www.eroakirkosta.fi

Ei nuo yhtäläisyydet ole pilkunviilausta. Täysi varmuus jonkun olemassa olosta tai sen olemattomuudesta kun valtava osa faktoista on pimennössä vaatii uskomista.

Millä transistoreita käsittelevällä kirjalla on raamattuun verrattavissa oleva merkitys maailmanhistoriaan? Olisin kiinnostunut lukemaan tällaisen ihmeopuksen.

 

Jos väittämä saa tukea "väittämän oman leirin" ulkopuolelta, se on useimmiten melko vahva indikaatio väittämän puolesta. 71 dB toimii siis täysin loogisesti, kun hän hyväksyy raamatun tärkeydestä tehdyn väittämän vasta saatuaan sille tukea ei-uskovaiselta.

Ei, tuskin niitä olisi rakenettu, ja hyvä niin. Useimpien rakentamisessa on käytetty orjatyövoimaa, ja orjien kuolleisuus on mitä todennäköisimmin ollut valtava. Mutta mitäpäs ihmisarvo, kunhan jumala saa kunnollisen temppelin. Ja olihan ne orjat todennäköisesti pakanoita...

Tossa oli kyllä harvinaisen vähän saivartelua. Mielestäni jryi pyrki päinvastoin selkeyttämään tilanteen, ja onnistuikin siinä.

 

Akateemisessa maailmassa tohtori on korkeampi oppiarvo kuin maisteri tai DI. Joten tuosta voisi päätellä, että 71 dB uskaltaa muuttaa mielipidettään vasta, kuin itseään lukeneempi sen hyväksyy. Oman leirin ulkopuolelta kannattaa ja pitää hakea vahvistusta, mutta kannattasi silloin mennä sen tekniikka-Star Wars -piirin ulkopuolelle. Tosin jos maailma on ahdas ja koostuu vain subbaritestaajista ja starwars-iltamiin osallistuvista nördeistä, pitänee nostaa hattua tällekin yritykselle.

Hyvä pointti. Kaikki hirmuteot maailmassa ovat olleet uskonnollisten johtajien aikaansaamia! Punaiset khmerit, Stalin ja Hitler (sieltä se taas tuli), olivat kaikki vakaumuksellisia uskonnollisia johtajia, jotka kunnioittivat ihmishenkeä yli kaiken ja kohtelivat niin oman kuin muidenkin maiden kansalaisia hyvin. Heidän jäljiltään maa jäi huomattavan erilaiseen kuntoon, kuin se oli ennen heidän hallintokauttaan. Ja kun kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä, niin tämä oli sarkasmia.

No joo, pakko myöntää että jryi:llä oli ihan hyvä aikomus. Mutta jotta tätä keskustelua voisi mitenkään jatkaa, pitäisi varmaan määritellä termit, yhdessä hyväksyä niiden merkitys, ja sittenkin voidaan keskustella siitä, onko joku puna-valkea vai valko-punainen... Tämä lähestymistapa taitaisi sopia tieteellisen ajattelutavan kannattajille...

Ja miten tämä enää liittyy mitenkään threadin aiheeseen... Taidan vetäytyä "keskustelusta" hetkeksi.

 

Mikä fiksaatio sinulla on liittää koko ajan Star Wars uskontokeskusteluun?

 

No huh huh! :hitme: Minunko pitäisi uskoa herra Pazzea joka on melkein joka asiassa eri mieltä kanssani yhtä paljon kuin yli 15 vuotta tuntemaani ja arvostamaani ystävääni joka omaa samankaltaisen maailmankatsomuksen? Jos haluat arvostusta minulta kannattaisi osoittaa arvostusta takaisin. Raamattu on varmaakin sitten vaikutusvaltaisin opus mutta en lyö vielä lukkoon kysymystä tärkeydestä.

Minusta juuri minulla on se laajempi katsantokanta koska en suinpäin mene tituuleeraamaan Raamattua tärkeimmäksi kirjaksi vaan mietin myös muita vaihtoehtoja.

Valitettavasti et ymmärrä Lucasin taidetta...

 

No on teidän vaikea pysyä topicin aiheessa. Mutta vastaan, kun nimeni on mainittu.

Luetaan ennen kuin annetaan väärä todistus lähimmäisestä. Eli 71 dB sen Star Warsin taas kerran keskusteluun toi.

