Goldfinger Eipä jaksanut se "paras" Bond enää vuosien jälkeen sykähdyttää. Poikkeuksellisen hyvä päärikollinen tätä elokuvaa kannattelee, muuten tämä on sitä kankeaa perusbondeilua, ei tosin aivan heikoimmasta päästä. 2½/5 You Only Live Twice Sitten mentiin vieläkin syvemmillä vesillä. Pitää ihan ihmetellä kuinka vaisuksi ja tympääntyneen oloiseksi Connery tässä roolissaan heittäytyy. Tarina puolestaan on oikeastaan jo campia, mutta huonoa sellaista kun se ei huvita. Onhan tässä sentään Nancy Sinatran upea tunnusbiisi. 2/5 Tomorrow Never Dies Eipä sillä tietenkään että tuo edellinen kaikkein huonoin Bond-leffa olisi, sillä tässä on ainakin yksi joka sen pystyy vielä alittamaan. Brosnanin ensimmäinen Bond-leffa on muistikuvien perusteella varsin pätevä tapaus, mutta tämä toinen, nyt ensimmäistä kertaa näkemäni, on kaikkea muuta. Todella rasittava on elokuvan pääpahis, toiminta on todella kökköä ja juoni ikävän tympeä. Ihan teki mieli kesken jättää. 1½/5 Les Invasions barbares (Barbaarien invaasio) Kovin lämminhenkinen draama kuolevasta miehestä ja hänen ympärilleen kokoontuvasta ystäväporukasta. Jos olisi nähnyt elokuvan esiosan, Amerikan imperiumin rappion, tämä olisi varmastikin suuremman tunnelatauksen pystynyt välittämään. 3½/5 A Nightmare on Elm Street Toisaalta ihan mukava katsoa tällaisia lapsuudesta tai nuoruudesta tuttuja elokuvia, mutta samalla ikävä todeta kuinka heikkoja ne onnistuvatkin olemaan. Kyllähän tässä kaikki kauhuleffojen kliseet käydään läpi, mutta aidosti karmivaksi tätä ei voi enää sanoa. Itselleni toimisi selvästi paremmin ilman elokuvan humoristista puolta. 2/5 Vozvrashcheniye (Isän paluu) Venäläistä draamaa on tullut vähemmän katsottua, joten ihan mielenkiintoinen tapaus oli tämä katsoa. Varsinaisesti tämä ei muun Euroopan tyylistä poikkea eikä sillä niin väliä olekaan, sillä elokuva on varsin laadukas. Vakavamielinen ja synkkäkin tarina toimii hyvin ja herättää monenlaisia ajatuksia. Kuvaukselle pitää antaa pisteet, onnistuneen lohduttomalta näyttää ankea saari jonne päähenkilöt ajautuvat. Näyttelijöistä pitää erityismaininta antaa pikkuveljeä näyttelevälle Ivan Dobronravoville. 4/5 Breakfast at Tiffany's Taas näkemättömiä klassikoita. Kyllähän tästä aika nopeasti sen hienon tunnelman aistii ja näkee minkä aikakauden ja kenen ohjaama leffa on kyseessä. Se on kuitenkin sanottava että parempiakin elokuvia on Blake Edwards ohjannut, sillä tämä ei erityisemmin missään vaiheessa temmannut mukaansa, enkä pitänyt erityisen hauskana tai edes romanttisena. Audrey Hepburn oli upea. 3/5 Solyaris Kovin unenomainen elokuva, jonka seuraamista kieltämättä hieman häiritsi tuon uusintaversion näkeminen aiemmin. Kaikkinensa Solaris on mallikasta työtä näyttelijöiden ja ohjauksen osalta. Tämä on 2001:n tapaan hieman samanlainen tapaus, ettei tässä vuosien kuluminen juurikaan näy (jos ei nyt hieman raihnaista tukikohtaa oteta huomioon) ja muutenkin tätä on varsin helppo on verrata tuohon jenkkiaikalaiseensa. Kuitenkaan vastaavaa vaikutusta tämä ei onnistunut tekemään, sillä ainakin näin ensimmäisellä kerralla turhankin viipyilevänä ja paikoin laahaavana tämän koin. Katson Soderberghin uusintaversiota mieluummin. 