About Schmidt - 2. katselukerta, tällä kertaa televisiosta ja mainosten raiskaamana. Sykähdyttävä elokuva edelleen omine katkeransuloisine hetkineen. Nicholson on perkeleen hyvä roolissaan, miehenä joka ei olekkaan kaikkea sitä mitä luuli olevansa. Muutkin roolisuoritukset maistuvat niin aidolle elämälle, että melkein saa Mike Leighin All or Nothing elokuvan hahmot voittajansa. Elokuva menettää vähän pisteitä koska tunnelma rikkoutuu kun Jack saapuu sulhasen perheen luokse ja aivan turha kipulääke episodi on mukana vain naurun takia. Rikos ja Rangaistus - Kaurismäen varhainen teos, perustuu Dostojevskin kirjaan. Yllättävän hyvä elokuva ja tuntuu olevan Akilla jo homma hallussa. Lapinlahden Lintujen Markku Toikka on aina tuntunut huonoimmalle näyttelijälle kun 7 kuolemansyntiä on katsonut, mutta tässä mies onnistuu. Pellonpää oli oma itsensä ja Varjoja Paratiisissa elokuvan Nikander ei ollut kaukana tästä hahmosta (molemmat ainakin opettelivat englantia).
Severance - Verisempi viikonloppu Ei voi sanoa teinikauhuksi, kun teinit on muuttuneet työporukaksi, mutta suunnilleen samasta asiasta oli kyse. Selvennykseksi, ettei työporukka käyttäytynyt kuin teinit vaan kuin työporukka. Potentiaalia olisi ollut, mutta eipä sitä viitsitty kauheasti käyttää. Traileri kertoi täydellisesti minkälaisesta elokuvasta on kyse. Jos se ei kolissut ei kannata mennä kattomaan. Ohjaaja Christopher Smith saattaa vielä pystyä tekemään hyvän ja mielenkiintoisen elokuvan. Tässä oli muutema mielenkiintoinen ratkaisu. Ohjaajan puolelta elokuva vaikutti olevan enemmän harjoitustyö kuin oikea elokuva. Ehkä seuraavassa palaset loksahtelee kohilleen ja sitä hiotaan paremmin. 2½ / 5
The Clan of the Cave Bear En mitään tiennyt tästä leffasta etukäteen, joten odotinkin aikamoista hömppää, mutta leffa paljastuikin ihan vakavasti otettavaksi kuvaukseksi ihmiskunnan alkuajoilta. Daryl Hannah sopi rooliinsa kuin nakutettu ja erityiskiitosta leffalle täytyy antaa siitä, että siinä ei puhuttu englantia. Sen verran tämä alkoi todellakin kiinnostaa, että laitoin Jean Auelin Earth's Children kirjasarjan tilaukseen jonka ensimmäiseen osaan tämä leffa siis perustuu. 3½/5 Valiant Perusmukava animaatio, joka ei nyt mitään naurunpyrskähdyksiä aiheuttanut, mutta viihdytti oiken mukavasti sen reilun tunnin ajan. 3½/5 Kiss Kiss Bang Bang Kovasti olisin halunnut tästä enemmän pitää, mutta kun ei niin ei. Syyrin syy tästä lankeaa juonelle joka eteni sen verran railakkaa tahtia että ei meinannut mukana pysyä. Robert Downey Jr:n ja Val Kilmerin ansiosta leffan kuitenkin nipin napin pääsee plussan puolelle. 2½/5
Bagher: Populärmusik från Vittula 2/4 - Populäärimusiikkia vittulanjänkältä (2004) on kahden ahdistavassa kyläyhteisössä elävän nuoren pojan kasvukertomus. Tarina sijoittuu Pajalaan, joka tarinan poikien mielestä ei ole osa yhtään mitään; ei oikea osa Ruotsia, eikä oikea osa Suomea. Limbo-vaikutelmaa vahvistaa usein ylimenevä ohjautapa, absurdit ja surrealistiset kohtaukset ja hahmojen päätä seinään hakkaava tragikoomisuus, jossa pyöritään kuitenkin vain huumorin ja tragedian ääripäiden välillä. Sopivaa synteesiä ei olla tavoitettu onnistuneesti, vaan hellyttävästä kohtauksesta tunnutaan siirtyvän olankohautuksella äärivakavaan. Tätä ei voida vain kuitata tyylivalinnalla ja vedota mustaan huumoriin, sillä musta huumori on huumoria siinä missä niin sanottu oikeakin. Kaikkea epäonnistunutta, kuolemalla ja dekadenssilla flirttailevaa, ei yksinkertaisesti voida kutsua mustaksi huumoriksi vain koska ne sattuvat olemaan sen osa-alueita. Seksuaalisuuttaan oksettavasti korostavista nymfoista, uskovista toukohousuista ja viinalla läträävistä viidennen sukupolven häviäjistä koostuva hahmogalleria jaksaa viehättää aikansa, mutta kaikessa luettelomaisessa monimuotoisuudessaan ne tuppaavat olemaan kuitenkin itse elokuvassa paperin ohuita ja toistavat robotin lailla omaa yksiulotteisuuttansa. Muutamaa tappohauskaa kohtausta lukuun ottamatta potentiaalisen klassikon tekijät ovat olleet valinnoissaan kykenemättömiä hallitsemaan sekalaisia impulssejaan, jonka vuoksi lopputulos jää liian hakemalla erilaisuutta tavoittelevaksi eikä osu maaliinsa – ja kohderyhmäänsä?
