Noin se minullakin alkoi. Eräskin leppoisasti edennyt rauhallinen KÄVELYmatka takavuosina loppui kesken kun kunto loppui, piti ottaa taksi lopuksi matkaksi, jalat eivät kantaneet viimeistä kahta-kolmea kilometriä. Fillaroinnin (aktiivisen) aloitin öbaut vuosi sitten lyhyillä lenkeillä, joihin meni ehkä 10 minuuttia kerrallaan aluksi. Kamalaa puuskutusta ja tajunnan tason hämärtymistä. Ei mitään voimia reisissä. Pikkulapsetkin polkivat ohitseni kauppamatkoilla. Viikkojen kuluessa pystyi matkaa kuitenkin pidentämään ja lenkkiin käytettyä aikaa kasvattamaan. Nyt pystyn olemaan liikkeellä vaikka 10 tuntia putkeen, juomatta matkalla mitään (olen edelleen kameli-imitaattori). Viime kesänä poljin semmoiset 5 tuntia päivässä kauniilla kelillä. Ilman mtään läkähtymistä. Toki siinä huohotetaan jatkuvasti tai toistuvasti, mutta matka ei enää katkea kesken. Jaksaa, eikä tarvita taksia apuun. Vaatimattomat 5000 kilometriä polkemista nosti rapakunnon lähelle normaali-ihmisen kuntoa. Vuoden kuluttua kunto saattaa olla jo keskivertopulliaista parempi, saa nähdä nyt. Jos siis tänään aloitat huonokuntoisena 5 minuutin päivittäisellä puuskutuksella (kävely/fillarointi/uinti/mitä tahansa), niin lähes täydellä varmuudella jaksat vuoden kuluttua huohottaa 5 tuntia putkeen. Viikko viikolta kunto paranee. Nimenomaan se viikko tarvitaan kunnon parantumisen havainnointiin. Nimittäin: LEPO ON PAKOLLISTA. Minä raakki tarvitsen 2 lepovuorokautta väliin, sitten taas jaksaa muutaman päivän puuskuttaa. Ammattilaisille riittää puolen vuorokauden lepo, ja raihnaiset kääkät voivat tarvita 4 päivän levon palautuakseen. Jokainen kuunnelkoon omaa kehoaan. Sopivan levon määrän tunnistaa siitä, että jos jaksaa vetää peräkkäisinä päivinä vaikkapa seuraavan pituiset lenkit: 15 minuuttia, 10 minuuttua, 8 minuuttia, 5 minuuttia, ja sitten lepää pari päivää, tai mikä se optimi lepomäärä kullakin on, niin seuraava lenkkipäivien urakka meneekin iloisesti näin: 25 minuuttia, 20 ja 15 ja 10. Kunto siis kasvoi levätessä. Seuraavan lepovaiheen jälkeen lenkit sujuvat esim. näin: 30 minuuttia, 22 ja 17 ja 13. Kunto jälleen kasvoi levätessä. Jne. Vuoden treenauksen kuluttua jaksaa vetää lenkit: 10 tuntia, 5 tuntia, 4 tuntia, 3 tuntia. Ja puuskutus/hikoilu on silti samanlainen kuin niillä ensimmäisillä 5 minuutin kärsimyssessioillakin. Tai olo on hyväkuntoisena jopa helpompi, vaivattomampi, vaikka lenkkien pituudet ovat satakertaistuneet. Jos lepovaihe lenkkiviikon jälkeen oli liian lyhyt, ettei ehtinut palautua tarpeeksi, silloin seuraavan lenkkiviikon lenkkejä ei jaksakaan vetää pidemmäksi kuin menneen viikon lenkkejä. On edelleen veto poissa -olo, lenkkiviikon loppupäivien olo, vaikka pitäisi olla virkeä ja tarmokas olo lenkkiviikkoa aloittaessa. Jos lepovaihe oli liian PITKÄ (esim. 2 viikon lepo), silloin kuntohuippu menetettiin ja joudutaan tavallaan aloittamaan alusta. Jaksaminen sinänsä voi olla hyvä, energiatankit täynnä (lenkin pituus 30 minuuttia tai enemmän), mutta voimaa ei silti ole tarpeeksi paljon (ylämäissä loppuu teho, vauhti romahtaa). Lihakset ovat "nukahtaneet talviunille" työn puutteessa. Niitä pitää hieman elvytellä eli potkia hereille viikon verran. On siis haitallista pitää liian pitkiä pausseja, ja myös liian lyhyitä. Sopivan pituisen lepovaiheen aikana huomaa kunnon jatkuvasti paranevan ja pysyy liikuntamotivaatio yllä. Jos ei lepää lainkaan ikinä, lenkkien kestot ja jaksaminen heikkenee ja asettuu tietylle alentuneelle tasolle, ja on jatkuvasti epämiellyttävä voimaton olo. Pakkopuurtaminen. Vain ammattilaiset jaksavat tällaista epäkiitollista masentavaa rääkkiä. Toki hekin sitten lepäävät juuri ennen kisoja, jotta kuntohuippu kutitellaan esille.
