Brief Encounter (1945) Puolitoista vuotta hyllyssä pölyttynyt David Leanin klassikko pääsi vihdoin levylautaselle. Ei voi muuta sanoa, kun että yksi herkimpiä ja parhaimpia rakkaustarinoita ikinä. Seurataan kahta henkilöä jotka sattumalta tutustuvat, rakastuvat ja joutuvat kuitenkin pakosta eroamaan. Pienimuotoinen tarina, mutta loistava toteutus. Katuva ääneenajattelu oli jotenkin niin sopiva keino tarkastella aiheena ollut satunnaista ja mahdotonta rakastumista. Vaikka tapahtumapaikkana on suurelta osin juna-asema ja sen kahvila, en kaivannutkaan laajempaa ympäristöä saatikka useampaa sivuroolia tai -juonta. Tällaisenä keskittyy täysin pääparin tekemisiin. Suosittelen! :thumbsup: Scarface (1932) Pettymys. Olen tottunut ja oppinut, että gangsterielokuvat ovat Casinon, Goodfellasin tai Once Upon a time in America -tyylisiä ja siksi tämä tuntui niin toivottoman vajaalta. Toinen katselukerta ehkä auttaa löytämään enemmän hyvää tästä elokuvasta, mutta nyt ainakin tunnelmat ovat aika heikot elokuvaa kohtaan.
Nightwish: End Of An Era No ei varsinaisesti elokuva mutta.. Upea keikka, erittäin hyvä kuvaus, hyvä kappalevalikoima, äänet ihan kohtuulliset. Mutta: Mikä on nykypäivänä siinä niin vaikeaa että saataisiin kuva anaformiseksi laajakuvaksi? NW:n ensimmäisessä live dvd:ssäkin oli parempi kuva kun tässä letterbox kakassa. Oikein harmittaa että muuten niin hyvä keikka ja teknisesti oivakin vielä (mitä nyt kuvaus oli välillä vähä turhankin jännää, kamera poukkoili turhankin usein hahmosta hahmoon ja outoja hidastuksia?), on ryssitty tällä tavalla. Letterbox laajakuva :sick: :sick: :sick: Bändin soitto on kyllä levyllä täyttä rautaa. Elokuva: /5 DVD: :weep: :weep: /5 (tämäkin 2 tulee lähestulkoon äänestä ja muusta teknisestä toteutuksesta.
Tuo muuten kannattaa ehdottomasti katsoa mieluummin Dolby Digital 5.1 -ääniraidalla kuin DTS:llä. Hyvää vertailua täällä.
Saattaa olla turhaa nillitystä - ja varmasti onkin kerta olet niin monta leffaa nähnyt ja arvostellut(?) - mutta kannattaa aina suhteuttaa tuo elokuva omaan ajankohtaansa, niin saa kivasti pespektiiviä miltä leffa on siihen aikaan tuntunut. Noita yllämainittuja leffoja kun ei oltu tuolloin julkaistu vielä kymmeniin vuosiin. Esim. Citizen Kane tuntuu elokuvallisesti hieman valjummalta kun vertaa nykyaikaisiin viihdeleffoihin, mutta omaan aikaansa sijoitettuna (ja sen aikaan tehdyllä tekniikalla) kyseessä on todellinen mestariteos. Mut jooh, fiilishän ja leffakokemuksen viihdyttävyys siinä kumminkin loppupeleissä merkitsee, ei se ohjaus ynnä muu (ellei siitä sitten nauti). Piti vain päästä sanomaan
Eihän tossa ajattelussa ole mitään järkeä. Tietenkin pitää verrata nykypäivän elokuviin viihdearvossaan. Esim. Ajattelet ostaa uuden imurin ku on liikaa paskaa lattioilla. Sulla on 2 vaihtoehtoa ja kumpikin imuri maksaa 100. Toinen on 20v vanha imuri jonka imuteho on vaikka 2 ja toinen uusi minkä imuteho on 4. Mutta kun se 20v vanha imuri aikoinaan on tullut myyntiin niin verrattuna muihin sen ajan imureihin niin sen imuteho olisi ollut 5. Joten sinä ostat sen vaikka nykyään se ei niin hyvä olisikaan... Olipas vaikeasti selitetty mutta varmaan kaikki tajusi pointin..
