Martin Campbell: GoldenEye (1995) Roger Spottiswoode: Tomorrow Never Dies (1997) Michael Apted: The World Is Not Enough (1999) Eiväthän nämä kolme ensimmäistä Brosnanin Bondia olleetkaan läheskään niin huonoja kuin muisti saneli, Die Another Day oli pilannut koko Brosnanin aikakauden Bond-tuotannon, mutta uusintakatselulla kaikki kolme osoittautuivat ihan kelpo viihteeksi, vaikka eivät toki klassikoille pärjää millään saralla. John Cleese oli mielestäni hieno valinta Q:n seuraajaksi ja toivottavasti mies nähdään Judi Denchin tapaan myös uudessa Bond-jatkumossa. Ja Brosnan on mielestäni ainakin Moorea parempi Bond, jaetulla kakkossijalla Daltonin kanssa. GoldenEye 3½ / 5, Tomorrow Never Dies 3 / 5, The World Is Not Enough 3 / 5 Joe Nussbaum: American Pie 5: The Naked Mile (2006) Yhtä turha uusintalämmittely kuin neljäskin osa (Band Camp), mutta tällä kertaa keittoon on lisätty runsaasti tissejä että saadaan nuoret pojat edes jollain verukkeella tämä katsomaan. Kauniin tytöt olikin ainoa syy miksi tämän jaksoi katsoa loppuun asti ja kyllä kerta riitti mainiosti. 1½ / 5 Pierre Morel: Banlieue 13 (2004) Suoraviivainen ja nopeasti etenevä toimintaleffa vähän samaan henkeen kuin The Transporter, mutta parempi. Juoni sopivan simppeli ja toiminta todella näyttävää, mukaan lukien tyylikkäät parkour-temput. Eikä ollut kestolla pilattu, 81 minuuttia on aivan riittävä kesto tällaiselle leffalle eikä kovaan menoon ehdi tuossa ajassa puutua. Päälle vielä pieni ripaus yhteiskunnallista kritiikkiä, mutta ei liikaa ettei tarvitse aivoja kytkeä päälle. 4 / 5
Tarantino: Reservoir Dogs (1992): 3/5 Hahmot ja dialogit veistetty samasta puusta aivan kuin elokuvaan olisi kloonattu kymmenen Tarantinoa. Kirjoittajana Tarantinolla on samoja ongelmia kuin esim. komediapuolella Ricky Gervais'illa. Silti viihdyttävä ja tyylillisesti viimeistelty. Pulp Fiction ja Kill Bill(it) parempia, Jackie Brown paras. Tarantino: Kill Bill (2004): 3/5 Tyylikkyyttä isolla t:llä vaikka Uma Thurman onkin melko kädetön näyttelijä. No, kai se lisää homage-arvoa. Suzuki: Tokion rakkikoira (Tokyo Drifter) (1966): 4/5 Psykedeelistä yakuzamättöä. Mieleenpainuva tunnuslaulu vaikka en japania ymmärräkään. Carpenter: Big Trouble in Little China (1986): 4/5 Carpenteria parhaimmillaan. Mielestäni Carpenter on aina ollut parempi tekemään toiminnallisia elokuvia, joissa on komediallisia elementtejä, kuten em. ja They Live (Pahan Kehä). Eksentrinen miljöö ja hahmogalleria, yksinkertainen rekkakuski ja mustinta kiinalaista magiaa!
Europa Europa (1990) Saksalais-puolalainen naisohjaajan elokuva kertoo Salomon Petersin tarinan. Sodan syntyessä juutailaisesta Salomonista tulee venäläisten miehityksen myötä Salek. Seuraavaksi saksalaiset saavat pojan käsiinsä ja hän muuntuu Josefiksi. Eli kertomus pojasta, joka muuttaa puoltaa aina, kun se vaan on turvallisuuden kannalta järkevintä. Suurimman osan ajasta näytetään Josef Petersiä Hitlerjungen riveissä huutamassa Hitlerin perään ja lietsomassa juutalaisvihaa. Elokuva käsittelee oman identiteetin hylkäämistä ja siitä tulevia ongelmia. Taistelukohtaukset olivat aika huonosti tehtyjä, mutta muuten elokuva oli mielenkiintoista katseltavaa. Play.com
Mulholland Drive. **** Katsottiin tässä tyttöystävän kanssa tuo pari päivää sitten, taisi olla sunnuntaina. Ja vihdoinkin tajusikin jotain.