Tosiaan kuntoilu pitää aloittaa varovasti, muuten siihen menee heti maku jos on sellaista väkisin vääntämistä ja paikat hajoaa. Liian usein näkee purtsilla selkeästi ylipainoisten juoksevan puuskuttaen naama punaisena kuin olisi lämpöhalavaus tulossa...mielummin aloittaa vaikka ekan vuoden kävelyllä, niin ei ole heti polvet, nivuset ja muut paikat kipeenä. Itselle juokseminen selän välilevyvian takia ei oikein sovellu lainkaan, tosin kunnon tossuilla pehmeällä alustalla voi hölkätä ilman että se siitä äityy. Netistä löytyy eri liikunnan vaikutuksista rasvanpolttoon paljon tietoa. Yksi väite on se että juostessa 10km tai saman matkan reippaasti kävellen (hengästyy ja tulee hiki) kuluu saman verran rasvaa. Juoksun jälkeen "jälkipoltto" on pidempi.
Varmasti voisikin jos haluisi olla vain luotaantyöntävä löysä sohvaperuna. Mutta kun pitäisi päästä juosten 100 km alle 10.30, 42 km matalaan kolmeen tuntiin, puolimara alle 1.30 ja kymppi alle 40 min, niin ei ole mahdollisuutta lisäpunnuksiin "läskin" muodossa.
Veikkaan, että pelkällä karkkien syönnin vähentämisellä saat painosi putomaan, kuten Scorpiuskin ehdotti. Saattaa myös olla, että pelkästään kasvisperäinen ravinto ei pidä nälkää poissa tarpeeksi. Kokeile siis lisätä pähkinöitä ja oliiviöljyä ruokaasi, jos ne pitäisivät kylläisyyttä yllä pidempään ruokailujen välillä. Olethan huolehtinut, että saat kaikki vitamiinit ja hivenaineet nykyisestä ruokavaliostasi?
Ihan vain maku. Ei muuta syytä. Ihan hyvin voisin käyttää rypsiöljyä. Noiden kahden öljyn paremmuudesta voi lukea artikkeleita suuntaan jos toiseen joten oma makuaisti ratkaiskoot asian
Näinpä. Terveyden kannalta ero lienee marginaalinen. Oliiviöljy tosin ei tainnut kestää paistoa, vaan se tuskin on merkittävä seikka tässä ruokavaliossa :-D
Kyllä oliiviöljyä voi käyttää paistamiseen. Käsittääkseni se sopii jopa paremmin paistamiseen kuin rypsäri. Tälläisen käsityksen olen saanut muutaman vuoden harrastelijakokkiurallani. Nähtävästi eri oliiviöljytyypeillä on sitten hieman eroa paistamiseen soveltuvuuden suhteen, mutta kyllä pannulle on päätynyt virgiinit ja tosi-virgiinit oliiviöljyt. - Ammattikokit korjatkoon. Eipä muuten paljoa houkuttele rypsärin laittaminen tuorepastan päälle
Oliiviöljy pärskii pannulla, sotkee kaiken pikkuisilla öljypisaroilla puolen metrin säteellä. Käsiinkin tulee palovammoja, kuten muuhunkin kehoon, ainakin minulla, kun en vaatteita käytä. Siksi paistankin auringonkukkaöljyä käyttäen, ja nyt myös kokeilen nestemäisiä margariineja, koska pelkkä kasviöljy ei tee ruskeaa rapeaa pintaa, ja öljyn kanssa joudun jotain muuta aina käyttämään. Nestemargariineissa on jo valmiiksi öljyn ja margariinin kombinaatio. Perinteinen oikea menetelmä on siis käyttää kasviöljyä JA voita/margariinia samanaikaisesti. Kasviöljy toimii lämmönjohteena ja voi/margariini lämpöindikaattorina sekä ruskistajana. Pelkkä öljy on salakavala, se ei paljasta lämpötilaansa, ja liian kuumaksi lämmitettynä voi syttyä tulipalokin.
