En ole missään vaiheessa sanonut, että se on sama mistä ne hankkii vaan sitä, että 3500kcl ruoka-aineesta riippuen on aina se 3500kcal. On erittäin tärkeä, että syö järkevästi eri ruoka-aineita, erityisesti niitä joissa on alhainen sokeri/tärkkelyspitoisuus, ettei tule niitä sokeripiikkejä, joka aiheuttaa sen vuoristoratailmiön: sokeripiikki, sokeripuutos -> lisää sokeria. Pitkäketjuiset hiilarit ovat niitä, jotka vievät nälän pois pisimmäksi ajaksi ja siten ehkäisevät halua napostella. Kalorienlaskemisessa on se hyvä puoli, että oppii mitä ravintoarvoja on eri ruoka-aineissa, esim että vaikka ananas on hedelmä, niin siinä on erittäin paljon sokeria, eli jos harrastaa low karppausta, ananas on nou nou, samoin sen että ananas aiheuttaa sen piikin verensokerissa. Kun ymmärtää mikä on terveellistä ja tietää mitä syö, on helpompi muuttaa elämäntapojansa. Jos kalorienlaskemisella viittaat johonkin painonvartijoihin, niin se on minun mielestä täyttä p*skaa, koska se keskittyy vain kaloreihin, eikä muihin asioihin, kuten glykeemiseen indexiin. PV dietissä voit vetää päivässä tusinan pullaa ja silti pysyä ohjelmassa... tms. Sopivassa suhteessa vähärasvaista proteiinia, rasvassa lähinnä kasvisrasvoja ja hiilareissa pitkäketjuisia hiilareita, niin sillä pääsee jo pitkälle kuhan annoskoot pitää hallussa ja syö tarvittavan usein. Helppo tapa käytännössä on ladata lautaselle 1/4 lihaa, 1/4 tummaa riisiä/pastaa ja 2/4 vihanneksia, niin pysyy tuossa mallissa. Lisäksi kannattaa seurata sodium eli suolapitoisuuksia. Mitä enemmän itse tekee alusta lähtien sitä terveellisimmin voi elää, sillä eineksissä ja puolivalmisteissa on tajuttomasti piilorasvoja, piilosuolaa sekä monta kertaa sokeria jossain muodossa maustamaan marinadeja, kastikkeita jne.
On esiintynyt väitteitä että olut lihottaa?Tunnen muutaman tyypin jotka juovat olutta päivittäin mutta ovat todella laihoja ripakinttuja.Tosin muuta eivät juurikaan suuhunsa laita kuin olutta koska ruoka ei juurikaan heillä pysy sisällä,ainakaan jos syö vähänkin enemmän.
Sata grammaa keskiolutta on noin 40 kCal. Jos miehen kalorikulutus on suurempia rehkimättä noin 2200 kCal päivässä, 11 isoa tuoppia täyttää tuon tarpeen. Ja senhän nyt ammattimies vetää jo pohjiksi. Kaikki ruoka tämän päälle lihottaa, joten ei tietenkään suositella syömistä kun juodaan
Joo jospa sit ittenkin lyhyesti kommentoisi omaa elämäntavan muutosta. Eli itellä alko tympimään tuo salilla isojen painojen kans vääntäminen ja pysyvä ylipaino joulukuussa ihan totaalisesti ja päätinpä sit tehdä muutoksen. Ruokailun osalta suht pieniä muutoksia, lihan määrää tuli vähennettyä yhteen kertaan päivässä (pääsääntöisesti) ja kanaa ja kalkkunaa perinteisen possun ja naudan tilalle sopivasti. Sipsit ja chilipähkinät olivat oikeestaan se mistä luopui lähes kokonaan muutoin ruokaileminen tapahtuu edelleen siten että syön ruokaa joka mielestäni on suht hyvää ja nälässä en kituuta. Niin no ehkä ruokaa tehdessä hernemaissipaprikaa, keittojuureksia jne kuluu hieman enempi mutta siis minua ei lasketa kuitenkaan kasvissyöjien piiriin Liikunnan puolella sit tuli tuossa vaihdettua isot painot aerobisiin tunteihin, bodypump pitää hieman lihaskuntoa yllä ja spinning saa hoitaa sen läskien lähtemisen. Kaupan päälle tulee hieman käytyä ohjatussa venyttelyssä ja pitkän miehen ikuinen pelko, selkävaivat, oon päättänyt koittaa pitää poissa osallistumalla myös vatsa-selkäohjelmaan. Eli joulukuun alussa sit tein päätöksen ja aloitin hiljalleen totuttautuun uudenlaiseen elämänrytmiin. Kerralla tehdyillä rykäisyillähän on taipumus jossain vaiheessa kostautua kyllästymisenä joten mä totuttelin sen pari kuukautta uuteen treenaukseen ja etenkin päivärytmiin. Helmikuussa sit olikin saanut totutettua itsensä päivittäiseen salilla piipahtamiseen. Ja todetaan nyt jo tässä vaiheessa että lepohan on tärkeää, joten sunnuntain ohjelmassa itsellä on vain venyttelyä ohjatusti tunnin sessio, ei muuta. Ohjelmasta toki voi poiketa jos siihen on tarvetta mutta tarpeen tulee olla todellinen eikä mikään tänään ei vaan nappaa... ja oikeesti nykyisellään kun on taas vauhtiin päässyt niin on jo outo olo jos jää parikin päivää väliin. Ja kun kesällä tuli salille kuukauden tauko lomilla niin ihan mielellään kävi aamulenkkejäkin heittämässä minkä jalkarakoiltaan pystyi, ja toki ulkosalla pyöräileen... Tarkkaan ohjelmaa en aatellut tässä alkaa käymään läpi koska kukin on yksilö treenaamisen suhteen ja se mikä treenimäärä sopii mulle voi olla toiselle liikaa ja toiselle liian vähän. Mut itselle etenkin tuo spinning on sopinut kuin nyrkki silmään. Aiemmin ei olisi tullut mieleenkään (polvet/nilkat) lähteä