Isäkysely :-)

Varmasti totta turiset ja varmasti tulee vielä olo, että perhana sitä mihin alkoi. Nämähän ne on monesti niitä syitä, miksi moni ei viitsi itseään lapsen teolla vaivata, mutta jos asian pyrkii näkemään positiiviseksi, niin sanottakoon, että onhan sitä itsekin ollut joskus pieni ja kun näkee asiat lapsen silmin. Tietty vanhemmuuden taakkaa keventää, jos voi pitää välillä lomaa. Esim. isovanhempien avulla tai luotto amman avulla. Myös hoidon delekoiminen vaimolle/vaimokkeelle voi keventää (tunnusta,olen aika hyvä tässä..), mutta se voi kostautua myöhemmin.

 

Juu, saa täällä avautua. Ja onneksi olkoon! Sieltä se nyt tulee. Nimittäin se pieni piru jonka olemassaolosta et edes tiennyt ennen. Suippohäntä kaivautuu teelusikalla kiemurtelemalla pikkuhiljaa esiin meistä kaikista lapsellisista ja saa meista aikaan uusia ominaisuuksia ja tuntemuksia, sellaisia joiden nimiä et aiemmin edes tiennyt. Tätä on mahdoton yrittää kuvailla lapsettomille(en edes yritä). Se on kasvun paikka myös itselle. Tsemppiä!

 

Mten niin mahdotonta? http://www.youtube.com/watch?v=nojWJ6-XmeQ

 

Pyh, perussettiä. Tolla on vaan yks mukula siellä kaupassa mukana.

 

Juu muistan ikuisesti ihka ensimmäisen kerran kun eka muksu jäi mummolaan yöksi. Miljoonaa ajettiin kotiin ( ylinopeussakot olis ollu hintansa väärtti :thumbsup: ) ja eka kerran sitten lapsen syntymän rappusten nouseminen kerroksiin tuntui kevyeltä... Voi sitä onnen tunnetta, kun sai kerrankin laskea kaljaputelin ja sipsipussin lattialle ilman pelkoa, että tenava potkii pulikan nurin ja liiskaa lastut... Eli kuitenkin, ainakin yksi mukava muisto pikkulapsiajalta on .

Huh huh kuinka pienistä sitä mielihyvää voikaan syntyä...

 

Täällä toinen päivä menossa pienen tytön syntymän jälkeen. Vaimo eli tuore mummo on onnesta ymmyrkäisenä, vaaripuoli muuten vaan hämmennyksen vallassa. Yhdelle huoneelle on jo suunnitelmat tehty vieras/lastenhuoneeksi, eli kohta menee tapetit ja huonekalut vaihtoon. Aika erikoinen fiilis...

 

Onneks olkoon vaan! Kuten Äkkipoika kuvas, niin isovanhemmista tulee aikaa myöten entistä arvokkaampia ja korvaamattomampia. :thumbsup:

 

Tytöt 04 ja 08, joista nuorempi umpikuuro. Välillä menee hermot kun nuorempi lääppii telkkaria eikä kieltäminen huutamalla tuota tulosta...

 

Meillä tytöt vuosimallia 03 ja 04 ja poika vuosimallia 08. Sama reaktio noillakin on, vaikka mukamas kuulo on normaali.

 

Äkkipojan tuntemukset ovat tuttuja täälläkin. Esikoispoika oli todella helppo tapaus ensimmäiset puoli vuotta. Sen jälkeen alkoi tasainen alamäki. Nyt on poitsulla ikää 2v ja 1 kk ja välillä ollaan helisemässä pahasti jatkuvan kiukuttelun ja väninän kanssa. :OI On todella utelias, energinen, voimakastahtoinen ja vilkas poika.

Välit vaimon kanssa ovat kiristyneet viimeisen vuoden aikana melkoisesti ja onpa vielä pikkukakkonenkin tulossa päälle. Vähän vain tuppaa jännittämään, miten käy ja jaksaa, kun toinen jälkeläinen syntyy.

