Kuinka paljon mielestäsi menestymisestä saa nauttia?

Vastauksena otsikon kysymykseen. Niin paljon saa nauttia kuin oma närvi kestää eikä aiheuta haittaa tai vahinkoa muille ihmisille. Jos muita hatuttaa se että toisella on millä mällätä niin antaa hatuttaa vaan. Itselläni ei ole, mutta en suuremmin kadehdi muitakaan joilla on.

Suomi on maa jossa kateus ohittaa kiimankin.

Ja mitä tulee noihin järkisyihin.

Itse en esimerkiksi omista autoa koska en sellaisella tee yhtään mitään tai ainakin tarpeellinen käyttö olisi niin vähäistä että ne reissut voin kulkea bussilla, taksilla, pyörällä tai kaverin kyydillä.

Ja todennäköisesti jos tässä lähiaikoina auton ostan niin se tulee olemaan kaikkea muuta kuin taloudellinen, käytännöllinen "harmaa" perhemalli vaan siinä tulee olemaan iso kone keulalla, takavetoinen,kaksipaikkainen, tehoa roimasti ja kulutus mieletön...

 

Hyviä pointteja, nykyisin auton hankitaa ei juuri järkisyillä tarvitse perustella, sillä auton käyttö on lopulta yllättävän halpaa verrattuna uuteen autoon sitoutuneeseen pääomaan. Toivottavasti verotus muuttuu lähivuosina niin, että autojen hinnat halpenevat, mutta ajokustannukset moninkertaistuvat. Silloin auton käyttöä joutuu oikeasti perustelmaan itselleen paremmin, kun jokainen kilometri alkaa maksaa vaikkapa parisen euroa


Se mikä tässä katumaasturijutussa syö, on se tosiasia, että katumaasturin hankintaa perustellaan asioilla, joilla ei oikeasti ole mitään todellisuuspohjaa. Jos katumaasturin hankkii, niin sitä toivoisi, että omistajalla olisi edes sen verran munaa, että voisi myöntää hankkineensa katumaasturin koska se on "vit** siistiä"

 

Otetaanpas se pää pois perseestä ja mietitään myös niitä ihmisiä jotka asuvat kauempana palveluista kuin herra Säätäjä. Kaikilla ei ole mahdollista käyttää pyörää tai yleisiä kulkuneuvoja joka päiväiseen liikkumiseen. Tällaisia ihmisiä asuu muun muassa paikassa nimeltä Kehä-Kolmosen-Ulkopuoli. Muualla kuin tuossa paikassa autoilun saisi puolestani vaikka kieltää lailla ja läiskäistä alueen asukkaille vuotuista lisäveroa hienojen laukkujen ja muiden kuin massatuotteiden käytöstä.

Yllättävän ahdas käsitys voi joillain henkilöillä olla muiden elämästä. Oma elämisen tyyli on se ainoa oikea!

Vielä perään tällainen bannin-ehkäisy-pallo .

 

Kyllä mä kiitos olen tuota miettinyt ihan tarpeeksi. Itse kuitenkin syntynyt Mikkelissä, asunut siellä jokin aikaa ja mökkireissuja itä-suomeen tekevänä

Verotuksella voidaan ottaa huomioon esim. työmatkat ja muutenkin ammattiliikenne. Mutta noin muuten olen sitä mieltä, että jos välttämättä haluaa asua kaukana palveluista eikä esim siinä lähimmässä kirkonkylässä, niin silloin pitää olla valmis maksamaan liikkumisesta. Liikkumisen kalleus enemmän kuin kompensoituu naurettavan halvalla asumisella.

Tosta kehä III jutusta vielä sen verran, että väittäisin tuon kilometrikustannuksen syövän eniten juuri tätä pääkaupunkiseudun jengiä. Täällä kun asunnot maksaa järkevillä paikoilla levottomia summia, jengi muuttaa kehyskuntiin ja ajelee joka päivä tunnin töihin. Vastaavia työmatkoja tuskin on kovin monella, vaikka asuisikin "keskellä metsää"

Sen verran vielä tarkennan, kun jäi hieman epäselväksi, että liikkumista pitäisi imo verottaa nimenomaan sen saastuvuuden perusteella. Ts kaukana palveluistakin voi ostaa itselleen auton, joka saastuttaa vähän ja siten vaikuttaa kilometrin pieneen hintaan. Ymmärtääkseni tähän ollaan siirtymässä jopa 5v sisällä koko EU:n alueella

 

Vieläkin pyytäisin kokeilemaan sitä perseen ottamista sieltä ahterista. Pk-seudun + lähikuntien lisäksi Suomi on vielä täynnä alueita, joissa ei yksinkertaisesti julkisilla pärjää. Jos näitä periferioilla asuvia alettaisiin vaatia maksamaan jokaisesta kilometristä pari euroa he maksaisivat arviolta aika helvetisti enemmän, koska tuolla hajaa-asutusalueilla ne etäisyydet tuppaavat olemaan kertoimella kymmenen pidempiä. Mielestäni niitä, jotka suostuvat/haluavat asua kaupunkien ulkopuolella ei pitäisi tyrkyttää tänne ahtauteen. nimim. H:gissä ja vielä isommissa kaupungeissa ainoastaan asunut.

