Lear tuli katsottua keväällä, oli kohtalainen, ns.HUUTOA liikaa ja esitys oli turhan pitkä. Eilen kävin katsomassa Varasto näytelmän kansallisteatterissa, siinä ei tullut aika pitkäksi ja mielestäni näytelmä oli hyvä, suosittelen! Varoituksena sen verran, että jos on allerginen "ronskille" kielenkäytölle, kannattaa jättää väliin.
Aika harvassa teatterikäynnit on, mutta on sitä tullut vuosien varrella käytyä koulun kanssa katsomassa joitain näytelmiä. Lisäksi perheen kanssa lähes joka vuosi käyty kesäteatterissa. Nyt on kyllä ollut parin vuoden paussi, mutta olisi mukavaa joskus mennä katsomaan jokin näytelmä. Ei nyt vain ole saanut aikaiseksi.
Kyllähän siellä silloin tällöin tulee käytyä. Joskus paljon mukavempaa välillä katsoa teatteri esityksiä, kuin elokuvia. Mukavaa vaihtelua :thumbsup:
Tulipa viikonloppuna käytyä Tampereella teatterissa. Edellisen kerran tuli ko. kulttuurista nautittua joskus 20 vuotta sitten Turun kaupungin teatterissa (kait se sellainen oli, siinä Aurajoen rannalla, maauimalan alla). Näytelmä tuolloin oli tuhannen ja yhden yön tarinat. Nyt tuli sitten käytyä katsomassa Kauppamatkustajan kuolema. Netissä on paljon kehuttu tuota esitystä, mutta täytyy myöntää ettei kolahtanut meikäläiseen. Kauheaa huutamista ja kiroamista koko esitys. Juoni oli kokonaisuudessaan liian ennalta-arvattavissa, eikä ollut yksinkertaisesti sellainen esitys josta olisi jotain hyvää jäänyt mieleen. tai jäi siitä jotain. Seinät olivat mustat, mutta kuitenkin niihin saatiin projektoreilla erilaisia kuvia heijastettua, pääasiassa vihreitä lehvästökuvia. Sääli vain että kuva oli liian iso, ja pikselit pomppivat jopa katsomon takarivillä silmiin. Taitaa mennä taas ainakin 20 vuotta ennen seuraava vierailua teatterissa. -K
Tulee joskus käytyä katsomassa jokin näytös. Avopuolison isä työskentelee teatterilla äänen ja kuvan parissa, joten häneltä yleensä liikenee ennakkoihin lippuja. Kerran tai kaksi tulee käytyä vuodessa.
Itse en teatterissa ole käynyt aiemmin kuin ylä asteen "pakollisella" reissulla. Mutta nyt käytiin avopuolison kanssa katsomassa Mel Brooksin Producers: Kevät koittaa Hitlerille. Ja oli kyllä todella hyvä musikaali. Josta pystyi huomaamaan paljon Mel Brooksille tuttuja vitsejä ja musiikki valintoja. Suosittelen kaikille.
Syksyn aikana olisi kyllä ihan mielenkiinnon vuoksi käytävä katsomassa Lappeenrannan kaupunginteatterin näytelmä Rauhan ruhtinas, lämminhenkinen komedia meistä korvenkyläläisistä. :thumbsup:
Melkein kaikki Ryhmäteatterin esitykset lähivuosilta on nähty... oon vähän jäänyt koukkuun sen porukan tekeleihin. Loistavat näyttelijät, sopivasti mustaa huumoria, ei liian isoja produktioita... Paniikki oli kerrassaan loistava! Jani Volanen, Petteri Summanen ja Tommi Korpela teatterin lavalla oli aivan täydellistä, parasta komediaa ja draamaa mitä olen livenä nähnyt! :thumbsup: Iso
Kyllähän sitä tulee sillointällöin käytyä. Viimeisimpänä kävin katsomassa Kaunottaren ja Hirviön, joka oli kyllä erittäin loistava.
Syksyllä Kuusankosken Teatterin Housut Pois -esitys, sai nauraa. Pohjautuu elokuvaan ja viritetty sopivasti paikallisiin oloihin. Tammikuun lopulla Mikkeliin Työväen Näyttämöpäiville (25.-27.1), kolme esitystä tarkoitus katsoa. Maaliskuussa Kotkassa ainakin osittain Juicen musiikkiin pohjautuva musiikkikomedia Lemmenhotelli Mimosan hipiä. Näillä mennään...
Tulipa eilen käytyä katsomassa Kansallisteatterissa tämä uusin versio Tuntemattomasta sotilaasta. Enpä muista, koska olen viimeksi nauranut yhtä paljon. Enkä todellakaan ollut ainoa salissa, jolla oli todella hauskaa. Huolimatta runsaasta huumorista näytelmä sisälsi myös erittäin paljon sanomaa ja ajateltavaa. Ohjaaja Smeds ei todellakaan ole arkaillut käsikirjoitusta tehdessään. Näyttelijät onnistuivat hyvin. Erityisesti jäi mieleen Vanhala (Esa-Matti Long), Koskela (Timo Tuominen), Lammio (Antti Luusuaniemi) ja Rahikainen (Juha Varis). Rokan roolissa ollut Henry Hanikka oli vähän vaisu, tosin mielestäni koko hahmo oli vähemmän keskeisessä roolissa kuin kirjassa ja elokuvaversiossa. Erityisen hieno oivallus oli reaaliaikaisen videokuvan esittäminen taustalla tai erillisillä valkokankailla. Suosittelen näytöstä lämpimästi, jos vain lipun onnistuu jostain saamaan.
Eilen käytiin katsastamassa kuuluisa Alivuokralainen Tampereen Teatterissa. Oli ihan viihdyttävä, sai nauraa jne, kunhan asennoitui teatterifiilikseen eli ajatella ei tarvinnut yhtään. Jukka Leisti, Heikit Hela ja Kinnunen pitivät kyllä naurunremakoista huolta... Ja kesäisin pyrin käymään Turun Luostarinvuoren ja Paimion kesäteattereissa katsomassa heidän tarjottavansa. Eli pidän huolta kulturellisuudestani...
Käyn silloin tällöin. Pidän teattereiden "sivistyneestä" ilmapiirista Se on kuitenkin sen verran hinnakasta että ei ihan joka päivä tule mentyä.
En. - - - joskus peruskoulussa nää esitykset oli ihan liikaa tylsää kidutusta.. puhumattakaan jostain hemmetin kesäteattereista..toki tietysti sillon tajus paljon vähemmänkin mitä nyt..- - Mutta siis saattasin joskus mennäkin, jos osuis jotain kiinnostavaa ja ois kohtuuhintaset liput. Helsingissähän niitä enemmän näköjään menee.
Teatteriesitys on nykyaikana tekotaiteellisin mahdollinen "taide"muoto. Tämä kulttuurimuoto olisi pitänyt ruskistaa napalmilla ja upottaa jäännökset tuhannen sylen syvyyteen sinä päivänä kun värielokuva keksittiin. Kuten yllä jo kohtalotoverit tillittivät, näitä livenä näyteltyjä performanssisekoiluja maamme koululaitos pakotti lapsosena katsomaan. Yleensä äidinkielen tunneilla järjestetyt kidutustilaisuudet järkyttivät vielä hauraan mielen, jättäen jälkeensä elinikäisen trauman. Vasta neljännellä luokalla opin väärentämään huoltajan allekirjoituksen poissaolovihkoon. :weep: