Salvadori: Après vous... 1/4 - Höyhenenkevyt ranskis-romanssi-farssi, joka on liian ranskis, liian farssimainen ja lopun vihjaileva tyyli jättää aika omituisen mielikuvan. Ranskalainen Sideways. Cronenberg: A History of Violence 4/4 - Kolmanteen kertaan puolen vuoden sisällä. Edelleen 2000-luvun paras elokuva. Tykkään tämän mukana tulleen making of -dokumentin suunnattoman lämpimästä ilmapiiristä. Tarkovsky: Stalker 4/4 - Kolmanteen kertaan puolen vuoden sisällä. Edelleen kaikkien aikojen parhaimpia elokuvia. Bergman: Nattvardsgästerna ? - Puoleen väliin. Liian raskasta katsottavaa tähän aikaan vuodesta. Segal: Nutty Professor II: The Klumps 1/4 - Toiseen kertaan elämäni aikana. Edelleen 2000-luvun paskimpia elokuvia. + Vuoden '66 Batmanin (4/4) kommenttiraitaa puolisen tuntia.
Tuli vihdoin ja viimein katsottua alelaarista ostettu Peter Jacksonin King Kong Aivan järkyttävän ylipitkähän tuo oli. Hienosti se toki oli tehty ja hetkittäin onnistui olemaan jopa viihdyttävä. Vähintään puoli tuntia olisi kuitenkin voinut niitä dinosauruksia ja muita bittinikkareiden aikaansaannoksia karsia, niin elokuva olisi voinut olla jopa hyväkin. Nyt se oli lähinnä puuduttava, enkä varmaankaan tule toistamiseen katsomaan. En voi kuin ihmetellä kuka ostaa tästä tuon pidennetyn version. Arvosana: **
La Tourneuse de pages (Pianistin sivunkääntäjä) Hyvä psykologinen trilleri. Jo L'Enfantissa ihastuttanut Déborah Francois tekee aika vakuuttavan, mutta tuohon leffaan verrattuna kovinkin erityyppisen, roolin pitkävihaisena nuorena neitona. Tunnelma tihenee mukavasti mitä pidemmälle elokuva etenee, mutta loppuratkaisusta en näin useamman päivänkään jälkeen oikein osaa sanoa pidinkö vai en. 4/5 All Quiet on the Western Front Näkemättömiä klassikoita. Elokuvan avaava luokkahuonekohtaus etsii kyllä korniudessa vertaistaan, mutta onneksi leffa paranee tuosta. Muutamissa taistelukohtauksissa on sodan kauhut ja niiden vaikutus ihmisiin pystytty kuvaamaan vakuuttavammin kuin suuressa osassa myöhempiä sotaklassikoita. Samoin pidin kovasti kohtauksesta ranskalaistyttöjen luona. Kaikkinensa kuitenkin hieman ylipitkä ja suurelta osin hieman kömpelösti näytelty elokuva. 3/5 La Grande illusion (Suuri illuusioni) Sitten tuli katsottua heti perään toinen WWI-klassikko. Tyyli toki on erilainen ja tässä sota toimii vain taustana, mutta mielenkiintoista kuitenkin näitä kahta on kuitenkin verrata ja nähdä kuinka paljon elokuva on seitsemässä vuodessa kehittynyt. Tämä Renoirin leffa on nimittäin täysin klassikkostatuksensa ansainnut ja viihdyttävyydessään erinomaisen mukavaa katseltavaa. Näyttelijätkin vakuuttavat Jean Gabin ja Erich von Stroheim etunenässä. 4½/5 Hard Candy Sitten jotain ihan muuta. Hard Candy on ihan mukavanoloinen pikkuelokuva, mutta ihan sillä tavalla se ei tempaise mukaansa kuten toivoisi. David Sladen ohjaus on esikoispitkällään ihan jouhevaa ja elokuvan visuaalinen anti on komeaa, mutta tarina ja elokuvan tunnelma eivät suuremmin säväytä. Samoin Ellen Pagen ylinäytteleminen ärsyttää jonkin verran. Spoiler Pallien leikkelykohta oli kyllä onnistuneen piinaava 3/5 Adam's Rib Vastikään nähtyyn toiseen Hepburn/Cukor-klassikkoon, The Philadelphia Storyyn verrattuna tämä olikin paljon sujuvampi, parempi ja viihdyttävämpi elokuva. Hepburnin ja aina loistavan Spencer Tracyn välinen kemia toimii jälleen myös valkokankaalla erinomaisesti ja elokuva onnistuu olemaan ihan aidostikin hauska. 4/5