Kovat Ratsastajat (The Sugarland Express) Oli ensimäinen kerta kun näin elokuvan. Taisi myös olla myös niitä harvoja kertoja, kun elokuva näytetään TV:ssä. Mutta kumminkin elokuvahan on ensimmäisiä Steven Spielbergin elokuvia ja tämän jälkeen tuli Jaws - Tappajahai. Kun elokuvaa vertaa muihin 70-luvun leffoihin, niin kyllä se on kuvaustyyllisesti erilainen. Myös juonen kerronta on paljon nykyaikaisempaa. Annetaan nyt vaikka esimerkiksi edellisenä vuonna tehty The Sting - Puhallus. Elokuvassa näkyi kyllä muutamia leikkaus virheitä, jotka pistivät silmiin. Samalla kun katsoi elokuvaa, niin siinä näkyi se sama tyyli, miten Spielberg leikkaa, ohjaa ja kuvaa elokuvia. Elokuvassa on sen aikaista mustaa huumoria. Tosin nämä on näitä vanhoja leffoja joista tykkää taikka sitten ei. Omasta mielestä elokuva kyllä vähän yllätti positiivisesti. Kannattaa katsoa jos ei ole vielä nähnyt ja on jonkinlainen Spielberg fani.
Ocean's Twelve Hyvillä näyttelijöillä varustettu keskiverto komedialeffa, joka ei kuitenkaan pistänyt väkisin nauramaan kertaakaan. Kaksituntinen meni nopeasti ja leffan rikoskeikka oli jälleen hienosti suunniteltu. Tämä tuntui kuitenkin sekavemmalta kuin ensimmäinen osa, joka oli paljon järjestelmällisempi. Nyt ajassa ja paikassa hypittiin edestakaisin ja välillä meinasi pudota kärryiltä. Aika koomista oli kuitenkin tuo, että Julia Roberts esitti tietyn ajan elokuvasta omaa itseään. Toisen kerran tämä leffa on varmasti paremmin ymmärrettävissä. 3/5
What Ever Happened to Baby Jane? (1962) Sunset Boulevard meets Misery. Bette Davis terrorisoi pyörätuolissa istuvaa sisartaan jota näyttelee Joan Crawford. Painostavaa tunnelmaa riittää ja varsinkin Betten roolisuoritus oli jotain aivan parasta ikinä. Silti elokuvassa jää jokin viimeinen rutistus uupumaan eikä se kohoa aivan kirkkaimpien elokuvien tasolle vaikka aineksia olisi ollut vaikka mihin. * * * * When Worlds Collide (1951) Scifihoopoilu jossa maapalloa uhkaa törmääminen avaruudesta lähestyvään planeettaan. Rakennellaan raketteja maasta pakenemista varten ja muutenkin touhotetaan ajan tunnelman mukaisesti. Raketin matkustajat arvottiin, mutta silti joukkoon ei jostain syystä mahtunut ketään eksoottisemman etnisen alkuperän omaavaa henkilöä. Anonyymiä imdb-kirjoittelijaa lainaten "A goofy, glorious science-fiction postcard from the early fifties" * * + Dark Victory (1939) Bette Davisilla on kuolemaksi koituva aivosyöpä. Mukaan soppaan heitetään empatioita herättävä lääkärismies ja tuloksena on siirappina vellova saippuaoopperahuttu. Vaikka pseudolääketiedettä ja omituista lääkärietiikkaa on kylliksi, tuli tästä pidettyä jonkin verran. Sivuroolissa Humphrey Bogart esittelee omituista otsatukkaansa ratsastushousuissa patsastellen. Ronald Reagankin nähdään ruudulla muutamaan otteeseen. * * *
Indiana Jones: and the Last Crusade Hyvin toimiva seikkailu jonka vauhdikas meno pitää otteessaan alusta loppuun. Ajan hammas ei ole nakertanut teosta vaan se toimii vieläkin moitteettomasti. Connery sekä Ford hoitavat roolinsa tyylikkäästi. ****/*****
