Born on the Fourth July Oliver Stonen Vietnam-trilogian keskimmäinen osa perustuu tositapahtumiin joissa Ron Kovic haavoittuu Vietnamissa ja joutuu sen jälkeen sopeutumaan yhteiskuntaan joka on muuttunut sodanvastaiseksi. Kovasti itkua ja hammastenkiristystä, mutta myös tärkeää agendaa hyvinkin ajankohtaisesta aiheesta. Tom Cruise oli jopa yllättävän hyvä, paitsi silloin kun ääni meni falsetiksi. * * * * + Stage Beauty (2004) 1600-luvulla teatterin kaikki roolit näyteltiin miesvoimin. Billy Crudup näyttelee tässä näyttelijää joka on kunnostautunut naisrooleissa. Säännöt muuttuvat ja naisetkin saavat luvan tulla estradille ja Crudupilla ongelmia löytää uusi identiteetti. Seksuaalirooleja ja pieniä perversioita sekoittava ja yhdistelevä elokuva. Rupert Everett näyttelee hyvin kuninkaan roolin, toki muutkin näyttelijät ovat oikein hyviä ja miljöökuvaus ja lavastus toimii. Joku silti jää puuttumaan. Parempi silti kuin yliarvostettu Shakespeare in Love. * * * ½ Lisäksi tuli katsottua The Fugitive ohjaaja Andrew Davisin ja Tommy Lee Jonesin kommenttiraidalla. Paljon mukavaa asiaa ja erittäin hyvin rullaava trilleri.
The Treasure of Sierra Madre Pitkästä aikaa katsoin Bogien leffan, kohtuuhyvä tämä oli. JP chatissa manasi että huononee loppua kohden, en nyt ihan niinkään sanoisi. Bogartin sekoilua oli hauska seurata. 3+/5 The Squid and Whale Paljolti Todd Solonz-tyylinen nolojen tilanteiden komedia-draama. Ei kuitenkaan niin raju kuin esimerkiksi Happiness. Pidin todella paljon. Myöskin Wes Anderson tuli mieleen tämän elokuvan tunnelmasta. Suosittelen. 4-/5 The Pursuit of Happyness Will Smith yllättää suorituksellaan. Osittain Hollywood-puppaa, mutta elokuva kuitenkin nonnistuu saamaan palan kurkkuun aikuisellekin miehelle. Elokuvan on sen verran hyvin tehty ja koskettava, että ennalta arvattavuuden antaa melkein kokonaan anteeksi. 4/5 Blood Diamond Odotukset olivat korkealla Blood Diamondin suhteen. Elokuva oli ehkä hieman venytetty, joskin ei voi valittaa että tylsyys olisi iskenyt. diCaprio oli hyvä, mutta mielestäni ei niin hyvä kuin Departedissa. Djimon Hounsoun roolisuoritus oli paras näkemäni häneltä. Jennifer Connellyn rooli ei kummoisia tarjoillut, ulkonäön lisäksi. 3½/5 Stranger Than Fiction Olisiko ensimmäinen näkemäni elokuva Will Ferrelliltä jossa mies ei hyväksikäytä vinksahtanutta huumoriansa. Jossain mielessä tämä oli siis samanlainen leffa Ferrelille kuin Truman Show Jim Careylle. Melko kevyttä kamaa tämä oli, mutta hyvä komedia. Pikkukiva. Ei aiheuta mitään maatajäristäviä fiiliksiä. 