Ihan ok trilleriksi, tosin loppu jätti paljonkin parantamisen ja ihmettelyn aihetta. Spoiler Tässä jotenkin odotin että sankari olisi jäänyt eloon, mutta kun ei. Näköjään kirjeessä oli rahaa, koska selvisihän Madolyn:ille kuka on Sullivan ja Costigan, ilmeisesti lapsikin oli Costigan:in.. 3/5 P.S. Ja siihen otsikkoon olisi hyvä aina laittaa vuosiluku, koska 3 vuoden päästä ei välttämättä muista minka vuoden leffa oli.
Eipä taida tulla Scorsesen papalle oscaria tästäkään leffasta, vaikka keskimääräistä parempi rikosdraama olikin. Jack veti tuttuakin tutummat maneerinsa ja Di Caprion tuskaisen itkuinen naamakin alkaa olla jo nähtyä tavaraa miehen tuotoksissa. Kumpikaan ei kuitenkaan ylittänyt ärsytyskynnystä. Infernal Affairs oli tuoreessa muistissa vesittämässä katselukokemusta, joten kaiken hehkutuksen jälkeen tämä jäi lopulta ehkäpä syyttä lieväksi pettymykseksi. 3½/5
Tuleeko Departed-nimisiä elokuvia sitten joka kolmas vuosi markkinoille vai? Ei se ole iso homma katsoa imdb:stä vuosiluku, jos kiinnostaa.
Leonardon DiCaprio näytteli kyllä todella hyvin ja jätti mielestäni jopa Jackin varjoonsa mikäli mahdollista. Elokuva oli ihan hyvä, mutta en minä tästä Oscaria antaisi Scorceselle. Little miss sunshine oli mielestäni parempi. Jos Oscar kuitenkin tästä irtoaa, niin en ylläty.
No joo, suunnilleen kolmen vuoden päästä jatko-osa tulee varmasti, jos ehtivät saada käsikirjoituksen valmiiksi vielä tämän vuoden aikana.
Itse antaisin Scorseselle tästä Oscarin, vaikka valinta onkin melko kinkkinen; mies ansaitsee palkinnon, mutta pitäisikö se antaa juuri tästä elokuvasta? Tietty The Departedin kohdalla vaakakupissa painavat aika paljon ne aikaisemmat meriitit. Että miehen on pakko saada joskus Oscar, annetaan se vaikka nyt. Mutta oli The Departed kyllä viime vuoden paras elokuva mielestäni ja osoittaa sen, että Scorsese taitaa vielä kunnon rikosdraaman teon vaikkei varsinaisesti mitään vallankumouksellista jälkeä teekään. Jos muita ohjaajaehdokkaita tarkastelee, niin onhan siellä varmaan niitä innovatiivisempia ja tuoreempiakin ohjaustöitä. Mutta on se nyt jo perkele, jos ei Scorsese sitä ohjaaja-Oscaria nappaa, ei aina jaksaisi sitä että "no jos sitten seuraavalla elokuvalla". Scorsese on kuitenkin kunkku :thumbsup:
Onhan se tietysti harmi, jos sitten joskus joku kunnia-Oscar ojennetaan, kun miehellä on toinen jalka haudassa. Toisaalta on niitä kovia heppuja ilman ohjaajan pystiä. Orson Welles muistaakseni ainakin.
Juu, ja Stanley Kubrick jäi myös ilman ohjaajan pystiä, vaikka oli jossain vaiheessa ehdolla neljästä elokuvasta (Dr. Strangelove, 2001, Clockwork, Barry Lyndon) peräkkäin. Aina ei vain satu kala katiskaan, mutta minkäs teet. Jos näillä Oscareilla nyt merkitystä sinällään on, arvostettuja, asiansa osaavia ja merkittäviä heppuja muutenkin esim. Scorsese, Welles ja Kubrick. Lähinnä vain mielenkiintoisia "anekdootteja" siitä, että miten asia edes VOI olla niin, etteivät nämä ohjaajat ole koskaan saaneet ohjaaja-Oscaria. Tyrmistyttävää kyllä.
Hyvä leffa, mutta ei parasta Martinia...harmi vaan että vasta tästä tullee oscaria, tai sitten ei tule...:hitme: Ainaki minua alkoi kyllästyttämään ainainen kiroilu...tämä on vissiin muutenkin nykyisten leffojen suuntaus...anyway yo. lkm. nerokasta dialogia... 4-/5
Ihan hyvä leffa vaikka ei yllä lähelläkään Scorsesen parhaita. Sujuva trilleri, jossa muutama ihan mukava ylläripyllärikin loppupuolella, mutta ei tämä mitään elämää suurempaa ollut niinkuin ylihypetys antoi olettaa. Näyttelijät vetävät melko läpijuoksuroolit, ja Nicholson varastaakin shown olemalla itsensä. DiCaprion ja Farmigan suhteessakaan ei ollut oikein sitä kipinää, joka siihen olisi kuulunut. Itseäni ärsytti se kitaranrimputtelu, joka soi melkein jokaisen kohtauksen taustalla. Yleensä olen pitänyt Scorsesen musavalinnoista, mutta tässä mentiin metsään. Geneerinen taustarimputus söi tehoja leffalta. Children of Menin ja Pan's Labyrinthin ohella vuoden suurimpia pettymyksiä/überhypetyksiä. Jos Scorsese saa tästä Oscarin niin voi melkein sanoa sen olevan säälipalkinto. Valju leffa verrattuna esimerkiksi Mafiaveljiin, Casinoon, Taksikuskiin tai Kuin raivohärkään. ***
Ihan hyvä leffa mutta ei todellakaan Oscarin arvoinen. Pitää katsoa alkuperäinen Infernal Affairs että näkee paljon Scorseselle kuuluu krediittiä. Tuskin kuitenkaan ihan 1:1 on kopioitu, mutta re-make on kuitenkin "vain" re-make.
Perjantaina tulee uusintaan Helsingisä ja Tampereella Scorsesen paras leffa Kuin Raivo Härkä: http://www.cinemamondo.fi/?doc=4
Tulipa tämäkin sitten lopulta katseltua, ja täytyy sanoa, että ehkäpä odottelin hieman liikaan, koska eipä the departed kyllä mielestäni yltänyt lähellekään vaikkapa mafiaveljiä, johon sitä on monessa paikassa verrattu. Jostain syystä meikäläiselle jäi hieman sellainen olo, että juoni oli vähän turhan "muka jänittävä", ja jollain tavalla vähän viimeistelemätön, ei mitään isompaa, mutta pieniä häiritseviä juttuja siellä sun täällä. Myös loppu oli mielestäni aika typerä. Näyttelijät olivat kauttaaltaan ihan ok, mutta odottelin, että varsinkin Nicholsonista, joka nyt sattuu kuulumaan allekirjoittaneen todellisiin ns. "all time" -suosikkeihin, olisi saatu kyseisessä roolissa irti vähän enemmänkin. Lyhyestä virsi kaunis, ja sen enempää analysoimatta.. Kaikesta huolimatta ihan katsomisen arvoinen raina, joka täytyy tuijotella uudestaan, jos vaikka olisi parempi ilman liian kovia ennakko-odotuksia. Arvosana menisi ekalla katselulla jonnekin 3,5/5 tienoille.
Tulipa nyt viimeinkin katsottua tämä elokuva. Ensiksi todettakoon, että Scorcese ansaitsi ehdottomasti oscarinsa -- jos ei elämäntyöstään niin sitten tästä elokuvasta. Tämän sanottuani on kuitenkin pakko olla sitä mieltä, että ei tässä mielestäni ollut paljoa klassikon ainesta eikä se ollut kovinkaan lähellä The Goodfellasin loistoa. Minusta pääongelmaksi nousi hieman laadultaan heittelehtivän käsikirjoituksen (no okei, kyllä ohjaajallakin on kätensä tässä pelissä) lisäksi tämä all star -näyttelijäryhmä. Jotenkin ei pystynyt ihan täysillä elämään elokuvan mukana, kun nämä uuden polven starat ovat siitä hankalaa porukkaa, että ei heitä pysty ajattelemaan kovin hyvin roolihahmoissaan vaan tyyliin "Tuossa on Leo ja tuossa Matt. Ja tuolta tulee Marky Mark." Se on varmaan tämän ylihehkutuksen ja palvomisen ansiota, mitä nyky-Hollywoodissa on. Ei esimerkiksi The Goodfellasin kohdalla kertaakaan tule ajateltua, että "Tuossa on Bobby De Niro ja tuossa Ray Liotta. Ja tuolta tulee Pesci" Eipä