Jos kuitenkin yrität pitää patoutumasi vaan tässä yhdessä threadissa... Ihmetyttää vaan miksi ihmeessä ihmiset pitää luokitella esim. kielen perusteella? Vaikuttaa hieman yksinkertaiselta ja alkeelliselta. Lähinnä kiinnostaisi kulla kunnon perustelut, eikä tyyliin "moista mongerrusta vaan on niin kamalaa kuunnella." Mitäs jos tapaatkin mukavan ihmisen jota pidät täysin suomenkielisenä, sitten vaikka muutaman kuukauden kuluttua huomaatkin, että se perkele on puhuukin myös ruotsia. Yht'äkkiä käsityksesi ihmisestä muuttuu? Vaan koska henkilö onkin suomenruotsalainen?
Täh? Taidan olla tyhmä, mutta en ymmärtänyt tätäkään... En siis siedä ruotsin KIELTÄ, ruotsia puhuvat ovat varmaan ihan yhtä mukavia tai mulkkuja kuin muutkin.
Viittaa tuohon videoissa pyörineeseen muijaan, joka heti oli mielestäsi suomenruotsalainen. Kuka tietää, ehkä onkin, mutta miksi juuri suomenruotsalainen? No tuo oli itse asiassa lohduttavaa kuulla... ihan oikeasti. Edes hieman valoa tunnelin päässä. Kaikki on siis hyvin ja sopuisasti kunhan kukaan ei erehdy puhumaan ruotsia lähelläsi.
Minäkin sain tuosta videosta sellaisen ensi vaikutelman että kyseinen mummeli oli suomenruotsalainen, joten ei se ErgoWanker aivan yksin ole hallusinaatioineen.
Olkoon vaikka moldovalainen... mitä ihmeen väliä sillä on? Miten ylipäätään vaikuttaa tilanteeseen? Kaikilla on kuitenkin hauskaa kun mummeli kännissä.
Täällähän on kiivasta keskustelua Ymmärrän että kielistä on erinlaisia "murteita" ja ruotsinkieli ei itseä häiritse kuultaessa esim. tv:stä tai jossain normielämän tilanteessa. Olisi mukava ymmärtää hieman enemmänkin ja oppia kommunikoimaan ruotsiksi. Mutta jostain syystä suomenruotsi saa itseni lähinnä huvittuneeksi, jotenkin vaan se ei ole "luontevan" kuuloista
Kyllähän ihmisiä voi pitkällekin luokitella kielen perusteella, varsinkin silloin kun kyseessä ovat tällaiset pienet kielet, kuten suomi ja ruotsi. Minunkin on vaikea ymmärtää jonkin henkilön olevan suomalainen, jos tämä henkilö ei osaa puhua suomea. Kyllä kieli on yksi suurimmista kansalaisuuden määrittäjistä; eipä taida amerikkalaisetkaan pitää henkilöä kovin amerikkalaisena, jos ei englanti taivu. Mitenkäs se juttu meni Contact:ssa...yksinkertaisin selitys on yleensä se oikea
Suomenruotsi oikein puhuttuna on itse asiassa aika lähellä sitä kieltä mitä Ruotsissa puhuttiin aikoja sitten. Ruotsalaiset ovat vaan olleet kovia modernisoimaan kieltä. Toki suomenruotsissa on joitain ilmaisuja/sanoja jotka ovat sille omia. Se, että puhutaan suomea ja ruotsia sekaisin ei ole suomenruotsia ja kuulostaa hirveältä. "Suomeen 1200- ja 1300-luvulla lähinnä Keski-Ruotsista muuttaneet uudisasukkaat toivat mukanaan sen ajan ruotsalaismurteita. Niistä ovat sitten kehittyneet tämän päivän suomenruotsalaiset murteet, jotka edustavat monessa suhteessa hyvinkin vanhaa ruotsia." Lisää täältä: http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2051
Joo, sitä en tarkoittanutkaan. Se on todella ärsyttävän kuuloista. Kiitos linkistä, pitääpä lukaista.