Noda: Marijuana mitsubai soshiki - Yakuza Deka: The Assassin Ei vaan jaksanut katsoa tätä loppuun asti ja pisteet jää sen vuoksi antamatta. Shimoyama: Shinobi Uusintakatselussa eikä parantunut vieläkään. Samat ongelmat jäivät vaivaamaan kuin edelliselläkin kerralla. Toimintakohtaukset huonoja esim. Azumiin verrattuna ja hahmot patsastelevat huonosti leikatuista kohtauksista toiseen, jonka ainoana päämääränä on, että pääsevät esittämään superninjailujaan. Elokuva olisi voinut olla joko samanlaista kieli poskella tehtyä toiminnallista menoa kuin Azumissa tai sitten keskittyä enemmän draamaan ja jättää sapelit pois. Nyt jäi tulokseksi kaunis, mutta laiha keskitie, joka yrittää olla kumpaakin siinä kuitenkaan onnistumatta. Samat pisteet edelleen voimassa. 2,5/5 Takita: Ashura-jô no hitomi Uusintakatselussa tämäkin ja kyseessähän on fantasiaelokuva kauniine päähahmoineen, lavasteineen ja efekteineen kuten Shinobikin. Tarina, joka perustuu muutaman vuoden takaiseen "Blood gets in your eyes" -kabukiteatterinäytelmään, on parempi, omaperäisempi ja sen hahmoissa on enemmän syvyyttä kuin Shinobissa. Mukana on myös tarvittava määrä huumoria eikä elokuva ota itseään liian vakavissaan kuten Shinobille kävi. Parituntinen vierähtää tämän kanssa nopeasti ja uusintakatselun myötä pisteet nousevat puoli pykälää 3/5 -> 3,5/5. Hess: Nacho Libre Tässä komediaelokuvassa on mainio idea: Munkki joutuu vapaapainimaan salaa saadakseen luostarin orvoille ruokarahaa ja samalla ihastuu kauniiseen nunnaan. Toteutus on vaan liian köykäinen ja typerä. Jack Black pieruhuumoreineen ei jaksa kiinnostaa ja dialogi ei kovin kummoinen ole. 1,5/5 Mann: Miami Vice Tyylikäs elokuva ja musiikkiraidalla, yökohtauksilla ja vielä sokerina pohjalla ukkosen jyrinällä tunnelma luotiin kattoon täällä päässä katsomoa. Ei kyllä millään ole Mannin parhaita elokuvia ja itseäni välillä häiritsi televisiomainen/dokumentaarinen kuvaustapa ja kameran varjojen näkyminen silloin tällöin, joka vähän pilasi tunnelmaa rikkoen ns. illuusion ja fiiliksen. Välillä elokuvaa katsoessa tuli mieleen pitkä versio "Cops" -televisiosarjasta, joka aikoinaan ruudussa pyöri. Puutteistaan huolimatta, taitaa silti päätyä kokoelmiin ihan musiikin ja tunnelman vuoksi. 3+/5 Kore-eda: Hana yori mo naho Kevyt ja raikas samuraiajan komedia/draama täynnä elämää ja täyskäännös Kore-edalta verrattuna hänen edelliseen Nobody Knows elokuvaansa. Elokuvan pienenä ongelmana on aavistuksen verran liikaa hahmoja ja sivujuonia, jotka vievät aikaa pois pääjuonesta ja sen kehittämisestä sekä pikkuisen liikaa pituutta. Tosin alijuoni ja viittaus 47 Roniniin on kyllä hyvä. Elokuvassa on paljon tunnettuja näyttelijöitä mukana sivurooleissa, joten tämä on varsinainen bongaa tutut kasvot elokuva japanilaisen elokuvan ystäville. Rie Miyazawa näyttelee jälleen kerran vahvasti ja hänen suoritustaan jaksaa katsella. Asano on ikävä kyllä nopeassa sivuroolissa joten häntä ei tässä paljoa näe. Kyllä tällä on paikkansa omassa kokoelmassani ja menee kevyenä välipalana jonka jälkeen on hyvä olo. 4-/5