Enough (2002): Jennifer Lowpants on tehnyt hyviäkin roolisuorituksia, mutta tämä ei ole yksi niistä. Matalaotsainen trilleri väkivaltaista miestään pakenevasta naisesta, joka on sen verran tyhmä, että miehen onnistuu löytää hänet aina paikasta kuin paikasta. In the Heat of the Night (1967): Sidney Poitierin näyttelemä etsivä selvittelee murhaa rasistisessa pikkukaupungissa. Elokuva on hienosti ohjattu ja näytelty murhamysteeri ja henkilötutkielma. Zodiac (2007): arvostelu All the President's Men (1976): Zodiacista innostuneena tämän katsoin, kun edellisestä kerrasta oli jo aikaa reilusti. Erittäin toimiva trilleri Watergate-skandaalin selvittelystä. Hieno käsikirjoitus ja huippunäyttelijät tekevät tästä klassikon. Mulholland Dr. (2001): arvostelu
- Hill: Botte di Natale *** Yllättävän toimiva Hill-Spencer -uudelleenlämmittely. Aika on ikään kuin korostanut molempien luonteenpiirteitä. Filmissä on jopa tunnetta, mutta se ei sorru liialliseen imelyyteen lapsinäyttelijöiden katraasta huolimatta. Ei olisi kyllä kannattanut sijoittaa tätä jouluun. Ihan hyvää "vielä kerran, pojat" -henkeä joka tapauksessa. - Vázquez Figueroa: Manaos * Ahdistavan pitkäveteistä metsässä käpistelyä. - Bergman: The Serpent's Egg **** Vähän viihteellisempää Bergmania, ja hyvin toimii edelleen. David Carradine on helkkarin hyvä. - Redford: Ordinary People **** - Redford: Quiz Show **** Redford pääsi yllättämään vähän puun takaa. Mainiota ja tyylikästä draamaa joka viihdyttää ja herättää paljon ajatuksia. Molemmissa elokuvissa on todella hienoja roolisuorituksia. - Dmytryk: The Caine Mutiny ** Pahimpia esimerkkejä turhan viihteellistämisen vaikutuksesta. Letkeän kevyt kerronta ei sovi tarinaan ollenkaan. Karamellivärit ovat komeita, mutta eivät sovi elokuvan miljööhön. Hirveä musiikinkäyttö upottaa draaman lopullisesti. Robert Francis on kuin jostain huonosta teatterista repäisty ja muistakin vain Bogart selviää puhtain paperein.
Epämiellyttävä totuus (An Inconvenient Truth) Varsin pätevä turhat kiihkoilut välttävä dokumenttielokuva tärkeästä asiasta. Goren omaa elämää sivuavat kohtaukset hieman häiritsivät, mutta toisaalta nostamalla itse luennon rinnalle myös selvän "päähenkilön", saatiin dokumentistä helpommin lähestyttävä suurille massoille. Viimeisimpien huhujen mukaan jatko-osa olisi kehitteillä. Infernal Affairs (Miu gaan diy) Kovin tuttu elokuva oli tämä Departedin nähneenä, niin paljon samoja kohtauksiakin oli Scorsesen elokuvaan tästä otettu. Elokuvan momentti oli parempi, joskin henkilöt olivat taasen hieman ohuempia lukuunottamatta Andy Laun näyttelemää poliisivoimiin soluttautujaa, jonka Spoiler tasapainoilu hyvis/pahis -rooliensa välillä oli onnistuttu kuvaamaan huomattavasti paremmin, kuin Scorsesen versiossa. Nyt lopussa pyrkimys muuttua oli selvä, kun taas Matt Damonin hahmo oli tavallaan pahis loppuun saakka. Tämän nähtyään Scorsesen Oscar-pysti tuntuu yhä vähemmän ansaitulta. :½
Vihdoin ja viimein vuosien etsiminen palkittiin kun vihdoin Huuto Netistä löysin etsimäni5:lla,kyseessä on cyber leffa nimeltä Nemesis ja oikein suomi subeilla.En ollut vuosikausiin leffaa nähnyt,kun on valmistus lopetettu ja Amazoneissa ja ym. pyytävätpätkästä 20-30. Elokuvaa ei voi oikein mestariteokseksi sanoa mutta se siinäniin hienoa onkin,halvat kuvauspaikat ja halvat näyttelijät. Jokin tässä leffassa on aina vaan miellyttänyt,ainakin cyber meininki on aina kiinnostanut. Leffa sijoittuu vuoteen 2027 tai jotain ja siinä Robotit yrittävät ottaa vallan ihmisiltä,siinä juoni tiivistetysti.
