www.eroakirkosta.fi

Heittäkää kirjoilla vesilintua ja ajatelkaa itse.

 

Juu, aina pitäisi itse miettiä asiat läpi eli olla kriittinen lukemaansa kohtaan. Kirjat voivat olla hyvinkin antoisia esim. siitä syystä että kirjoittaja on nähnyt vaivaa vaikkapa tilastojen selvittelyssä ja on tämän turvin päätynyt johtopäätöksiin joita itse ei ole voinut tehdä.

 

Itsenäinen ajattelu on useimmiten vain harhaa, ihminen on elinympäristönsä kuten vanhempiensa ja ystäviensä muokkaama, vaikka kuvittelisikin ajattelevansa ns. itsenäisesti. Suurin osa opitusta on luettua, toisilta ihmisiltä kuultua tai nähtyä, vain hyvin pieni osa on yksilön itsensä kehittämää.

Kavelytaitoa ja vastaavia ei myöskään voi pitää itseopittuna vaan ne kuuluvat meidän geneettiseen perimäämme, tähän samaan skaalaan kuuluu myös uskonnollisuus, sillä lapsena ihmiset usein pitävät vanhempiaan ns. Jumalana ja sopivan ohjauksen myötä tämä "uskonnollisuus" voidaan kohdentaa Kristinuskoon tai muuhun sopivaan käyttöön.

Ihminen kuten muutkin eläimet yrittävät ensisijaisesti toteuttaa ns. fysiologisia perustarpeita, joina usein pidetään aisteja ja niiden mukanaan tuomaa uteliaisuutta, fyysisten ponnistusten aiheuttamaa levontunteen tarvetta, väsymyksen aiheuttamaa uneliaisuutta ja unta, hapensaantia, virtsaamista ja ulostamista, veden ja ravinnon nauttimista sekä sopivaa lämpötilaa.

Lisääntyminen ei sinällään ole mikään fysiologinen perustarve, mutta aistit ja niiden mukanaan tuoma uteliaisuus johtaa usein tähänkin tapahtumaan.

Uskonnot tai uskonnottomuus ei ole ihmiskunnan ongelma, vaan niitä ovat mm. suvaitsemattomuus, oppimattomuus, ahneus ja välinpitämättömyys. Itse en ole mielestäni ateisti tai teisti, sillä en usko mihinkään ns. jumalaan, mutta en sinällään kielläkään jumaluutta, ajattelen asiaa tieteellisesti, eli kunnes asia on todistettu suuntaan tai toiseen, niin tähän saakka kumpikaan teoria ei ole oikea tai väärä. Tällä hetkellä ateistit ovat toki vahvoilla, mutta tilannehan voi toki muuttua.

 

Auktoriteetilla siis tarkoitan sitä, että Raamattu on tunnettu ja sen oppeja noudattaa (niin, tavalla tai toisella) melkein puolet ihmisistä. Eli Raamattu vaikuttaa useamman ihmisen elämään ja on tunnetumpi teos kuin tämä toinen. Ainakin voisi näin kuvitella, jos Wikipedian tietoihin on uskominen (tarkoitukseton vitsi):

Dawkins on vain yksi uskontoihin negatiivisesti suhtautuva tyyppi, joka on kirjoittanut varmaan ansiokkaan teoksen siitä, kuinka uskonnot on perseestä. En ole vielä teosta lukenut, joten en halua sen erinomaisuuteen puuttua. Toisaalta, kuinka moni Raamattua höpöpöpö-kirjana pitävistä on sen lukenut?

Niin, kyse ei kai ole siitä mitä sinä tai minä pidetään auktoriteetteina, kyse lienee vähän laajemmasta näkökulmasta. Uskovaiset noudattavat Raamatun ohjeita, ateistit eivät Dawkinsin. Uskovaiset siis pitävät Raamattua ohjeenaan, ateistit eivät varmaankaan yleisesti pidä Dawkinsin kirjaa omana ohjenuoranaan. Ja en siis ota kantaa, miten yksittäinen henkilö noihin teoksiin suhtautuu.