Nykyään tiedän ihan omakohtaisesti, ettei edes Helsingin sisällä osa kaupunginosista ole julkiselta liikenteeltään fiksusti järjestelty. Ei siinä, etteikö yksityisautoilu oli turhaa.

 

Edelleen, jos se meni ohi, mä en tarkoita että kaikkien pitäisi asua helsingissä:

Helsinginseudun lisäksi suomi on täynnä kuntia, joilla on kymmeniä kirkonkyliä. Keskimäärin asukkaat tulevat aika hyvin toimeen kirkonkylän palveluilla ja sitten jotain erikoisempaa tarvittaessa pitää käydä "läänin suurimmassa" kaupungissa ostamassa vaikkapa sohva tai puku ylioppilasjuhlaan.

Jokainen suomalainen pystyy kyllä valisemaan asuinpaikan niin, että matka lähimmälle kirkonkylälle on niin pieni, että suuri kilometrikustannus on mahdollista maksaa. Palvelut eivät siten ole "suurien kustannusten päässä". Työmatkaliikenne voi muodostua suuremmaksi ongelmaksi, mutta kuten aiemmin sanoin, työmatkaliikenne pitäisi joka tapauksessa ottaa huomioon verovähennyksissä.

Mielestäni kyse on siitä, missä haluaa asua ja mistä maksaa. Jos ostaa asunnon palveluiden vierestä, olivat ne palvelut kirkonkylässä tai helsingin keskustassa, kilometrikustannuksia ei juuri synny, mutta asunto on kalliimpi. Jos taas haluaa välttämättä asua kaukana korvessa, asuminen on halpaa, mutta liikkuminen kallista. Molempia eli halpaa asumista ja liikkumista ei voi saada, ellei sitten liiku ajoneuvoilla jotka eivät saastusta. Tämän perusjaon lisäksi asukas joutuu valitsemaan kuinka paljon on valmis omasta kilometristä maksamaan ts. jos ostaa litraisen micran, kilometri on halpa, vaikka oma auto olisikin. Jos taas halua asua korvessa ja ajaa 10v vanhalla land roverilla, siitä saa myös maksaa moninkertaisen summan per kilometrin verrattuna micraan.

Hyvä pointti, julkinen liikenne on hoidettu paikoitellen huonosti jopa pääkaupunkiseudulla ja siten voisin kuvitella, että maaseudulla asiat ovat erittäin huonosti.

Toisaalta jos verotusta ohjattaisiin yksinomaan kalliiseen yksityisautoiluun, se hyvin todennäköisesti johtaisi siihen, että julkinen liikenne alkaisi kiinnostaa enemmän. Esim tällä hetkellä monella on pääkapunkiseudulla tilanne, jossa julkinen liikenne maksaa enemmän kuin oman auton käyttö, jos auton pääomakuluja ei oteta huomioon. Tällaisessa tilanteessa on IMO ihan turha edes haaveilla suuresta joukkoliikenteen suosiosta.

 

Ei mikään suora vastaus säätäjän kommenttiin, mutta noin yleisesti:

Omasta mielestä on aivan typerää puolustella auton hankintaa yleensäkään sillä, että se on turvallisempi toisille autoilijoille tai jalankulkijoille. Eihän nyt kukaan lähde liikenteeseen sillä perusteella, että on tarkoitus törmätä johonkin. Enkä minä ainakaan autoa ostaessani ensimmäisenä mieti, että ”jos ajan kolarin, niin miten sille toiselle käy”. Lähtökohtani on, että en aja kolaria.

Se, että joku paheksuu katumaasturin ostoa sen perusteella, että mahdollisessa törmäystilanteessa vastapuolelle aiheutuu suurempi riski kuin henkilöautokolarissa, on aika kornia.

PS. En omista katumaasturia.

 

Kukahan se pakottaa ihmisen muuttamaan pääkaupunkiseudulle kalliiseen asuntoon? Töiden perässä? Luulisi niitä töitä löytyvän muualtakin, mahdollisesti ns. paskempaa hommaa matalammalla palkalla mutta kuitenkin. Samoten kai ihmiset valitsevat asuvansa pääkaupunkiseudulla, kuin mainitsemallasi "maaseudulla" kaukana palveluista.