Austin Powers in Goldmember (2002): Ei ehkä paras Austin-leffa, mutta silti yksi hauskimmista amerikkalaisista komedioista 2000-luvulla. Juoni on perinteistä James Bond parodiaa ja sillä ei ole paljon väliä. Tärkeintä on päästää älyttömät hahmot mellastamaan ja pitää meininki sopivan ääliömäisenä. Dr. Evilistä on muodostunut itselleni eräs rakkaimmista uusista komediahahmoista Homerin, Cartmanin ja David Brentin vierelle. Infernal Affairs (2002): Tuli viimein tämäkin pätkä katsottua telkusta. Ei ehkä kaikkien ylistyksiensä veroinen ollut, mutta parempi kuin Departed kuitenkin. Melkoista apinointiahan se remake tästä oli ja jotkin kohtaukset ovat melkein yksi yhteen identtisiä. Visuaalisesti leffa oli hieno ja näyttelijät vetivät hyvin. En ole ollut kovinkaan vakuuttunut aikaisemmin näkemistäni Hong Kongin "mestariteoksista", mutta tämä pääsi yllättämään positiivisesti. The X Files - Fight The Future (1998): En hirvittävä xfiili ole, mutta sarjaa tuli joskus seurattua melko tiiviisti. Leffa oli melko vasurilla väsätyn oloinen ja vastaa keskinkertaista X-Files jaksoa. Parempaakin olisi kyllä samoista aineksista varmasti aikaan saanut ja ne lopun alienit olisi voitu vaikka jättää kokonaan pois. Perinteistä "Mulderin ja Scullyn suhdetta kehitellään, mutta eipäs kehitelläkkään"-tavaraa on tässäkin hieman. Mitään uutta tämä ei tarinaan tuo. Varmasti monelle X-Files fanille pettymys.
* Match Point 9/10 Woody Allenin loistava trillerimäinen draama. Odotukset olivat korkealla myös näyttelijäkaartiin liittyen (Scarlett :thumbsup: ), eikä tarvinnut pettyä. * Uneton Seattlessa (Sleepless in Seattle) 6/10 Vastoin edellistä suuri pettymys. Tituleerattiin yhdeksi koskettavimmista ja romanttisimmista elokuvista, ja lajityyppinsä mestariteoksista, mutta minua tämä ei säväyttänyt sitten ollenkaan. * Taivas (Heaven) 9/10 Kieslowskin käsikirjoittama elokuva, joka täytti myöskin korkeat ennakko-odotukset. Pääosissa Cate Blanchett ja Giovanni Ribisi ovat mainioita ja leffa on kuvattu äärettömän kauniisti.
End Game (2006) Ei kovin häävi tuotos, surkeampiakin tosin olen nähnyt. Yhdysvaltain presidentti ammutaan hengiltä ja vuorossa ollut salaisen palvelun agentti tuntee tunnontuskia...aika tutun tuntuinen aihe...mistäköhän moinen tunne...kuin deja vu...aivan tulilinjalla mutta ei tule mieleen... Joidenkin mielestä teos tuo mieleen myös sarjan 24. Cuba Gooding ei ole tässä aivan surkea mutta ei paljon muutakaan. Aikanaan Kova Laki -sarjassa McCoyn aisaparina toiminut Angie Harmon ei myöskään oikein vakuuta tutkivana journalistina. Imdb:ssä joku jenkki taisi valitella sitä ettei ymmärtänyt loppuratkaisua eikä syyllistä. Eivätpä ole ruudinkeksijöitä jos tuo on laajempi ongelma. Kuvassa on varsin paljon rakeisuutta ja kohinaa, jopa ärsyttävyyteen asti. Summa summarum: Sosiaalisen keskustelun ja virvokkeiden nauttimisen lomaan sopiva kertakatseluelokuva jolta ei kannata odotella liikoja. Elokuva oli alun perin tarkoitettu Yhdysvalloissa teatterilevitykseen, mutta päätyi suoraan DVD:lle. Miksiköhän...? **/*****
Lord of War linkki Aika jännä elokuva, lähinnä tuon kerronnan vuoksi varmaan. Jäi kovin sekavat fiilikset, tavallaan ihan hyvä leffa, muttei nyt mikään ihan huippu. Nicholas Gage on aina kuulunut suosikkinäyttelijöihin, vaikka onkin tehnyt useita kyseenalaisia elokuvia. 3/5