lenkille mut vajaan puolen vuoden tahkoamisen jälkeen ensimmäisellä yrityksellä meni sellanen 15 kilsaa ilman kummoistakaan irvistystä, edellinen lenkki tulikin heitettyä -95 vuonna intissä... Mut takaisin siis spinningiin, eli se sopii lajina loistavasti sellaisille jotka aloittaa about nollakunnosta ja itseasiassa säädettävän vastuksen avulla kovempikuntoinenkin kaveri kyl tarvittaessa puuskuttaa höyryveturin avulla. Lajin toinen hyvä puoli on sitten sen lempeys nivelille ja kolmantena sen kohdistuminen kuitenkin suht suuriin lihasryhmiin. Okei kyllähän pyöräileminenkin on mahdollista vaihtoehtoa, mut itselle sopii oikein loistavasti ryhmässä tekeminen, ei anna luonto lopettaa kesken ja homma on tehokasta kuntoilua eikä sunnuntaiajelua matkalla kohti mummolaa... Tosin aloittelijoille pitää sanoa varoituksen sana että a) pakarat voi tuntua oudolta jos ei ole pyörällä ajellut b) liian kovalla vastuksella aloittaminen tekee tunnista murhaa. Itse kun testi tuota spinnausta ensikerran niin persuukset kipeyty jo tunnin aikana ja homma tuli tehtyä liian rankkana ensikerralla, mut se on monelle miehelle tuttu tapa aloittaa väärin - itsellä meni lähemmäs puoli vuotta kun seuraavan kerran viitsi lähteä spinnaamaan. Ja mitäs sitten tuloksia. Tarkkoja kilomääriä en tiedä sanoa, eikä sitä puntaria kannatakaan seurata. Kyllä sen edistymisen huomaa kun vaatteet alkavat tuntua isoilta jne jne. Itsellä on varmastikin ainakin se 20 kiloa lähtenyt ja luokkaa 10 kiloa kun vielä ottaa pois niin sit pitää harkita haluaako tähdätä ihan sixpack tasolle vai tyytyykö ihan normaaliin meininkiin. Ja laitetaan ihan ranskalaisilla viivoilla mitä mieleen tulee aiheeseen liittyen, nämä tietysti on tarkoitettu sellaisille jotka ovat just aloittaneet tai vielä harkitsevat painonpudotusta - jokaisen pitää itse tehdä päätös siitä että ylipainosta haluaa eroo - prosessi vie aikaa ja sille pitää varata aikaa riittävästi, kesäksi 2008 kuntoon projekti pitäisi aloittaa jo vähitellen - rutiinit voivat auttaa, tämä on toki henkilökohtaista mut itselle ainakin sopii se että kalenterissa on valmiiksi varattuna ajat treenauskelle niin ei tuu niin helpolla sovittua muuta menoa ja sen takia skipattua treeniä turhaan - ruokailuunkin pitää hieman ottaa järkeä mukaan, eli karkit, sipsit yms todelliset energiajätit kun jättää pois (sikäli moisia on syönyt) niin voi päästä jo pitkälle. En kuitenkaan suosittele liian dramaattista muutosta kerralla vaan pikkuhiljaa muuttaa. tähänkin on syytä varata aikaa ihan kunnolla - viinan kanssa läträäminen kannattaa kans sopeuttaa hieman, se että viinassa/kaljassa on energiaa ei oo ainoo ongelma, sen päälle tulee kännissä syöpöttely ja krapuloissa hyvien treenipäivien missaaminen, eli yksi perjantai-ilta syö äkkiä perjantain ja lauantain treenit pois, eli aikataulut sen mukaiseksi että treeniä tulee viikossa sopivasti eikä siten että krapuloissa skippaat ne vähäisetkin treenivuorot - toisto on osa treeniä joten toistetaan tee päätös muutoksesta ja varaa muutokselle riittävästi aikaa, ihmedieetit jne hyvin harvoin tuo pitkäaikaista tulosta vaan moinen usein johtaa painon putoamiseen ja pian sen jälkeen painon uuteen nousuun ja vuoristorata alkaa. ja moiselle kikkailudieetillä tuskin on yhtään sen mukavempaa kuitenkaan kuin treenatessa oikein ja tekemällä todellisen muutoksen - jos sit päädyt käymään ohjatuissa "jumpissa" niin kannattaa jutella esim ennentuntia tai tunnin jälkeen siä muille ihmisille, aikas nopeesti sieltä löytyy sit tuttuja kasvoja joiden kans on kivempi treenata kuin se että ittekseen nurkassa äheltäisi - mut treenin aikana häiritseminen ei välttämättä ole suositeltavaa, osa porukasta treenaa tosissaan eikä haluaa häirittävän - muista levätä, itsellä on ylikunto jatkuvana riskinä koska teen hemmetin rankkaa ohjelmaa ja lisälepopäivät tuskin haittaisivat itseänikään, mut vauhtiin kun on päästy niin välipäivät on joskus turhauttavia. Mut riittävä lepo takaa sen että jaksaa treenata hyvin, samoin vettä pitäisi juoda ja paljon - Etsi itsellesi hyvin sopiva laji, mulle se on spinning (jossain määrin ulkosalla pyöräily kelien salliessa) eli vaikka kovaa treeniä tekee niin itse lajin tuomaa v*tutus on turhaa lisätaakkaa - mulle ainakin sopii paremmin nuo ohjatut aerobiset tunnit niiden tehokkuuden takia, tunti tai pari illassa spinningiä kuitenkin vastaa todennäköisesti ainakin 2-3 kertaista sauvakävelylenkkiä, eli mielummin mä poljen 2 h spinnigiä hyvässä seurassa kun kävelen sen 6 tuntia, en vaan noin paljoa löytäisi aikaa treeniin - monipuolisuus on iloinen asia, eli yksitoikkoinen treenaus saattaa alkaa tympiin ja vaihtelu virkistää... spinnausken