Haaveena olisi myös joskus saada nukkua edes yhdeksään aamulla, saada katsoa leffoja ennen iltakymmentä ja/tai viikonloppuiltapäivisin, kuunnella musaa rauhassa edes joka toinen päivä...

Kaikesta huolimatta en vaihtaisi tuota pikku paskiaista mihinkään.

 

Meillä asiat niin että vanhin on kolmannella luokalla,kohta viis ja kolme vuotiaat kotona. Itellä vuorotyö ja vaimo töissä sairaalan päivystyksessa joten työvuorot saatu sillain ettei tarvii olla tarhassa, tsoin ollaan odoteltu niille tarhapaikkaa jo yli vuoden mutta asiaan.

Eli aika täyspainoisesti aika menee muksujen kanssa, oman ajan puutetta on siisvähän. Määräajoin toinen siis nappaa muksut ja toinen saa tehdä mitä tekee,tämä siis ihan vaan plussana muulle vapaalle ajalle. koska totuushan on että vaikka niitä rakastaa niin kyllä sitä ihminen omaa aikaakin tarvii.

Aamu herätykset koitetaan parhaan mukaa vuorottaa, toinen saa nukkua myöhempää aina tilanteen mukaa.

Meillä asiaa hankaloittaa se että muksujen vaarit on mitä on, toista ei olla nähty vuosiin ja toinen taas on muuten vaan.
Mummit ja isomummit on muksuilla kuollut jo vuosia sitten joten se hankaloittaa asiaa.


Ei ole helppoa olla isä/äiti, paljon se vaatii mutta vielä enemmän se antaa:thumbsup:

 

Poika nro. 2 putkahti maailmaan sunnuntaina! :thumbsup: Onhan siinä taas ihmettelemistä kerrakseen. Meinaa olla vähän sekaisin koko asiasta, vaikka pitäisi olla jo tuttua. Eiköhän se tästä taas normalisoidu, kun vauhtiin pääsee.

 

Onnea vaan Nudisti papille:thumbsup:

 

Heh, kunnon känninaurut Tällä hetkellä mietin juuri samaa t. 19,9v miehen alku..

 

Toista kertaa sain kokea tuon tunteen, ja vielä vähemmän ymmärrän niitä jotka eivät halua lapsia.

 

Onnea nudistille!

Pitää liittyä seuraan, en tosin ennen ole huomannut tätä ketjua. Kotona siis puolivuotias tyttö, ensimmäinen lapsi, joka on aivan mahtava!

Piti nostaa jo pleikkari ylemmälle tasolle, tyttö 'ryömii' pleikkarin luokse ja laittaa sen päälle, lähteehän siitä kiva piip-ääni. Yöt nukkuu liiankin hyvin, helposti pystyy iltaisin katsomaan sarjoja/elokuvia.

Aina olen jälkikasvua halunnut ja nyt kun sitä on, niin tässähän on oikeasti onnellinen <3

 

Ööö....?

Onnea Simolle. :thumbsup:

 

öö ööö

Kappas, nudistipappi olikin kirjoittanut viestinsä jo tammikuussa, noh, ei kai se estä onnittelemasta..(?)

 

Täällä tytöt osaa kyllä väännellä vahvistimien nuppeja, käynnistää ja sammuttaa vahvistimen ja tietokoneen:

http://media.share.ovi.com/m1/s/2375/a653643f172c417eb487a0e5b9bd4db2.jpg

(huomio alta revityt johdot ja kokonaan irroitettu optinen kaapeli)

Mut sisustuksesta ei tingitä, laitteet pysyy tossa vaikka onhan se raivostuttavaa kun kaikki on kytketty vahvarin kautta

 

Noin vuosi lisää niin katsovat jo sujuvasti Muumit ja Wallace & Gromitit mediaserveriltä PS3:n avulla ja laittavat itse DVD:t ja Blurayt pyörimään. Äkkiä nuo pennut oppivat kun opettaa ja antaa aikaa oppia.