Nyt kun on kulunut päivä IE:n näkemisestä, alkaa jo polla mukavasti tasaantua. Lyhyesti sanottuna IE on todella hieno teos tai pikemminkin kokemus, josta on vaikeaa saada mitään irti näin ensimmäisellä kerralla. Aluksi kyllä hämäsi hyvin suttuinen digikuvanlaatu, mutta siihen ehtii tottumaan suht nopeasti. Parasta tässä olivat tietysti Laura Dernin mahtava roolisuoritus, aivan mieletön äänimaisema ja jälleen kerran Lynchin surrealistiset kuvat. IE toimi paikoitellen myös puhtaana kauhuelokuvana, enkä muista milloin viimeksi olisi kauhuelementit toiminut näin hyvin sitten Hohdon. Niin ja erityismaininta myös hillittömästä lopputekstijaksosta, joka on vaan nähtävä loppuun saakka. 5/5 (viikon päästä uusiksi)
Olipa tosiaan pahuutta huokuvaa portaikkoa ja pöytälamppustakin vallan. Taas oli niitä itsestäänselvyyksien kieroksi kääntelyjä sun muuta mukavaa Lynchille niin rakasta. Valkoista lippua salkoon ja toteamaan, että 1+1 oli sitten kait 3, mutta niinhän se yleensä näissä Lynchin maatuskanukeissa mitä erikoisimmissa tuppaakin. Tunnelmaa tunnelmaa ja laidasta laitaan, sitähän aina piisaa ja nyt oikein kolmen tunnin edestä. Vähän kyllä tuli ähkynkähkynkin olo - varsinkin siellä ihan viimeisellä tunnilla, kun uutta nukkea sitä aina vaan, mut mut.. Lynch on Lynch ja sitä kunnioittakaamme. Tämän jälkeen toivoisin kuitenkin, että josko seuraavaksi herralta jotain aivoille hellävaraisempaa -- joku The Elephant Man..The Straight Story tyylinen kelpaisi välillä. Vangitsevat oli tunnelmat ja Dern loistava, mutta tulihan tuosta pää pipi ja tuolla pituudella nyt varsinkin. ½
Varoitus, elä mene katsomaan tätä elokuvaa krapulatuskissa 2 päivän juopottelun jälkeen. Mitähän tästä sanoisi... Oli niin Lynchiä kun voi vain olla.. mutta oliko se hyvä vai huono asia? En tiedä. Yleensä leffojen jälkeen kun poistuu teatterista (mulholland drive, lost highway esim..) tietää että ne voi selittää ja haluaa heti katsoa uudelleen. Tästä en niin tiedä. Tuntuu että tätä leffaa ei voi kukaan ikinä mitenkään selittää vaikka kuinka haluaisi. Ainakaa järkevästi. Mitenhän tätä pitäisi arvostella? Ei ainakaan elokuvana. Koska juonta 3 tunnin piinalla ei ollut. Ainakaan minä en huomannut. Tosin ajattelinkin kun teatteriin menin että en edes yritä ajatella vaan nautin katsomisestani.. Tämä tuntuu teokselta mihin on vain kuvattu kaikkea ja pistetty ne peränjälkeen. Ahistava, ruma, piinaava, tuskainen kokemus. Jos mulholland drive oli kaunis lynch elokuva niin tämä oli ruma. Pisteitä en tälle teokselle osaa antaa. Ei ole mitään mihin verrata. Olihan näyttely hyvää ja ohjauskin. Pelästyin muutaman kerran ja kokoajan tuskahiki (krapulan että leffan takia) valui. Tämä oli kuin LSD trippi mikä meni välillä hyvin ja välillä huonosti. Ostanko DVD:n? Kyllä. Menenkö uudelleen teatteriin katsomaan? En usko.. tai ehkä.. En osaa nyt vain sanoa mitään. Suosittelen silti kaikille että käyvät katsomassa. Kokemus ainakin. ps. lost highway ja mulholland drive ovat molemmat minulle 5/5 elokuvia, mutta jos et niistä pidä elä mene katsomaan tätäkään.
Jostain olen sellaisen kuvan saanut, että näin se pitikin olla Mutta tänään menen itse tämän katsomaan. Mietitään sitten lisää...