lisäski itse siis käy muitakin tunteja, ja oon parit kerrat testaillu ihan rytmisiäkin jumppia. En ole todellakaan mikään bodystepin huippuosaaja mut ei mun tarttekaan olla, mä teen sen mitä tunnilla osaan ja se riittää mulle - en mä siä kuitenkaan loppujen lopuksi ole muita miellyttämässä ja näyttämässä esimerkkiä vaan treenaamssa... - mitä lyhyempi matka kuntosalille, sitä vähemmän tekosyitä jättää treeni väliin. Okei kaikilla ei voi olla lyhyt matka salille, mutta jos lähisali maksaa sen 10 euroa kuussa enemmän kuin se paljon kauempana ole rupusali, niin ei tuo 20 e kuussa ole niin paljoa etteikö olisi varaa moista maksaa, ainakin aloittaessa kuntoilun. Sit kun oot saanut kuntoilusta itelles rutiinin niin salille tulee lähdettyä vaikka kauemmaksikin mut ihan alkuun pitkä matka voi yllättävän usein aiheuttaa turhaa laiskistumista. Toki lenkki kuntosalile ja pois voivat olla osa treeniä mut oisko moinen paikallaan vasta sitten kun on totuttautunut treenaamiseen, aloitus tulee pian liian rankaksi jos heti heittää parin kilsan juoksut ennen ja jälkeen salin - treenatessa älä kilpaile muiden kanssa, keskity siihen mitä itse teet ja tee niin hyvin kuin osaat ja itselle sopivilla vastuksilla/nopeudella. treenailijoita on eri tasoisia, jotkut melki ammattilaisia ja toiset juuri aloittaneita. Etenkin jossain bodypump ohjelmissa pienet likat varmasti käyttävät isompia painoja kuin ne painot joilla itse kunkin pitää treeni aloittaa. Eipä monia kiinnosta se mitä painoja käytät vaan kyl tunneilla suurin osa keskittyy omaan treenaamiseen koska sillee saa parempia tehoja irti - Silti kaverin kans treenaaminen on joissain tapauksissa kivempaa, ja ainakin kun kaverit kyselee toisiaan salille niin löytyy sitä lisämotivaatiota lähtee. Itse kyl tein kaiken muutoksien ihan ittekseni ja juttukaverit ettiskelin hiljakseen treenauksen ohessa, siis ennen tai jälkeen tuntien mut mulle tuollanen small talk tuntemattomien kanssa on luonnollista, kaikille se ei välttämättä iske. - palkitse itseäsi ees silloin tällöin jos oot tehny treenis hyvin. Itse otan perjantaisi iltatreeniin mukaan yhden saunaoluen ja kyllä se YKSI olut saunassa treenin jälkeen maistuu hyvältä ja kateellisia janoisia riittää - näin loppupuolella tuli vielä erittäin tärkeä pointti mieleen. Peruskunnon kohotus on se millä olisi hyvä aloittaa. Eli suht pienillä sykkeillä kohtuu pitkää treeniä niin siitä se ura urkenee. Sitten kun peruskunto on hyvä niin muiden osa-alueiden treenauskin tuottaa parempaa tulosta. (noh saattaa tähänkin poikkeuksia olla, mut jos tarkoituksenasi on päästä läskeistä eroon niin eiköhän tämä ole hyvä tapa aloittaa) -levon lisäksi venyttely ois paikallaan ja sitten kun se pyykkikassi vatsanpäältä katoaa vähitellen niin kyllä ne venytksetkin pitenevät ja tehostuvat. Oikeesti hieno tunne kun enää ei venytellessä vatsa ole jarruttava tekijä Niin ja venyttely auttaa niihin kipeisiin lihaksiin jotka läydät kun aloittelet treenaamista tauon jälkeen (tai ensikertaa) - parinkymmenen kilon jälkeen on kyl oikeesti kevyempi olo ja motivaatio pysyy vahvana edelleen vaikak painonputoamisen tahti putoaakin. Voden mittainen treeniputki on puolessa välissä eikä kaduta tippaakaan kun moisen aloitti vaikka välillä treenatessa melki silmissä sumenee ja lihaksiin sattuu - tytötkin tykkää useammin normaalista vartalosta kuin hurjasta ylipainosta... Tulipa kommentoitua ja pitkästi, toivottavasti joku saa jotain iloa purkautumisesta ja hienoa olisi jos joku löytäisi itselleen todellisen tahdon muutokseen. Ja jottei ihan turhaa tullu kirjoiteltua niin voinen tampereella asuvia toki koittaa kannustaa alkuun jos motivaattori tai tyyppi joka kyselee mukaan salille puuttuu. Tuloksia en pysty kuitenkaan lupaamaan, vaan kaikki on susta itsestäsi kiinni...
Onnittelut Paake ja turha kai toivotella tsemppiä kun kerran motivaatio on kunnossa:thumbsup: Olisi vielä kiva tietää lähtötilanteen pituus ja paino ja tämän hetken paino (20 kiloa puolessa vuodessa alas?). Itse olen nyt kuukauden verran seurannut syömisiäni ja liikkunut (juossut) neljä kertaa viikossa 7-12 kilometrin lenkkejä. Parina viikonloppuna olen syönyt aivan liikaa, mutta paino on jo laskenut kolme kiloa ja vanhat farkut alkavat taas mennä päälle. Erittäin hyvä ohje tuo alkoholin käytön tarkkailu, koska kosteaa perjantai-iltaa seuraa enemmän kuin todennäköisesti mässäilylauantai. Ja kahden päivän osalta kuntoilu nollassa. Vaan joskus niitäkin tarvitaan! Mulla on kuntosali aivan liian kaukana, mutta aion ensi viikosta alkaen viettää siellä ainakin illan viikossa. Juoksu on minulle tärkeää, mutta yläkroppakin on pidettävä kunnossa.
