Elviksen mainitsemien lisäksi viskin kanssa maistuu haggis. Kesällä tuli yhdistelmää kokeiltua ja hyvää oli.
Tässä olen Johnnie Walker Gold Labelia nyt niittinä (ilman jäitä) vetänyt viskilasista. Ihan juotavaa tämä on... Alustava mielipide oli, että onpas tämä vähän laimeaa. Kuitenkin huomasin pian,että kyllähän tämä maistuu (kuitenkin saisi väkevämpää ehkä olla). Kyllä tästä kuitenkin puuttuu se savuinen ja turpeinen jälkimaku mitä rakastin Nikka Yoichissa. Niimpä Gold Labelistä ei tule suosikkiani. Nyt vielä pitää se viilennys testata...
Noni, nyt tuli kaupoilla käytyä ja mukaan lähti Caol Ila 12YO ja Speyburn 10YO. Eilen tuli baarissa maistettua Laproagh 10YO ja Chivas regal 12YO, kyllä se tästä lähtee Laproagh oli eniten mieleen näistä (caolia en ole vielä korkannut) voimakkaan savuisuutensa takia, speyburnissa maistui mielestäni liikaa alkoholi, eli oli vähän kitkerän makuista. Chivas regal oli aika perushutun makuista, aika persoonaton mielestäni. Lisää mietteitä myöhemmin..
Ardbegin Ten on erittäin hyvä valinta tuhtia makua arvostavalle. Mukava lämmike kylmenevään syksyyn. Taliskerin kympistä taas on jäänyt vähän ristiriitaiset tuntemukset.
Joo, tota Ardbegiä olen tuumaillutkin, tulee olemaan varmasti seuraavana ostoslistalla. Caol Ila:sta vielä lyhyesti: Taivaallisen hyvää
Tupareihin olin uhitellut tätä Alkosta hakevani, joten viime lauantaina joutui sitten viitisen kymppiä siellä tiskiin lyömään. Mutta kyllä se oli taas pitkästä aikaa todella hyvää. :king: Ja kelpasi hyvin myös parille muulle viskin ystävälle. Nyt pitäisi vaan malttaa juoda ensin tuo pieni ja keskeneräinen Johnnie Walker Black Label pois ennen kun alkaa viskien kuningasta enemmän maistelemaan...
No nyt kävin Hemingwayssissä oikein tarkoituksella maistamassa 10 vuotta vanhentunutta Laphroiagia... JUMANKAUTA että oli HYVÄÄ! :thumbsup: :thumbsup: Ajattelin "tietäväni" miltä viski maistuu kokeiltuani blendejä, mutta kuinka väärässä olinkaan... Tätä on saatava lisää!
Tuli tuossa lomaillessa 16yo Lagavulin testattua kun eräässä Ljubljanalaisessa pubissa kohtuuhintaan (3cl 5) tuli vastaan. Täytyy sanoa että oli kyllä elämys, seuraavaksi testattu 18yo Glenfiddich oli ihan vettä tuohon verrattuna.
Tiedä onko oikein sanoa, mutta kokeileppa tuota Kolmen leijonan pure malt (tummalla etiketillä / "parempaa leijonaa"). Eihän tuo mikään lappis ole, mutta ei kaukaa mene. Itse arvostan bowmorea ja muita Islayn maltaita =). Ja nämä jaakko tanielssit ja muut jenkkien bournonit voi jättää sitten mainittematta :sick:
Olen samaa mieltä. Miten onkin "edulliseen" päähän tipahtanut ihan paras viski? Vastaus voi tosiaan olla että "taivaasta".
Tuli tänään napattua laivalta mukaan Lagavulin 12 vuotiasta. Piti sitä sitten oikein maistella Kimin kunniaksi, ja kylläpä on upeaa tavaraa. Vie suorastaan kielen mennessään. Hakkaa ihan 100-0 vaikkapa saman Islay saaren Caol Ilan. Näyttää olevan vielä jotain Special Release kamaa. Eroaako tämä jotenkin tavallisesta Lagavulista?
Kyseessä on Lagavulinin Cask Strenght (CS) eli tynnyrivahvuuksinen pullote. Special Release ... no joo, myyntikikka, onhan tuo ollut jo muutaman vuoden myynnissä ja tullee olemaankin. Omaan suuhun tuo 12yo CS on kuivan savuinen eikä siinä valitettavasti ole sitä mahtavaa syvää tervan makua, mihin olen Lagavulinin osalla tykästynyt. Joskin pullotuserien (-vuosien) välillä on kuulemma eroja, oma pullote on pari vuotta vanha. Mutta kyllä tuotakin ihan mielikseen juo! Mutta minulle tuo Caol Ila aavistuksen huonompanakin tarjoaa enemmän vastinetta rahalle.