No siis huh huh. Ei sun todellakaan pidä uskoa Pazzea, ei sun pidä uskoa ketään. Sinähän olet ateisti joka ei usko, ja minusta uskoa-verbi on niin kovin arvolatautunut sana, että sitä ei voi käyttää tässä yhteydessä. (Tämä oli vitsi, jos ja kun joku ei taas tajua). Mutta sinun toki kannattaa keskustella asioista samankaltaisen maailmankatsomuksen omaavaan ystäväsi kanssa, sillä hän varmasti tukee kivasti sinun näkemyksiäsi. Ja noin pysyy kivasti pois epämukavuusalueelta, eikä tule turhaa erilaisia ajatuksia.

Sinä saat olla mielestäsi kaikessa oikeassa ja saat pitää mielipiteesi. Minä en halua sinulta arvostusta,minä en halua sinulta mitään, sillä onhan se tullut jo aikoja sitten selväksi että sinulla ei ole mitään minulle annettavaa. Enkä jaksa keskustella kanssasi enää. Häviä!

 

Juu, myönnän toki syyllisyyteni.

No kovin paljon ei asiasta ole puhuttavaa sellaisen kanssa joka on samaa mieltä. Sinun kanssasihan minä tässä olen vängännyt koska olet eri mieltä. Otan mielellään vastaan eriäviä ajatuksia koska niiden kautta saa kyseenalaistettua omat mielipiteensä ja tarpeen mukaan voi jopa muuttaa mieltään.

En odottanutkaan että haluat minulta mitään. Mihin minä tästä häviäisin?

 

En ole missään väittänyt, että kaikki hirmuteot ovat uskonnollisten aikaansaamia. Varteenotettava osa kuitenkin on tehty nimenomaan uskonnon nimessä. Ateismin nimessä ei kuitenkaan ole tehty yhtään hirmuetekoa.

Mainitsemasi hirmuteot ovat kaikki jonkun kieroutuneen ideologian aikaansaamia. Khmeriä ja Stalinia yhdistää kieltämätä se, että ne kielsivät uskonnot kokonaan. Tässä oli kuitenkin lähinnä kyseessä valtataistelu: kirkollista valtakoneistoa ei pystytty suvaitsemaan, sen enemmän kuin muita poliittisia puolueitakaan.

Hitlerin mainitsemisesta olisin tässä yhteydessä hyvin varovainen, mikäli olisin uskovainen kristitty. Juutalaisvastaisuus jolle Hitler rakensi hirmukoneistonsa perustui kristinuskon käsitykseen, että juutalaiset olivat vastuussa Jeesuken tappamisesta.

 

Lähde: http://www.evl.fi/kkh/ktk/2003_05_08altorstaivieras.htm
Tuo lähde ei varmaan käy, sillä sehän on propagandakoneiston osanen. No, koetetaan toista:

Lähteenä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismin_historia#Ateismi_nykyisin

 

Pazze jo ehti linkkeineen. Kyllä ateisminkin nimiin on kaikenlaista huseerattu, valitettavasti. Diktaattorit ja hullut johtajat saavat pahaa aikaan, oli sopassa uskonto tai ei.

 

Mistä ihmeen faktoista?

Kaikki faktat pinkistä näkymättömästä yksisarvisesta on pimennossa, joten vaatii uskoa kieltää sen olemassaolo. :hitme:

Uskotko Zeukseen? Entä Poseidoniin? Kenties Apolloon tai Bhaaliin?

Kaikki meistä ovat ateistejä yllä mainittujen jumalien suhteen (ainakin toivottavasti), ja jokaisella on ollut suuri kannatus.

Tieto on loppukädessä aina epävarmaa. Pyrimme kuitenkin mahdollisimman suureen luotettavuuteen ja perustelluihin syihin jotka pohjaavat todisteisiin. On esimerkiksi hyvin todennäköistä, ja elämisen kannalta välttämätöntä uskoa, että aurinko nousee joka aamu.

On sen sijaan hyvin epätodennäköistä, ja elämisen kannalta yhdentekevää uskoa, että on olemassa jokin taivasisukki. Kummatkin ovat uskomuksia, mutta toisella on hyvät perustelut, empiria ja todisteet puolellaan ja toisella ei. Silti voisit kutsua kumpiakin uskomuksiksi. Uskovaiset monesti turvautuvatkin tähän todennäköisyyksien perverssiin sivuuttamiseen retoriikassaan.