Lauantaina kävin katsomassa. Tuon Mullholland Drive = kaunis, Inland Empire = ruma, voin kyllä itsekkin allekirjoittaa. Loistavia elokuvia molemmat kylläkin, suosittelen. Pakko tämä on uudestaan katsoa. Kuvanlaatu oli kyllä luokkaa VHS, mutta sitä tässä oli (oletettavasti) haettukin. Eipä paljon uusista formaateista ole tämän kanssa iloa. Laitetaan tämä nyt spoilertageihin, vaikka ei varsinaisesti elokuvaa pilaakaan: Spoiler Hieno kunnianosoitus Kubrickille, varsinkin lopussa pitkä pätkä lainattu suoraan Hohdon suondtrackia. Vilahtiko siinä loppupuolella Lolitan julistekin? (Kaveri näin mainitsi, mutta meni itseltä hieman ohi)
Noniin, viikonlopun yli on tästä toivuttu ja nyt voisi jo jotain sanoakin. Kolmen tunnin koitos ei ollut mikään helppo, mutta missään vaiheessa ei kyllä ollut tylsää tai puuduttavaa. Viihteellinen elokuva ei missään nimessä ole kyseessä, ja elokuvalliset elementit olivat muutenkin suht vähissä. Ennemmin tätä ajattelee taidekokemuksena vaikkei kyseessä todellakaan ollut pelkästään sekavaa tajunnanvirtaa niinkuin jotkut arvostelut ovat pelotelleet, vaan kyllähän tässä ihan kunnon tarinakin oli. En kyllä allekirjoita Nytin arvostelijan kommenttia että tämä pitäisi nähdä pienemmältä ruudulta, digijälkeen tottui hyvin nopeasti ja sen jälkeen huomasi arvostavansa niitä juttuja joita sillä rosoisella lo-fi tyylillä saa aikaan. Lähikuvat ihmisten kasvoista isolla kankaalla nähtynä ovat ihan HELVETIN vaikuttavia ja parhaimpia "uusia kikkoja" mitä leffat ovat aikoihin tarjonneet. Valolla, väreillä ja noisella leikkiminen oli myös mukavan tehokasta tunnelmanluontia. Tässä ei tainnut Badalamenti olla mukana? Äänimaailma oli silti ihan uskomaton, matalia taajuuksia ja bassojymähdyksiä <3 Ja ne pari Lynchin biisiäkin rokkas. Dern oli mahtava. Uskomattoman rohkeasti oli naikkonen heittäynyt ohjaajan pyöriteltäväksi ja antoi enemmän kuin kaikkensa jokaiselle kohtaukselle. Pelonsekaista rispektiä irtoaa täältä :thumbsup: Ei tee mieli hetkeen nähdä uudestaan, mutta kyllä tää menee kategoriaan "pakko katsoa ainakin kerran vuodessa." *****/*****
Joo, pidän Lynchiä yhtenä parhaista ohjaajista mitä tiedän ja Mulholland Drive on mielestäni Lynchin hienoin taidonnäyte, mestariteos missä Lynchin koko maailma ja tyyli on puettu täydellisesti yhteen muottiin. Odotukset oli korkealla Inland Empiren kohdalla varsinkin kun luin että sitä pidetään Mulhollandin sisarteoksena. Täytyy kuitenkin sanoa että mielestäni Lynch on kyllä tällä kertaa kompastunut omaan nokkeluteensa. Kolme tuntia suttuista digikuvaa, samojen efektien ja äänien toistoa kerta toisensa jälkeen, lyhyitä ottoja joilla ei tunnu olevan mitään yhteistä toistensa kanssa.... Joo kyllähän tämä täytyy ainakin pari kertaa nähdä uudestaan koska ensimmäisen tunnin yritin kovasti pysyä mukana ja onnistuinkin siinä aika hyvin mutta sen jälkeen pallo hävisi ja paluuta ei ollut... vaikka olis toivonut että edes lopussa olis tullut jotain selkeyttä mutta ei. Laura Dernin suorituskaan ei mielestäni ihan niin huippua ollut kun on kehuttu. Kyllä hän hienosti hoitaa kolmen eri roolin näyttelemisen mutta välillä tuntuu että hän keskittyy vaan olemaan sama "kummastunut" ilme kasvoillaan kun Lynch vyöryttää tavaramerkkejään kankaalle. Onhan se hyvä että taiteilija saa täysin vapaat kädet luomukseensa mutta tuntuu että Lynchiltä on vähän pallo karannut käsistä, hänen kaikki tavaramerkkinsä on (jälleen) täällä ja kyllä mulle tässä tuli semmoinen fiilis että Lynch yrittää nyt vähän tehdä Lynch elokuvaa. Jotkut kohtaukset aiheutti jopa pientä myötähäpeää että joo, tämäkin piti tietenkin olla mukana... Jopa äänimaailmaa myöten Lynch on hukannut sen oleellisen, esim. Mulholland Driven nerokas hienojen musiikillisten