3½/5 Bound Niin ehtaa ja tyylikästä trilleriä ettei mitään rajaa. Wachowskien pienet näppärät ohjaukselliset kikkailut toimivat hienosti tarinaa tukien eivätkä jää häiritsemään irrallisina kuten yleensä vastaavat tekevät. Ylipäänsä on näinä päivinä hienoa katsoa pienimuotoista rikostrilleriä, jossa nykymallin mukainen katsojan kusetus yllätystwisteillä on jätetty väliin. 5/5 Shallow Grave Hienosti on Shallow Gravekin selvinnyt vuosista. Kyllähän tästä kaikki Danny Boylen tutut tavaramerkit löytyvät (siitä jumputtavasta tanssimusiikista ja nopeista leikkauksista taisi vasta tuoreimmassa Sunshinessa päästä eroon), mutta tietynlainen tuoreus ja tietysti erinomainen tarina tästä tekevät miehen parhaan elokuvan. 4½/5 Avanti! Niin paljon on Billy Wilder loistavia elokuvia ja ennen kaikkea komedioita ohjannut, että väkisinkin hieman laimea maku jää Avantista. Alku on lupaava ja Jack Lemmon yhtä erinomainen kuin aina ennenkin, mutta muutaman irtonaurun ja perusmukavan tarinan lisäksi mitään sen suurempaa ei tällä kertaa ollut tarjolla kuin liikaa pituutta. Sitä paitsi, Juliet Mills ei ole lihavaa nähnytkään. 3/5 Yin shi nan nu (Syö juo mies nainen) Ilahduttavan hyvä ja sydämellinen aasialeffa Ang Leeltä. Kerrassaan erinomaiset ruoanlaittokohtaukset täydentävät ja paikkaavat muuten varsin tavanomaista rakkauselämädraamaa antaen samalla elokuvalle omaleimaisuutta. Mikähän lie on ravintolakeittiön taika, mutta myös tähän on saatu erinomainen kamera-ajo kyseisessä paikassa. Sihung Lung on kertakaikkisen loistava hieman surumielisenä perheenisänä. 4/5
Hannibal Rising (nuori hannibaali tms..) Odotin huonoa leffaa mutta tämä oli kyllä surkein ja huonoin elokuva mitä olen tänä vuonna katsonut.. jopa huonompi kuin Lady in water joka oli ihan hirveä... ihmissyöjänatseja... jep jep 0,5/5 28 weeks later Tästäkään en odottanut mitään mutta yllätti positiivisesti. Oli ainakin yhtähyvä kuin ensimmäinen. Hienoa kuvaa ja verta ja sairasta meininkiä. Älyä ei ollu kyllä menossa mukana mutta eipä tarvitsekkaan tämmöisessä. Helikopteri kohtaus piti katsoa 2 kertaa ja nauraa kippurassa. 