Ateismi ja tieteellinen maailmankuva ei väitä, etteikö jumalan tai jumalien olemassaolo olisi mahdollista, vain että se on erittäin epätodennäköistä, erityisesti sillä kaikki voidaan selittää tyydyttävästi ilmankin. Jumalaa yritetään usein tunkea tieteen selittämättömiin ilmiöihin, joista sitä on häädetty yksi reikä kerrallaan (ns. god of the gaps).

Monet tietysti väittävät, että raamattu todistaa jumalan olemassaolon, mikä on varsinainen osoitus tietämättömyydestä. Ensinnäkin ihmetekoja raportoidaan nykypäivänäkin suuria määriä (joissakin tapauksissa on jopa tuhansia silminnäkijöitä), eivätkä ne sinänsä todista juuri muuta kuin höynäytettävyysalttiuden yleisyyden. Mikään näistä ei ole kestänyt tieteellistä tarkastelua; eipä sillä, todellinen ihmeteko tulisi nimittäin tieteen piiriin. Ja jos mennään Jeesuksen aikaan niin samaan aikaan oli kymmenittäin ellei sadoittain "profeettoja", jotka naarasivat seuraajia. Mikä tekee Jeesuksesta "sen oikean"?

Ja itseasiassa Jeesuksen olemassaoloa ei ole edes vahvistettu raamatun ulkopuolisista lähteistä. Raamattu itsekin on kirjoitettu kymmeniä vuosia Jeesuksen elämän jälkeen, ja on sisäisesti ristiriitainen. On absurdia väittää, että kyseisestä kirjasta voisi vetää juuri mitään johtopäätöksiä.

Mutta jumalan olemassaolo on yksi asia minkä todistustaakka on uskovaisten kollektiivisilla harteilla, toinen on silta olemassaolosta palvomiseen.

Vaikka olisi siis olemassa jumala, miksi tätä pitäisi palvoa? En ole vielä kuullut uskovaisilta tyydyttäviä perusteluja. Itselleni ei tule mieleen juuri muuta kuin taivaaseen pääseminen ja helvettiin joutumisen välttäminen, eli keppi ja porkkana -ajattelu, mihin koko uskonnollinen moraalikin tuntuu perustuvan.

Moraalin väitetäänkin usein olevan uskonnon tärkein funktio. Joidenkin mielestä jopa niin tärkeä, ettei hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää olisi ilman uskontoa. Tarkastellaanpa asianlaitaa siis:

Ensinnäkin, mihin uskonnon moraali perustuu? Kirjoituksiin epäilemättä. Kymmenen käskyä on varmasti useimmiten viitattu "hyvyyden lähde". Mutta jos moraali tulee kymmenestä käskystä, miten ihmiset elivät ennen niitä? Entä muissa kulttuureissa? Entä nykypäivänä -- ateistisimmat maat maailmassa ovat rikostilastojen pohjalla ja käyttävät eniten varoja hyväntekeväisyyteen.

Ja entä ne käskyt itse? 'Älä murhaa' ei ainakaan ole tehnyt tehtäväänsä uskovien parissa, ja Jumala tuntuu vaihtavan mieltään jatkuvasti koska kehoituksia uhreihin ja murhaamiseen (etenkin uskomattomien) löytyy runsaasti. Ja mitenkäs se sapatti? Eikö kaikkivoivalla universumin ylihallitsijalla ole tärkeämpiä huolenaiheita kuin yhden apinalajin keskinäiset törttöilyt?

Sitäpaitsi, jos käskyt ovat Jumalan sanaa niin mikseivät uskovaiset noudata niitä? Sen sijaan kaikilla uskovaisilla tuntuu olevan jotkin uskosta riippumattomat kriteerit jolla käskyjä ja opetuksia valkataan. Kysymyksiä herättää myös Genesis 18:16-32, jossa Abraham neuvottelee Jumalan kanssa. Mistä hän saa moraalinsa jos ei Jumalalta? Ja mitä kertoo Jumalasta tällainen päättämätön ja välinpitämätön kaupankäynti ihmishengistä..

Varsinaista moraalia tosiaan. Kysypä itseltäsi kumpi on moraalisempaa: tehdä hyvää sen itsensä tähden, ihmisonnellisuuden lisäämiseksi ja kärsimyksen poistamiseksi, aidosta huolesta vaiko siksi, että näin välttää helvetin ja pääsee taivaaseen?

Tästä ei liene muuta tarpeen sanoa. Paitsi tietysti puuttua niihin turhan yleisiin väitteisiin, että Hitler, Stalin jne edustaisivat ateismin moraalittomuutta. Ensinnäkin Hitler oli todennäköisesti uskovainen (mikä ei tosin ole pointtini), toisekseen se mitä Stalinin neuvostoliitossa oli vallalla oli myös dogma, vaikkei ollutkaan uskonto. Uskonto on vain yhdenkaltainen dogma eli auktoriteettiuskoon perustuvaa vallan hyväksikäyttöä. Ateismi ei ole sitä, eikä yhtäkään hirmutekoa ole tehty rationaalisuuden ja liiallisen ymmärtämisen ja kyseenalaistamisen vuoksi.

Tästä päästäänkin seuraavaan uskovaisten lempiväitteeseen: Jumalaa ei voi kyseenalaistaa koska se ei ole järjen tavoitettavissa. Vaarallista retoriikkaa. Kysytäänpä: miten tiedät että Jumalasi on se oikea Jumala, eikä esimerkiksi Saatana? Miten edes voit tietää käyttämättä järkeä. Sitäpaitsi, uskovaiset mielellään pyrkivät rationalisoimaan uskoaan; väite, ettei se ole järjen tavoitettavissa on pikemminkin viimeinen oljenkorsi joka vedetään kun järkeily pettää: eräänlainen turvaverkko. Ja tietysti huvittavaa on myös se, miten uskovainen voi väittää tietävänsä Jumalan tahdon jos se ei ole järjen tavoitettavissa. Jos jätetään järki pois niin voidaan sanoa vaikka että Jumala on hpag9357artastui. Tai että hevonen kanki sammakko.

Teologeille Jumala sen sijaan on metafyysinen määrittelyjä pakeneva abstrakti käsitemöykky, joka on yhä kauempana 99% uskovaisten Jumalasta, joka vastaa rukouksiin ja tahtoo seuraajiltaan tietynlaista käyttäytymistä (ja rahaa). Sitä sitten nostetaan olkimiehenä ateistien hyökkäyksiä vastaan. Koska jos pysyttäisiin jossain määritelmässä niin se olisi helppo kaataa.

Ja jos jumalan tahtoa ei voi kyseenalaistaa, millä monet tuntuvat perustelevan luonnon katastrofit, läheisten kuolemat jne. niin miksi uskovaiset eivät kannata orjuutta ja kurittomien lasten kivittämistä kuoliaaksi? Anteeksiantamatonta niskoittelua!

Jotkut tietysti sanovat, että Jumalaan kannattaa uskoa ihan uhkapelimielessä taktikointiliikkeenä (ns Pascal's Wager), sillä elämä on lyhyt helvetin ikuiseen liekkikylpyyn verrattuna. Valitettavasti kuitenkin on silkka statistinen todennäköisyys, että jokainen meistä joutuu helvettiin koska kilpailevia jumalia on satoja. Ja ihan kuin Jumala ei tietäisi kuka uskoo oikeasti ja kuka varmuuden vuoksi? Sitäpaitsi, eikö ole järjenmukaisempaa odottaa, että jos Jumala on todella olemassa, hän arvostaa enemmän sitä että et suostunut uskomaan ilman hyviä syitä kuin väärien jumalien palvomista.

Kreationismi ei melkein ansaitse palstatilaakaan, mutta sanotaan lyhyesti, että kompleksisuus tulee yksinkertaisempien tasojen kautta. Se, että jotain tulisi tyhjästä sen sijaan vaatisi taivaskeijun joka heilauttaa taikasauvaansa. Ja monet asiat jotka näyttävät suunnitelluilta eivät ole sitä.