Omaa ajattelua kaivataan!!!! Muotoilisin tuon kuitenkin niin, että lukekaa kirjoja, joissa on viisautta. Olkoon se sitten Raamattu, Sarasvuon Sisäinen sankari, vuoden -79 almanakka tai joku vitun Dawkins. Miettikää lukemaanne ja muiden esittämiä näkemyksiä, mutta päättäkää itse mitä mieltä olette! Jokainen saa uskoa tai olla uskomatta, kunhan ajattelee asioita ja päätyy itse johonkin johtopäätökseen. Kirkkoon kuuluminen tavan tai kirkkohäiden vuoksi on typerää, samoin kuin kirkosta eroaminen verohelpotusten vuoksi.

 

Jos sanan hurmos(henki) ottaa kirjaimellisesti, niin se on kyllä melko vahva, enkä minä ole sellaista juuri koskaan ateistien yhteydessä nähnyt, enkä ainakaan täällä Plazalla - mutta tuskin tarkoitit sitä näin kirjaimellisesti.

Mitä ihmeellistä tässä on? Ihmisiä me olemme kaikki, ja sama inhimillinen tunneskaala meillä jokaisella on käytössä.

Elämänkatsomusasiat voivat olla ateistillekin tärkeitä.

 

Minä olen. Olen myös huomannut että erittäin harva uskovainen on raamatun lukenut- tai ainakaan oikeasti ymmärtänyt mitä siinä sanotaan.

 

No silloin sinulla on perustelu väitteellesi, että Raamattu on höpöpöpö-kirja. Löytyykö muita?

 

No eipä ole tullut luettua. Viitsisitkö laittaa spoiler tageihin loppuratkaisun.

 

Menneiden kansojen ja aikojen kirja, täysin satua oleva kirja jolle ei ole nykyaikaisessa maailmassa mitään paikkaa. Jos tuota silti joku haluaa vieläkin jostain kumman syystä lukea niin sopisi päivittää nykyaikaan. Itse en ole ollenkaan uskonnollinen ihminen, eipä ole ollut tarvetta moiseen tutustua ikinä. Ärsyttää moiset tuputtajat jotka oven takana kyttäävät ja sitten vielä nämä ihme tyypit jotka esim. valopylväisiin/tolppiin laittavat nitojalla jotain Pro-Jeesus lappusia. Eikös nuo ole periaatteessa laittomia? ja silti noita näkee vieläkin. Pitäisiköhän itse ruveta taiteilemaan jotain vastaavia lappusia hieman muuteltuina?

Nimimerkillä "Heavy pelasti minut Jeesukselta"

 

No ensisijaisesti minun elämässä eniten merkitystä on omalla maailmankatsomuksella. Muiden elämänkatsomukset vaikuttavat elämääni välillisesti ja niin etten voi asialle juuri mitään.

Ateisteilla on omat henkilökohtaiset "oppaansa" joista ovat katsomuksensa luoneet. Ateisti todennäköisesti kokee olevansa suurelta osin samaa mieltä Dawkinsin kanssa mikäli hänen kirjojaan lukee ja ehkä kokee maailmankatsomuksensa laajentuneen/täsmentyneen tiedon/ajatusten myötä.

Minä olen koko elämäni ollut ateisti. Olen kokenut maailman olevan sellainen että Jumalan olemassaolo tuntuu järjettömältä ajatukselta. Siis jo nappulana kun en omannut vielä edes kunnollista tieteellistä maailmankuvaa koin uskonnon pöhkönä hölynpölynä. Moni ei-uskonnollinen henkilö julistautuu agnostikoksi. Itse koen olevani 99,99 % varma ettei Jumalaa ole joka kyllä minusta riittää kevyesti Ateismiin.

Jonkin asian suosio ei ole tae kyseisen asian oikeellisuusta. Horoskoopitkin ovat suosittuja ja siltä täyttä potaskaa.

 

Myönnän, etten minäkään ole lukenut Raamattua ihan kannesta kanteen. Toisaalta en pidä sitä mitenkään höpöpöpö kirjana. Höpöpöpö astuu kuvioon vasta siinä vaiheessa kun sitä pidetään Jumalan sanana, tai muuten nostetaan jalustalle.