silti, tekeväthän näyttelijät hyvää tuota kuitenkin. Vaikka Leonardo DiCaprion roolisuoritus muistutti hyvin paljon hänen aiempia suorituksiaan (muun muassa Catch Me If You Can), niin tässä elokuvassa hän kyllä yltää uransa parhaimpaan suoritukseen (Blood Diamondia en ole vielä nähnyt tosin). Matt Damon tuntuu olevan vielä pahemmin yhden hahmon suorittaja kuin Leo, koska jotenkin jälleen hän esitti tuollaista neutraalia, muovista ja välillä hassuttelevaa tyyppiä (ja jälleen sillä ainaisella murteella ). Mark Wahlbergin tuittuilua oli ilo katsella, ja entisenä räp-artistina häneltä kyllä tuo "sylkeminen" onnistuu. Ja Jack... Onhan hän aina loistava, ja ainut ongelma hänen kohdallaan on se, että hänen karismansa on niin suuri, että on vaikea edes tietää näytteleekö hän nyt hyvin vai huonosti. Yllätyin oikeastaan kun hänet tässä elokuvassa, koska olin jo ollut siinä uskossa, että ajan hammas olisi jättänyt jo aika näkyvästi jälkensä häneen. Mutta kyllä mies edelleen vanhenee tyylikkäästi. Martin Sheen sai tyytyä näyttelemään tuttua hillitymmin mukavaa isähahmoa, mikä kyllä sopii hänelle ihan hyvin. Ja Alec Baldwin sai The Departedissa mukavasti verrytellä äänihuuliaan ja suuttumustaan ennen kaunista vastaajaviestiä tyttärelleen. Puhuin käsikirjoituksen laadun heittelystä, ja se tässä elokuvassa näkyi paikoitellen. Elokuvan alku oli vallan mainio, mutta keskivaiheille mentäessä se mainious latistui. Lopun tapahtumaketju hoidettiin alkuun sujuvasti, mutta lopulta se meni turhaksi hätäilyksi -- tehokeino sekin, mutta eipä toiminut näin toteutettuna. Pienenä kommenttina soluttautumisleffoja kohtaan täytyy sanoa, että minua se jää vaivaamaan, jos se soluttautuminen käy liiankin helposti. Nyt tuntui, että Costello älykkäänä mafiapomona päästä Leon roolihahmon aivan liian helposti mukaan sisälle. Jotenkin uskottavuus kärsi siinä todella paljon. Onhan tämä mainio leffa kuitenkin ja tuo lähes kaksi ja puolituntinen meni ohi yllättävän nopeasti ja viihdyttävästi. Tällä leffalla voi olla jopa kohtuullinen uudelleenkatsomisarvo. En kuitenkaan ole itse ryntäämässä tätä ostamaan omaksi, koska se vain ei purrut niin hyvin kuin sen olis pitänyt. Annetaan tästä 3.5/5. Kovasti kyllä mieli tekisi antaa 4/5 ihan vain Scorcesen takia, mutta ei vaan pysty...
Mitä meinaa tällä? Onhan hemmo tehnyt vaikka minkälaisia rooleja, vertaa esim. Good Will Hunting ja Bourne-leffat.
Tarkoitin tällä sitä (kuten Leonkin kohdalla), että olipa rooli mikä tahansa, niin se suoritus vaikuttaa aina samanlaiselta. Tämä liittyy maneereihin, ääneen ja ilmeisiin. Toki tämä pätee enemmän tai vähemmän kaikkien näyttelijöiden kohdalla, mutta ehkä eniten sitten näyttelijöiden kuten Damon ja DiCaprio kohdalla. Täällä Suomessa tämä tunnetaan nimellä jasperpääkkös-ilmiö.
Täälläkin pidettiin hyvänä rikosleffana. Mutta...ei perkele...ei tuntunut Scorsesen tekeleeltä oikein missään vaiheessa. Kumma juttu...meikäläiselle alkais kyllä riittämään DiCaprion ja Scorsesen yhteistyö vaikka ilmeisesti jatkoa on heti tulossa. Sen sijaan näkisin mieluusti esim. Ed Nortonin Scorsesen ohjauksessa.
Yllätävän hyvin toimiva re-make. Ei tämä Infernal Affairsia voita. The Departed matkii hieman liikaa alkuperäisteosta. Mutta sentään tähän ovat tekijät saaneet mukaan omiakin ideoita. Bostonin alamaailmaa sentään esitetään loistavasti, eikä näyttelijöissäkään valittamista ole. Hyvä tämä on, muttei sentään neljän Oscarin arvoinen. Ja on kyllä muutenkin melko kyseenalaista palkita re-makea.