Korkeakouluopinnot

Kielistä kannattaa mielestäni opiskellessa ottaa kaikki irti, olkoot sitten lukiossa tai muissa jatko-opinnoissa. Niitä kun on vaikeampi sitten työmaailmassa ollessa oppia / opetella.

 

Näinhän se on. Mulla vielä on aina ollut kiinnostusta kieliin, mutta ennen tätä koulua minulla ei ole ollut mahdollisuutta niitä oikein lukea, koska vapaavalintaisia aineita valitsemissani opinahjoissa ei ole ollut(yläasteella olin liikuntalinjalla ja amiksessa vedin kaksoistutkinnon, eli lukion kursseja sai suorittaa vain ja ainoastaan sen verran että pääsi kirjoituksiin).

Kielet on yksi osasyy siihen miksi mulla ei ole ollut mitään kiirettä valmistua, niitä vaan on niin kiva lukea. Harmi että joka puolella vaan vähennetään kielikurssien määrää, meilläkin jää syksyllä pois italian jatkokurssi mihin olisin ollut menossa. Tilalle tulee ruotsin ja englannin tukiopetuskursseja. Perkeleen perkele, tähän sitä sitten mennään kun alemmilta asteilta vähennetään kieliopetuksen määrää niin eihän niitä kukaan enää osaa kunnolla

 

Nyt selvisi miksi olet tuolla maratonkeskustelussa niin kova luu :thumbsup:

Kieliä kannattaa opiskella jos vain päätä löytyy, ikinä ei voi tietää milloin tulee tarpeeseen. Ja sitä paitsi jotkut jopa tykkäävät kielten opiskelusta

 

Nyt on jo kolmas vuosi takanapäin, mutta enpä ole vieläkään saanut kaikkia 1 vuoden opintoja suoritettua. :hitme:

No, jos sitä sitten ensi vuonna vähän skarppaisi ja alkaisi opiskelemaan ihan tosissaan...

 

Heh, tuntuu esiintyvän nuo sanat 'jos' ja 'ensi vuonna' melko usein niiden puheissa kenellä ei koulu syystä tai toisesta ole ihan täydellisesti mennyt. Jätä nuo sanat pois niin kuulostaa jo paljon paremmalta

 

Itselläni 2 vuotta takana (ei sama koulu kuitenkaan) ja myös melkein 1 vuoden opinnot suoritettuna Piti jo skarpata tähän vuoteen mut näinhän se taas meni...

 

Ääh, mitä sitä turhia. Ei minulla ole minnekään kiire tuolta koulun penkiltä. Ikää ei ole kuin 22 ja tutkinto on jo yli puolessa välissä, joten ei sitä vielä ole pakko ensi vuonna alkaa tosissaan opiskelemaan, ehkä vasta parin vuoden kuluttua, jos vielä sillonkaan. Katsoo nyt miten se opiskelu sitten ensi syksynä lähtee taas käyntiin. Jos innostusta riittää niin sitten opiskellaan tosissaan, jos taas ei niin sitten ryypätään.

 

Aaa, no ei sitten mitään. Jos on kivaa niin kaikki on hyvin. Ei koulusta kannata liikaa stressata

 

Syksyllä pitäisi aloittaa ensimmäinen graduseminaari. Jippikaijee.

Tuli tuossa tehtyä sellainen huomio, että kun en kesäisin opiskele, niin viimeiset opintotuet kilahtavat tilille maaliskuussa 2009. Eli tämä tarkoittaa sitä, että hallituksen kaavailema opintotuen korotus toteutuu vuoden 2010 (hyvällä tuurilla vuoden 2009) alussa.

 

Englannilla pärjää

Toki kielistä olisi hyötyä, mutta ainoa kieli johon itse on tullut törmättyä, on englanti. Paljon aikanaan itsellekin puhuttiin, että "pakko lukea kolme kieltä, ja ruotsia on pakko osata", mutta todellisuus tuntuu olevan aivan muuta vaikka koulussa hirvittävät määrät englantia, saksaa ja ruotsia luin.