Mutta Chauron haki tuolla selityksellä sitä, että silloin pitäisi ymmärtää miksi elokuva on menestynyt silloin joskus (esim. se Citizen Kane) ja miksei se enään nykypäivänä toimi. Jokainen miettii itsekseen, että arvosteleeko leffat nykypäivään vaiko ottaako huomioon sen aikaiset menetelmät, mitenkä leffa on tehty. Mutta voitaisiin sitten taas mennä asiaan ja takaisin topicin aiheeseen
Ei kukaan elokuvia ole katsellut? Tuota keskustelua vois jatkaa vaikka täällä: https://www.dvdplaza.fi/forums/showthread.php?t=48038
Sydney - Hienon ohjaajan (Punch-Drunk Love, Magnolia...), eli Paul Thomas Andersonin, mukavan rauhallisesti, mutta sen enempää turhia selittelemättä, etenevä rikosdraama. Pääosissa, ohjaajan entiset vakionäyttelijät, Philip Baker Hall ja John C. Reilly sekä sivussa Gwyneth Paltrow ja Samuel L. Jackson. Baker Hall tekee laatujälkeä, ja Reillykin osoittaa näyttelijänlahjansa. 3+/5 Anchorman: The Legend of Ron Burgundy - Muutaman SNL ja Frat Pack tiimiläisen väsäämä komediasekoilu. Will Ferrell johtaa kokoonpanoa ja Steve Carell vetää sivuroolissa todella hauskan suorituksen. Ihan kivaa sunnuntaiviihdettä. 3+/5 The Aviator - Martin Scorsesen 5 Oscarin elämänkerta. DiCaprio on loistava pääosassa, ja Cate Blanchett on nähtävästi nähnyt vaivaa Katharine Hepburnin tulkitsemista varten. Lähes 3 tuntinen eepos ei pistänyt väsyttämään, päinvastoin tätä melkein halusi lisää. 4½/5
Casino Royale Dödiih, tulipas tämäkin käytyä katsomassa. Näin alkuun sanottakoon että tämä uudempi, enemmän jalat maassa- lähestymistapa oli enemmän kuin toimiva ratkaisu. Ajoittain Bondiksi jopa varsin karu ja Craigin heitot on välillä oikeastikkin hauskoja jos vertaa vaikka joihinkin Mooren aivokuolleisiin väkisinväännettyihin sutkauksiin. Lähemmäs kaikki sarjan ärsyttävyydet on karsittu mutta myös ne olennaiset eli: eksoottiset mestat, piikittely, Bond tytöt(huikeat 2 kpl) ja drinkit oli toki mukana ja ne oli saatu toimimaan oikein hyvin. Välillä myös pienimuotoista itsetietoista vittuilua sarjaa kohtaan. Se Martini heitto oli liian kova. 3.75 - 4 pointsin välillä arvosana.
Satuin sattumalta näkeen American Pie 5:sen The Naked Mile (2006) oli kyllä todella viihdyttävä. Ehkä vähä sellanen aivot pois leffa mutta hällä väliä. Olisi jäänyt vähä kaipaamaan että oisivat tehneet tuosta k18 turhaa sensurointia parissa kohdissa
Kurosawa: Ran Elokuva täynnä juonittelua ja valtataistelua, sekä traagisia kohtaloita hyvin ohjattuna. Viimeksi nähnyt elokuvan joskus 80 luvulla muksuna enkä muistanut siitä oikein enää mitään, joten tämä oli kuin ensimmäistä kertaa katsoisi ja pidin paljon. 5/5 Kobayashi: Kaidan Hulppeat studiolavastukset neljässä kummitustarinassa kolmeen tuntiin hitaasti kerrottuna vaatien hyviä istumalihaksia ja kärsivällisyyttä. Omaan makuuni kolmas tarina "Hoichi the Earless" on paras lavastuksineen ja tarinoineen. Toinen tarina "The Woman of the Snow" on taas huonoin. Ensimmäinen "Black Hair" ja viimeinen "In a Cup of Tea" tarinat putoavat siihen välimaastoon. Ensimmäisestä tarinasta tuli mieleen Ugetsu, sen verran lähelle se kys. elokuva osuu tätä. 4+/5 Kinoshita: Nijushi no hitomi - Twenty Four Eyes Humaani ja pasifistinen tarina opettajasta ja hänen 12:sta oppilastaan eli "24:stä silmästä" kerrottuna 18 vuoden aikajaksolla alkaen vuodesta 1928 ja päättyen vuoteen 1946 vuosi ww2:n jälkeen. Elokuva vei parhaan elokuvan palkinnon Seitsemän Samurain ja Sansho the Bailiffin nenän edestä Japanin omissa "Oscar" -palkinnoissa vuonna 1955. 5-/5 Lisäksi vielä osat 1 - 16/26 Ghost in The Shell: SAC 2nd gigistä. Hyvältä vaikuttaa meno toistaiseksi. Majuri Motokon tissitkin näköjään piirretty isommiksi edelliseen kauteen verrattuna.