3½/5 The Good Shepherd Tätä elokuvaa voisi kai kutsua CIA:n synnyn eepokseksi. Hieno roolisuoritus Matt Damonilta. Elokuva on todella pitkä (167min), pientä laahustusta siis, mutta mielenkiinto pysyi silti. Aluksi leffa tuntui myös vaikeaselkoiselta, mutta alun jälkeen selkiytyi. Hyvä elokuva tämäkin, vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä. 4/5 Déjà Vu Odotin tästä joidenkin arvostelujen perusteella viihdyttävää ja yllättävää action-rainaa (toki joissain arvosteluissa deja vu:ta myös haukuttiin). Sain kuitenkin pettyä. Alun kikkailujen jälkeen leffa toistaa aika kliseistä formaattia, eikä Denzel Washingtonkaan pelastanut tekelettä. 2½/5 Perfume: The Story of a Murderer Tämä Saksan historian kallein elokuva oli todella hyvä. Ohjaajana on Tom Tykwer, joka muistetaan mm. Funny Games:ista. Elokuvaan oli ollut ehdolla monta todella nimekästä ohjaajaa (mm. Martin Scorsese ja aiemmin Stanley Kubrick oli luopunut elokuvan ohjauksesta, oli kuulemma todennut että se on ohjauskelvoton). No herra Tykwer tekee upeaa jälkeä. Elokuva piti otteessaan alusta loppuun. Erityisesti loppu oli toteutettu erittäin hienosti. 4½/5 Flags of Our Fathers Musiikistakin tunnistaa nykyään Clintin ohjaukset. Flags of our Fathers polkee hetkittäin paikallaan, mutta ei ole silti huono. Tätä voisi kutsua Ivo Jima-versioksi elokuvasta Syntynyt 4. Heinäkuuta. Elokuvan sotakohtaukset on tehty upeasti ja äänipuoli on todella hyvin hanskassa. 3½/5 Idiocracy Lähinnä Luke Wilsonin takia tämän elokuvan halusin nähdä koska pidän miehestä näyttelijänä. Vähän samanlainen tyyli herralla kuin kolleegallaan Edward Burnsilla. Luke Wilsonin eduksi voisi mainita että mies on osa Ratpackia, miesgööriä joka tekee hauskoja komedioita a'la Old School. No asiaan; Idiocracyssä on sinänsä melko hauska idea; mies jäädytetään ja herää kaukaisesta tulevaisuudesta jolloin kaikki ihmiset ovat tyhmiä. No toteutus ei kuitenkaan ihan niinsanotusti "toimita", vaan "hyvä läppä/huono läppä" suhde on auttamattomasti alle yhden. Jonkinmoinen pettymys siis tämä. 2+/5
Ohjeistetaanpas taas: jos elokuvalla on oma viestiketjunsa olemassa, niin kommentit mielellään sinne. Muutoin sitten tähän viestiketjuun.
Taisit sekoittaa Tykwerin Michael Hanekeen. Tykwer tunnetaan lähinnä sellaisista elokuvista kuin Run, Lola, Run ja Heaven.
Viimeksi on tullut katsottua Rocky I-IV (kaksi viimeistä odottavat vuoroaan). Kyllähän se ensimmäinen noista on elokuvana paras, mutta nelososa ja sen musat kyllä tuovat muistoja mieleen siitä, kun tuon leffan näin noin 8-vuotiaana ensimmäisen kerran... Rocky Balboa, Apollo Creed, Clubber Lang ja Ivan Drago...Jaa-a, pitäisköhän sitä ottaa muutama matsi Rocky Legends pelin kanssa:thumbsup: I must break you
Itse pidän melkein aina tämmösistä päättömistä leffoista. Ainakin ensimmäisellä katselukerralla iski aika kovaa. Spoiler Gatoradea kasveille oli aika hulvatonta Onhan tuo äänijakauma imdb:ssä 7 ja 8 välille painottunu.