Ja entä väite, että maailmankaikkeudella on oltava ensimmäinen syy, ja siksi on oltava Jumala? Minkä takia ensimmäinen syy ei voi olla Universumi, ja minkä takia ensimmäinen syy täytyy ylipäätään olla? Taas ollaan tunkemassa Jumalaa tietämättömyytemme aukkoihin. Ja tällainen metafyysinen jumaluus on sitäpaitsi kaukana raamatullisesta tietoisesta auktoriteetista.

Monille olemassaolotodistelut eivät kuitenkaan ole merkityksellisiä; he sen sijaan vetoavat siihen että uskonto on niin tärkeä ihmisille että se on jopa välttämätön. Levikki ei ainakaan takaa tätä, vai ovatko torakat (taikka syöpä) ihmiskunnalle välttämättömiä?

Siirtymäriitit ja rituaalit voidaan suorittaa yhtä hyvin jollei paremmin ilman perustelematonta uskoa yliluonnolliseen, ja ne voivat olla merkityksellisiä meille psykologisten tai sosiaalisten syiden vuoksi, mutta se ei tee uskosta yhtään sen hyödyllisempää. Ja sama pätee 'spirituaalisiin kokemuksiin'.

Kristinuskon maalaama kulttuuriperintö on tietysti laaja, kuten todettu, mutta sitäkään ei voi laskea yksinomaan uskon ansioksi. Näkisin ja kuulisin mielelläni minkälaisia teoksia suuret nimet olisivat saaneet aikaiseksi jos uskonnolliset teemat eiväti olisi ahmineet heidän tuottavaa työaikaansa.

Sen sijaan lääketieteen, ihmisarvojen, tasa-arvon, talouden ja monen muun alueen kehitys on tieteen ansiota, uskon vastustuksesta huolimatta. Ja sitä vastustusta on vielä nykypäivänäkin: kantasolututkimus, joka on kenties lupaavin lääketieteen tutkimusala tällä hetkellä, ei saa rahoitusta uskonnollisen vastustuksen vuoksi. Oikeat ihmiset kärsivät ja kuolevat koska 3-päivää vanhassa solussa saattaa olla "sielu".

Terveydelle uskonnot ovat muutenkin varsin haitallisia: lähetyssaarnaat paasaavat kondomien synnillisyydestä afrikassa jossa miljoonia kuolee AIDS:iin. Uskonto on todellisesta kärsimyksestä vieraantunut, ja enemmän kiinnostunut sieluhuuhaasta ja muunmuassa seksuaalisuuden syyllistämisestä, sukupuolielinten silpomisesta. Itsemurhapommittajia ja kunniamurhia tuskin tarvitsee mainitakaan, tai uskonnon lietsomia konflikteja mm. pohjois-Irlannissa. Onneksi meillä on anteeksipyytelijöitä, jotka selittävät näitä konflikteja sosiallisin, poliittisin, taloudellisin jne jne syin jottei vain tarvitsisi nostaa oikeaa kissaa pöydälle.

On se siis hienoa, miten uskonto nauttii yhteiskunnallista erityisasemaa niin poliittisesti kuin sosiaalisesti diskurssissamme. Kunnioitetaan toistemme absurdeja uskomuksia, joilla on todellisia seurauksia. Leikitään että kaikki on hyvin. Olen pahoillani jos näen uskonnon tekopyhänä tautina, joka väittää olevansa nöyrä ja moraalin huippu mutta on tosiasiassa uskomattoman röyhkeä ja väkivaltaa ja suvaitsemattomuutta lietsova. Tai oikeastaan en ole.

 

Joo, ilmaisuni ei ollut kovin hyvä. Shmn tuli kuitenkin hienosti apuun. Kannattaa lukea hänen postia, vaikka se onkin pitkä. Siinä on paljon asiaa.

 

Varsin hyvä kirjoitus sinänsä, mutta selkeästi henkilöit jumalolennon kristittyjen jumalaan, mikä on toki ymmärrettävää meiltä jotka asumme yhteiskunnassa jossa kristinusko on valtionuskonto. Se että olisiko jumalolento pinkki näkymätön yksisarvinen tai jokin muu hassu hahmo kirjallisuudesta on varsin irrelevanttia tässä asiassa, samoin kuin kristittyjen Jumalan tai raamatun viestin kieltäminen/virheelliseksi todistaminen johon myös sinä keskityt.