Joskus voi käydä niin päin että elokuvalla on imutehoa ja imurilla on viihdearvoa. Enivei, teknisistä rajoitteista ei pitäisi mielestäni rokottaa, mutta esim. näyttelyn ja käsikirjoituksen taso on elokuvan iästä riippumattomia vertailu-ulottuvuuksia. Tietysti juonen ja sosiaalisen kanssakäymisen ymmärtäminen vaatii niiden ajallisen ja kulttuurillisen kontekstin huomioon ottamista, mikä on nuoremmille sukupolville helpompaa uusien elokuvien kohdalla.
Neko no ongaeshi - The Cat Returns - Kissojen valtakunta **** Jälleen yksi valloittava animaatio Studio Ghibliltä. Hauskat ja personaaliset hahmot. Loistava musiikki. Harmi vaan, että pituus jäi 70 minuuttiin. Tästä johtuen tarina oli hieman yksiulotteinen ja kaavamainen. Läpeensä viihdyttävä kuitenkin, mutta esim. Henkien kätkemän tarinan runsauteen verrattuna hieman ohuehko. Läski valkoinen kissa oli ihan :king:
:thumbsup: Harmi että tuo R2UK boxi maksaa melkoisesti - toisaalta tekninen laatu taitaakin olla parempaa mitä tuossa ensimmäisen kauden julkaisussa, missä tekstitys- ja ääniongelmia löytyi joka levyltä... Muutamia leffoja joita tullut katseltua parin kuukauden aikana: Lady in the water: Helposti huonoin Shyamalanin elokuvista. Uskomattoman huonosti käsikirjoitettu ja toteutettu. Vaikka dp:nä toimi Doyle, ei se juuri elokuvaa auttanut; liekö kuvannut tämän pätkän selvinpäin kun kuvaustyö ei mitenkään esimerkillistä ollut. 3/10. Hold up down: Aika turha pätkä Sabulta ja lähinnä vain taas tällainen promovideo V6:n jäsenille. Huumori on väsynyttä ja edes Ayumi Iton pieni rooli ei jaksa innostaa. Mikä tahansa aiempi Sabun leffa voittaa tämän, jopa toinen ei-niin-hyvä V6:n jäsenillä varustettu Hard luck hero. Taisipa ohjaaja itsekin jossain sanoa että tämä leffa on surkea tekele. 3/10, vain tällaisille hulluille jotka haluavat pystyä sanomaan nähneensä ohjaajan kaikki leffat. Resurrection of the little match girl: Tämä tuli Teemalta maanantaina ja pitihän se katsoa. Osoittautui kuitenkin virheeksi. Yli kaksituntinen, videopelimäinen räpellys e-Koreasta jota ei meinannut jaksaa seurata loppuun asti muuta kuin väkisin. Ilmeisesti tähänkin pätkään oli heitetty uskomaton määrä rahaa, mikä kyllä jossain määrin näkyi tehosteissa ym. mutta olisi siitä vähän voinut jättää käsiksenkin hiomiseen. Uuvuttavat 2/10. Taisi olla jo viides tai kuudes huono korealainen leffa putkeen omalla kohdallani (vaikka tämä nyt ei aivan uusi leffa ollutkaan)... Pulse aka Kairo remake: Jos nyt huonommaksi vielä päästään niin edessä on Pulse. Leffa oli huono - ei siis "huono" kuten Norris ja Seagal-leffat, jotka menee hyvänä komediana, vaan oikeasti huono. K. Kurosawan alkuperäisen ideasta ei juuri ollut mitään jäljellä ja elokuva oli muutettu tyypilliseksi teinikauhuksi, jossa kauhistutti enemmän naurettava dialogi ja puiseva näyttely kuin itse tarina. Varsinkin leffan alun baarikohtaus on aika uskomatonta katseltavaa :hitme: 2/10. Eli hyvää tavaraa tullut katseltua. Nyt tarvittaisiin jotain kunnon joulunjälkeisiä alennuksia että päästään paikkaamaan tilanne hyvillä (japsi)leffoilla
United 93. Jätti sanattomaksi. Loistava elokuva, ehkäpä vuoden paras. Leffahan siis kertoo 11.9.2001 sattuneista terrori-iskuista ja keskittyy siihen lentokoneeseen ja sen matkustajiin, joka ei saavuttanut kohdettaan. *****/*****