3,5/5 Children of men Oli ihan mukava.. Loppuakohti alkoi vain kyllästyttää. Tässä sekä edellisessä mukava Brittilisä.. ei aina USA. 3,5/5 Die Hard 4 Ihan kiva ok action.. Die Hardia tässä ei kyllä ollut kuin nimi. Brucen toinen uusi leffa 16 Blocks olisi voinut vaikka ennemmin olla Die Hard 4. Lopussa mopo suihkarikohtauksessa lähti viimestään käsistä.. Luulin että katson jotain Bay:n leffaa... ei näin. Mut kerta viihteenä ihan ok. 3-/5 Prestige Ei ollu mun leffa. Alku ihan jees ja taas loppuakohti mentii mettään ja loppu oli surkeampi ku glottiksen rahatilanne. Tunnelma toimi joskus, joskus ei. Vähänkuin mun kikkeli. 2,5/5 number 23 Tämä oli taas aivan surkea leffa. Ainut hyvä oli että ärsyttävä jim naamanvääntäjä sai näyttetyä että osaa olla edes 10 minuttia joskus väänjtämättä ärsyttävää naamaansa. 1,5/5 Zodiac Tämä onkin sitten paras näistä viimeeksi katsotuista elokuvista. Oli oikeastaan parempi kuin odotin. Hyvä fiilis ja tunnelma ja pienen googletuksen ja nettiselaamisen jälkeen aika hyvin kai piti asiat paikkaansa. Onneksi ei ollut perus Fincher tyylinen kamara/kuva kikkailu mukana, se ei tähän olisi sopinut. 4+/5 Disturbia Taka-ikkuna siirrettynä 2000 luvulle ja teinien näytteleminä. Ei näin. Mutta tyttö oli nätti. Panisin (jos seisoisi). Ei kai tästä muuta voi sanoa. 2/5
TWIN PEAKS FIRE WALK WITH ME (David Lynch, 1992) Näin tämän aikoinaan televisiosta 90-luvulla. Paljon en leffasta muistanut mutta kyllähän minä siitä silloin pidin siinä missä itse tv-sarjastakin. Nyt sitten koin tämän DVD:ltä ihan laajakuvana. Lynch on tapansa mukaan syytänyt mukaan suuren määrän outouksia joiden tarpeellisuus elokuvalle on kyseenalaista. Esim. agentti Cooperin sekoilu valvontakameran kanssa tuntuu erittäin turhalta. Elokuva ei lopulta kerro paljoa sellaista mitä tv-sarja ei olisi jo tuonut esille. Näyttelijävaihdos Donnan roolin kohdalla häiritsee pahasti integroitumista tv-sarjaan. Hyvääkin löytyy roppakaupalla. Sheryl Lee näyttelee piinattua Lauraa erinomaisesti. Inho/pelko isä Lelandia kohtaan on suorastaan karmaisevaa katsottavaa. Tv-sarjaa vaivannut saippuaoopperamaisuus on tipotiessään. Musiikkipuoli toimii kiitos Badalamentin ja Lynchin ohjaus on hyvää kuten aina. Elokuva sai minut harmittelemaan ettei tv-sarjoja kuvattu aikanaan 16:9-kuvasuhteella. Twin Peaksin laajat maisemat eivät tahdo mahtua 4:3-ruutuun. 4- / 5 P.S. Kansitaide (pohjoismainen DVD-julkaisu) on ala-arvoista.
Nyt on kyllä useampi vuosi aikaa sekä sarjan että elokuvan katsomisesta, mutta eikös tuo liittynyt oleellisesti Spoiler Mustaan kiltaan ja aikavääristymiin?
FLYBOYS (2006) ** / ***** Toivomisen varaa jäi mm. roolisuorituksissa sekä odotin tältä lefalta hieman enemmän. Jäi käteen halpa maku, vaikka leffaa ei halvalla tehtykään..
Grave of the Fireflies ***** Paras sotaelokuva. Paras piirretty. Yksi parhaista elokuvista mitä on koskaan tehty. Kaunis ja koskettava tarina, minkä lopun tunnelatus kyykyttää henkisesti raavaimmankin miehen. Jollei tämän elokuvan hahmot ja tarina kosketa millään tasolla, niin sinulta puuttuu silloin jotain erittäin tärkeätä.