 

Eikä tuollaiset citymaasturit todellisuudessa edes maastureita ole kun eivät omaa siellä liikkumiseen tarvittavaa tekniikkaa.

Todellisuudessa cityihminen tarvitsee kuitenkin kaksi eri autoa. Yhden maantieajoon (suurehko henkilöauto riittävän tehokkaalla moottorilla on käytännössä paras) ja toisen pienimoottorisen kipon kauppakassiksi jolla on helppo suihkia keskustassa ja joka kuluttaa mahdollisimman vähän. Kaikkihan tietävät kaupunkiliikenteen nykivän tahdin ja jatkuvat kiihdytykset valoista toisiin.

Se onko kauppakassi MX-5 ja maantiepirssi S-mersu ei vaikuta asiaan, kunhan osaa ottaa oikean kulkupelin oikeaan paikkaan. Joskus huvittaa katsella kun ihmiset tuskissaan veivaavat noita suurempia lulliaan jossain keskustan parkkitalossa tai yrittävät parkkeerata niitä taskuun. Ilmeisesti halu esittää menestyjää (japsimaasturilla joka on vähän Micraa isompi?!) vaikuttaa haitallisesti harkintakykyyn?

 

nimenomaan: ihmiset tekävät valintoja sen suhteen missä asuvat. Osa jengistä haluaa muuttaa keskustaan ja on valmis maksamaan siitä. Osa jengistä taas haluaa keskellä metsää ja tällöin heidän pitäisi olla valmiita maksamaan paljon liikkumisesta. Ei kai tämä nyt kovin hankalaa ole ymmärtää?

 

Ei ole kovin hankala ymmärtää, mutta kirjoituksistasi saa sen kuvan, että liikkumisen kustannuksia pitäisi mielestäsi korottaa sen takia, että olisi järkevämpää pakkautua asumaan lähemmäksi kaupunkeja ja niiden keskustoja. :hitme: Koska oma asuminen maksaa enemmän niin etäämmällä asuvien kustannuksia pitää korottaa ettei tulisi paha mieli?

 

Hieman nyt vaikuttaa ajattelusi mustavalkoiselta. Jaat ihmiset asuinpaikan mukaan siis keskustassa asujiin ja niihin, jotka asuvat keskellä metsää. Entä ne suurehkoissa taajamissa asuvat, joille ei ole tarjolla hyvin järjestettyä julkista liikennettä. Missä mielessä heidän pitäisi olla valmiita maksamaan paljosta liikkumisesta? Siksikö, ettei kehäkolmosen sisällä asuminen kiehdo? Ja miten tämä kaikki liittyy menestymisestä nauttimiseen -- tai edes citymaastureihin? Kyllä tämä nyt on melko hankalaa ymmärtää.

 

Ottamatta kantaa yksittäisiin henkilöihin, tuntuu että tunnen nykyään tällaisia ihmisiä enemmän kuin ennen. Vedetään laput silmillä omaa kaviouraa eikä voida ymmärtää että on toisenkinlaisia ihmisiä ja tapoja elää. Täälläkin näkee vääntöjä jotka vaikuttavat aivan uskonlahkolaisten käännytysyrityksiltä.

Itse aiheesta, monilla katumaasturit tuntuvat aivan naurettavilta ja ovat selvästi pilinpidennyksiä. Mulla on tunne että näin lehdessä jonkun tutkimuksen jonka mukaan Yaris olisi kokonaisuutena ekologisin auto, olenkohan nähnyt unta?

 

Suomessa on kaksi paikkaa asua: Stadi ja metsä.

 

Juttuhan on niin, että pääkaupunkiseudulla asuu n. miljoona ihmistä. Tampereella vähän yli 200 tuhatta, Turussa vähän alle, Oulussa jotain 100 tuhatta ihmistä. Yhteensä Suomen suurissa keskuksissa asuu siis noin puolitoista miljoonaa. Suomen väkiluku on viitisen miljoonaa - kolme ja puoli miljoonaa ihmistä asuu siis muualla kuin isoissa kaupungeissa.

Jos sitten lasketaan (Suomen mittapuun mukaan) keskikokoisetkin kaupungit mukaan - mitä niitä nyt on, Kuopio, Jyväskylä, Lahti ym. - niin tuollaisissa asuu ehkä puoli miljoonaa korkeintaan. Selvä enemmistö suomalaisista siis asuu pienissä kaupungeissa, kirkonkylissä tai sitten ihan maaseudulla jopa.