Kill Bill Vol:1 - Kauan kesti ennen kuin tuli oikea rako tälle teokselle ja kyllähän tuon kerran katsoo. Väkivaltaa oli paljon, tämä saa varmaan jotkut teinipojat innosta hihkumaan, mutta itseäni moinen meno alkoi puuduttamaan jo hyvissä ajoin ennen loppua. Kill Bill Vol:2 - Tutumpaa Tarantinoa, silti jotenkin niin turhaa. Vaihdettiin veri dialogiin, joka toimi paikoitellen. Ei tarina silti kiinnostanut. Billin Teräsmies monologi toi mieleen epäonnistuneen Kevin Smith dialogin. Kokonaisuutena kuitenkin parempi kuin ensimmäinen elokuva. Musiikista myös lisäpisteitä. The Who: Kids Are Alright - Toisen kerran katsottu dokumentti The Whosta, vuodelta -79. Hienoa livemateriaalia ja hulvattomia haastattelupätkiä. Onnellinen olo kun tämä 2DVD painos on nyt omassa hyllyssä. Long Live Rock! They Drive by Night - Omalla tavallaan viihdyttävä tarina rekkamiehistä, joka kuitenkin hajoaa loppua kohden säälittäväksi film-noir yritykseksi. Lopussa pääsi jo nauruakin, mutta vääristä syistä. Kohtauksessa joss George Raft ja Bogart myivät sitruunoita nähtiin hyvää komediallista Bogartia. Corpse Bride - Parempi kuin Painajainen ennen joulua, jonka nerokkuus ei ole koskaan minulle auennut. Alussa vähän laahusti, mutta meno parani loppua päin jopa niin paljon että nopea loppu harmitti. To Have and Have Not - Bogartin ja Bacallin ensimmäinen yhteinen tekele. Melko lattea silti. Ei päässyt mielestäni koskaan käyntiin, vaan laahustettiin vain eteenpäin ilman tunteita. Walter Brennan osoitti olevansa muutakin kuin ärsyttävä apulais-sheriffi rio bravossa.
Sunshine State (2002) Pieni rannikkokaupunki Floridassa saa osakseen kiinnostusta kun sinne aletaan suunnittelemaan kauppakeskuksia ja turistirysiä. Tähän rahamiesten ja gryndereiden aikaansaamaan sekasotkuun yhdistyvät lukuisat pienet ihmiskohtalot joita päästään sopivina katkelmina seuraamaan. Kaikilla ihmisillä ja paikoilla on historiansa, nykyisyytensä ja elinkeinonsa - kaikki tämä tuodaan katsojan eteen jopa salakavalan hienolla tavalla. Elokuva on pääasiassa puhetta, mutta jokaisella repliikillä tuntuu olevan jokin syvempi merkitys ja muutenkin erilaisia jännitteitä luodaan kiehtovasti. Huolella ja rakkaudella tehty elokuva, aitoon John Saylesin auteur-tyyliin. Bonuksena vielä se että elokuvan jälkeen oli tunne siitä että oli käynyt viikon lomalla Floridassa. * * * * ½ Conquest of Space (1955) Avaruusasemalta suoritettava kuulento vaihtuu ex tempore-tyyliin lennoksi Marsiin. Tällä kertaa ollaan lähinnä kiinnostuttu Marsin raaka-aineista, jottei tarvitsisi tehdä kuin japanilaiset eli asua paperitaloissa ja syödä puutikuilla (kuten japanilainen pilotti asian elokuvassa kertoo). Avaruusmatkailun hienouksia väännetään rautalangasta tuskallisen kehnolla dialogilla ja onpa elokuvan päälle liimattu vielä uskonnollista potaskaa jolla saadaan eräs päähenkilöistä skitsahtamaan ja luomaan jännitteitä. Jotain viihdyttävyyttä oli elokuvassa sentään paikoitellen havaittavissa. * ½