Spider (2002) - Paljon kehuja saanut Cronenbergin ohjaustyö, josta itse en valitettavasti paljoa irti saanut, kunnes vasta elokuvan loppumetreillä. Elokuva oli synkkä, hiljainen ja hidastempoinen, ja olisi vaatinut hieman enemmän mietittävää. Toimivuus iski, kuten sanoin, elokuvan loppumetreillä. Kuitenkin Ralph Fiennesin loistavaa näyttelijäntyötä seuraa mielellään. 3/5 A History of Violence (2005) - Cronenbergin ohjaus ja Mortensenin näyttelijäntaidot yhdistettynä loistavaan käsikirjoitukseen on yhtäkuin über loistava elokuva! Tämä Cronenbergin taidonnäyte iski kuin nyrkki silmään, kuvaus oli hienoa, tunnelma kaunista ja vähäiset toimintakohtaukset aivan mahtavia! Tätä kaipasinkin jo edellisen Cronenbergin jälkeen. 5/5 Over the Hedge (2006) - Ei kovin kummoinenkaan animaatio Dreamworksilta. Muutamia loistavia hetkiä löytyy, mutta kokonaisuus jää väljäksi. Ääninäyttelijöille, kuten Bruce Willisille ja Steve Carellille, olisi löytynyt parempiakin eläinhahmoja, jotka olisivat sopineet paljon paremmin. Nyt eläinhahmot äänineen olivat tylsiä, jotka toistuvilla vitseillä turhaan koittivat hauskuuttaa. 2/5 Sleepless in Seattle (1993) - Tom Hanksin ja Meg Ryanin tähdittämä keskivertoa reilusti parempi romattinen draamakomedia. Näitä vanhempia kyseisen genren elokuvia katselee mielellään, ainoa uudempi samantasoinen taitaa olla Love Actually, joka nyt muutenkin on mahtava elokuva. Hyväntuulinen, tunteikas ja piristävä kokemus. 4/5
TMNT 2007 Vuoden mielenkiintoisimpiin lukeutuva cgi-taiteilu tuli katsastettua viime yönä. Leffa tarjoaa mielettömän määrän silmäkarkkia ja vauhdikasta musiikkia, mutta itse juoni ei oikein iskenyt. Muutamia loistavia kohtauksia kuten mm. Raphael/Leo "kattotaistelu", mutta kokonaisuus ei oikein sytyttänyt. Soundtrack on osuva ja ääninäyttelyt Splinteriä lukuunottamatta hyvällä tasolla. Elokuva: **½/***** Kiekko teknisesti: *****/***** (R1)
Mystic river / Menneisyyden ote Täysin kehujensa ja ylistyksensä arvoinen. Voi helposti sanoa, että Clint Itäpuu teki parhaan ohjaustyönsä toistaiseksi tässä elokuvassa. Hahmojen kehittyminen, kerronta ja juoni soljuvat eteenpäin kuin joki konsanaan. Elokuva pitää otteessaan, eikä missään vaiheessa päästä irti. Kaksi peukkua pystyyn tälle!
The Adventures of Baron Munchausen (1988) -Terry Gilliamin mestariteos ,heti alusta asti kaappautuu mukaan sadun tarinaan. omasta mielestä ehkäpä Gilliamin paras 4,5/5
Isle of Dead Teeman Boris Karloff -filmatisointeja, eli vanhaa kauhuelokuvaa. Sodan aikana armeijaa vaivaa rutto. Väsynyt kenraali ja nuori juippi pyörähtävät pienelle saarelle ajan kuluksi. Sitten on vainoharhaa ja eristyneisyyttä. Katselin leffan sivusilmällä, kun se ei syvemmin. Se ei kumminkaan ole elokuvan, vaan katsojan vika. Leffa oli kaikin puolin hyvä, mutta ajoitus oli väärä alkaa sitä kiireessä katsomaan. Io non ho paura Minä en pelkää on Teemalta tulleen italialaisen leffan kotimainen nimi. Kertoo lapsuuden vaihtumisesta aikuisuuteen - sanoi tyttöystävä. Itse en elokuvasta hirveästi irti saanut, turhan hidas ja naivi omaan makuun. Komeita maisemia ja tyylikästä 60-luvun kuvastoa silti. Leffassa nuori poika löytää maakuopan, jossa on toinen nuori poika.