Miami Vice Ihan katsottava toimintapätkä Miamin huumemeiningistä, joka ei tosin päässyt yllättämään positiivisesti eikä toisaalta suuremmin pettänyt odotuksiakaan. Kaipasin lähinnä tv-sarjan alkuperäistä musiikkia mikä tässä oli korvattu uudemmilla biiseillä. Harvoin katsomani ekstrat toivat leffaan lisää ulottuvuutta. 3/5
The Big Sleep Howard Hawksin paras elokuva jaksaa edelleen viehättää tunnelmallaan ja juonellaan. Parempi kuin Maltan haukka. 5/5 What Ever Happened to Baby Jane? Suhteellisen eheä elokuva, jossa Bette Davis on pelottava ja loistava toisessa pääosassa. Jokin kokonaisuudessa jättää tämän kuitenkin hieman etäiseksi. 3½/5 About Schmidt Ehkei ihan yhtä loisteliasta jälkimakua jättänyt toisella katsomiskerralla, mutta joka tapauksessa erinomaisen oivaltava draamakomedia tämä on. 4/5 The Big Chill Joulunpyhien päättymisen ja arkeen palaamiseen liittyvä masennus piti purkaa tällä yhdellä ehdottomista suosikkielokuvista. Erinomaisten näyttelijöiden esittämien ja kovin aidoilta tuntuvien hahmojen muodostama ystävyysside saa meikäläisessä aikaan tutun voimakkaita tuntemuksia. 5/5 Jour de fête (Lystikäs kirjeenkantaja) Tatia...Ei se tämä toinenkaan näkemäni kyseisen herran elokuva saanut vakuuttumaan, että nämä ovat elokuvia minulle. Sinällään lempeä kerronta ja paikoin virtuoosimainen huumori esitetään vain niin kovin puuduttavalla tavalla, etten oikein tiedä mitä näiden elokuvien kanssa tekisin. No, kaikesta ei voi pitää ja ehkä myöhemmästä tuotannosta löytyy miellyttävämpää materiaalia. 2/5 Office Space Ihan mukavaa katseltavaa viikon päätteeksi. Hauskoja hetkiä tähän mahtui ja vaikkei mainion alun jälkeen elokuvan taso ihan loppuun asti säily, niin kyllä tällainenkin elokuva on hyvä pitää hyllyssä heikkoja hetkiä varten. 3½/5 Flight 93 No niin. Siinä missä United 93 onnistui loistavasti välttämään tapahtumaan yleisesti liittyvä kliseinen vetistely, niin tämä samasta aiheesta tehty ja päällisin puolin lähes identtinen tv-elokuva oikein mässäilee sillä. Lisäksi terroristihahmot jäävät tässä ikävän kasvottomiksi. Vältä tätä, katso United. 2/5 The Hustler Erinomainen ja luulemaani vakavampi biljardisalileffa jossa Paul Newman on parhaimmillaan ja esim. Piper Laurie säestää erinomaisesti. Jonkinlaisen amerikkalaisen elokuvan murroksen vaiheen tässä elokuvassa huomaa, kun sitä katsoessa oikein tuntee ettei enää olla 50-luvulla. Loistava elokuva kaikinpuolin. 4½/5
No niin minäkin yleensä. Nyt vaan ei uponnut. Spoiler Hauska juttu sinänsä kun asuin jenkeissä vuoden ja tyttöystävän äiti kehoitti mua ottamaan kuumana päivänä tennismatsiin kentälle mukaan Gatoradea..ja sen kommentit kyseisestä juomasta oli "It's got electrolytes"
Taitaa olla kuitenkin osa The Frat Packia. Rat Packhan oli Sinatran porukka Itse elokuva oli mainiosta alkuasetelmasta huolimatta pettymys ja vaikka mukaan mahtui osuvaakin kritiikkiä, leffan huumori vajosi paikoin miltei samalle tasolle kuin viihteen kuvattiin tulevaisuudessa olevan. Toisaalta vaikeahan sitä oli välttääkään aihepiirin huomioon ottaen, joten kai elokuva oli alun alkaenkin tuomittu epäonnistumaan. **/*****
I Hired a Contract Killer - Mustaakin mustempaa komediaa Kaurismäeltä. Englannin korttelit toivat oikein kivaa tunnelmaa, mukavalle pikkuelokuvalle. Tappaja oli oudon tutun näköinen .. ja niinhän mies osoittautuikin vanhaksi kunnon Amiraali Piettiksi (Imperiumin Vastaisku ja Jedin Paluu). Pääosassa olleen Jean-Pierre Léaudin roolisuorituksesta jäi ristiriitainen maku suuhun.