teemojen, tehosteäänien sekä pelkän hiljaisuuden yhdistelmä loistaa poissaolollaan. Tilalla on melkein koko elokuvan ajan taustalla soiva "uhkaava" soundi tai matto ja välillä pamautetaan sitten ovia tai muuten vaan kovalla volyymillä olevia efektejä. Kaikki se uhkaavuus ja pelottavuus menettää lopulta merkityksensä ja tehonsa kun samaa tehokeinoa käytetään kerta toisensa jälkeen. Ja tämän kolmen tunnin aikana niitä riittää. Voi ihmetellä mihin Lynchin tyylitaju ja hienovaraisuus on tällä kertaa kadonnut. Halvalla digikameralla kuvaamisessa on varmasti ollut pointtinsa ja tavallaan suttuinen kuva tuo elokuvaan oman ilmeensä mutta Kinopalatsin isoimmalta kankaalta katottuna välillä kyllä olis kaivannut vähän muutakin ilmettä. Kyllähän tämä elokuva paljon enemmän silti antaa kuin keskiverto Hollywood elokuvat yleensä ja 3 tuntia meni yllättävänkin sutjakasti siinä ihmetellessä mutta kyllä tämä Lynchin asteikolla menee kolmen heikoimman esityksen joukkoon. ***
Olihan mind fuck. Heti aluksi on sanottava, että pituutta oli liikaa. Minulla ainakin rupesi puuduttamaan pahasti siinä toisen tunnin jälkeen kuten yleensäkkin pitkien leffojen kanssa. Vaikka sisältö oli taas jälleen taattua Lynchiä, en yksinkertaisesti pystynyt keskittymään kunnolla 3 tuntia. Dernin suoritus oli aivan helvetin hyvä kuten odotinkin, mutta voi helvetti tuota Lynchin uutta digi-innostusta. Tämä leffa vielä tuollaisella lookilla toimii, mutta jatkossa kyllä toivoisin herran palaavan 35mm filmin pariin. Pituudessa oli myöskin se huono puoli, että kun juonesta yrittää saada jotain selkoa niin olisi kiva myös muistaa edes puolet näkemästään. Varsinkin kun Lynchin "juonet" monesti aukeavat yksityiskohtia tuijottamalla. Mulholland Dr:ssä se avain, anyone? Joten jos joudut 3 tuntia katsomaan twistiä toisen perään niin jossain vaiheessa se lanka häviää. Kai tämä pitäisi katsoa uudestaan jotta tajuaisi. Jonkinlainen idea minulla perusjuonesta on, mutta en kyllä ihan kaikkea osaa selittää, mutta tuskin on tarkoituskaan. Jos Lynchiä haluaa ymmärtää niin kannattaa miettiä asioita tunteiden tasolla, ei sillä mitä silmä näkee. Ne on hyvin usein kaksi täysin eri asiaa. Ruma voi olla kaunista, rakkaus voi olla väkivaltaa jne. Itse ainakin uskon päässeeni joten kuten sisälle siihen mitä Lynch elokuvassa käsitteli, mutta tämä on vain minun tulkintani: Spoiler Se naikkonen siellä huoneessa oli raiskattu ja tunsi itsensä huoraksi tai sitten se oli pettänyt sitä miestään. Dernin hahmo oli vain hänen omakuvansa omassa mielikuvituksessaan minkä sisään mentiin alussa kun TV:tä kuvattiin. Kaikki oudot tapahtumat ovat vain tytön masennuksen sekaista asioiden käsittelyä jolloin ajatus hyppii eri suuntaan. Dernin hahmon tarina ikään kuin kertoo tytön tarinan täysin eri ympäristössä ja käyttäen päällekkäin monta eri tarinaa. Aivan kuten ajatukset ja unet monesti toimivat. Tämän enempää en koe tarvetta elokuvaa selvittää tässä vaiheessa. Katsotaan viikon päästä uudelleen. ****/***** 1 tähti pois kestosta.
Minusta tämän leffan äänimaailma oli ihan suoraan kehittyneempi versio Eraserheadin äänimaailmasta. Toki itsekkin olen niin puutunut noihin "säikyttelyääniin", että ne eivät minuun tehoa mitenkään kummallisesti. Tosin itse diggaan helvetisti siitä Lynchin käyttämästä kohinasta.
Lauantaina tuli kyseinen pätkä katsastettua, ja olihan sekavaa. Vaikea tässä vaiheessa sanoa sen enempää, mutta täysin samoilla linjoilla olen tuon juonen suhteen. Spoiler Käsittääkseni tuo elokuva oli tosiaan tuon puolalaisen naisen päänsisältä kumpuavaa tajunnanvirtaa. Ja ilmeisesti tuo lopussa nähty lapsi ei sitten ollut pariskunnan yhteinen, vaan nainen oli pettänyt miestään(tai raiskattu) ja lapsi oli siitä seurauksena.