Lyhyt onni (Brief Encounter) Leanin kaihoklassikko ei aivan odotuksia täyttänyt, mutta oli kuitenkin lähes erinomainen kuvaus saavuttamattomasta rakkaudesta. Pääpari suoriutui rooleistaan kovinkin aidonoloisina. Hikinen iltapäivä (Dog Day Afternoon) Lumetin hienon erilainen pankkiryöstökuvaus toimii yhä. Nuori Pacino on tässä parhaimmillaan ja Cazale on jälleen kerran yhtä hyvä kuin kaikissa muissakin lyhyen uransa aikana tekemissä elokuvissa. Erinomaisen tunnelmallinen elokuva. + Grand Prix Frankenheimerin formula 1-klassikko on elokuvana tyyliltään aiheeseen sopienkin vahvan eurooppalainen. Kerronta vain on varsinkin alkuvaiheessa hieman hapuilevaa ja vaihtelu eri roolihahmoihin keskittymisessä ei täysin toimi. Kilpa-ajokohtaukset ovat kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Varsinkin Monacon ja Monzan GP:t olivat vaikuttavaa seurattavaa ja elokuvaa voikin hyvin formula-faneille suositella. Julkaisu itsessään on laadullisesti lähes erinomaista tasoa. ½ Avaruuden valloitus (Conquest of Space) Vanhassa kökköscifissä jaksaa aina jokin viihdyttää. Tällä kertaa tarina oli tyylilajiltaan "realistisempi" kuin tyypillisesti ja uhkaa aiheuttikin ufomiesten sijaan matkaajien keskinäiset suhteet ja mielenterveys. Näyttelytyö oli joko patsastelua tai sitten reipasta liioittelua, aluksissa ja asemissa oli sentään käytetty pohjana tekoajan oikeita suunnitelmia. -
Laitetaas tänne näitä Lady in the water Hindun uusin tekele.. En odottanut mitään... no en saanutkaan mitään. Surkea elokuva. Satuna olisi toiminut ehkä tämä käsikirjoitus josta tuli välillä joka Ghostbusters mieleen (oli tyyppejä tyyliin gatekeeper jne..) ja joku ihmeellinen roolipeli tms. No siis olisi ehkä toiminut jos juonesta oltaisiin tehty satu lapsille (vaikka piirrettynä) tai sitten komedia ala'ghostbusters. Näin ei toiminut ollenkaan. Hindu itse näytteli tälläkertaa suuren roolin ja voin sanoa että alakerran juoppo Hartikainen olisi roolista varmaan suoriutunut paremmin (vaikka kännissä). Ja olipa mukana ehkä tämän vuoden rumin CGI-hirviö, mulla lainassa olevassa PS2 peleissä on hienompaa ja realistisemman näköistä grafiikkaa kun tuo tekele. 1/5 (puolikas siitä että ei ollut mukana Hindulle tyypillistä lopputwistaria... vai pitäisikö tämä ohjaajan tietäen jo laittaa spoilertagiin?) History of violence Olen sanonut aina että kaikki sarjakuvaleffat on kurakakkaa mutta tämä ei ollut. Loistava elokuva. Hyvää näyttelemistä. Juoni nyt oli mitä oli ja loppu aika arvattavissa mutta lopussa sai sentään parit kunnon naurut. Tykkäsin silti, hyllyyn päätyy. 4+/5 Wolfs Creek Liftari Australiassa. Alkoi teinileffana (niinkuin nykyään tuntuu kaikki kauhuleffat alkavan) ja tunnin laahustamisen jälkeen (ei nähty edes tissejä) paikallinen liftari sekoaa ja muuttuu russaavaksi hulluksi. Mukana nykypäivän mukaan raakuuksia, kiljuvia naisia vähissä vaatteissa verissään (ei vieläkään kuitenkaan tissejä) ja sitten yllätyksetön loppu. Kato mielummin liftari. Niin ja mielenkiintoiseksi tämän tekee se "perustuu tositapahtumiin" mutta vain yhtä ja ainutta selviytyjää vain haastateltu ja mitään ei mistään ikinä löytynyt niin taitaa tämäkin mennä perus "Teki Bodomit ja Gustafsonit" piikkiin. 