Rio Bravo (1959) Lännenelokuvaa suurimmillaan. Joukko enemmän tai vähemmän sopeutumattomia arkkityyppisiä lännenhahmoja elokuvan keskiössä taipuu H. Hawksin (miehen paras) mestarillisin ohjauksen ansiosta kokonaisuudeksi, joka on huomattavasti enemmän kuin osiensa summa tai mitä lähtökohdat antaisivat ymmärtää. Fanfaareja! 5/5 My Darling Clementine (1946) Länkkärien peruspilareita edeltäjänsä tavoin. Kuvat ovat jylhän komeita ja positiivisella tavalla niin periamerikkalaisia kuin vain John Ford parhaimmillaan on. Tombstonen autiot kadut, Henry Fondan esittämä Wyatt Earp notkumassa tapansa mukaan tuolissaan pääkadun varrella. Kaunista. 4+/5 The Man Who Shot Liberty Valance (1962) Fordin viimeisimpiä lännenelokuvia on hieno ja sangen haikea kuvaus ajanjaksosta jolloin villistä lännestä alkoi vähitellen tulla ei-niin-villi ja kaikki jäljelle jäävä oli vain yhtä suurta legendaa. 4,5/5 Mrs. Miniver (1942) Vuoden 1943 moninkertainen Oscar-voittaja on mukiinmenevä draama sodasta kotirintamalla ja sen vaatimista uhrauksista. Ajalle tyypillisesti toimii myös sotapropagandan näyttämönä. Näyttelijöiltä vahvat suoritukset mukaanlukien henkilökohtainen suosikkini Teresa Wright. 3,5+/5
Art School Confidential Olipahan sangen hilpeä leffa. Jotenkin tuli mieleen vanhat leffat - ehkä kulissit aiheuttivat tämän. Elokuva on tehty hieman taideleffaksi ja leffan aiheena on sopivasti taidekoulu ja sen kiemurat. Näyttelijät olivat ok-tasoa. Suosittelen. ps. joku täälläkin foorumilla on suositellut Terry Zwigoff ohjaamia leffoja. Selailin nettiä, niin hänen ohjaama Ghost World on myös katsomisen arvoinen - ihmekään kun Art School Confidential jotenkin tutulta tuntuikin.
Van Helsing Olenkohan kokenut jonkinlaisen henkisen eheytymisen, kun tämä nyt kolmannella yrityksellä viimein loppuun saakka saatu pläjäys yllättäen toimi.(varauksin) Mutta edelleen kaikki hahmot suihkivat edestakaisin niin nopeasti, että jokaisella oli persuuksissaan "pikselihäntä". Superman Returns Ei tästäkään mitään sen kummempaa pahaa sanottavaa ole. Kaikki efektit huippuluokkaa, ja tätä katsoessa tuli mieleen ajatus että millä keinoin yleisöä säväytetään tulevina vuosina efektien suhteen, kun tämänkin leffan cgi oli "vain" viimeisen päälle huolellista työtä, eikä aiheuttanut mitään OOOH-elämystä. Tarina oli vähän sellaista henkilöhahmojen "alustusta" (tosin pari aika heikkoa alustusta, kuten ärsyttävä Olsen), mutta sehän on ollut tapana melkein kaikissa uusissa supersankarileffoissa, lyödään jatkossa sitten kunnon seikkailuvaihde silmään. Lavastustaiteessa oli tiettyä tilan tuntua varsinkin siinä Lex Luthorin luomassa "saaressa", tuli jotenkin 80-lukulainen fiilis tuollaisesta avarasta salimaisesta tilasta...