Miten juot sen CS:n? En ole kyseistä tuotetta itse kokeilluit, mutta yleensä kannattaa viilata CS:ien ylimääräinen vahvuus pois lantraamalla niihinn hitusen vettä. Joidenkin mielestä seos pitää vielä seistä hetken ennen nauttimista.
Useimmat CS:t juon sellaisenaan, jotkut vaativat "aukaisua" muutamalla vesitipalla, osa kestää enemmänkin vettä mutta minusta yleensä maku ei parane ... tosin pitäisi malttaa seisottaa vettä pienessä nokkakannussa pidempään, jotta lämpötilaerot tasoittuisivat ja vesikin hapettuisi. Ja harvemmin tulee etukäteisjärjestelyjä tehtyä, mikä lie tuurijuop ... eiku -maistelija. Joka tapauksessa, vesitipatkaan eivät tuoneet tervaa esille, eikä itseasiassa monetkaan savuiset ja/tai tervaiset viskit minusta paranekaan hirveästi vedellä. Sherryviskit on sitten eri asia, pitkiä eteerisiä ketjuja vedellä pilkkomalla maut ja tuoksut syvenevät niissä aivan erityisesti, esimerkkinä mainittakoon Aberlour a'bunadh tai vaikka Glenfarclaksen 21 ja 25yo tai edukas 105. Heh, jotkut tislaamot etiketeissään suosittelevat jopa 1:2 (sic!) vedellä lantrausta eli loppuseoksen prosentit jäävät 20-25%:n tuntumaan.
Ehdoton suosikkini on Glen Garioch 15yo. Vanhempaa en ole vielä raskinut ostaa. Eikö kukaan muu tykkää tästä? Itse en erityisemmin välitä kovasti savuisista. Bowmoren vanhemmat kyllä ovat hyviä. Tuo Glen Garioch on kokolailla savuton mutta hyvin tyylikäs ja pehmeä. Muut maut tulevat paremmin esiin ilman savun makua. Muuan hienostelava brittiystäväni kuljettaa aina lähdevettä pienessä pullossa mukanaan. Sanoi että ainoa oikea viskin nauttimistapa on lisätä siihen 40% vettä. Siitä tulee melkein tuo 2:1.
Molempi parempi. Välillä on kiva maistella Bowmoren 15v putelia ja välillä lagavulin 16v. Todella erilaisia, mutta molemmat omalla tavallaan hyviä Aika paljon vettä.... siinä menettää viski koko teränsä, mutta kyllähän vesitilkan avulla on helpompi maistella kaikkia ei makuvivahteita. Itse ei kyllä tule vettä viskiin laitettua, ellei sitten nimeomaan ole tarkoitus tehdä vertailua. Silloin neljään senttiin voi laittaa hyvin pienen lorauksen vettä, esim 1cl. Tosin tällöin pitää olla pirun tarkka, että kaikkiin juomiin tulee tarkalleen sama määrä vettä. Jos viskiä juon sellaisenaan, niin aika usein tulee pidettyä vieressä vesilasia jotta voin välillä vähän "tuulettaa" makuaistia.
Olen tietysti minäkin kokeillut tuota veden lisäämistä. Maistuu liian vetiseltä yllättäen, puhdas viski on paras viski.
Glen Garioch on kelpo viski, muttei kovin korkealla minulla, lyhyet maistelumuistiinpanot kertovat:"Hiukan savuinen(?) ja tamminen/puinen (maku ei siis kuitenkaan vaniljaan päin), mutta jostain syystä nousee "tunkkainen" sivumaku esille. Tuoksu ja pitkä kiva jälkimaku pelastavat paljon."
Tuli Laphroaig Quarter Cask (48%) äsken mukaan kentältä. Ensimmäinen tuoksahdus ja maistelu oli melkoinen pettymys, mutta sopivan vesitilkan kera painii hyvin tasaisesti samaisen tuottajan 10YO:n kanssa, jota löytyi kaapista verrokiksi (vaimon kommentti lantratusta oli "hyi kun tuli öljyt esiin", mutta eipä se olekaan mikään oikea whiskyihminen) . Eli taas sain vahvistusta siihen, että ainakin minun suu vaatii sen vesitilkan, erityisesti näihin ylivahvoihin pullotuksiin. Mutta makuasiahan tämäkin tietenkin on.