Tätä ihmettelin itsekin. Olisikohan kyse uhrautumisesta? http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/200706076206275_jk.shtml - Tämän takana on niin paljon uhrautumista ja tuskaa, Selänne kertoi Iltalehdelle silmät kosteina. Onneksi Teemu ei ihan nälkäpalkalla ole joutunut uhrautumaan.
No Selännehän noissa lähetyksen lopussa tulleissa haastatteluissa koko ajan hoki "uhraamisesta". Eräässä kohti hän taisi sanoa, että "Se kuinka paljon mä oon uhrannut on ihan uskomatonta". Siis varmastikin mies on tehnyt uransa eteen mielettömästi ja tiuhan harjoittelu- ja ottelutahdin (sekä loukkaantumisista toipumisen) takia jäänyt paitsi monesta henkilökohtaisessa elämässään, mutta tuollainen nyt kuulostaa vähän kornilta. Onhan mies kuitenkin jo yli 10 vuotta elämästään ollut multimiljonääri, ja rahalla, vaikkei sillä onnea voi ostaa, voi kyllä järjestää elämänsä niin, ettei niitä uhrauksia tarvitse kauheasti tehdä (ei Teukka ainakaan ole jäänyt paitsi luksusautoilla Suomessa huristelusta, ja vieläpä sellaisesta, josta piti ne pakolliset sakot käydä saamassa). Toki Selänteen junioriajat sun muut ovat sitten eri juttu. Anyway, kuten sanottu, niin nuohan silti meni onnen ja uupumuksen piikkiin. EDIT: Kyllä, kyse oli siis Selänteen uhrautumisesta uransa eteen.
Voihan sitä ajatella myöskin että Teemu lapsirakkaana on uhrannut ja hukannut aikaansa kun ei ole saanut olla lastensa kanssa matkustaessaan pitkin amerikan mannerta. Joka tapauksessa tunnekuohut on varmasti valtavat kun mies on vuosikausia pokaalia jahdannut, useimmiten ilman mitään toivoa ja sitten kun muutama vuosi takaperin miehen ura näytti olevan ohi. Itse olen aina pitänyt Teemusta. Jotkut ovat katkeria ja kateellisia kun mies omaisuuttaan esittelee lehdissä, mutta antaa esitellä vaan ei se minulta ole pois. Ja mielenkiinnolla luinkin yhden artikkelin jossa esiteltiin Teemun pirssejä. Kolme neljä vuotta sitten jos joku olisi minulle sanonut että Teemu Cupin voittaa ja pelaan vielä hyvää tehokasta kiekkoa niin en olisi uskonut. Olin itsekin vakuuttunut että Teemu on menneen talven lumia.
No joo, en minäkään kyllä osaa ajatella pahaa Selänteestä -- joskin viitaten "siihen toiseen" ketjuun, niin se, että vastustaa toisen luksuselämäntyyliä, ei aina tarkoita sitä, että on katkera tai kateellinen. Aina minulla on ollut hänestä hyvän, nöyrän ja mukavan tyypin kuva, ja vaikka niitä autoja, taloa ja veneitä hän onkin esitellyt lehdissä jne., niin on hän kuitenkin tehnyt sen sillä tyylillä, ettei siinä mitään oksettavan ylinautinnollista ole -- joskin se luksusautolla sakot -temppu on aina typerä, mutta onhan siitä pitkä matka esim. Dane "Ferrarimurhaaja" Heatleyn tempauksiin. Jotenkin Teemusta vaan henkii se, että varmastikaan hän ei ole muuttunut tippaakaan missään vaiheessa uraansa -- siis hyvässä mielissä.
Mm. eilisessä hesarissa. Kun tekee jotain niin tietysti se on pois jostain muusta. Kuulostaa tosi kornilta Teemun sanomana. Lapsirakkaana sitä on repinyt maailmalta elantoa pesueelle itse kukin, olisihan se ollut kiva vaan viettää aikansa lasten kanssa. Uhrautumisesta ei tulisi mieleenkään puhua. Ajattelinkin että tulee varmaan sanomista. On uhrautujista niin huonoja kokemuksia että särähtää korvaan heti kun kuulen sanan. Uhrautumisesta eivät ikinä puhu ne jotka siihen todellisuudessa pystyvät, sen sijaan siitä puhuvat ne, jotka eivät sitä ikinä tee. Siitä puhe mistä puute. Sama Siperian opetusten kanssa, siitä alkavat aina puhua ne, jotka Siperiasta vähiten mitään tietävät.
Onnittelut Teemulle! Loistavaa, että vihdoin sai pokaalin omiin käsiinsä. Ihme häiskiä, kun noin takertuu muutamaan Teemun antamaan kommentiin. Ja epäilen, että vaikka Seppo Esson kassalta pystyy viettämään paljon enemmän aikaa lastensa kanssa kuin ammattilaisurheilija.
Voi hellanlettas, mistä ihmeestä te nyt oikein vikisette? Jos Teemu sanoo että on uhrannut uralleen muita asioita, niin mikä helvetti siinä on kornia? Tuohan on täysi itsestäänselvyys, mutta eikö sitä sitten saa sanoa kun se kuulostaa niin kornilta?