Over The Top ** Syltty köyhänä rekkakuskina, jolla on komea pala ja aikomuksena voittaa kädenväännön MM. Kyytiin hyppää myös vastoin tahtoaan Syltyn poika, joka kantaa kaunaa isälleen perheensä hylkäämisestä. Poitsun rikas vaari haluaakin itselleen huoltajuuden, kun äitinsäkin on jo kovin heikkona. Elokuvan tapahtumat tästä lopputeksteihin pystyy arvaamaan naapurisi koirakin. Ihan mielellään tätäkin kliseesoppaa kuitenkin katseli, onnistui viihdyttämään varsin mukavasti. Tango & Cash **+ Tyylipuhdas popcorn-filmi. Mitään vähänkään syvällisempää ei yritetä, vaan laitetaan taas kerran kaksi kyttää pariksi pätkimään ja ampumaan rosmoja, räjäyttelemään tavaraa paskaksi ja heittämään huulta. Välillä käydään jossain Bondin Q:sta muistuttavassa keksintöpajassakin. Ja kun pahiksilla vihdoin on herrat Tango & Cash aseettomina kiikissä, niin mitä nämä tekevät? Heittävät tuliaseet hiiteen ja haluavat ottaa arvon kytistä mittaa nyrkein/veitsin. Nerokasta. Kuka arvaa, kumpi voitti? Niin, tulikohan jo mainittua: todella kliseistä, mutta viihdyttävää silti tämäkin? Annetaan muutamasta tissistä vielä plussa lisää.
Sideways Tämäpä oli mainio leffa! Rauhallista ja maanläheistä kerrontaa kaverusten viininmaistelumatkasta ennen toisen hemmon häitä. Kiva nähdä että tälläisiakin elokuvia vielä tehdään. Mukaan mahtui myös annos huumoria joista parhaimpana sutkautuksena jäi mieleen (K-18): Spoiler (tilanteessa jossa kaveri rohkaisi toista iskemään itselleen naisen) "... ajattele jormaasi hänen rasiassaan." 4/5
Rotta (Rat) Pienimuotoinen elokuva perheestä, jonka isä muuttui rotaksi. Kyse ei ollut mistään hillevihiiren seikkailut -tyylisestä leffasta, vaan asiaan suhtauduttiin varsin arkirealistisesti. Keskinokkela elokuva. ½ Pollock Kohtalainen elämänkertaelokuva. Harris oli nimiroolissa hyvä, mutta hahmo jäi kaikesta huolimatta turhan etäiseksi. Maalauskohtauksia olisi voinut katsoa enemmänkin. Panaman räätäli (The Tailor of Panama) Alkuasetelma oli kiinnostava, mutta hengetön tämä satiiri paikoin oli. Brosnanin Bond-taustasta sentään otettiin ilo irti ja loppuvaiheessa elokuva onnistui petraamaan. -
The Way We Were (1973) Sydney Pollackin romanttinen draama yhteiskunnallisissa raameissa. Romanssipuoli hoidetaan tyydyttävästi mutta kehystarina kommunistivainoineen laahaa paikoitellen puuduttavasti. 3-/5 The Manchurian Candidate (1962) Jo klassikoksi muodostunut kylmän sodan thrilleri pureutuu tehokkaasti aikansa ilmiöihin ja keittää niistä sopan, jonka teho ei ole laantunut tippaakaan näihin päiviin. Sinatralta uransa parhaita rooleja ja Angela Lansburylle nimitys pahiksien kunniagalleriaan. 