Minusta tällaisen sekakielen kuunteleminen on pikemminkin jännittävää. Tulee ajatuksia, kuten "miltäköhän tuntuisi, jos osaisi kahta eri kieltä puhua kuin vettä vain". Näin yksikielisen näkökulmasta tuntuu varsin ihmeelliseltä, että pystyisi ajattelemaan kahdella kielellä yhtä hyvin. Vähän sama kuin kuvittelisi omaavan kolmannen käden ja pystyvän tekemään sillä muita asioista samalla, kun esim. kirjoittaa tietokoneella kahdella muulla kädellä. Ei sitä oikein pysty käsittämään, vaikka kyllähän sen pystyy kuvittelemaan.
Nykyisen vaimon kanssa kun aloin 11 vuotta sitten seurustelemaan ihmetteli hän kovasti perheemme tapaa keskustella. Äitini ja siskoni kanssa olen aina puhunut suomea ja isäni kanssa ruotsia. Kaikki kuitenkin ymmärtävät kumpaakin kieltä. Eli vaikka samasta asiasta puhuttiin kaikki, niin jos katsoimme siskon kanssa äitiin päin puhuimme suomea ja jos katse siirtyi isään jatkui seuraava lause ruotsiksi. Eli suomi-ruotsi tennistä... Täysin suomenkielisen oli hieman hankala pysyä mukana. Nykyään tosin vaimokin ymmärtää ruotsia kuin vettä vaan, ei tosin puhu. Sama jatkuu nyt omien lasteni kanssa, heille puhun aina ruotsia, vaimolle suomea. Vanhempi 4 vuotias poika osaa molemmat kielet ja nuorempi (10kk) ymmärtää molempia, tosin ei puhu kumpaakaan. Normaalissa arjessa ajatus pyörii aina suomeksi, mutta puhe tulee ulos molemmilla kielillä. Mutta nyt on kyllä lennetty jo aika kauas tuosta pakkoruotsista, tosin minähän olen oikeastaan pakottanut lapseni puhumaan/ymmärtämään ruotsia. Eli pakkoruotsia sekin... mutta ehkä hyvässä mielessä. Aiheeseen palaten ihmettelen edelleen miksei ruotsia voida laittaa valinnaiseksi kieleksi. Säännöksi vaan, että kahta vierasta kieltä pitää opiskella. Näin jokainen voi itse pättää mihinkä kieleen haluaa tutustua englannin ohella. Yhden täysin vieraan kielen opiskeleminen kun tekee ihan hyvöö aivoille vaikka sitä ei koulussa oikeasti kumminkaan opi. Tai miksei voisi olla niinkin, että vain englanti on pakollinen.
Tunnettu historoitsija Niall Ferguson kirjoittaa hyvin tästä "we and the others"fiiliksestä teoksessaan "War of the World", jossa muutenkin valotetaan miten etnisiin vähemmistöihin suhtauduttiin viime vuosisadalla. ei ole suomennettu, joten joudut lukemaan eräällä mongerruksella ehkä se avartaa (tämä tuli myös neliosaisena dokkarina Yleltä, jossa tietenkin vain pintaraapaisu)
Nyt kun reilut kahdeksan viikkoa on takana kesätyötä ja oleskelua Norjassa, on asenteeni pakkoruotsiin muuttunut hieman. Ilman kuuden vuoden pakollista kielenopiskelua olisin pärjännyt todennäköisesti todella paljon huonommin täällä. Ruotsin kieli on sijainnut kaukana takaraivossa, mutta nyt se alkaa tulemaan esille sieltä. Täällä ollessa olen vain pari kertaa joutunut avaamaan sanakirjan (Suomi-Norja-Suomi), mutta muuten olen pärjännyt hyvin ruostuneella ruotsilla. Normaalit jokapäiväiset kommunikointitilanteet onnistuvat hyvin käyttämälläni ruotsi-norja -sekoituksella; tietysti joskus pitää varmistukseksi pyytää toistoa tai kysyä jotain sanaa. (Norjassa on joka seudulla oma murre)
Niin, tämä nyt on tällaista itsekästä ajattelua. On helppo vastustaa jotain asiaa niin kauan, kunnes se asia tulee itselle tarpeelliseksi. Monet vastustavat kantasolututkimusta, mutta sitten kun itse sairastutaan niin...