Työelämässä sitä on huomannut, että jokainen kansainvälinen yritys, joka hakee henkilöitä, jotka kommunikoivat ulkomailla, vaatii englanninkielen taitoa. Lähes päivittäin sitä on yhteydessä moniin keskieuroopan maihin ja _koskaan_ kukaan ei ole olettanut, että asiointikieli olisi joku muu kuin englanti. Ainoa tilanne, jossa ranskaan tai saksaan törmää ,on ranskalaisen tai saksalaisen yrityksen vaihde, joka sanoo bonjour tai guten tag...

Siten mä en henk. koht. näe mitään järkeä siinä, että luetaan alkeita monista kielistä, sillä näillä kielillä ei kuitenkaan pysty kommunikoimaan. Jos tämä aika olisi käytetty vaikkapa englannin puhe/kirjoituskursseilla, ihmisten ääntämys ja kielitaito englannin suhteen olisi vielä parempaa. Nyt tilanne on kuitenkin monesti niin, että suomalaiset ovat vielä vielä aika tankeroita ääntämisen suhteen ja omaan kielitaitoon ei luoteta tarpeeksi ja siten ollaan liian hiljaa vaikka niissä small talk tilanteissa.

Sitten jos meinaa oikeasti opetella kunnolla kieltä ts. osaa kommukoida sillä kunnolla, kielien lukemissa on imo jotain järkeäkin. Tämä kuitenkin vaatii usein vuosien lukemisen, eikä vain alkeet+peruskurssia.

 

En ole oikein ikinä ymmärtänyt, miksi ihmiset suotta jäävät vapaaehtoisesti roikkumaan laitoksen kirjoille, jos eivät tavoittele akateemista uraa tutkijana. Omat maisterin paperit tuli hankittua kohtuu rivakasti 3 vuodessa ja kyllä siinäkin ajassa ehti ihan riittävästi opiskelijaelämästä nauttimaan. Vaihtarivuosi jäi tietysti kokematta ja se saattaa ehkä vielä joskus harmittaa.

Toki "opiskelu" on helppo tekosyy pakoilla vielä muutama vuosi aikuisten maailmaa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että kyllä se ryypiskely ja yleinen hölmöily onnistuu valmistumisen ja työelämään siirtymisen jälkeenkin. Opintotuella kiituuttamisesta en ainakaan itse saanut ikinä mitään rappioromanttisia kiksejä.

 

Niin pärjääkin työmaailmassa. Itse olen menossa näillä näkymin juuri englanninkieliseen maahan vaihtoon, sillä näen erittiän hyvän englannin osaamisen tärkeämpänä, kuin hyvä englanti ja melkein hyvä joku-muu-kieli.

Työmaailmassa muutaman kielen alkeiden osaamisesta ei tosiaankaan ole hyötyä suuresti, mutta kyllähän sillä aina vaikutuksen tekee. Mutta matkatessa esimerkiksi Etelä-Amerikassa espanjan osaaminen on kullan arvoinen.

 

No se nyt riippuu vähän persoonasta, kuka jaksaa tuota tahtia opiskella ja kuka ei. Minä paloin jo eka vuonna loppuun, kun tahti oli 15 ov / periodi (4 periodia vuodessa). Sitten tiputin tahdin 10 ov/periodi, ja kun menin töihin niin 7,5ov/periodi.

Todennäköisesti valmistun 5,5-6 vuodessa, ja se tahti on minulle ainakin juuri sopiva. Yritykset myös arvostavat, jos vastavalmistuneella on käytännön kokemusta työelämästäkin useammalta vuodelta, eikä vain muutamista kuukausista joka kesäisistä epämääräisistä toimistohommista/jäätelömyynnistä. Sitten on vielä se pointti, että voiko asioita kovin syvällisesti oppia, jos valmistuu puolessa ajassa siitä, mitä muut keskimäärin. Tietty tällaiset henkilöt ovat yleensä nopeita oppimaan, joten mahdollista se on, mutta niitä muita kohtaan tällainen "toruminen" on epäreilua. Vätykset ovat tietysti asia erikseen.