Aika ihmeellistä kommenttia omiin korviini nämä kuvanlaadun ihmettelyt. Tämän elokuvan toteuttamiseen käytetty formaatti oli ehdottomasti ainoa järkevä ja perusteltava valinta eikä se mitenkään haitannut, vaurioittanut tai pilannut katselukokemusta - päinvastoin. En minäkään ymmärrä NYTin arvostelijan näkemystä, kyllähän tämä ehdottomasti piti valkokankaalla nähdä kuten mikä tahansa muukin elokuva ensisijaisesti. Jatkossa toivon että Lynch pitää tämän linjan ja formaatin, mutta hieman rankempi kuvanlaadun 'paskominen' ja rukkaaminen olisi mielenkiintoista nähdä. Elokuva itsessään oli varsin rankka kokemus ja teatterissa kolme tuntia tuntui hieman liioitellulta. Etenkin tupakalla poltetun nenäliinareiän sisällä tunnuttiin viipyvän turhankin pitkään. Nyt jälkeenpäin asiaa taas mietittynä tuo ei tunnu enää huonolta ratkaisulta, eikä näitä Lynchin elokuvia muutenkaan ole järkevää yrittää järjellä arvostella tai selittää. Minulla elokuvat joko ovat hyviä tai ne eivät ole. Joko ne koskettavat tai ne eivät kosketa. Jotenkin tämä elokuva kävi välillä hyvin lähellä koskettamista, mutta aina joku käänne ajoi sen pois sieltä. En myöskään osannut vapauttaa itseäni elokuvan juonen selittämisen tuskasta, mikä jonkin verran haittasi katselunautintoa. Lisäksi elokuvassa monesti esiintynyt syyllisyyden teema on minulle jokseenkin vieras. Jokin voima minua kyllä vetää vielä uudelleen elokuvateatteriin, ja minusta tuntuu että se on hyvä asia. Tähtien antaminen tuntuisi samalta kuin sanoisi kuinka paljon rakastaa naistaan 1-5 asteikolla. Hyvä elokuva tämä oli, mutta vielä on mahdotonta sanoa kuinka paljon se tulee elämääni vaikuttamaan.
Juu onhan se kiva tulkita ja itsekin koitin toki ihan tahtomattanikin koko leffan ajan selvitellä mistä on kyse, mutta näkisin että Lynchin ollessa kyseessä (ja varsinkin tämän leffan), niin juonen/tarinan "ymmärtäminen" on toissijaista eikä mielestäni kyseessä ole mikään arvoitus joka tulisi ratkaista. Matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Mutta hyviä ja mielenkiintoisia ajatuksia kurdtilla sekä jykällä! Enkä kyllä nyt malta itsekään olla spekuloimatta Spoiler Tarina tuntui mulhollandin tapaan melkoiselta hollywood -kritiikiltä, ja se jäi ehkä päällimmäisenä teemana mieleen pettämisen lisäksi. Raiskaus ja siitä seuraavat psyykkiset ongelmat tulivat kyllä myös minulle mieleen. Dernin hahmohan puukotettiin Dorothy Strattenin walk of fame -tähden kohdalla. Strattenin murhasi tämän oma aviomies.
Spoiler Juu kiva kun tuollaisia pieniä trivioita tietäisikin Tosin ajattelin, että nuo turpaan saamisen olivat naisen tulevaisuuden kuvitteluita mitä voisi ehkä käydä. Kuten sanoit niin tätä ei todellakaan kannata liikaa analysoida. Itse en edes usko, että kaikella on jokin merkitys tässä. Ulkomaisilla foorumilla monia vaivaa se, että he uskovat Lynchin tehneen kaiken tarkoituksella ja jokaisella yksityiskohdalla on merkityksensä. Tämä yksinkertaisesti ei vain ole Lynchin tapa. Lynch saattaa ottaa kohtaukseen mukaan jotain sattumalta kuvauksen aikana tapahtuneita asioita kuten esim. Twin Peaksin rikkinäisten tuolien korjaukset tai sähköviasta johtuvat välkkyvät valot. Jotenkin tuntuu, että tästä leffasta kannattaa tuo perusidea pitää mielessä, mutta ei kuitenkaan yrittää analysoida jokaista kohtausta.
Spoiler Samaa mieltä ja IE:n kohdalla sitä voi vielä korostaa koska elokuvahan kuvattiin täysin ilman käsikirjoitusta.
Eihän kuvattu. Pää"juoni" (en ole nähnyt leffaa, joten en tiedä mimmoinen juoni kyseessä on) oli tiedossa jo aluksi ja jokainen kohtaus kirjoitettiin ennen kuvausta. Muutenkaan tuo käsikirjoituksen puuttuminen ei oikeastaan merkkaisi mitään, koska kukaan ei tiedä miten tarkkaan asiat on Lynchin pään sisällä mietitty vaikkei niitä paperilla olisikaan.