Lentäjä Martin Scorsese tekee hyvää työtä, niin myös näyttelijäkaarti. Aihe on mielenkiintoinen, mutta elokuvaa vaivaa välillä pitäveteisyys. Myös pituutta on ehkä hieman liikaa. 4/5
71 FRAGMENTE EINER CHRONOLOGIE DES ZUFALLS (Michael Haneke, 1994) Tässäpä näppärä palapeli elokuvaksi! Sinällään merkityksettömät lyhyet kohtaukset kumuloituvat koherentiksi kokonaisuudeksi miellyttävällä tavalla. Haneken tavaramerkki, realismi, on voimallisesti läsnä ja elämän murheet jakautuvat uskottavasti monen kulkijan harteille. Funny Games on vielä näkemättä ja tämä on ainakin toistaiseksi suosikkini Haneke-boksissa. 4- / 5
Pedon merkki Huonoin pitkään aikaan näkemäni suomalainen elokuva. Itse aiheesta olisi voinut saada ihan hyvänkin elokuvan, mutta toteutus Pedon merkissä on säälittävää luokkaa. Näyttelijätyö on huonoa, vaikka Vesa-Matti Loiri tekeekin vähän paremman suorituksen kuin muut. Kaiken lisäksi vielä tylsä ja pitkäveteinen. 1/5
Five Deadly Venoms (1978) Tämä klassikkostatuksen omaava kungfu kulttiteos on ollut jo pitkään aukko yleissivistyksessä, nyt tuli vihdoin katsottua ja täytyy todeta että petyin. Ei Five Deadly Venoms todellakaan huono ollut, mutta Cheh Chang on tehnyt uransa aikana parempiakin tekeleitä. Mitään kunnon potkupätkää ei kannata odottaa, vaikka lopussa potkitaankin ihan kiitettävästi. Juonellisesti tämä sen sijaan oli sieltä paremmasta päästä, kuin monet kung fut. Plussana vielä muutama dialogin pätkä, joita Wu-tang on sämplännyt debyyttialbumilleen. :king: :king: :king: The Prowler (1981) Hieman vähemmälle huomiolle jäänyt Slasher 80-luvulta. Erikoistehosteista vastaa kukas muukaan kun Tom Savini. Tätä voisi verrata kenties Maniaciin, Friday, tai Halloween leffoihin. Prowler ei kuitenkaan yllä aivan edellä mainittujen tasolle. Jäin kaipaamaan tehokkaampaa verenvuodatusta. Yksittäiset kohtaukset toimivat jotenkin, mutta muuten leffa junnaa paikoillaan, eikä onnistu antamaan kunnon kauhuviboja Splatterin tai Jännityksen saralla. Tom Savini hoitaa silti hommansa rutiinilla. :king: :king: Walk the Line (2005) Samaa tasoa Rayn kanssa eli varsin toimiva biography legendaarisesta muusikosta. Yli kaksituntinen elämänkerta eteni kuin pikajuna. Varsin kiinnostavasta muusikosta oli saatu aikaan lähes yhtä kiinnostava elokuva. Miinuksena kuitenkin Genrelle tyypilliset piirteet, jostain syystä tähtien päihdeongelmiin keskitytään aina eniten leffasta riippumatta. Välillä tuntui, että tämä tarina on jo nähty, mutta tyyli ja henkilöt ovat vaihdettu. Joka tapauksessa erittäin toimiva pätkä, kuten edellä mainitsin. :king: :king: :king: :king: Pan's Labyrinth (2006) Tätä on kehuttu maasta taivaisiin, joten oli pakko katsastaa onko leffa todellakin maineensa arvoinen. Mielestäni ei. Voi olla, että tämäkin toimisi paremmin valkokankaalta kuin 26" tv:stä. Jäin silti kaipaamaan enemmän fantasiajaksoja, jotka olivat leffan parasta antia. Pari varsin kekseliästä mörköä ei onnistunut täysin kannattelemaan tätä elokuvaa. Pääosan lapsinäyttelijä onnistui kaikesta huolimatta vakuuttamaan. Vaikea antaa jälleen arvosanaa, koska tämäkin olisi ehkä yllättänyt positiivisemmin ilman yletöntä ennakkohehkutusta. :king: :king: :king: ½
FUNNY GAMES (Michael Haneke, 1997) Haneke näyttää miten sadismia, väkivaltaa ja kauhua tulee esittää. Funny Games etenee kellontarkasti tikittäen kohti kuolemaa. Pahimmat painajaiset ovat niitä joissa tilanne pahenee asteittain koko ajan uhrin yrittäessä ymmärtää miten se on mahdollista. 4 / 5