Tämän olisit tietenkin voinut sanoa sivistyneesti, niin olisi ollut helpompaa yhtyä siihen.

 

PERUSPAPPI????
No sehän onkin saarnamies, eikös saarnaajan tehtävä ole saarnata.
Vertaa ennemmin uskovaiseen joka on hiljaa uskostaan ja käy itsekseen kirkossa.
Tiedän lähipiiristäni muutamia ystävyyssuhteita joissa on uskovainen ja ateisti, ei heillä ole keskenään riitaa, asioista on puhuttu ja todettu ettei ajatella uskosta samalla tavalla. Asia on käsitelty eikä kumpikaan saarnaa.

 

Anteeksi, mutta nyt en tiedä ymmärränkö tästä yhtä mitään.

Yritätkö sanoa, että ateistin tulisi käyttäytyä hiljaisen uskovaisen tavoin, koska ei voi olla saarnamies?

Toi ystävyysasia ei taas liity käynnissäolevaan keskusteluun juuri millään lailla. Eiköhän useimmilla ole ystäviä "molemmista leireistä". Minulla ainakin.

 

Äh, siinä on niin paljon juonenkäänteitä ja henkilöitä ynnä kaikkea yliluonnollista, että loppuratkaisun paljastaminen ei vie iloa tutustumiselta. Tosin halukkaat löytävät vastauksen nopeasti.

No mutta on se taas vaikeaa, vaikka kovin älykkääksi joka välissä ilmoittaudutkin. Emme puhuneet oikeellisuudesta, vaan auktoriteetin asemasta. Jos ihmiset uskovat, että joku kirja (eli tässä Raamattu) on totta, se vaikuttaa näiden ihmisten ajatteluun ja toimintaan. Ja mitä useampi tuntee/tietää kirjan, sitä merkittävämpi se on. Mietitään siis Raamattu vs. joku uskonnonvastustaja... Luulisi että tieteellisesti ajattelevakin älyäisi moisen. Saat siis pitää potaskana, mutta ei sinun oma pieni mielipiteesi muuta sitä tosiasiaa, että Raamattu on merkittävä kirja.

No pakko se on kai tunnustaa, että ei niitä sukuluetteloja oikein jaksanut lukea... Uuden Testamentin olen lukenut, Vanhasta osia.

Toki olisi, mutta Dawkinsista en ollut kuullutkaan joku aika sitten, Sarasvuon ja almanakkaa olen lukenut, niin kuin pitkät pätkät Raamattua.

 

Ateismissa kuitenkin esiintyy sellainen ongelma että aiheesta keskusteltaessa ei olla kaukana tilanteesta jossa ateismi kompastuu juuri niihin samoihin argumentteihin joita uskonnosta käytetään. Toisin sanoen ateismi voidaan mielestäni tietyssä mielessä, vaikkakin varsin löyhällä tavalla, rinnastaa uskontoon, koska se ottaa selkeän kannan jumaluuteen samoin kuin teistit tekevät. Molemmat uskovat olevansa oikeassa (toki jompi kumpi voi sitä oikeasti olla, mutta se ei liity tähän).

 

Luettu on, ja olihan se ihan viihdyttävä fiktiivinen teos. Tulihan sitä aikoinaan käytyä niin uskonnon kuin ET:n tunnit kouluissa, ihan vain mielenkiinnosta uskontoja kohtaan. Ei niistä kyllä sitä omaa uskontoa silloin löytynyt.

Ja pahahan sitä olisi keskustella/väitellä aiheesta josta ei juuri mitään tiedä.

 

Tämä on yksi niitä klassisia argumentteja, jumalaa ei voida todistaa, joten jumalan kieltäminen vaatii uskoa. Itse olen kyllä sitä mieltä, että elämässä on monia asioita mitä ei voi todistaa, mutta ne ovat niin äärimmäisen epätodennäköisiä, ettei niiden todistaminen juuri kiinnostakaan. Ja täytyy muistaa että se ettei jumalan olemassaoloa voida todistaa, ei tarkoita sitä että olemassaolon todennäköisyys olisi automaattisesti 50/50.