4,5/5 Lost Horizon (1937) Joukko ihmisiä eri elämänaloilta joutuu lentokoneonnettomuuden saattelemana Tiibetin vuoristossa sijaitsevaan Shangri-La'n laaksoon, jossa vallitsee utopia. Koenäytöksissä pituutta löytyi vielä 3½ tuntia mutta lopullisesta versiosta enää reilu 130 minuuttia. En tiedä olisiko elokuvan aivan noin pitkä tarvinnut olla mutta kärsii mielestäni selkeästi liikatypistämisestä ja erityisesti Ronald Colmanin esittämän päähenkilö Bob Conwayn lisäksi kaikkien muiden laaksoon joutuneiden hahmojen motiivit jäävät lopulta kovin hämäriksi. Muilta osin taattua Capraa ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen. 3,5+/5 Professione: reporter (1975) Kenties Jack Nicholsonin uran minimalistisin rooli ja ehkäpä myös yksi parhaista tässä Michelangelo Antonionin kuvankauniissa elokuvassa miehestä, joka vaihtaa henkilöllisyyttään kuolleen kanssa paetakseen entistä elämäänsä. Sisältää myös kuuluisan seitsenminuuttisen loppukohtauksen, jonka kuvaamiseen meni yksitoista päivää. 4,5/5 Rope (1948) Ei Hitchcockista suosikkiohjaajaani saa varmasti tekemälläkään mutta jälleen varsin näppärä ja tiivistunnelmainen jännäri, joka ei sorru selittelemään liikoja. 4/5
Tällä kertaa tuli ahmaistua Hitchcock-boksi jossa oli vanhempia englantilaisia elokuvia. The Man Who Knew Too Much (1934) Tämä oli selkeästi kömpelöin tekele, ja juonikin on niin typerä. Pari kivaa kohtausta ja Peter Lorre pelastamassa. Sitä en ymmärrä miksi näin hölmöstä elokuvasta piti Hitchcockin tehdä remake 50-luvulla? * * The 39 Steps Vakoilujännäri jossa mistään mitään tietämätön mies joutuu pakenemaan lakia Skotlannin nummille. Käänteitä, tapahtumia ja huumoria riittää. Hitchcockin brittikauden paras? * * * * + Secret Agent (1936) Brittiupseeri lavastetaan kuolleeksi ja hänet pistetään salaisen agentin hommiin Sveitsiin. Alun hieman typerien juoniselitysten jälkeen nähdään muutamia hyviä jännityskohtauksia. Peter Lorre vetää taas täysillä. * * * + Sabotage (1936) Mukava pieni elokuva hieman säälittävästä terroristista joka ei tunnu saavan aikaan sähkökatkosta kummempia. Oskar Homolka sopii ulkomaalaisine aksentteineen ja kulmakarvoineen rooliinsa kuin nakutettu. * * * * - Young and Innocent (1937) Mies löytää rannalta ruumiin ja pian alkaa vaikuttamaan siltä että murhasta syyttävät sormet alkavat kohdistua häneen. Jälleen sama tuttu Hitchcock-teema eli syytön mies pakenemassa lain kouraa. Tällä kertaa pako tapahtuu pääosin englantilaisella maaseudulla ja poliisipäällikön tyttären avustuksella. * * * * The Lady Vanishes (1938) Nainen katoaa kesken junamatkan ja kukaan muu kuin päähenkilö ei tunnnu nähneen häntä. Mainettaan hieman heikompi elokuva. Junamatkan alussa mysteerin vainohrarhainen tuntu on vahva, mutta loppu on luvattoman heikko. Hitchcock-huumoria tässä on aika paljon. * * * ½ Jamaica Inn (1939) Tämä rantarosvoilu poikkeaa aiheeltaan tyypillisestä Hitchcock-elokuvasta ja lienee siksi syyttä mollattu. Kyseessä on ihan mukava rosvoelokuva jossa rantarosvot ryöväävät rantaan ajautuneita laivoja. Synkkää yöllistä tunnelmaa sokkeloisessa rosvotalossa riittää. Charles Laughton näyttelee omituisissa tekokulmakarvoissaan kerrassaan pulppuilevan roolin, eikä ole rosvopäällikössäkään moittimista. * * * Sitten Hitchcock muutti Hollywoodiin, mutta se onkin sitten toinen tarina...