Sliver Oliko tämä tosiaan näin huono? Sharon Stonen läpimurron jälkeisistä (lukuisista) huonoista roolivalinnoista se ensimmäinen, ja äkkiähän se tähteys siitä sitten hiipui. Muistelin tämän olleen ainakin vähän jännittävä ja eroottinen, mutta jännittävä ja eroottinen my ass. Murhamysteeri, romanssi, kolmiodraama... kaikki jää puolitiehen, jos edes sinne. William Baldwin on roolissaan täysi nössö ja Sharonkin megasexyyn Catherine Tramelliin verrattuna kiihottava kuin patakinnas. Ihan hauska idea, että talon omistaja tiirailee piilotetuista kameroista kaikkia asukkaitaan, mutta se ei Sliveriä pelasta. Olisi kai pitänyt jättää katsomatta, niin muistelisin tätä yhä ihan kohtalaisena elokuvana. En enää. 1½/5. Belly Of The Beast Yllättävän toimivaa uudehkoa Seagalia, ei tässä ainakaan päässyt kyllästymään. Toiminta oli vauhdikasta, sitä oli riittävän paljon ja vaikka Suomessa ikäraja on 15, ei tässä mitään kesyilty. Steven ei mahansa kanssa enää pysty kovin ketterään suoritukseen ja sijaisia oli käytetty, mutta se ei pahemmin häirinnyt. Ne romanssit kylläkin voisi ehkä jo nykyään jättää väliin, tai käyttää stuntmiehiä niissäkin . On hiukan hupaisaa, kun hyvin syönyt "sankari" painaa sellaiset 100 kg enemmän kuin nainen ja on noin puolta vanhempi... Ei nyt sillä, että nämä Seagalit olisivat jotain realismin riemuvoittoja muutenkaan. Kunnon aivottomaan b-filmiin kuuluu ehdottomasti myös tissit, ja nekin tästä onneksi löytyi. Sanotaanko siis vaikka näin, että BotB menee kahden rinnan mitalla ohi On Deadly Groundista ja ehkä siitä Exit Woundsistakin. Hyvä, Steven. Kyllä se setä vielä jaksaa heilua. Kannattaako näitä muuten arvioida samalla tavalla kuin vaikka jotain Kubrickeja? Ehkä ei. Kokeillaan viihdyttävyysarvosanaa: 4+/5. Roxanne Steve Martinin parhaimpiin elokuviin kuuluva romanttinen komedia. Toimii, eli todella on sekä romanttinen että hauska. Tosin on ehkä vähän kuin Steven nenä eli ihan pikkuisen liian pitkä. Mutta vain pikkuisen. En muistanutkaan, että tässä näyttelee myös Shelley Duvall. Mainio elokuva, jossa Steve kunnostautui myös käsikirjoittajana. 4-/5.
Mutta... kuka murhasi Harryn? (The Trouble with Harry) (1955) Alfred Hitchcockin perusvarma tuotos, joka oli vielä näkemättä. Riisuttu mies (2006) Alaston Samuli Edelmann, komeita Turun maisemia, melko yllätyksetön juoni, odotuksiin nähden kuitenkin kohtuullinen pätkä. 2,5 ja 3 tähden väliltä, mutta menköön desimaalipyöristyksen perusteella 3... Rocky Balboa (2006) Pidin todella paljon. Hyvä elokuvasarjan niin lämmitys- kuin päätösosakin.
Letters from Iwo Jima (2006) Toinen näkökulma samaan aiheeseen, eli "Flags of Our Fathers" -elokuvan "sisarjulkaisu". Elokuva tuo esiin samat tunteet ja pelot jotka vallitsivat myös vastapuolella. Eroavaisuuksiakin on, sillä japanilaisten pidättyväisyys ja muotoseikkoihin takertuminen hiukan jarruttaa tunteiden purkautumista. Japanilaiset sotilaat on yleensä esitetty jonkinlaisina ihmishirviöinä ainakin voittajavaltioiden populaarikulttuurissa (Korkeajännitys-sarjakuvat), joten inhimillisempi ja myös taustoja esiin tuova esitys jota ei kuitenkaan oltu siloteltu oli kenties paikallaan. Vaihteeksi vähän erilainen elokuvakokemus kun oli pakko tukeutua pelkästään tekstityksiin kun dialogista ei ymmärtänyt mitään. Olikohan tämä se syy miksi elokuvaa ei tietääkseni juurikaan esitetty USA:n elokuvateattereissa? 3,5/5