Ei tässä ole kukaan käsittääkseni pitänyt tuota mitenkään järkyttävänä "mokana". Todettiinpahan vain, että näin Teemu sanoi, ja itse totesin, että tämä itsestäänselvyys tuli hänen suustaan todennäköisesti sen takia, että hän oli uupunut ja ylenpalttisen onnellinen. Kai me saadaan nyt asiosta mainita ja jopa vähän keskustellakin. Tietenkin meillä kaikilla on erilainen asteikko siitä mikä on kornia ja mikä ei, mutta minusta jos joku sanoo, että "Olen uhrannut niin paljon, että se on ihan uskomatonta" niin se kuulostaa kornilta (ollessaan hieman omahyväistä). Kyse kuitenkaan ei ole siitä, että Teemu on Stanley Cupia varten uhrannut alttarilla perheensä tai puhkaissut toisen silmänsä jääkiekon jumalia tyydyttääkseen. EDIT: Asian huomiointi ja siitä pienimuotoinen keskustelu ei ole yhtä kuin valittaminen ja ns. kärpäsestä härkäsen tekeminen.
Eikös tuo 'uhrautuminen' ole aika tavanomaista jenkkien puheissa ja jos rapakon takana pidemmän aikaa on asustellut, saattavat tuollaiset ilmaisut tulla puheeseen mukaan aivan kuin huomaamatta. Teemu on voittonsa ansainnut ja saa puolestani puhua uhrautumisesta aivan niin paljon kuin haluaa. Tuskinpa täällä meistä monikaan osaa arvailla minkälaista mentaliteettia ja treeniä vaatii pysyä urheilun huipulla vuosikausia vastoinkäymisistä huolimatta ja iän lisääntyessä pitää jatkuvasti yllä huippu-urheilun vaatimaa kuntotasoa. Kun mukaan vielä lisätään urheilunkin myötä tuleva julkisuus, joka alalla ei kuitenkaan ole itseisarvo ja statusmittari, sekä jatkuva reissaaminen, niin kai sitä jonkin sortin uhrautumisesta voi puhua jo ihan suomalaistenkin mittapuulla ilman että se korvia särkee. Yleensä ottaen kaikki saavutukset vaativat panostusta, mutta urheilijoilla se panostus alkaa jo lapsuudessa. Taitaa jäädä osa niistä luonnollisista nuoruuden riennoistakin kokematta, mitkä suurimmalle osalle ovat itsestäänselvyyksiä.
Totta tämäkin. Ehkä se sitten suomenkielellä ilmaistuna kuulostaa kornilta, kun Suomessa ei ole tapana kiittää Jumalaa (näin ei siis Teemu tehnyt, mutta tämä on esimerkki palkintopuheista Amerikan tyyliin) ja kertoa uhrauksistaan. Tietenkin pitää vähän ottaa kantaa noihin kahteen viimeiseen kappaleeseen. Toisaalta moni urheilijahan sanoo syystäkin, että elää unelmaansa. Urheileminen (etenkin joukku-sellainen) on loukkaantumisista, stressauksesta, treenauksesta ja vapaa-ajan puutteesta huolimatta tavallaan leikkiä ja hauskanpitoa. Ja eiköhän Teemun stressiä ole huojentaneet Jokereista lähtien saatu palvonta (naisten joukossa etenkin) ja Winnipegistä lähtien ne miljoonat. Ehkä tässä onkin kyse kärjistettynä siitä, että kornia on se, jos miljoonansa hauskanpidolla ansainnut mies puhuu uskomattomista uhrauksista. Tiedän tiedän... En ole vuodesta toiseen huipputasolla pelaava pelaaja, joten en voi tietää minkälaista vaivannäköä siihen kuuluu. Pointti oli vain se, että ei kiekossa se takapihalla sählymailoilla kavereiden kanssa pelatun pelin hauska luonne muutu NHL:ssä -- siihen vain tulee kaikkea lisää, mutta ydin säilyy. Vai väittääkö täällä joku tosissaan, että Selänne tekee samalla mentaliteetilla "töitä" kuin vaikka joku 10h-päiviä konttorissa viettävä tyyppi? Selänne on kuitenkin hyvä tyyppi, ja myös minun puolestani hän saa puhua uhrauksistaan jos haluaa. Tämä ei toisaalta tarkoita suinkaan sitä, ettei näitä puheita saisi huomioida.
Minä väitän. Tekee töitä vähintään samalla -- uskoakseni suuremmalla -- mentaliteetilla töitä. Selänne saa siitä vain enemmän palkkaa. Totta puhuen en olisi halunnut ottaa osaa tähän "uhraamis-keskusteluun" ollenkaan, mutta pakko oli. Perhana, kun ei saanut tästäkään urheilujuhlasta nauttia kunnolla. Tottahan he ovat urheilijoita ja tottahan meistä suurin osa on penkkiurheilijoita, mutta suotakoon tämä juhlinta heille ja meille ilman tyhjänpäiväistä saivartelua uhraamisista.