Edes nuo kaksi miljoonaa suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa asuvaa eivät ihan täydellisesti ole julkisen liikenteen piirissä (kun esim. Tampereen väkimäärässä on mukana Teiskoa ym. maaseutualueita kymmenien kilometrien päässä keskustasta). Kolme miljoonaa pienillä paikkakunnilla asuvaa lienevät lähes kaikki sellaisia, että julkiselle liikenteellä yksistään on hyvin hankala tulla toimeen. Eikä tilanne siitä tule miksikään muuttumaan ihan heti. 10 000 asukkaan pikkukaupunkiin on vain melko mahdotonta suunnitella julkista liikennettä, joka vastaisi ihmisten liikkumistarpeisiin kovinkaan kattavasti.

Ja vaikka nämä pienet paikkakunnat ovatkin muuttotappiokuntia yleensä, niin nykyisellä muuttotahdilla tilanne on kuitenkin vielä vuosikymmenienkin päästä jokseenkin sama, eli suuri osa suomalaisista asuu paikkakunnilla, joissa julkisen liikenteen varaan ei voi laskea.

Tämäkin täytyisi ottaa jotenkin huomioon verotuksessa, eli yksityisautoilua ei parane ihan silmittömästi rokottaa. Kun tavoitteena ei varmaan ole, että kolme miljoonaa ihmistä pakotetaan muuttamaan kymmeneen suurimpaan kaupunkiin.

 

Oikeasti hei...esim. jos itse käytän esimerkkejä, niin otan mielellään kaksi ääripäätä, josta varmaan järjellä ajatellen löytää väliltä sen sopivan todellisen tilanteen ja ymmärtää kuinka se on sitten näiden kahden ääripään kompromissi.

Jos valtio ei verottaisi nyt bensaa niin paljon kuin tekee, ihmiset saattaisivat muuttaa enemmän lähiöihin. Onhan siinä toki muitakin vaikuttavia tekijöitä kuten matka-ajat töihin ja toki tonttien hinnat.

Jos bensan hinta olisi tuplat tai triplat nykyisestä, niin varmaankin mietittäisiin, kuinka kauas töistä muutettaiisin ja otetaanko enää öljylämmitystä taloon ( etenkin kun on tällaisia pitemmän aikavälin selviä voittavia kuten maalämpö ).

Jos otetaan sellainen kuvitteellinen tilanne että öljy loppuu joskus 100 vuoden kuluessa. On selvää että liikkuminen tulee sen jälkeen hieman nykyistä kalliimmaksi. Samoin tulevat kaikki tuotteet, joihin liikkuu tavaroiden liikuttelua paikasta toiseen, maksamaan enemmän. Samoin tässä kuvitteellisessa maailmassa bensan polttaminen aiheuttaa suuria muutoksia ympäristöön, jotka viisaasti valtiot ottavat bensan käyttäjiltä takaisin verotuksen muodossa ja rahat käytetään näiden ilmastonmuutosten estämiseen. Jos olet tällaisessa tilanteessa muuttamassa lähiöön, joudut pakostakin tekemään päätöksen bensan sen hetkisen hinnan mukaan. Väittäisin että asuminen pyrittäisiin järjestemään tehokkaammin jo puhtaasti taloudellisista syistä.

Eikö sellainen tilanne jossa kaupunkilaiset joutuisivat maksamaan ilmastonmuutoksesta JA asumaan kerrostalossa, samaan aikaan kun joku on päättänyt muuttaa lähiöön, käyttää bensaa ja asuu omakotitalossa ole kuitenkin vähän väärin? Eikö ilmastonmuutoksen laskut olisi parempi maksattaa niillä, jotka päästöjä tekevät, jolloin se samalla vaikuttaa myös kulutuskäyttäytymiseen ja jopa vähentää päästöjä?

Eikö jokaisen nyt taloa rakentavan pitäisi vähän ottaa huomioon missä maailmantilanteessa on hänen talonsa 20 vuoden päästä? Sehän on vähän voivoi sitten kymmenen vuoden päästä huudella että miksi meitä lähiöissä asujia syrjitään, bensaverot pois meiltä kun se kuitenkin on kyse niistä omista ratkaisuista.

Ja vähän kuitenkin taustana että tulee selväksi ettei tässä olla mitään kehä-iii vs. maalaiset-juttua, niin olen asunut 10 vuotta oulussa ja lapsuuden maatilalla, joten eikösen pitäisi tuoda vähän jo laajuutta näkemyksiin.