Sellainen lisä tähän treenivalikoimaan, että mahdollisuuksien mukaan kannattaa treeniin ottaa pikkusen mukaan "täristävää" liikuntaa kuten juoksua. Se tekee hyvää luille varsinkin pitkällä tähtäimellä ja on erityisen tärkeää niille, jotka eivät muutenkaan paljoa maitotuotteita syö. Yksi hyvä keino on mennä esim 15min ennen ohjattua tuntia salille ja juosta toi aika lämpöä matolla Oli kyllä älyttämän hyviä pointteja aloittelijan kannalta. Ihan liian usein salilla näkyy ensikertalaisia, jotka aika usein vatsakkaan puoleisia miehiä/naisia, joilla selkeästi tavoitteena painon pudotus. Alkuhuumassa mennään sitten rykimään laitteisiin ilman mitään ohjelmaa, käyttöopastusta tai tekniikkatietoa. Tuloksena 2kk alkuinnostuksen täydellinen lopahtaminen ja kuntosalin lopetus Varsinkin monet miehet tuntuu vastustavan "ohjattuja tunteja" ja pitävän niitä naisten lälläritavarana. Todellisuudessa ohjatuilla tunneilla palaa usein rasva paremmin, tekniikka on puhtaampaa (ei rasita paikkoja väärin) ja motivaatiokin säilyy pidempään. Kun monipuolisesti treenaa lihakset kehittyvät todella hyvin ja vartalosta tulee treenatun näköinen eikä sellainen pullea michelinukko, josta on vaikea sanoa onko vartalossa lihasta vai rasvaa Siten kannattaa ehdottomasti valita sali, jossa on mahdollisimman paljon ohjattuja tunteja. Miehille erittäin hyvin (=ryhmissä käy oikeasti miehiä) sopivia lajeja ovat esim: - spinning (pyöräily) - pump (painojen kanssa rintoja, selkää, kyykkyä, hauista, ojentajaa jne) - combact (lyöntejä, potkuja jne) - trimmi / pace (kierretään nopeassa tahdissa laitteesta toiseen) Ekalla kerralla valitsee vaan rohkeasti sen "aloittelijatunnin" tai ilmoittaa suoraan että on ensikertainen. Silloin ohjaajat osaavat katsoa suoritusta ja neuvovat ystävällisesti jos jokin liike kaipaa korjausta Etuna näissä ohjelmisissa on, että kun sopivasti valitsee niin monesti onnistuu tekemään esim 2vko treenijakson, jossa ei kertaakaan tee samaa juttua. Tällaiseen ei taatusti kyllästy ja liikunta on todella monipuolista Haittana on, että usein sali jossa on paljon ohjattuja tunteja, maksaa aika paljon enemmän kuin pelkkä punttis. Toisaalta ohjatut tunnit ja suurempi maksu tuovat myös muita etuja kuten viihtyisämmät tilat, paremman saunan, suuren määrän kauniita/treenattuja naisia kireissä vaatteissa sekä paremmat laitteet. Kaikki nämä yhdessä edelleen nostavat kuntoilumotivaatiota... esim itsellä on nyt ensimmäistä kertaa yhtäjaksoinen kahden vuoden saliputki menossa ja imo eniten tähän on vaikuttanut salin laadukkuus/palvelut kokonaisuudessaan....
Urheilun tulisi olla osa elämää, eikä vain osa painonpudotusohjelmaa. Urheilu ei saisi koskaan lähteä ajatuksesta, että pudottaa muutaman kilon sen avulla, koska kun kilot ovat lähteneet, niin riski niiden takaisin tuloon on suuri. Kun urheilun saa ujutettua joka päiväiseen arkeen, niin tuloksiakin alkaa tulla. Toiseksi ruokavalioon tulee tehdä muutoksia, jos kuntoilulla ei ala olla vaikutusta. Esimerkiksi sokerin jättäminen pois ruokavaliosta karkkien ja herkkujen muodossa tekee ihmeitä - ihmisen elimistö kun ei tarvitse sokeria kuin muutaman kymmenen grammaa päivässä. Kahvinjuonnin lopettamista suosittelen myös, tosin sen vaikutusta en jaksa perustella mitenkään, kokeilkaa itse...heh. Itselläni ainakin sokerin jättäminen pois on tehnyt ihmeitä yleiselle olotilalle. Jaksaa paljon paremmin touhuilla kaikenlaista, tosin urheilua on tullut jo harrastettuakin päivittäin ties kuinka monta vuotta jo putkeen...
Tarkkaa painoa en osaa sanoa, enkä halua puntaria sotkea tähän tässäkään vaiheessa. Veikkaisin että lähtötilanne oli siinä 130-140 kg vaiheilla ja nyt painoa on luokkaa 110 kiloa. Pituutta on 194 senttiä ja ruumiin rakenne on roteva - eli taustana on aikoinaan jenkkifutista isojen miesten pelipaikoilla joka ehkä parhaiten kertoo rakenteesta. Eli opiskellessa tuli kiskottua kaljaa ja laiminlyötyä itseään aivan liikaa ja nyt niitä sit maksellaan. Ja säätääjää pitää myötäillä tuossa että kyl siten hetken sai itselleen vakuutella että mene nyt vain rohkeasti naisten hömpäätunneille niin pääset hyvään treeniin mukaan. Ja jos mun kaltainen järkäle sinne soluttautuu mukaan niin kyl sinne sopii ihan kuka tahansa. Ja pointtina itsellä onkin ollut juuri se että pelkkä isojen rautojen vääntäminen harvoin on niin tehokasta kuin nuo ohjatut aerobiset tunnit. Itsellä ainakin rautojen nostelu oli tyylii kyykky/penkki/yms isoilla painoilla joku 3-8 toistoa ja varmaan 5-10 minuuttia taukoa välissä. Se vaan ei ole kovin tehokasta treeniä läskien polttamiseen. Ja jep, kyllähän nuo jumppia tarjoavat kuntosalit ovat kalliita, mutta toisaalta itselle se käy myös motivointiin, 50-60 euroa kuussa maksava salikortti saa aikaan sen että salilla tulee käytyä monta kertaa viikossa etti hinta per käynti tule liian tyyriiksi... Okei itselläni on sen verran kova ohjelma että kustannus per tunti ei ole erityisen korkea, mutta mua auttaa se että tuli kuitenkin aikoinaan opittua kovaa treenaaminen. Jos sellaista ei oo aiemmin tehnyt niin vauhtiin pääseminen luultavasti kestää hieman pidempään kuin itselläni kesti. Sitä en tiä jaksaako ohjelmaa tähän naputella, koska treenaaminen on edelleen yksilökohtaista ja talven lukkarithan tuleekin omalle salille reilun viikon päästä jolloin pientä viilausta tiedossa, mut eiköhän moinen ole 90% sama kuin helmikuusta kesälukkariin asti.