No et todellakaan tunnu tietävän. Niin, aivan yhtä leppoisaahan se pelailu tuolla NHL:ssä on, eihän sielläkään minkäänlaisia paineita ole niskassa, kunhan kavereiden kanssa vähän kiekkoa läiskitään ja matsin jälkeen käydään bissellä. :hitme:
Ei hyvää päivää, tämä on kyllä vammasin keskustelu mihin olen ikinä törmännyt. Ei jääkiekon pelaaminen vaadi mitään mentaaliselta puolelta. Menet vaan kaukaloon ja lyöt kiekkoa ja muita pelaajia. Pelin jälkeen sitten voi grillata makkaraa ja pelata golfia eikä tarvitse välittää mistään asioista ollenkaan ennen kuin menee taas hiukan pelailemaan kiekkoa kaverien kanssa. Ja joku tälläinen pelaaja nyt on sanonut että on joutunut uhraamaan jotain sen takia. Se on huono ihminen. Kyllä siellä konttorissa on ne suuremmat mentaliteettisankarit jos ne 10 tuntia jaksaa siellä neppailla ja pyöritellä peukaloitaan. Työn sankareille:king: :thumbsup:
Totta kai Selänne tekee kovemmin töitä, sehän on selvä asia. Puhuin mentaliteetista. No jokainen taaplaa tyylillään, ja jos teidän tiettyjen mielestä esimerkiksi NHL-pelaajan työ vastaa "arkista aherrusta", niin eihän sille voi sitten minkään. Onko se raskasta, henkisesti ja fyysisesti vaativaa? Totta kai on. Vaatiiko se uhrauksia? Totta kai vaatii. Mutta onko siitä häipynyt mihinkään se sama pelaamisen/leikin ilo, joka oli silloin ipanana takapihalla pelatessa. Ei ole. Kysehän on hyvänen aika "pelistä", ja se sana jo määrittää sen luonnetta. Anyway, lopetan tähän nyt tämän osaltani, sillä pääasia tässä nyt on tietenkin se, että Selänne ansaitusti voitti Stanley Cupin ja hän ansaitsee todellakin siitä juhlia. EDIT: Täällä (Plazalla) on kyllä ihmeen paljon porukkaa, jotka vetävät herneen nenään heti kun alkaa keskustelemaan jostain vähemmän tärkeästä tai filosofisesta asiasta.
Jokaisella varmaan on oma unelma-ammattinsa, jota kohti pyrkii. Selänteellä se sattui olemaan ammattikiekkoilija, joillakin muilla se voisi olla lääkärinammatti, pelisuunnittelija/ohjelmoija, graafikko, taiteilija, kirjailija, opettaja yms. yms. Ja jos unelmansa onnistuu toteuttamaan, niin saavutuksesta varmaankin nauttii vaikka työ välillä arkista aherrusta olisikin. Harva kai korkeakouluunkaan menee opiskelemaan alaa, joka ei jollain tavalla olisi sydäntä lähellä ja josta ei olisi aidosti kiinnostunut.
Pakko vielä kerran... Niin, ajattelin juurikin tuota pointtia kun edellistä kommenttiani kirjoitin. Eihän siitä mihinkään pääse, että eri ihmisillä on erilaiset unelmat. Kuitenkin vetäisin tietynlaisen rajan joukkueurheilun ja vaikka sähköasentajan hommaan. Molemmissa "työntekijä" voi pitää työtään mielekkäänä ja se voi olla jopa se unelmien täyttymys. Silloinhan se työ tuntuukin kuin leikiltä (toisinaan). Toisaalta, joukkueurheiluhan on kuitenkin "peliä", ja vaikka se eroaa monellakin tapaa lapsuusaikojen peleistä, niin peliä se silti on. Vakavaa ja vaativaa, mutta silti peliä. Vaikea tätä on selittää, joten sovitaan, että tämä on oma mielipiteeni. En minä suinkaan Selännettä näe minään "leikkijänä", mutta minusta vaan hänen työnsä on sellaista, että vaikka vaativaa se on, niin on hieman kornia hänen puhua "uhrauksista" (tämän totesi täällä pari muutakin, ja tämä ei tarkoita sitä, että Selänne on huono tai jotain, vaan kysymys oli huomiosta vain). Tosin kyllähän se minusta täysin väärin on, että jääkiekkoa pelaamalla voi ansaita miljoonia, mutta ei mennä siihen nyt. Nyt vaikenen. EDIT: Pojatkos sitten hyväksyivät kuitenkin sen Retron "ämmäimäinen ja häpeällinen" kommentin, jolla hän viittasi Selänteen sanomiseen?
Ko. kommentti on voinut vaikuttaa enemmän tai vähemmän provokaatiolta ja siksi jäänyt huomiotta. Itse vastasin ensimmäisessä viestissäni aivan yleisesti (en siis lainannut kenenkään kirjoitusta), tosin Retron viimeisin viesti minut ylipäätään sai kirjoittamaan tähän threadiin.