Sori, offtopic alkaa Juuh, niin maksaa eikä mukana tullut sitä t-paitaa ja tamakochi-miniatyyriä mitä alussa mainostivat että mukana ovat. :weep: Tuli kuitenkin tavanomaisesta poiketen lähettikyydillä ja Play ei ollut laittanut hintatietoja pakettiin, joten se ei jäänyt tulliin. Onkohan Playlla eri käytäntö näissä kalliissa paketeissa tulliriskin kiertämiseksi vai kuuluuko lähettipalvelu näihin "Play exclusive" -paketteihin lisänä? Voisi kaudesta vielä sen verran mainita, että Yoko Kannon musiikki on hyvää eri jaksojen taustalla soimassa, tosin en pidä tuosta alku- ja loppubiisistä ensimmäiseen kauteen verrattuna, vaikka ovatkin Kannon säveltämiä. Lisäksi tässä on tähän mennessä ollut enemmän verellä läträämistä ensimmäiseen kauteen verrattuna, joka on ollut lievä yllätys. Joo'o, ensi vuoden ostoslista on täynnä japanilaista elokuvaa, eikä yhtään korealaista tai honkkaria, kun kummastakaan ei ole mitään mielenkiintoista näköpiirissä. Japanista sen sijaan... - Mizoguchi (Sansho, Lady Musashino ja jotain muuta mitä oli tulossa) - Ozu (huhuttu Criterion julkaisu Ozun mykkäleffoista, jos ehtii ensi vuodelle) - Kurosawa (Uusimmat Criterion julkaisut Yojimbo & Sanjuro ainakin) - Yamada (Love And Honor) - Nagasawa (Yoru no pikunikku) - Oshii (Tachiguishi Retsuden) - Nakashima (Memories of Matsuko) - Kore-eda (Distance, After Life, Maboroshi) - Lee Sang-il (Hula Girls) - Kon (Paprika) - Tsukamoto (Nightmare Detective) ...ovat ostoslistalla ja menevät heti tilaukseen, kun julkaisu ilmestyy. Lisäksi vielä... - Ghost in The Shell: Solid State Society - Tokyo Zombie - Linda Linda Linda - Retribution, Loft - Mizu no onna - Kaza-hana - Mongol - Death Note + jatko-osa - Jigoku - Humanity And Paper Balloons (Masters of Cinema) - The Face Of Another (Masters of Cinema) - Assassination (Masters of Cinema) - Mikio Naruse box set (Masters of Cinema) ...ovat harkinnassa. Kallis vuosi taas tiedossa. offtopic loppuu
Chandrasekhar: Beerfest 1.5/5: Amerikkaisveljekset lähtevät Saksaan hautaamaan pappansa tuhkat. Pientä slapstickia Oktoberfestin teltassa, Fight Club goes kaljanjuonti, siansaksaa, "koomisia" kansallisia stereotypioita, kauniita naisia ja pakollisia alastomia rintoja. Geneerinen pothead-elokuva jossa mari on vain korvattu kaljalla. Joopajoo. Katsottava mutta siihen se sitten jäikin. Gilliam: Fear and Loathing in Las Vegas 3.5: Gilliamin hapokkaan surrealistinen filmatisointi yhdysvaltaisen gonzojournalistin ja kirjailija Hunter S. Thompsonin tunnetusta saman nimisestä kirjasta. Johnny Deppin päärooli Thompsonina oli välillä koomisen karikatyyrinen ja ylivedetty. Tuli mieleen Pulkkisen kopiokonevastaava -- ulkonäkökin lähes sama. Tätä en kuitenkaan voi täydellä varmuudella sanoa huonoksi puoleksi sillä en tiedä millaisia maneereja Thompsonilla oikeasti oli joten vertailupohjaa ei löydy. Ääni ainakin muistutti Thompsonin riihikuivaa rohinaa. Valitettavasti suoraan alkuperäisteoksesta lukevaa kertojaääntä hyväksikäytettiin ajoittain liikaa. Tällöin filmatisoinnin merkitys hämärtyy elokuvan muuttuessa diashowksi kommenttaattorin kera. Olisi kaivannut hieman enemmän substanssia.