2-/5 Banditas Länkkäri ja 2 maailman ihaninta latinoa, mitä muuta voi mies haluta? Juoni oli surkea, näyttelijät teki työtä rahasta mutta Salma ja Penélope Cruz olivat ihania ja kuvassa oli stetsoneta ja hevosia, preeriaa ja mehikaaneja. Se riittää. Kyllä tämän ihan tyttöjen ja genren takia jaksoi loppuun asti kattoa. Tytöt opettelivat suutelemaan ja olivat villilänsi huorakuteissa ja märissä paidoissa.. kaikkea mitä tälläiselta elokuvalta haluaakin. Elokuvana 2/5 Viihdykkeenä 4/5 Proposition Enemmän leffasta omassa ketjussaan mutta toimi vieläkin. Jos Wolfs Creek oli liftari Australiassa niin tämä on Spagulänkkäri ilman huumoria Australiassa. Jos et elokuvasta tykkää niin katso edes hienojen maisemien ja hyvän musiikin takia. 5-/5 Lucku number Slevin Tämä leffa oli taas niin nykypäivää kuin voi vain olla. Ihan ok leffa mikä unohtuu ajanmyötä mutta jaksaa 5v päästä katsoa uudestaan. Näitä tulee monta vuodessa Hollywoodista, osa kuraa (suurin osa) ja osa katsottavia niinkuin tämä. Vähä kikkaillaan juonella ja otetaan Hindumainen lopputwist (sillä erotuksella että Hindulla ne ei toimi tässä toimi) ja Bruce esittämään kovanaamaa niin Jorse kiintiö on täytetty (kuhan tulee pari ruumista, joku huutaa FUCK ja DTS) 3,5/5
Tenacious D: In the Pick of Destiny Maailman paras elokuva maailman parhaasta bändistä. Suurena Tenacious D fanina (188cm) lähdin elokuvaa katsomaan ja viihdyin. Jack Black ja Kyle Gass ovat kahden hengen akustinen hevibändi, jonka syntymästä ja taistelusta maksaa vuokra, leffa kertoo. Olin ehtinyt soundtrackia jo jonkun verran kuunnella, joka heikensi jonkin verran kokemusta, koska levyn kaikki biisit ovat leffassa osana tapahtumia. Leffa alkaakin musikaalina ja mukana vilahtavat Meatloaf ja Dio. Leffassa käy pyörähtämässä sivuosissa Ben Stiller ja Tim Robbins. Robbins varsinkin varastaa shown. En kyllä varauksetta suosittelisi elokuvaa ihmiselle, joka ei Tenacious D:stä pidä. Minä pidän. Key Largo Teeman sunnuntain Bogart-pläjäys, jonka silmäilin sivusilmällä. Ryhmä ihmisiä juuttuu Key-saarille myrskyn ajaksi hotelliin känksterien kanssa. Sivusilmäni piti elokuvaa hiukan tylsänä, eikä jännitys oikein tahtonut nousta. Bogarttia ja varsinkin Bacallia on toisaalta kiva katsoa. Kummelin Jack Pot Viereisessä videovuokraamossa oli alepäivät, joten näin nyt lopulta tämänkin. Vaikuttava joukko hyviä näyttelijöitä oli haalittu elokuvaan. Hahmot olivat hauskoja. Laulut olivat hauskoja. Dialogi oli hauskaa. Leffaa vaan tyypit eivät vieläkään oikein osaa kirjoittaa. Ei saa juonesta kiinni. Päälleliimatuilta tuntui mukana oleva enkelikuvio, ja satunnaiset hidastuskohtaukset turhilta. Nauroin kumminkin, joten en kadu kahden euron investointiani.