 

Ei ollut tarkoitus suinkaan torua ketään. Kummastelin lähinnä näitä vapaaehtoisesti opiskelijoiksi jättäytyneitä, joilla olisi mahdollisuus ottaa paperit paljon aikaisemminkin pihalle, jos vain jaksaisivat hieman panostaa opintoihinsa. Mutta se on tietysti henkilökohtainen valinta.

Kaikilla aloilla ei todellakaan ole yhtäläisiä mahdollisuuksia valmistua nopeasti johtuen esim. suuremmasta lukutaakasta ja tutkintojen erilaisista vaatimuksista.

Monella alalla itse työ on kuitenkin se tärkein opettaja, yliopisto-opintojen antaessa vain sen välttämättömimmän perustietouden alalla työskentelemiseen (jos sitäkään). Työelämä on yleensä jatkuvaa uusien asioiden oppimista, joten ei se opiskelu suinkaan koulunpenkille jää.

 

kyllä monessa hommassa englannnilla pärjää, mutta muut kielet ovatkin sitten ne jotka vieväöt vähän kovemmalle kuin "pärjää" tasolle.

kyllä suomessakin englannilla "pärjää", mutta pohdi paljon siitä sitten suomesta (yhteiskunnasta, ihmisistä) tajuaa.

yhden ihmisen todistus

englantia tulee joka tuutista. muiden kielien jopa alkeet laajentavat kummasti ymmärrystä.

täläl e4i tekemistä kielen osaamisen kanssa

ei pidä paikkansa, tässä taas tuhoisat perfektionisti-kielimaikat laajentaneet tuhoisaa ajatusmaailmaansa. mitä siitäkin tulisi jos kakarat puhuisivat vasta kun osaavat kieltä kunnolla

 

Se on totta, että englannilla pärjää ja se on itse asiassa elinehto, jos aikoo pärjätä vähänkään haastavammissa tehtävissä. Jos ko. työtehtävä ei suoraan liity esim. Venäjän markkinoille, on kielitaitotoivomuksena lähes aina pelkästään englanti ja muut kielitaidot ovat VAIN plussaa.

Tämä "vain plussaa" on kuitenkin vahva erottaja kahden yhtä pätevän henkilön välillä, josta toinen osaa muutakin/muitakin kieliä. Alkeilla ei kuitenkaan oman kokemukseni mukaan tee mitään, vaan sitä kieltä tulee nimenomaan osata. Ei tarvitse osata täydellisesti, mutta vähintään tyydyttävästi pitää onnistua kommunikointi vastapuolen kanssa. "Bonjour-merci-au revoir" -tyylillä pärjää kaupassa, mutta ei businessneuvotteluissa. Tällainen kielitaito ei anna etulyöntiasemaa työhaastattelussa, ellei haastateltavalla ole munaa suorastaan valehdella taidoistaan.

Uuden kielen opiskeluun tarvitaan paljon motivaatiota ja harjoittelua, harjoittelua, ja vielä kerran harjoittelua. Siitä on hyöytä, mutta vain silloin, jos sitä kieltä oikeasti osaa. Surullisena esimerkkinä voidaan pitää tätä klassista "pakkoruotsia", jota me kaikki olemme opiskelleet 3-7 vuotta ja jota me kaikki osaamme vain "Jag heter Peter" -tasolla + tunnistamme joitain sanoja sieltä täältä. (eikä tehdä tästä pakkoruotsi offtopicia, tämä oli vain esimerkki siitä, kuinka tärkeää motivaatio on kielen opiskelussa).

 

Lähes valmistunut koneteekkari Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta. Suuntautumisena teräsrakenteet ja siinä sivussa hieman laajemmin koneen simulointia. Aloitin 2000, dipan sain loppuun 2005 lopussa. Dippa vielä hyväksymättöämänä puuttuvan perusopintoihin kuuluvan ruotsin tentin takia. Opintoviikkoja 154 (+20 valmiista dipasta). Homma seisonut paikoillaan puolitoista vuotta "vakituisen työsuhteen viemän ajan takia". Kai se pitäisi joskus loppuun suorittaa.