Tuohan nyt on sinänsä lähes itsestään selvyys, mutta ongelmahan usein on juurikin sen urheilun aloittaminen, jota siis pitäisi sitten jaksaa harrastaa jatkossakin. Eli eihän lyhytaikainen painonpudotus ole ongelma eikä mikään, mutta painon pysyminen alhaalla on. Ja jos liikunnallisuus ei ole ollut osana elämää aiemmin niin vanhemmalla iällä aloittaminen on haastavampaa. Ja lähinnä sen takia tuossa tulikin avauduttua hieman pidemmän kaavan mukaan - itse päätettävä muutoksesta, ja oman kokemukseni mukaan ohjatut ryhmäliikunnat, kuten spinning ja bodypump on tehokkaita. Valitettavan moni mies kyl ajattelee suht nihkeesti noista lajeista, mut sanoisin et mahdollisuusksien mukaan kannattaisi käydä testaa jos aikoo harkita pysyvää laihtumista. Ymmärrän toki että jotkut pitävät juoksemisesta, joka on myös loistavaa treeniä, mut toisaalta entä jos sittten juoksutekniikat ja peruskunto on niin heikko että jo puolen kilsan lenkki tekee tiukkaa. Eli ohjatuilla tunneilla on kuitenkin tarjolla apua tekniikoiden kanssa ja motivointia tehdä ohjelmaa vielä pikkuisen lisää kun ittekseen tehdessä jo lopettaisi sarjan. --- Tietysti jokainen on edelleen yksilö ja pitää eri asioista, mut musta on lähinnä hauska miettiä miten itse vielä vuosi sitten katsoin noita "jumppia" ja miten nopeasti kovalla asenteella tehdyllä treenillä on saanut tuloksia.
Nyt on itselläni takana kuutisen viikkoa tiukempaa ruokavaliota sekä lisääntynyttä liikuntaa. Paino on pudonnut nelisen kiloa ja vanhemmat farkut alkavat taas sopia. Nyt tilanne on 82.4 kg/179 cm. Tavoite on ensi kesäksi päästä lähelle 70 kiloa, koska ennen 40 ikävuotta eek: !) olisi kiva juosta maraton alle neljän tunnin, vaikka mitään lahjoja kyseistä lajia kohtaan ei olekaan. Ajattelin niin, että kun pääsen alle 80 kilon, alkaisin treenata enenevässä määrin myös kuntosalilla, jotta yläkroppakin saisi osansa. Juoksukunto on sinänsä hyvässä nousussa, tosin päivien välillä on suurta vaihtelua. Juoksen tällä hetkellä keskimäärin neljä kertaa viikossa 7-10 km lenkkejä. Ja maratonin olen juossut kolme kertaa, aina noin 4.30 on mennyt. Ehdotuksia otetaan vastaan projektin edistämiseksi!
Pitempiä lenkkejä! Peruslenkin pituudeksi se 10km ja sitten kerran viikossa viikossa tai kahdessa 15-20km lenkki. Ja meinaatko treenata pelkkää yläkroppaa kuntosalilla? Vai tarkoititko vaan että se ei tällä hetkellä saa mitään treeniä... Ihmettelen mikseivät porukat oikeasti tee mitään jalkatreeniä salilla, on oikeasti niin paljon mukavampaa juosta kun lihakset ovat kunnossa. Myös lonkan alueen lihakset ovat tärkeitä juoksussa, jos ne ovat liian heikot niin helposti juoksee väärässä asennossa ja voi tulla kaikenlaisia vammoja. Mulla ainakin pari kertaa viikossa on ollut hyvä treenimäärä salilla, olen tosin käynyt molemmilla kerroilla sitten kaikki lihakset läpi enkä ole harrastanut mitään jakoja ylä- ja alavartalon välillä. Milloin sen maratonin meinaat juosta? Talvella ei ehkä kannata liikaa juosta, jos mahdollista niin kannattaa pelata jotain pallopelejä ja harrastaa kaikkea muutakin liikuntaa. Sillä tavalla saanee peruskunnon kohdilleen niin että keväällä voi alkaa sitten juoksemaan enemmän. Niin, millainen se sun tiukka ruokavalio on? Et kai mitään salaatinlehtiä pelkästään syö? Kun urheilee niin kannattaa syödä riittävästi, ja varsinkin heti treenin jälkeen se on kaikkein hyödyllisintä että palautuminen alkaa välittömästi. Löytyykö ruokavaliosta tarpeeksi proteiinia jne? Ei myöskään kannata mitään todella tiukkaa ruokavaliota pitää jossa on paljon kiellettyjä herkkuja, ainakaan jos on niin heikkoluonteinen ihminen että voisi joskus vaikka retkahtaa Yksi hyvä taktiikka on pitää kerran viikossa tai parissa sellainen päivä jolloin saa syödä mitä vaan. Se päivä ei loppupeleissä vaikuta painoon kuitenkaan ollenkaan, tuntuisi vaan kiihdyttävän aineenvaihduntaa ja estämään säästöliekille menemistä.
