Oot onnellinen. Se on kallista verrattuna raksuihin ja perussapuskaan. Tai jos välttämättä haluat et syö purkkiruokaa ni anna vain sitä muutaman päivän ajan ni kumma jos ei jossainvaiheessa maistu.
Tai sitten kokeilet eri valmistajan purkkiruokia. Omat kissani eivät suostu syömään kuin tiettyä merkkiä.
Meillä taas on niin päin että raksut eivät kelpaa. Ei mikään merkki tai maku, ei edes nirson kissan raksut. Ja huvittavinta on se että meillä on kaksi kissaa, ja kummallekaan ei raksut maistu. Yleensä ottaenkin tuntuu että tuo nuorempi karvapuikula jäjlittelee tuon vanhemman tekemisiä ja matkii sitä. Ei muuten voi saada kahta näin samanlaista kissaa, niillä on elkeet ja puuhat lähes identtiset.
Ei pihviä, mutta possun suikalelihaa raakana kannattaa sillointällöin tarjota herkkupalana. Voi pojat, että kissat tykkää. Meillä menis varmaan kilo tuota lihaa kerralla jos vain antais. Myös raakaa naudanmaksaa kannattaa joskus tarjota, tekee hyvää turkille. Mutta sitä ei saa antaa liikaa (en nyt juuri muista miksi).
"Elimistöä puhdistavia" sisäelimiä (maksa, munuainen yms.) saa antaa vain kerran viikossa. Sydäntä sen sijaan ilman rajoituksia. Possun sydän on omien kattieni suurinta herkkua.
Ei muuten kelpaa whiskassit purkista, mutta sama moska annospusseista painuu. Ilmeisesti peltipurkeista jää jokin "haju" mitä vierastavat. Kuha ja hirvenliha herkkupaloina on suosittua :thumbsup:
Meijän Elmeri-kissa ei syö kuin hyytelössä olevia syötäviä ja kuivamuonaa/raksuja. En tiedä tarkoitatteko purkkiruualla samaa kuin tölkkiruoka, mutta jälkimmäistä ei meidän kissa syö.
Miten kissa pysyy hengissä ne vuodet, kun sillä koemaistatetaan maailman 987 miljardia erilaista sapuskatyyppiä, että löytyy se yksi, jota se suvaitsee syödä? Kasvatetaanko kissat suonensisäisesti raviten, kunnes ne oppivat syömään jotain suunsa kautta? Minä teen oman suuni kanssa niin, että jos ostan jotain pahaa (Kaiser-salaattirasia tms. viimeksi eilen) niin syön ostamani tuotteen loppuun vaikka itkua tuhertaen, mutta en enää toiste osta samaa pahaa. Ja rinnalla voin syödä aiemmin hyväksi havaittuja asioita, eli nälkään en kuole. Mutta kissahan ei osaa puhua, pyytää, että: annappas heti valkoista Tobleronea tai raavin sulta lateksihousut halki, senkin pervo kissankasvattaja. Tästä "syön sen minkä ostin"-säännöstäni on yksi poikkeus: keltainen ketsuppi. Se oli niin järkyttävää siirappia, etten voinut syödä ainetta loppuun vaikka miten pienissä erissä yritin sitä ujuttaa pastan sekaan, kieltäni en saanut huijattua. Purkki odottaa vieläkin roskiin heittoa monen vuoden säästämisen jälkeen. Minä kun en ruokaa roskiin heitä. Nyt täytyy tuo esine kuitenkin hävittää. En ole tiennyt saako nesteitä panna kompostiin, mutta opin x kuukautta sitten, että kompostiin ei saa panna nestejuttuja, joten kaatopaikalle keltainen ketsuppi sitten matkatkoon sekajätteen mukana.