Hard Target John Woo light. Kenties mitään muuta ei kerta kaikkiaan ollut juuri silloin tarjolla, mutta oli virhe laittaa Woo ohjaamaan tämä. Van Dammen elokuvien ystäville lienee loppujen lopuksi aika pitkälle yksi lysti, kuka siellä ohjaajan pallilla istuu. Joku vähemmän nimekäs kaveri olisi hoitanut varmasti homman niin, että lippuluukulla on yhtä pitkä jono ja Woo ei olisi tuhlannut aikaansa tällaiseen projektiin, jossa ei saa toteuttaa itseään niin kuin haluaisi. Woon tavaramerkit (mm. hidastukset, kyyhkyset) ovat mukana, mutta nekin tuntuivat tässä yhteydessä kovin korneilta, päälleliimatuilta hienosteluilta. Vahvasti sellainen vaikutelma nyt tuli, että sitä Van Damme-jöötiä yritetään tässä naamioida jotenkin paljon hienommaksi kuin mitä se oikeasti on. Slow motion potkujen ja lyöntien näyttämisen yhteydessä ei oikein palvele tarkoitustaan tässä yhteydessä. Brysselin Muskeli myöskin tekee elokuvassa muutaman niin yliluonnollisen sirkustempun, ettei niitä enää pysty pitämään coolina, vaan pelkästään aivan överiksi vetämisenä. Arnold Vosloolla on elokuvan paras rooli sadistisena mulkvistina. Toimintaa kyllä on vähintään riittävästi ja lopussa toistetaan jo hiukan Woon edellisen tekeleen Hard-Boiledin kohtauksia. Siinä vaiheessa tosin saattaakin katsoja alkaa pohtia, miksei saman tien katsonut sitä elokuvaa tämän sijaan - on meinaan aika hitosti parempi. 2,5/5. Sudden Death Die Hard light. Mistään taiteesta ei yllättäen puhuta, mutta ei tämän parissa pitkästymään päässyt. Nakatomi Plazana on tällä kertaa jäähalli. Powers Boothe on hyvä konnapomona, vaikkei mikään Hans Gruber olekaan. Näyttelijänä tietenkin myös ihan oikea sellainen, toisin kuin Jean-Claude. J-C:tä ei Äkkikuolemassa työnnetäkään koko ajan kameran eteen ja hyvä niin, saavat ne osaavammat hoitaa sitä näyttelypuolta enemmän. Dialogista löytyy oikeasti aika hauskojakin heittoja, eli huumori pelaa. Tämä menee Van Damme-listallani kakkoseksi tai kolmoseksi, hmm. No sovitaan, että kolmoseksi. 3/5. Maximum Risk Ringo Lam light. Toinen idän tykki ohjasi, vaan näkyykö se missään, se on toinen juttu. Mutta eipäs napista, ihan mainiota Dammeahan tämä oli yhtä kaikki. Double Impactissähän on sama juttu, että J-CVD esittää identtisiä kaksosia, tästä pidin kuitenkin selvästi enemmän. Ikärajaksi tämä sai Suomessa K16 ja voisipa sanoa, että siinä tarkastamo antoi jonkin verran armon käydä oikeudesta. On tässä sen verran kovaa toimintaa kuitenkin, jos nyt sitten onkin hitusen "kevyempi" kuin muutama muu Dammeilu. Tarina kaksoisveljen (Venäjän) mafia-kytköksistä jne nyt ei sen kummoisempi ole, mutta ajoi ihan hyvin asiansa. Ehkä se ratkaiseva tekijä oli sitten Natasha Henstridge, joka nostaa tämän elokuvan kakkoseksi näkemistäni Van Dammeista. Kovin on kaunis nainen ja vielä kun tissitkin näytetään, niin johan vaan pisteitä ropisee. :thumbsup: 3,5/5. Universal Soldier RoboCop light. Paras näkemistäni Dammeista ja Dolph Lundgreninkin TOP3:ssa vähintään myös varmasti. Roland Emmerich ohjasi kiitettävän äijämäisellä otteella. Pullamössöily helvettiin ja veri lentämään. Tappamisen väliin lauotaan mustan huumorin helmiä Ison Arskan tyyliin, näinhän se pitää tehdä. Dolppa ja Dummy onnistuvat olemaan oikeasti hauskoja. Ally Walker oli myös hienosti kärryillä siitä, mistä elokuvassa on kyse ja veti hauskan, maaliin osuvan roolin. Ihan höpöhöpö-kamaahan tämä on, mutta erittäin pätevästi tehtyä sellaista. Budjettikin tuntuu olleen yllättävän suuri. Siispä vielä kerran: parasta Van Dammea. Missä ovat tällaiset elokuvat nykyään? 4/5.