Paskat! Liikunta syö enegiaa, mutta esim. yhden "kahviviinerin" energian korvaamiseski pitää todellakin juosta(!) yli 30 min - onko siis järkeä syödä sitä wiineriä jos on paino-ongelmia... Minulla 5/2006 paino oli n. 110 kg (pituus on 196 cm) ja 5/2007 painoa oli 157 kg (siis +45kg/12kk !!!). Nyt 8/2007 paino on n. 142 kg (eilen mitattu työterveysasemamme samalla "puntarilla", se tekee -15kg/2,5kk). Ja vitut mitään urheilua painonpudotukseen minulla, lääkitys vain vaihdettiin puntarin ja ennen kaikkea minun pyynnöstä uudesta "ihmelääke" Lyricasta takaisin wanhaan opioidipohjaiseen Tramaliin nyt kesäkuussa 2007 (Lyrica on siis mm. perifeeriseen neuropaattiseen kipuun tarkoitettua eikä mitään "kullisalvaa"). Saatanallinen ruokahalu oli tosiaankin Lyrican seurausta - meni esim. kokonainen 1 kg:n paketti kalapuikkoja tillimajoneesin kera n. klo 21 normaalin päivällisen lisäksi. Tuollainen painovaihteku tekee tietty terveydelle gutaa... Katu-uskottavuus muuten kärsi vielä vuonna 2003, silloin olin viimeksi "neuvolakunnossa" eli <100kg.
Pitkä lenkki on tulossa ohjelmaan kunhan vain saisi aikaiseksi... Kovasti on korkea kynnys lähteä hitaalle ja miellyttävälle pitkälle lenkille, vaikka nautinto ja hyöty olisi näistä suurin. Mutta toki näin on tehtävä. Maratonin juoksen todennäköisesti Forssassa ensi kesänä ja mahdollisesti uudelleen HCM:n. Kuntosaliharjoittelussa on täysi noviisi, joten mielelläni noudatan ohjettasi koko kropan treenistä. Ruokavalioni on juuri nyt terveellinen ja hiilaripitoinen (samalla paljon kuitua) juoksutreenin takia. Proteiinin määrää voisi lisätä hieman, jos lähden salille useammin. Minulla on juuri nyt päätarkoituksena pudottaa painoa ja myöhemmin syksyllä keskittyä vielä enemmän harjoitteluun. Eli nyt siis lisää pitkää lenkkiä ja kuntosalitreeniä! :king:
En lue topikkia läpi, kerron vain ohimennen oman keinoni, jolla laihdutus onnistuu "muuttamatta elintapoja". Menetelmäni avulla olen laihtunut 200 grammaa per vuorokausi. Tahti, jonka itselleni asetin. En liiku lainkaan, mitä nyt fillaroin kauppaan ja takaisin kerran viikossa. Sängyssä vietän 23½ tuntia vuorokaudesta, tuijotan monitoria istuen 15 tuntia ja loput tunnit vetelen hirsiä maaten. Syön mitä huvittaa. Siispä laihdutusmenetelmäni on: Ennen ruokailun aloittamista punnitaan ruho (oma) vaa'alla. Mikäli paino ei ole pudonnut alemmaksi kuin viime ruokailukertaa edeltäneessä punnituksessa, ei ole lupa syödä yhtään mitään. Odotetaan niin monta tuntia...vuorokautta, että paino ON laskenut alle viime punnituksen lukeman, sitten SAA SYÖDÄ IHAN MITÄ HUVITTAA. Huonon vaakani resoluutio on 200 grammaa, siksipä vuorokautinen painonlasku olkoon 200 grammaa toistaiseksi. Kun ensimmäiset 30 läskikiloa on ruhostani hävitetty viiden kuukauden aikana, pitää ostaa tarkempi vaaka, jotta pystyy 50 gramman tarkkuudella laihdutusaskelmia ottamaan. Ruipelosarjaan kuihduttuani 200 gramman laihdutusportaat ovat liian suuria. Pitää myöhemmin vaihtaa 150 ja 100 ja 50 gramman vuorokautisiin laihdutusportaisiin. Lopulta parin vuoden kuurin jälkeen ei tarvitse enää laihtua enempää, riittää, että saavutettu paino pidetään vakiona. Syön yhden kerran vuorokaudessa. Annoskoko saa täten olla mukava ja reilu. Ei mikään himokuntoilijan "puolikas kurkkuviipale" 24 kertaa vuorokaudessa, sellainen nynnymäinen aromaterapia eli sapuskan pelkkä haistelu ei sovi minulle, on saatava purtavaa ja paljon. Leukalihakset verillä pitää sinun ateriasi nauttiman, sanoo jo raamihattukin. Pitää myös murista äänekkäästi pureskelun yhteydessä. Jos söisin pieniä annoksia, tulisi ruumiita ja lasinsirpaleita. Hermoja riipivää olisi puoli mansikkaa kerralla vain syödä. Syömisessä pitää olla paljon työtä, paljon pureskeltavaa, ja lopuksi pitää tuntea mahassa ähky olo. Minulta uupuu janon ja nälän ja "riittävän" syömisen tunteet, niitä viestittävä elin/rauhanen lienee kuolla kupsahtanut. En siis omin voimin kykene painoani hallitsemaan, vaaka tarvitaan kertomaan koska saan tehdä ja mitä saan tehdä. 