 

Kristinuskoon kannattaakin varmaan keskittyä, sillä eikös tämän threadin aihe ole, että kannattaa erota Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta, sillä siinä säästää selvää rahaa. Tuon rahan voi sitten käyttää vapaaehtoisen hyväntekeväisyyteen, viihde-elektroniikkaan tms.

 

Henkilökohtainen jumala, oli se sitten kristittyjen, muslimien tai antiikin roomalaisten on vailla hyviä perusteluja, joiden esittämisen taakka on niillä jotka kunkin olennon olemassaoloon uskovat. Ei tarvitse todistaa etteikö mitään jumalaa tai mielikuvituksemme tuotetta voisi olla olemassa, tiede itseasiassa onkin avoin uudelle tiedolle ja ymmärrykselle ja sen maailmankuvaa muokataan jatkuvasti.

Se, että jokin asia on häviävän epätodennäköinen ei kuitenkaan ole riittävä syy uskomiseen. Tähän voisi vaikka vapaasti lainata kuuluisaa Bertrand Russellia: et voi todistaa etteikö maata kiertäisi tälläkin hetkellä teekannu, mutta jos väittäisin että sen kieltäminen on sietämätön oletus, minun osoitettaisiin oikeutetusti puhuvan pötyä.

Jos missasin pointtisi niin pahoittelen ja pyydän uutta kiteytystä.

 

Juu, hyvää tekstiä täyslaidallinen. :thumbsup:

Kehittyneimmillä ja rikkaimmilla mailla on varaa hyväntekeväisyyteen. Myös köyhyys on näissä maissa pieni ongelma (sosiaaliturva) joka näkyy vähäisenä rikollisuutena. Kehittyneisyys ja vauraus perustuu luonnonrikkauksien, demokratian ja korkean koulutuksen yhdistelmään. Korkea koulutus tuottaa ajattelevia, tietäviä ja kyseenalaistavia kansalaisia jotka ovat herkemmin maallistuneita ja jopa ateistisia.

 

Toki näin on, mutta pointtini nimenomaan oli, mihinkä myös taisit itsekin ohimennen viitata, että on täysin eri asia uskoa spesifiseen Jumalaan/jumaliin(tai vaikkapa spesifiseen objektiin kuten teepannu), varsinkin kun näistä esitettyihin (ihmisen tekemiin) dokumentaatioihin on varsin helppo puhkoa reikiä tieteen ja logiikan avulla(toki on syytä mainitä että tällöin myös käytetään niiden sääntöjä), ja toisaalta pohdiskella yleisellä tasolla määrittelemättönän "ylemmän" olennon olemassaolon mahdollisuutta.
(Toki tuossa pohdiskelussa törmätään myös sanan jumala määrittelyyn, toisin sanoen voisiko marsilainen sivilisaatio joka on kehityksessa vaikkapa miljoona vuotta meitä edellä näyttää meistä jumalaiselta?)

 

Niin, ja sen lisäksi katolinen kirkko oli Hitlerin liittolainen ja yhteistyökumppani sodan jälkeenkin, eikä kirkko pyytänyt anteeksi osallisuuttaan Natsi-Saksan kommelluksiin vasta kun vuosikymmeniä tuon jälkeen.

Ja tuosta Hitlerin katolilaisuudesta/ateismista on kaksijakoista juttua. Voinee vaan arvata että noinkin sosiopaatti kaveri on käyttänyt uskontoa/uskonnottomuutta vain poliittisena välineenä. Mutta välittämättä Hitlerin henkilökohtaisesta näkökannasta, se on selvää että Hitler komensi katolilaisista kristityistä koostuvaa armeijaa (ja kansaa), joten tuo "Natsi-Saksa ateistiset hirmuteot"-argumentti lopahtaa viimeistään tuohon.

Eikä tuo Stalinkaan tosiaan sen parempi esimerkki ole. Uskonnollisten organisaatioiden tuhoaminen valtataistelun nimissä ei mielestäni erityisen läheisesti ole verrattavissa tämän päivän ateistien toimintaan (eikä esim. ristiretket tietysti sen lähempänä kristittyjen). Ja lisäksi Stalin nimenomaan hyödynsi uskonnollisuutta, Venäjä oli siihen aikaan voimakkaasti ortodoksisen kirkon "vallassa", ja Stalin hyödynsi tätä olemassaolevaa uskonnollisuutta korvaamalla viralliset kirkot omalla henkilökultillaan, ja Suurella ja Mahtavalla Kommunismilla.