Populäärimusiikkia Vittulajänkältä 3/5 Elokuva oli usealta kantilta katsoen pettymys, mutta jaksoin viihtyä loppuun asti. Parissa otteessa sai nauraa, kirjan surrealistista tunnelmaa ei kyllä oltu onnistuneesti saatu mukaan.
Huh. Tästäkö on tällainenkin versio olemassa? Itse teatteriversiossa oli omasta mielestäni jo n. 1½ tuntia liikaa.
Black snake moan. 4/5 ihan viihdyttävä draama. Kai olin josain transsissa kun en yleensä tämän tyylisistä pidä, mut nyt kyllä oli mukava katsoa.
- Carnimeo: Simone e Matteo un gioco da ragazzi ***½ Vara-Hillin ja vara-Spencerin yllättävän menevä komedia, joka hakkaa hauskuudeltaan puolet esikuvien tuotoksista. - Castellari: 1990: I guerrieri del Bronx *** Juoneltaan tylsempi, toteutuksen osalta parempi kuin Uudet barbaarit. - Castellari: Keoma ****½ Enzo G:n uran huipentuma? Rosoinen, mutainen ja karvainen spagettiwestern, jonka juonessa ja toteutuksessa on riittämiin omia elementtejä. Tunnelmaa on vahvasti ja ohjaajan rakastamat hidastuksetkin tuntuvat kerrankin sopivan kokonaisuuteen. De Angelis -veljesten musiikki toimii aina, mutta sanoitukset ovat kyllä aika hiomatonta tajunnanvirtaa. - Frankenheimer: The Manchurian Candidate ***½ Mjoo, ihan viihdyttävää ja tyylikästä, mutta jotenkin itsetarkoituksellisen ja pinnallisen tuntuista kikkailua. - Wilder: Witness for the Prosecution ****½ Wilder kun on asialla niin ei tarvitse luottaa pelkästään juonenkäänteisiin. Täydellistä jännityksen ja komedian välillä tasapainottelua. Spoilereita kannattaa välttää kuin ruttoa.
Cronenberg: Videodrome 4/4 Cassavetes: The Killing of a Chinese Bookie 4/4 Smith: Severance 1/4 Tarantino: Kill Bill vol. 1 2/4 Refn: Pusher II 4/4
Miksi ei nimim. nabokov voi arvostella elokuvia asteikolla 1-5 niin kuin muutkin? Tähän ei käy huono selitys.
Tiedä sitten miksi, mutta korjauskertoimena voi käyttää lukuarvoa 5/4 = 1,25. Näin ollen pisteytys on viisitähtijärjestelmän mukaisesti: Cronenberg: Videodrome 5/5 -> Cassavetes: The Killing of a Chinese Bookie 5/5 -> Smith: Severance 1,25/5 -> + Tarantino: Kill Bill vol. 1 2,5/5 -> ½ Refn: Pusher II 5/5 ->
Jay and Silent Bob Strike Back - Kevin Smithin dick & fart-komedia View Askew faneille, toimii kyllä jollakin tasolla vaikka ei olekkaan nähnyt muita elokuvia. Piti katsoa tämä uusiksi kun taas oli ohjaajan muita tuotoksia ja niiden ekstroja tullut katsottua ja mukavastihan ne taas toi enemmän enemmän lihaa tämän elokuvan hahmojen ympärille. Pidän kyllä tästä kovasti, tosin mukana lienee fanipoika pisteitäkin. Will Ferrellin yksi hauskimmista elokuvarooleista. Chasing Amy - Saman ohjaajan aikuisin elokuva (no, Jersey Girl katsomatta) oli jälleen piikikkään hauska ja koskettavakin. Pienen budjetin tekele (250.000$) on täynnä hyvää dialogia joka vie elokuvaa eteenpäin, eikä pysäytä tarinaa missään vaiheessa. Jason Lee loistaa homofoobisessa roolissaan.