24...48 tunnin ateriaväli sopii minulle. Kuten sopii kertomani "vaaka antaa syöntiluvan"-metodikin. Kokeilin aluksi 500 kilokalorin päivittäisdieettiä, mutta en jaksa käyttää 10 tuntia vuorokaudesta kaloreiden laskemiseen ja joka jyvän punnitsemiseen. Kyllästyin välttömästi moiseen hukkatyöhön. 5 sekuntia aikaa vievä punnitus riittää, itsensä punnitseminen, ja syötäköön sen jälkeen ihan mitä ikinä huvittaa. Vaikka kilon voipaketteja jos siltä tuntuu. Esim. kun söin muutama päivä siten 250 gramman karkkipussin JA lisäksi normaalin päiväruokamääräni, seuraavana päivänä paino ei laskenutkaan 200 grammaa, siispä pidin paastopäivän, ja seuraavana päivänä vaaka taas antoi luvan syödä. Voin siis syödä vaikka 50 kiloa karkkia päivässä jos niin haluan, sitten pitää vain olla syömättä x kuukautta, kunnes ollaan laihduttu ruokailuluvan edellyttämään painoon. Koska on mukava syödä kerran päivässä edes jotain, opin täten, että saan syödä päivässä JOKO sen karkkipussin, TAI vakiosapuskan, mutta en molempia samana päivänä. Kaikkea jännää uutta se vaaka opettaakin. Nykyään vedän päivittäisellä ateriallani naamariin jotain tällaista: 1 tomaatti, 10 cm pätkä kurkkua. Pastaa tai riisiä niin monta grammaa kuin on kehossa painoa kiloina, esim. 100-kiloisena vedin 100 grammaa. Öljyä ja margariinia muutama gramma. Riisipäivänä uunitetaan 6 kananugettia (niitä on rasiassa 10 kpl mutta kun rasiat pakastaa, voi valita syötävän nugettimäärän itse). Pastapäivänä syön enintään 3 kpl Lidlin juustotäytteistä "lihapullaa", itse pakastettuina nekin odottavat kohtaloaan. BTW: Ennen muinoin niitä kului 2 pakettia päivässä eli 20 palleroa, joka johti ripulikuumetautiin, josta parannuttuani "heräsin" eli tiedostin syöneeni liian suuria päivittäisiä ruokamääriä (ne 40 kertynyttä läskikiloa varmaan viisaalle kertoisivat saman huomion, mutta minulta puuttuu päästä aivot kokoaan ja tyystin, selkäytimellä elelen), siispä aloitin nykyisen "laihtuvan elämäntapani". En ollut aiemmin huomannut ylisyömistä. Luulin, että on normaalia syödä 4-henkisen perheen annokset kerralla naamariin. Kaupan paketeista luettuna se "tarkoitettu neljälle hengelle" tuntui juuri sopivalta kerta-annoskoolta minulle. "Leipäpäivänä" kuluu pasta/riisipäivän asemasta: 1 LUOMUkananmuna (en voi sietää kalan hajuisia paskahalpamunia) ja 2-3 palaa leipää, halkaistuna siis 4-6 viipaletta, jonne väliin se yhdeltä puoleltaan paistettu mulkku piilotetaan, kajannepippurilla höystettynä. Juustoa 3 viipaletta. Tomaatti+kurkku-osasto on jokapäiväinen, eli ne viipaloidaan leipien väliin leipäpäivänä. Ultraturbo-juhlapäivänä syötäköön 1 kpl kalliita pakastettuja paneroituja seitifileitä, ennen vedin niitä 2 kpl päivässä, mutta nykyään on totuttava yhteen. Perunamuusin kera. Paprikaa, kiinankaalia sun muuta lisukettakin vaihtelevasti kokeilen, mutta tomaatti ja kurkku ovat perusjalka, johon nojaan. Maistuvat hyvältä vaihteeksi, kun on 20 vuotta karkilla elänyt. Ja lopuksi vielä oma perversioni: SIPULI. Kyllä nyt joka päivä sentään pari sipulia täytyy syödä, tai yksi jättisipuli. Viipaloin sipulit (niistä tulee renkaita) ja annan niille hieman mikrouunia, jotta pahin kirpeys tasoittuisi, mutta rouskuvan rapeana tykkään niitä mussuttaa ihan transsin vallassa. Hieman pitää itkeä syödessäkin, ja haukkoa henkeä, niin vaikutus elimistöön on positiivinen. Tukkoisen nenäni sipuli pitää avoimena, eli on helpompi hengittää sipulin syönnin jälkeen. Pehmoiseksi paistettunakin joskus sipulit syön, mutta terveysvakutuksia ei silloin taida olla. Leivän väliin tällainen "sipulipihvi" sopii. Ei siis lihaa vaan pelkkä paistettu viipale sipulia, joka on kuin pihvin oloinen otus.
Olipas se hyvin dvbgeemäinen tapa pysyä sutjakkana, mutta eria että kunnossa. Sanoman ydin kai on se kuitenkin, että kuluta saman verran kuin syöt. Ja laihduttamisessa tietysti se, että kulutat enemmän kuin syöt.
