katselukerta oli vähän vaisu kokemus, elokuva ei aivan vastannut odotuksia. Nyt toki vihdoin ymmärtää ne pummit Coming To Americassa. Vähän vähiin jäi naurut nyt kuitenkin. Niin pätevä jengi tämän elokuvan on kuitenkin tehnyt, että odotan paranevan uusintakatseluissa. Ninja III - Domination ** Hyväksi ninjafilmiksi (Ninjan Koston tyyliin) jo liian älytön juoneltaan ja kökkö tehosteiltaan, mutta hyväksi roskaksi taas ei tarpeeksi älytön ja kökkö. Sho Kosugi on liian pienessä osassa ja alun perinkin olisi kannattanut lähteä tekemään joku muu kässäri elokuvaksi kuin tällainen huuhaa-stoori. Tulipahan sentään nähtyä nyt, kun penskana tämä jäi väliin.
Tyttö sinä olet tähti Tyttöystävän kanssa käytiin tämä vuokraamassa ja kyllä voi sanoa, että oli ihan hyvä elokuva. Itseäni ei elokuvan musiikki miellytä, mutta näyttelijät oli hyvin valittuja. Juonessa ei mitään älyttömän hurjia käänteitä tai yllätyksiä tapahtunut, mutta kaikenkaikkiaan varsin taspainoinen ja katsottava elokuva. 3,5/5 Pirates of the Caribbean: The Curse of the Black Pearl Kakkososan kävin katsomassa heinäkuussa tyttöystävän kanssa, enkä ollut tätä nähnyt aiemmin. Kehuja olin kyllä kuullut monesta suunnasta. Nyt kun sairaana kotona lojun niin päätin katsoa tämän. Hyllyssä ollut jo pari kuukautta, kun alelaarista löysin, mutta ei ole tullut katsottua. Jatko-osasta tykkäsin todella paljon, joten tältäkin odotin yhtä hyvää viihdykettä, ja sitä olikin luvassa. Tehosteet, näyttelijät, tapahtumapaikat ja juoni on aivan mahtava. Lisäksi äänitehosteet olivat todella hienoja. Reilu parituntinen menee todella nopeasti. Extrat ovat kattavat, enkä niitä kaikkia katsonutkaan. Loistava paketti. 4,5/5