John Carpenter: Pimeyden Valtias 2.5/5 : Carpentermaista tunnelmaa ja musiikkia riitti, mutta elokuva jäi pitkälti samassa pienessä tilassa ravaamiseksi ja kliimaksi nimestään ja aiheestaan huolimatta oli todella laimea. Elokuva lähti käymään liian hitaasti ja "tarttuneet tartuttavat toisia" -tyylinen juoni on aina pitkästyttävää katsoa. Paikoitellen "tiedemiesten" ja "fyysikoiden" technobabble kuulosti jopa mielenkiintoiselta vaikkei mitään tieteellistä pohjaa olisikaan. Pakollinen uskonnollinen salaliitto. Luulin, että Alice Cooperilla olisi ollut tässä joku suurempikin rooli. Vitsi nauratti: Spoiler Juutalaisäiti menee Afrikasta saapuvaa tytärtänsä vastaan lentokentälle. Tyttö astuu ulos lentokoneesta 2.5 metrisen zulumiehen kanssa, jolla on suuri heimolävistys naamassa. Äiti huutaa: "You fool! I said rich doctor!" Stanley Kubrick: 2001: Avaruusseikkailu 5/5: No, eiköhän tästä ole sanottu ja kirjoitettu jo kaikki.
John Glen: The Living Daylights (1987) Muistin virkistykseksi välillä Daltonin Bondia joka osoittautui muistikuvaa paremmaksi. Silloin joskus pikkukillinä kun Moore oli suosikki, ei Daltonin synkistelyt napanneet ollenkaan mutta nyt pitkästä aikaa katsottuna Timothyn tulkinta meni helposti huumorimiesten Mooren ja Brosnanin ohi. Ehdottomasti Bond-leffojen paremmasta päästä. Licence to Kill kiilasi jonon ohi seuraavaksi katseluvuoroon. 3½ / 5 Frank Coraci: Click (2006) Sandler ei lukeudu suosikkeihini mutta Click piti yllättävän hyvin kiinnostuksen yllä ja pari kertaa naurahdin ääneenkin. Tarina toki oli niin ennalta-arvattava ja kliseinen ettei sitä paljon voi kehua mutta jaksoi sentään kantaa loppuun asti. 2½ / 5 Jay Chandrasekhar: Beerfest (2006) Entuudestaan minulle tuntemattoman Broken Lizard-koomikkoporukan uusin leffa osoittautui yllättävän hauskaksi leffaksi alkukankeuden jälkeen ja jätti jopa kipinän ottaa selvää porukan aikaisemmista tuotoksista. Parituntinen elokuva oluen juomisesta ei voi olla huono. Ja tisseistä tulee aina plussaa. 4 / 5
Crank *** ? 90 minsaa tauotonta toimintaa ei voi olla huono. Ihan hyv? idea leffassa oli ja Statham veti roolin kotiin. Muutaman kerran sai my?s repi? nauruhermot riekaleiksi. Plussaa siit?, ett? jatkuvan toiminta ei puuduttanut. Beerfest *** ? Broken Lizardin 2. paras super trooppereiden j?lkeen. Kyll?h?n ne osaa kreisikomedioiden teon. Jackass 2 **** Enp? ole hetkeen nauranut niin paljoa kuin t?t? katsoessa. V?lill? vedet valuu silmist? naurusta ja v?lill? sympatioista tyyppej? kohtaan. Osa tempuista on aivan hulluja, ihme ettei mit??n vakavempaa ole n?illek??n sattunut. Paljon parempi kuin ykk?nen. ________ Druidism forum
Yhdyn täysin. En odottanut mitään ja yksin anuroin niin että kissat ihmettili mikä minuun mennyt. tuskin toistakertaa jaksaa mutta kannattaa kerran katsoa ehdottomasti.