DVB-G on taas kyllä asian ytimessä. Tolla tavalla jos söisi niin olisi koko ajan varmaan kohtalaisen paska olo. Kyllä mun ainakin pitää syödä 2-3 tunnin että pysyy virkeenä ja jaksaa sitten vielä liikkuakin. Ja DVB-G:n pitää koko ajan vielä punnita itseään. Ei sitten varmaan viitti edes vettä juoda ollenkaan, saa meinaan syödä seuraavan aterian nopeammin kun antaa itsensä kuivua :thumbsup:
Mahtaako kellään olla käytössä Omron BF 500 laitetta, tämä on laihduttajalle/kuntoilijalle varmasti huomattavasti parempi väline kuin esim. pelkkä puntari ja painoindeksi? http://www.medishop.fi/product_details.php?p=43
Ei ole minulla, eikä tule, minkäänlaisia epäluotettavia leluja enää. Kyrpiinnyin halpavaakaani. Viimeistään silloin kun kävin vessassa ja paino mukamas NOUSI 200 tai 400 grammaa, en muista. Vaikka oletin keventäneeni itseäni vessassa 200 tai 400 gramman verran. Helvetin paskavaaka, loppui luotto siihen tyystin ja kokonaan ja kertalaakista. Pariston vaihtokaan ei auttanut, uudella paristolla tuo vessakäynnin painonkasvu tapahtui. Vanhalla paristolla vaaka puhui täyttä hebreaa. Annoin romulle kenkää. 600 euroa maksaa tarkkuus-henkilövaaka. Liian kallis. Siispä rakennan itselleni NOLLALLA EUROLLA UltraSuper-Tarkkuus-Punnitsimen™: Karrikoituna ilmaisten rakenne on: keskeltä laakeroitu puuparru katosta roikkumaan. Toiseen päähän parrua roikkumaan naru, josta minä roikun, leikin siis Tarzania joka päivä. Krokotiileja asuu täällä mittajohtojen päissä. Viidakko on pääkopan sisällä, kun päätä heiluttaa, kopassa suhisee. Jane on silikonia. Simpanssit ovat jossain piilossa, niitä vilahtaa ohimennen peileissä. Minun lisäkseni muutamia keveitä punnuksia täällä päässä parrua roikuskelkoon. Toiseen päähän parrua roikkumaan naru, johon sidotaan massiivisia punnuksia, vaikkapa hiekkasäkkejä, pari tonnia hiekkaa nurkissa lojuu säkeissä, niitä voi lainata vaakavekottimeen. Aluksi kalibroin laitteen vatupassiin, eli hiekkaa+metallia asetellaan roikkumaan punnuspäähän sama massa kuin minun puolellani parrua (kun roikun narussa). Laite eli parru on tällöin vaakasuorassa, ei puolla kumpaankaan suuntaan. Ei ole väliä paljonko minä eli punnukset absoluuttisesti painavat, suhteellisesti ottaen parrun molemmat puolet ovat tarkasti tasapainossa. Eli jos juon yhden tipan vettä (3 x 3 x 3 mm = 27 milligrammaa eli 0,027 grammaa), vaaka kallistuu minun puolelleni. Ainoastaan laakeroinnin liukkaus tai narun taipuisuus parrun reunan ylitse voi haitata tarkkuutta. Seuraavalla punnituksella "huomenna" siirrän 100,00 gramman punnuksen punnuspuolelta omalle puolelleni. Jos parru asettuu vaakasuoraan, olen laihtunut 200,00 grammaa. Jos minä nousen ilmaan, olen laihtunut enemmän kuin 200,00 grammaa. Kummassakin tapauksessa "saan luvan syödä", eli laihtuminen on ollut 200 grammaa tai enemmän. Seuravalla kerralla "ylihuomenna" palautan 100,00 g punnuksen punnuspuolelle, otan sieltä 200,00 g punnuksen omalle puolelleni. Jos parru on vaaterissa, olen laihtunut 400,00 grammaa verrattuna kalibrointipäivään. Homma jatkuu seuraavina päivinä samalla kaavalla, siirtelemällä edestakaisin muutamia punnuksia, joiden massat ovat binäärisiä (100, 200, 400, 800, 1600 g jne.). Esim. noiden lueteltujen 5 punnuksen avulla saan mitattua 200,00 gramman tarkkuudella kaikki askelmat nollasta grammasta (kalibrointipäivä) 6200,00 gramman laihtumiseen saakka, noin kuukauden sessio. Kerran kuussa voisi systeemin kalibroida uudelleen, jottei tarvita isompia punnuksia kuin 1600 grammaa. Olisi tyhmää siirrellä 32 kilon punnuksia edestakaisin. Voin käyttää kaupan hedelmävaakaa "punnuksieni" luomiseen; hiekkaa limupulloihin ja korkki kiinni, ettei pullon kosteusbalanssi muutu. Eikä se tarkkuus ole niin millin päälle, koska siirtelen samoja punnuksia vaakahäkkyrässäni edestakaisin, se tasoittaa virheitä. On ihan sama jos vuorokaudessa ilmenee vaikkapa 2% virhe 400 gramman punnuksessa (8 gramman virhe, synnyttää 16 gramman tulkintavirheen). Punnukset seilaavat edestakaisin vaakalaitteessani ja keskimääräinen virhe pienenee erilaisten virheiden kumotessa tosiaan, eikä muutaman gramman virhe ole oleellinen. Paska vakiovaakani valehtelee varmaan kilon tai kaksi, mitään luotettavuutta en sille romulle anna. Siihen verrattuna tee-itse-punnituslaitteen "16 gramman tarkkuus" tms. on superhyvä vaihtoehto. Itse tehdyn punnitsimen tarkkuus hakkaa myös 600 euron ammattimittarin tarkkuuden. 6000 eurolla saisi todella tarkan laitteen, mutta miksi vaivautua kun ilmaiseksikin voi rakentaa riittävän tarkan laitteen. 50 gramman tarkkuushan oli se alkuperäinen tarkkuus, jota tarvitsen tulevaisuudessa, kun täytyy pienentää vuorokautista laihtumista. Kaverin ruutivaakaa käyttäen voin luoda vaikkapa 0,05 gramman punnuksia, eli saan vuorokautisen laihtumisen askellettua 0,1 gramman tarkkuudella, ja tuo lukema on noin 5% tarkkuudella totta, eli vuorokautinen laihdutus olisi alueella 0,095 ... 0,105 grammaa. Aivastaminenkin laihduttaa enemmän, joten noin suureen tarkkuuteen ei ole käytännön tarvetta. On laihduttava vuorokaudessa enemmän, muuten menee miljoona vuotta karistaa läskit. Mitään periaatteellista rajaa laitteen tarkkuudelle ei ole olemassa, aina voidaan saattaa mitkä tahansa kaksi esinettä tasapainoon keskenään, ja sen jälkeen havaita, onko toinen objekteista laihtunut tai lihonut esim. 0,000001 grammaa. Tai 20 kiloa. Kaikki riippuu punnuksista ja niiden tarkkuudesta.