Populäärimusiikkia Vittulajänkältä Ihan ok elokuva, sopivaa sunnuntai-illan nollausviihdettä. 3,5/5 tähteä Ocean's 13 Laadukas lopetus huijaritrilogialle. Ellei nyt sitten tule jatkoa, kuten elokuvan loppu antaa ymmärtää. 3,5/5 tähteä Night at the Museum Ylimainostettua Stiller-kuraa. Tylsä elokuva, joka ei naurata vaikka onkin komedia-statuksella liikenteessä. 1,5/5 tähteä Talvisota Paras suomalainen sotaelokuva, joka menee jopa Tuntemattoman ohi. Loistavat näyttelijät ja se fiilis mikä saa karvat nousemaan pystyyn kun Vesa Vierikko huutaa "Tulta!", kohtauksessa jossa ryssät rynnivät pellon yli. Upea elokuva, jonka jokaisen historiaa ja esi-isiä kunnioittavan suomalaisen ON nähtävä! 5/5 tähteä
Siksi että neljän pisteen systeemi on huomattavasti yksinkertaisempi (huono, ok, hyvä, erinomainen) kuin viiden pisteen (paska, ei niin paska, ok, hyvä, erinomainen) reliikki. Paska on paskaa ja elokuvien erittely yhden ja kahden tähden kategorioihin on jälkeenjäänyttä.
OT: Ehh? Minä pisteyttäisin tällä tavoin: * = Kauhistuttavaa sontaa. Tällaiset tulisi heti kieltää. ** = Huono leffa, mutta ehkä mä en vaan ymmärtänyt sitä? Hukkaan heitettyä rahaa kuitenkin. *** = Mjaah. Ihan ookoo. Ei kuitenkaan harmita että maksoi vuokraamisesta/leffalipusta. **** = Hyvä leffa. Jäi hyvä mieli. Hintansa arvoinen. Voisi jopa harkita ostaa tämä DVD. ***** = Loistava leffa. Tästä kerrotaan kavereille ja tekee mieli heti katsoa uudestaan. Pakko-ostos omaan DVD-hyllyyn. /OT Ostin DVD-hyllyyni kaksi parasta saksalaista leffaa: Der Untergang ***** Loistava kuvaus Hitlerin inhimillisemmästä puolesta, kuin myös taustalla vaanivasta hirviöstäkin. Elämä bunkkerissa oli ankeaa. Sveitsiläinen Bruno Ganz veti roolinsa pelottavan loistavasti. Das Boot (director's cut) ****½ Wolfang Petersenin toistaiseksi viimeiseksi jäänyt HYVÄ elokuva. Kaikki hänen hollywood-rullansa ovat sontaa. Näyttelijät sopivat rooleihinsa kuin nyrkki silmään. Casting on taiteenlaji jossa sakemannit yleensä onnistuvatkin kohtuullisen hyvin (kuin myös yllämainitussa Hitler-leffassa). Jopa Jürgen Prochnow onnistui kutakuinkin, vaikka kivinaama onkin. "Verdammt!" -DMC-
Sovitaan niin että vain laiskat paskat pisteyttää elokuvia sillä taideteosta ei voi määritellä muutamalla vaivaisella merkillä. :thumbsup: Jackson: Forgotten Silver 3/4 - Hauska pseudodokkari keksitystä uusiseelantilaisesta elokuvaohjaajasta, joka muka keksi ensimmäisenä mm. värifilmin ja äänifilmin. Enemmän juttua. Jackson: Braindead 4/4 - Klassikko, enemmän juttua.
28 Days Later... (Danny Boyle, 2002) Tulipa tämäkin nähtyä viimein. Olen alusta asti suhtautunut elokuvaan skeptisesti. Tekele osoittautui vaatimattomia odotuksia heikommaksi. Leffan perusidea palautuu kiusallisen kliseisesti zombie-elokuviin. Toteutus on omituisen kömpelö. Kameran käyttö on luokatonta sekoilua. Näytteleminen on suhteellisen heikkoa eikä pinnallinen käsikirjoitus syväluotaa oikeastaan mitään. Persoonallisten musiikkivalintojen tukema visuaalisuus yrittää olla mahtipontista mutta elokuva repii lopulta aika vähän irti kaikesta potentiaalistaan. Sisällön puute korvataan verellä ja väkivallalla. Harvoin on parituntinen leffa tuntunut näin pitkältä... 2 / 5
Smokin Aces: Kovat olivat odotukset, mutta ei onnistunut täyttämään niitä kuin ajoittain. Ryan Reynolds oli aikaisemmin inhokkinäyttelijä, mutta kyllä kaveri on sittenkin ihan ok Salton Sea: Val Kilmerin paras leffa. En osaa sen kummemin analysoida, mutta takaan, että tälle leffalle kannattaa uhrata 100 minuuttia elämästään.