Heja Sverige och så vidare.... http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Uppsalassa+riidellään+suomen+kielellä+jutustelusta/1135232521944 http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1464732 Siinä sitä solidaarisuutta vähemmistöjä kohtaan.
"Anderssonin mukaan on "arviointikysymys" onko työntekijöiden istuskelu kahvihuoneessa yksityinen asiayhteys, jossa voi käyttää muitakin kieliä kuin ruotsia." Jopas on suvaitsevaista. Vielä kun saataisiin suomalaisille sinivalkoinen tähti rintaan niin tunnistaisi jo kaukaa. Herran kiitos, että aikoinaan suurvaltakiistat erottivat meidät tuosta suvaitsevaisuuden mekasta. Onneksemme venäläiset olivat pitkään varsin välinpitämättömiä, ruotsalaiset olisivat kyllä olleet tiukkoja kielipoliiseja (kts. "gaeli" tai "iiri"). Turha vedota, että ruotsi oli yleinen kieli aikoinaan Suomessa. Olihan se sitä pakon uhalla ja muualta (ei vält. Ruotsista) muuttaneiden porvarien ja virkaylimystön sekä "sosiaalisesta noususta kiinnostuneiden" ym. kieli. Joissain päin oli erityisen keskittyneitä clustereita, joiden "kuluneet ikenet" ovat vieläkin havaittavissa. Mutta kun lähti vähän kauemmas vaeltamaan rannikolta, niin tavallinen kansa puhui suurimmaksi osaksi ihan kyllä suomenkieltä, jossa tosin oli paljon ruotsista väännettyjä ilmaisuja. Sanat siis suomennettiin ilman, että otettiin välttämättä käyttöön sellaisinaan. Vähän sama mitä Kielitoimisto harrastaa esim. IT-sanaston kanssa nykyäänkin. Omassa kotikaupungissani vanhat alkuasukassuvut ovat täysin suomalaisnimistöä 1400-luvulta saakka, mitä nyt on tietoja olemassa kaupungin museon arkistoissa. Myöhemmin porvaristoa alkoi saapua paikalle enemmänkin (1600-luvulta ->) ja kauppakieleksi / virkakieleksi käytännössä pakotettiin ruotsi. Sittemmin tilanne on normalisoitunut. Tiedän tasan tarkkaan yhden virallisesti ruotsinkielisen henkilön paikkakunnalta. Hän on noin 70-vuotias. Viime kesän vietin luodessani digitaalista arkistoa vanhojen paikallisten merimiessukujen kirjeenvaihdosta. Ruotsalaisvaikutteisista etu- ja sukunimistä huolimatta 1800-luvun kirjeenvaihto käytiin poikkeuksetta suomenkielellä. Vaikuttikin aika selvältä, että suvut olivat vaihtaneet nimensä "hienompiin" aikojen saatossa, pysyen kuitenkin kantasuomalaisina kielellisesti. Ruotsista erkanemisen yksi vaikutus olikin, että ihmiset saattoivat taas vapaammin käyttää suomenkieltä. Kun vaihtoehtoja oli enemmän kuin yksi, alkoi myös kielellinen normalisoituminen maassamme. Mutta mitäpä näistä: sadassa vuodessa länsinaapurinkin virallinen kieli lienee arabia. Viimeiset ruotsinpuhujat muuttanevat tänne turvaan.
Seuraava ote Pohjoismaiden Neuvoston kirjallisuuspalkinnon säännöistä sopinee tänne lievästä OT:sta huolimatta. Ensin luvataan: "Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto myönnetään kaunokirjalliselle teokselle, joka on kirjoitettu jollakin Pohjoismaiden kielistä". Sitten paiskataan märällä rätillä: "Jos ehdolle asetettua teosta ei ole saatavilla ruotsiksi, norjaksi tai tanskaksi, teoksen ehdolle asettaneen Suomen, Islannin, Färsaarten, Grönlannin ja saamelaisen kielialueen kansallisen lautakunnan tai kirjailijajärjestön on välittömästi käännätettävä se jollekin mainitusta kolmesta kielestä keskusteltuaan asiasta ensin kansallisen sihteeristönsä kanssa". Tämä on sitä sopuisaa kielipolitiikkaa...