Vähän jos mennään saivartelun puolelle, niin itse esimerkiksi tiedän 99,9% varmasti, että minun hiukseni eivät tällä hetkelä ole tulessa. Vaikka tämä hiusten tulessaoleminen tietysti on aina tärkeä asia tietää, niin olen tuosta tulessaolemattomuudesta niin varma, etten tällä hetkellä koe tarpeelliseksi sitä varmistaa.

Tai tämä klassinen ateistien esimerkki: kukaan ei voi todistaa, ettei maan kiertoradalla kiertäisi pieni teepannu. Siltikään ei voi sanoa, että tämän teepannun olemassaolon kieltäminen vaatisi "uskoa", tai varsinkaan kokonaista uskontoa. (Tosin kyseiseen seikkaan liittyen on esitetty perustettavaksi ateepotismi-uskontoa ).

Ja samalla tavallahan tietysti muslimi ei koe olevansa ateisti Zeuksen suhteen, juutalainen ei ole ateisti Allahin suhteen jne jne. Näin Dawkinsia & kumppaneita lainatakseni.

 

Uskossahan ei olisi mitään ongelmaa, jos edes pieni osa (yksi?) ihmeteoista olisi faktisesti todistettu. Tai vielä parempi: jos kerran kaikkivaltiaita on olemassa, miksei asiasta tehdä ihmisparoille niin selvää, että uskoa ei tarvita. Jos teet synnin, taivaasta iskee salama. Ei tehdä, koska ei ole kaikivaltiaita Täysijärkisen ihmisen on hyvin vaikeaa uskoa yliluonnollisia asioita, jos ei sellaisia tässä elämässä juurikaan tapahdu. Usko on insinöörille tai ekonomille paha paikka.

Asiaa tietysti helpottaisi myös, jos kaikki uskovat uskoisivat samaan kaikkivaltiaaseen, mutta kun noita uskontoja löytyy tuhansia, ja lähes kaikki ovat toisensa pois sulkevia, homma menee arpomiseksi.

Oma mielipiteeni on, että usko siirtyy joko perintönä/tapana sukupolvelta toiselle, tai sitten uskotaan turvallisuuden tunteen saavuttamiseksi. Alkoholista moni pääsee eroon uskoon tultuaan, mikä on hieno asia. Uskontojen valitettavat lieveilmiöt ovatkin sitten aivan eri kaliiberia. Mutta on kivaa kuulua turvalliseen yhteisöön, joka on (lähes) samaa mieltä monesta asiasta. Vaikka työpaikkakiusaaminen onkin seurakunnissa yleisempää kuin muissa työyhteisöissä.

Ota tästä nyt selvä. Itse odotan edelleen valaistumista, vaikkakin minuun on saatu iskostettua jonkinlainen kaikkivaltiaan pelko. Jos usko (jo tuo sana saa minut epäilemään) on ainoa mittari, jolla täältä selviää pätsistä, en kai voi näytellä. Eli pätsiin vain, vaikka eläisin kuinka yhteiskuntakelpoisesti

 

Hiustesi palaminen tai tuo teepannu ovat kuitenkin asioita, joista voimme olla melko varmoja ettei niiden olemassa olosta ole todisteita. Tällä hetkellä emme tiedä mistä johtuu esim luonnossa esiintyvä symmetria tai mikä synnytti vaikka big bangin... paitsi teistit, jotka tietävät sen johtuvan jumalolennosta, ja ateistit, jotka tietävät ettei se ainakaan johdu jumalolennosta.

Toisin sanoen näillä kahdella ryhmällä on varmuus jostakin josta emme oikeasti tiedä mitään.

Sinänsä tuosta todennäköisyydestä: http://en.wikipedia.org/wiki/Stephen_D._Unwin
Eli todennäköisyys jumalolennon olemisesta on luokkaa 67%

 

Perusvirhe.

Ajattele historiaa, läpi historian on ollut asioita josta vielä ei ole tiedetty mistä mikin johtuu. Joka kerta selitys on ollut jokin muu kuin jumalolento, ja ajan kanssa selitys on siis löytynyt. Se ettemme vielä tiedä jotain, ei tee jumalolennosta yhtään sen todennäköisempää kuin ennenkään.