Firefox - Clint on saanut traumoja sodassa ja silti pitää mennä ryssänmaalle hävittäjää varastamaan. Hetkittäin viihdyttävä, mutta kokonaisuutena aivan liian pitkä äijäily. Perusclinttii 5/5. Over the Hedge - CGI-animaatio Shrekin tekijöiltä joka oli kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen yllätys. Voittaa kevyesti mm. Robotsin ja Ice Age 2:n. Tarina toki oli opettavainen kuten pitääkin olla, että lapset kasvaa oikealla tavalla isoiksi ja pari laulua olisi voinut karsia pois. Hyvät hahmot ja ääninäyttelijät tekivät tästä oikein kivan sunnuntaiaamun piristyksen.
Tuli katsottua aito ja alkuperäinen ensimmäinen Terminator. Oli tarkoitus vaan testata että lainassa ollut DVD-soitin toimii, mutta tuli sitten katsottua koko leffa. No eipä siinä mitään, mielelläänhän tuon katsoi, vaikka stop-motionit ovatkin aina yhtä huvittavia. Ei tämäkään lause nyt ihan putkeen mennyt.
Tarkovsky: Solyaris 4/4 Rosenthal: Halloween II 1/4 Wallace: Halloween III: Season of the Witch 1/4 Little: Halloween 4: The Return of Michael Myers 1/4 Othenin-Girard: Halloween 5 1/4 Damme top 5: 1. Double Team 2. Lionheart 3. Timecop 4. Knock Off 5. Bloodsport
The Warriors (1979) - Simppeli ideahan se tämä, mutta varsin hyvin toteutettuna. Ranta-maisemien nahkaliivit kutsutaan isoon jengihäppeninkiin kauaksi omista nurkistaan ja siellä kun sitten ase laukeaa, niin hikipisarointi ja hopi hopihan se siitä. Päiväsaikaan toteutettuna ei varmaankaan olisi ollut läheskään yhtä tehokas kuin mitä nyt, joten ideointi yölliseksi oli kyllä ratkaisuista se oikein. Ei tarjoa mitään suuren suuria hienouksia esim. dialoginsa puolesta, mutta hälläkö väliä kun kiirus on ja nyrkkiäkin syyhyää. Walter Hill ohjauksien sitä terävintä kärkeä. The Sure Thing (1985) - College-poika ihastuu tavoittamattomalta tuntuvaan pystynokkaan, mutta mitenköhän sitten toisinpäin? Sitä viisaampaa ja henkevämpää kasariretkahtelua tarjoileepi tämä, jossa kyllä hauskanpidollakin se oma osansa. Mainiosti rullaavaa, niin tien päällä kuin muuallakin. Onnistumisen A & O:na parikymppisversiot Cusackia ja Zunigaa, joiden ei onnekseen mitään tyhjänpäiväisiä sankareita tässä esittää tarvitse. Hyvät on hahmot ja mitä suustakin kuullaan. Rob Reiner oli 80-luvulla vireessä. Haaveilijoille. ½
The Wild Bunch Edelleen paras näkemäni jenkkiwestern ja yleisesti elokuvana yksi parhaista, mitä olen nähnyt. Armottoman kova ja inhorealistinen väkivallan ilotulitus, mutta parhaillaan helvetin kaunis. Vanhat äijät rooleissaan ovat loistavia ja tunnelma pysyy korkealla tyystin ilman suvantokohtia. Siitä tietää elokuvan olleen aikaansa edellä, kun liki 40 vuotta myöhemminkään ei ole vastaavaa nähty. Sanon tämän suoraan: Tärkein amerikkalainen western ikinä (ja tämähän ei ole edes mielipidekysymys). 5/5 Sin City Yliampuvaa sarjakuvamaista väkivaltaa. Alkaa kärsimään liaallisista uusintakatsomisista. Näyttelytyö on kovin vaihtelevaa - konkarit Rourke, Madsen, Hauer ja Boothe ovat loistavassa vedossa, joille kontrastina vaisua näyttelyä jokaiselta elokuva näyttelijättäreltä. 4½/5 tai pelkkänä viihteenä yläkanttiin 5-/5 Germania anno zero Sodanjälkeistä saksaa kuvataan pakahduttavin kuvin pikkupojan silmistä. Ei aivan korkeiden odotuksieni vastainen, mutta todella hieno elokuva siitä huolimatta. Lyhyt, mutta ytimekäs (71 minuuttia). 4½/5 Cidade de Deus Tämä taas tuntuu paranevan jokaisella katsomiskerralla. Visuaalisesti taivaallinen rikostarina, jossa nuoret näyttelijät vetävät sellaista linjaa, että hyvin hyvin harvoin näkee. Rankka ja realistinen elokuva Rio De Janeiron slummeista, jossa ainoa keino pysyä elossa on rikollisuus. 5/5