 

Opintoja on itsellä takana enemmän kuin edes tekee mieli ajatella... Tohtoriksi väittelin viime syksynä ja sen jälkeinen "vapauden tunne" oli kyllä mainio. En ole kaivannut takaisin opiskelemaan vielä tähän päivään mennessä.

Kielistä puhuessa olen itse pääasiassa pärjännyt englannilla, mutta kyllä täytyy sanoa, että on sitä kiva pystyä jotain ymmärtämään joistain muistakin kielistä. Osaan hieman sitä toista pakollista, eli Ruotsia, ja vähän samaan malliin Saksaa ja molemmista on kyllä ollut iloa joissain tilanteissa. Ei niin etteikö englannillakin olisi pelkästään pärjännyt, mutta lisäiloa tulee muista kielistä kyllä (on hauskempaa, kun edes jotain ymmärtää kun vääränkielisiä kylttejä ja tekstejä katselee).

 

Puhumattakaan siitä, että paikoin ei pariin vuoteen pidetä tutkintoon kuuluvia pakollisia kursseja (siskolle kävi niin, häntä hiukka vitutti). Tai sitten luennot ja muu opetus ovat niin hienosti, että joitakin pakollisia kursseja joutuu vaan lykkäämään ja lykkäämään koska ne ovat päällekäin muiden pakollisten kurssien kanssa. Ja etukäteen ei voi suunnitella opintojaan, kun opetusaikatauluista päätetään todella viime tingassa eikä viivästymisistä aina edes ilmoiteta netissä tai ilmoitustauluilla.

 

Osa alunperin ei koskaan ole olleetkaan mitään kovin kovia opiskelijoita, mutta koska suomessa monet ovet aukeavat helpommin kun tutkintoa opiskelee, ihmiset hakeutuvat opiskelemaan. Sitten kun duunia painaa 5/8 niin opiskelu helposti/mieluisesti unohtuu.

Lisäksi on porukkaa, jotka menee korkeakouluun, mutta eivät oikeasti sinne kuulu. Esim pitkän matematiikan lukijoita tarvittiin jossain välissä enemmän kuin kyseistä ainetta luki. Tuloksena oli, että monet oppilaitokset olivat täynnä opiskelijoita, joilla ei ole edes teoreettisia mahdollisuuksia läpäistä tutkintoa.

Sitten on se porukka, joka opiskelee ihan hyvää tahtia, menee töihin juuri lopputyön kynnyksellä ja lopputyö jää roikkumaan. Kynnys aloittaa nousee ja homma jää helposti tekemättä. Itse olin viimeiset 4 vuotta tilanteessa jossa opinnot TKK:lla 100% valmiita, mutta diippaa en edes ajatellut. Väliin tuli oma yritys, sivuaineet kauppakorkeasta, työpaikka, asunnon remointointi sun muut... kaikki ajoivat aika helposti dipan edelle. Nyt vihdoin löytyy motivaatiota, dippaa tehnyt pari kuukautta täyspäiväisen duunin sivussa, homma tosi hyvässä vaiheessa ja motivaatiota löytyy vaikka kuinka


Opinnot dippaa lukuunottamatta tuli duunattua kuudessa vuodessa eli aika hitaasti, mutta omasta mielestä kivaa vauhtia. Nykyisin jo monilla nuorilla opiskelijoilla on hirveät paineet menestyä ekan vuoden opinnoissa ja siten painetaan menemään satanen lasissa koko ajan.

Vaikka lukisi pari vuotta muita hitaammin, duunia ehtii tehdä halutessaan rapeat 40 vuotta. Etenemään pääsee, vaikka tutkintoa ei lue viidessä vuodessa ja stressata ehtii ihan tarpeeksi. IMO rentoa opiskelijaelämää on mukava viettää, kunhan vaan on sen verran itsekuria, että pisteitä tippuu edes jonkin verran