Tulee mieleen ihan entisen työpaikan johtajan esitelmä alasta uusille työntekijöille, jossa totesi, että eläinruokabisnes ja lastenruokabisnes ovat mielenkiintoisimmat alat, koska loppukäyttäjä ei tee sitä ostopäätöstä vaan joku muu. Milläs muuten se kissa ilmaisee tyytymättömyytensä tarjottuun ruokaan kohden kuin olematta syömättä sitä. Kyllä jossakin vaiheessa ruokkijan kantti pettää, ja hankitaa jotakin muuta tarjolle. Aikoinaan kun kotona oli kissa, niin tuore liha ja kala kelpasivat aina, ei ollut epäilystäkään etteikö olisi kelvannut. Saattaahan olla, että se teollisesti valmistettu ruoka ei vain haise syötävälle. Vaikka en ole enää vuosiin ollut tekimisissä eläinruuan valmistuksen kanssa, niin lähes aina eläinruokien ohi kulkiessa haistan sen papanan päällystämiseen käytetyn rasvan/mausteaineen. Se muuten haisee kauas.
Oma kissa on kans krantunpuoleinen, kun näistä purkkiruoista se esim. nuolee palasista vain sen kastikkeen päältä. Toisaalta ruokavalio on suht yksipuolinen eli seitiä menee yksi paketti 1-2 päivässä. Onneksi vähän ravintoa saa tasapainotettua raksuilla, joissa se ei ole niin tarkka. Kissan tonnikala ja kana oikein paloina toimii myös, mutta ei viitsisi alkaa ihan purkeilla syöttään. Jonkunlainen ruokavalion haarukointi on nyt käynnissä, eli välillä pistetään kaksi safkaa rinnakkain ja katsotaan kumpi on syöty. Tuossa seitissä on vain se vika että toisinaan se oksentelee sen ulos ja jostain ihmeellisestä syystä sen pitää mennä maton päälle oksentaakseen. Joskus kun ongelma oli pahimmillaan, refleksit kehittyivät siihen että heti kun kakomista kuului, niin pomppasin ylös ja kissan siirto pois matolta. Mattoja oli pesujonossa joskus jokainen, seitin ja vatsahappojen sekoitus ei ole kaunis näky. No, eipä tarvitse enää sitten ihmetellä 'ystävien' keskusteluja 'juustosta'... Kesällä kun se puolestaan pääsee toisinaan ulos niin kovin nuukaa ei olla, vaan hiiret syödään sitten kokonaisuudessaan. Viime kerralla kävin vanhempien luona, niin kun katsoin olohuoneessa telkkaria, niin kissa käveli ohi, ja katsoin että se jotain jätti minun viereeni. Hiirihän se siinä, toi ilmeisesti isännälleen
Kaksi kattia ja eivät tosiaan syö kuin purkkiruuista korkeintaan kastikkeet jos niitäkään. www.barffi.net, tuolta sapuskat haen tätä nykyä. Tosin ikävä 20kg:n jäistä kanankaulamöykkyä pilkkoa vasaralla, sahalla ja puukolla.. Kylppäri näyttää sen jälkeen paloittelusurman rikospaikalta :thumbsup:
Sellainen vinkki vaan, että kannattaa sitten ihan suosiolla hakea sapuskat eläinkaupasta eikä sieltä marketin hyllystä. Pidemmän päälle tulee edullisemmaksi, vaikka kilohinta olisikin kovempi. Marketin ruoat ovat sellaista sontaa, että niillä saa melko varmasti pidemmän päälle vain terveysongelmia kissalle. Marketin raksut pitäisi kieltää lailla. Ja toivon todella, että heitto koiranruoasta oli vain typerä läppä:hitme:
Yhdyn edelliseen ainakin raksujen (murojen) osalta. Omalle kissaleni ostin Royal Caninin muroja eläinkaupasta/Stockmannilta. Mitä tulee sitten näihin pussiruokiin, niin toki nekin eläinkaupasta voi ostaa, mutta kissat vaan ovat sellaisia, että ne kyllästyvät helposti johonkin ja taas toisaalta niiden kanssa täytyy olla kärsivällinen, koska ne eivät mitä tahansa syö mitä niiden eteen laitetaan (eli pitää löytää se mikä tehoaa). Oma suositus on siis se, että ehdottomasti kannattaa ostaa parempia raksuja (suosittelen Royal Caninia; itse tein niin, että ostin kyseiseltä merkiltä 2-3 eri juttuja sisältäviä säkkejä, ja sitten sekoitin ne isoon astiaan). Pussiruoat sitten voi ostaa joko ruokakaupasta tai sitten eläinkaupasta.