 

Itse asiassa ei ne asunnot jonkin pienen kirkonkylän keskustassa taida kovin kummoisesti maksaa. Eli sieltä voi kyllä saada halvalla molemmat, asumisen ja liikkumisen, jos ajatellaan, että ne kirkonkylän palvelut riittävät useimpiin tarkoituksiin.

Kirkonkylästä kun lähdetään sinne korven suuntaan, niin siellä ei ole juurikaan kerrostaloyksiöitä enää tarjolla ostettavaksi tai vuokrattavaksi. Vaan siellä asunnot ovat sitten yleensä jotain omakotitaloja jonkinkokoisen tontin kanssa. Nämä eivät välttämättä ole sitten niinkään halpoja kuin kerros- tai rivitaloasunto kirkonkylässä (kerrostaloja ei kaikissa kylissä edes ole...).

Jos nyt ajatellaan jotain tosi korvessa asuvaa perhettä (muutama kymmenen kilometriä lähimpään taajamaan), niin oma auto on pakollinen, ja välttämättä Nissanin Micra ei riitä (ei jaksa kiskoa koko perhettä mäen päälle talvella). Auto ei myöskään ole ihan uusi, koska sellaiseen ei ole varaa. Liikkumiskuluja tulee siis paljon, mutta eivätpä ne asumiskulutkaan välttämättä ihan vähäisiä ole.

Kirkonkylän taaajaman reunalla asuvilla on sitten hiukan helpompi tilanne, mutta käytännössä pakollista omalla autolla kulkemista tulee jonkun verran heillekin, eikä heilläkään se auto välttämättä voi olla uusi Micra.

Tulisiko tällainen elämäntapa sitten tehdä verotuksella mahdottomaksi (ellei satu olemaan älyttömän rikas)? Mielestäni ei ainakaan ennen, ennen kuin omalla autolla kulkeminen on tehty mahdottomaksi (ellei ole älyttömän rikas) Helsingissä hyvien julkisten kulkuyhteyksien varrella asuville.

 

Tuskin kukaan käyttää tuota ensimmäisenä valintakriteerinä, mutta itse tuolla on kyllä jonkin verran väliä. Historia ehkä snadisti vaikuttaa, kerran jäänyt elämän läheisin ihminen 50km/h ajavan auton alle ja onneksi selvisi hengissä. Jos yliajaja olisi ollut katumaasturi, olisi todennäköisempää, että onnettomuudessa olisi käynyt toisin.

Eihän lähtökohtaisesti kukaan aja kolaria, mutta esim oma turvallisuus on monelle aika tärkeä asia. Itse mielelläni näkisin, että on ihan fiksua ajatella myös sitä toista osapuolta, jos jotain kuitenkin käy

 

Totta kyllä ja varsinkin netissä mielipiteet kärjistyvät. Itse vielä kuulun siihen tyyppiin, että monesti haen tarkoituksella täysin vastaista näkökantaa, vaikka oikeassa elämässä en läheskään niin ehdoton olekaan

 

Asiallinen kysymys. IMO tuollainen elämäntapa pitäisi tehdä yksilölle selkeästi nykyistä kalliimmaksi, nyt kulut maksaa yhteiskunta.

Ajatellaan asiaa yhteiskunnan ja niiden kannalta jotka asuvat kaupungeissa: Onko oikein, että kaupungit joutuvat tukemaan maakuntia rahallisesti, jotta maakunnilla olisi rahaa maksaa vaikkapa vanhustenhoitoa? Onko oikein, että henkilö saattaa muuttaa asumaan mihin tahansa ja valtiolla on velvollisuus pitää tiestö kunnossa, jotta muutama tienkäyttäjä pääsee liikkumaan?

Nämä ovat esimerkkejä, joissa yksittäiset ihmiset ja elintavat tulevat valtiolle hyvin kalliiksi, mutta yksilölle halvoiksi. Joku sen "infran" kuitenkin maksaa ja siten yhteiskunnan kannalta ei missään nimessä ole yhdentekevää mihin ihmisiä asutetaan ja missä ihmiset haluavat asua.

Jos tähän soppaan vielä lisätään hiilidioksidi ja ympäristövaikutukset, on mielestäni oleellista keskustella, millaista elintapaa valtion on fiksua tukea ja millaista ei.


(vaikka tässä aika radikaalejakin toimenpiteitä ehdotan, se ei tarkoita, että niitä kaikki suoraan kannattaisin. Kunhan herättelen kysymyksiä ympäristöstä, asuntopolitiikasta ja yksilön/yhteiskunnan rahoista näissä asioissa)

olisi varmaan muuten jees riirtää tämä keskustelu uuteen topiciin, jossa aihe vaikkapa ympäristö/asuntopolitiikka suomessa