Tästä Hitler/Stalin-pointista on puhunut mm. Christopher Hitchens (jonka puheista olen lainannut nuo omat pointtini ), näitä puheta löytyy mm. täältä:
http://richarddawkins.net/allTimeFavoriteArticles

 

Tässä hihhulin näkemys historiallisesta Jeesuksesta:
http://www.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/jeesushi.html
Se riittääkö tuo, jää taas jokaisen omaan harkintaan.

Nuo nimet tulivat keskusteluun mukaan vain siksi, että täällä väitettiin että ateismin nimissä ei ole tehty hirmutekoja. Hirmutekoja on siis tehty niin ateismin kuin uskonnon nimissä, ja jopa niin että kumpaakaan ei ole nostettu esiin. Pitää muistaa, että ihmiset niitä tekoja tekevät. Ja valtapyrkimyksiä voi olla sekä ateistilla että uskovaisella. Mutta jos uskontoa tai ateismia käytetään "perusteluna", kyse ei ole oikeasta ateismista tai uskonnosta... Rationaalisuuden ja liiallisen ymmärtämisen ja kyseenalaistamisen vuoksi ei varmaan sotia käydä ja hirmutekoja tehdä.

No mutta jos tyhmät uskovaiset haluavat liittää siirtymäriitteihinsä ja rituaaleihinsa myös yliluonnollisen osuuden, joka niissä monissa on alun perin ollut? Loukkaako ateistia, että toiset uskovat johonkin, mihin he itse eivät pysty uskomaan. Ja kuka sanoo, että juhlassa (riitissä, rituaalissa) joku tapa on parempi kuin toinen?

Mitä tarkoitat tällä? Uskon ansioksi ei voida laskea sitä, että kristinuskon maalaama kulttuuriperintö on laaja? Kenenkäs tai minkä ansiota se sitten on?

Aivan, ja minusta olisi hienoa nähdä miten olisi käynyt, jos eurooppalaiset eivät olisi menneet Amerikkaan, transistoria ei olisi keksitty, ja ihmiset olisivat suvaitsevaisempia toisiaan kohtaan! Ja mitä me oikein tiedettäisikään, jos tuo aika olisi käytetty vaikka tähtitieteeseen! Niin, ymmärrätte että huumorilla tätä heitän. Jos taiteilijat ovat teoksiinsa saaneet inspiraation (tai rahoituksen) uskonnosta / kirkolta, niin sellaisia teoksia he ovat luoneet. Jossittelu on turhaa.

Tätä täytyy oikein miettiä... Kuulumalla Suomen evankelisluterilaiseen seurakuntaan ja maksamalla kirkollisveroni, minä siis tuen kaiken heikkoja ihmisiä manipuloivan vallankäytön lisäksi sukupuolielinten silpomista, kondomien käytön kieltämistä ja itsemurhapommittajia! Nuo kun lisää siihen taakkaan, joka minulla on vielä ristiretkien hirmuteoista, pyramidien rakentamisessa kuolleista orjista ja hihhulilahkojen joukkoitsemurhista, sekä aztekien Huitzilopochtlille uhraamista ihmisuhreista... Ei ihme että pakanoilla on huoli minusta!

Voiko tämän yksinkertaistaa niin, että ilman uskontoja maailma olisi melkein ristiriidaton paikka, jossa ei esiintyisi minkäänlaisia konflikteja?

 

En edes haluaisi kutsua itseäni ateistiksi. On rasite sinällään ilmaista epäuskoaan jonkun ihmisryhmän esittämiä (pöhköjä) väitteitä kohtaan. Ateisti-sana liittää minut tiettyyn ihmisjoukkoon, ja minä olen yksilöllisyyden puolustaja. Mielummin olen vapaa-ajattelija kuin ateisti.

Uskonnot ovat saaneet valta-asemansa aikana jolloin kansan sivistys- ja koulutustaso on ollut kehno. Nykyaikana asiat ovat toisin. Uudet uskonnolliset suuntaukset kuten scientologia koetaan enemmistön keskuudessa naurettaviksi. Eikö olisi absurdia jos scientologit vaatisivat meitä muita todistamaan ettei Xenua ole olemassa?