Tuo ammattilaiskohta hyppäsi silmille. Kyllä se on kuitenkin niin, että puhtaana urheileville kolme kehittävää teeniä viikossa on aika maksimi oli mies/nainen millä tasolla tahansa. Siihen päälle tulee palauttavia treenejä ja peruskuntotreeniä, joka saa treenimäärät koviksi ja näyttää tottumattomaan silmään kovalta treeniltä. Hyväksi havaittu treenirytmitys on kolme kovaa viikkoa, jonka jälkeen yksi kevyt viikko. Viikkotasolla treenit kolmena päivänä esimerkiksi ma-ke-pe tai ti-to-su. Jos kovalla viikolla treenaa treenipäivänä yhden tunnin, lepoviikkona treenaa kahtena päivänä puoli tuntia. Tämän rytmin kun opettelee heti alusta, sillä pääsee aika pitkälle ennen kuin tarvitsee tehdä suurempia muutoksia. Kunnon mukaan määrää, tehoa tai molempia kovemmaksi. Itse pyrin aina tuollaiseen rytmitykseen kun kuntoilen. Omalla kohdalla nuo lepoviikot ovat jääneet turhan harvinaiseksi aktiiviaikojen jälkeen.
Ammattikokki en ole, mutta kokemusta eri öljyillä paistamisesta kyllä löytyy. Lyhyesti sanottuna: rypsiöljy > oliiviöljy > kylmäpuristetut öljyt Syynä lämpötilakestot. Kylmäpuristettu ei kestä korkeaa lämpötilaa ja tämän seurauksena öljy alkaa savuta kun sillä paistaa. Kun öljy alkaa savuta, siihen muodostuu karsinogeenejä, jotka aiheuttavat syöpää ja siten öljyä ei enää tulisi käyttää. Sama syy miksi rypsi on parempaa kuin oliivi: Oliivin käryämislämpötila on alhaisempi. Osalla tämä savuaminen ei ole ongelma, sillä jos duunaa suht matalilla lämmöillä ei tätä savuamisesta ehdi tapahtua lainkaan. Jos taas kotona on induktio tai kaasu, lämmöt nousee aika helposti liian korkeiksi, jolloin savuamista tapahtuu. Henk koht tulee käytettyä aika paljon rypsiöljyä paistamiseen sen neutraalisuuden takia. Jos tarvitsen tosi kovaa lämpötilaa esim wokkaamiseen, yleensä turvauden pähkinäöljyyn, joka kestää hyvin kuumuutta, ja joka muutenkin makunsa pouolesta sopii itämaisiin ruokiin. Oliiviöljyä tulee lähinnä lisättyä myöhemmin, jos haluan oliiviöljyn makua.
Sori, en voinut vastustaa kiusausta. Kiitti linkistä lähteeseen. Täytyy perehtyä aiheeseen vähän tarkemmin, ja tutkailla josko löytyisi jotain kotimaista tai vaikka muualla pohjois-euroopassa tehtyä hieman tuoreempaa tutkimusta... Tässä linkki artikkeliin, joka koskee hieman tuoreempaa jenkki-tutkimusta aiheesta. Ihan vaan huomiona: pelkän BMI:n käyttö on hieman harhaanjohtavaa, jos ei samalla huomioida esim. vyötärö-lantiosuhdetta tai kehon rasvaprosenttia. En tiedä näistä kuolleisuustutkimuksista, onko niissä näitä asioita mitenkään huomioitu?
Eläinrasvat kestävät paremmin kuumentamista, joten vanha kunnon voi on tässäkin hyvä vaihtoehto. Itse käytän kyllä myös oliiviöljyä. Kasviöljyjen hämmästyttäviä myrkyllisiä vaikutuksia Monetkaan niin kutsutut terveysasiantuntijat eivät ilmeisesti ymmärrä biokemian perusteita suosiessaan kasviöljyjen käyttöä. Näin siksi, että turvallisimpinakin pidetyt kasviöljyt vahingoittuvat kuumennettaessa ja muuttuvat hajoamistuotteiksi, jotka tutkimuksissa on yhdistetty sydänsairauksiin ja neurologisiin häiriöihin. Näistä yksi on rasvahaposta kehittynyt toksiini (myrkky) nimeltä 4-hydroxy-trans-2-nonenal (HNE). Tutkijoiden mukaan HNE kerääntyy suurina määrinä monityydyttymättömiin kasvirasvoihin, joissa on linolihappoa. Näitä kasviöljyjä ovat maissi-, rypsi-, soija- ja auringonkukkaöljy. Useat tutkimukset ovat yhdistäneet HNE:n käytön lisääntyneeseen sydän- ja verisuonisairauksien riskiin, Parkinsonin tautiin, Alzheimerin tautiin, maksan vajaatoimintaan ja syöpään. Tutkijat selittävät, että HNE:n myrkyllisyys johtuu siitä, että se reagoi äärimmäisen energisesti biomolekyylien kanssa kerran imeydyttyään kehoon ruoan mukana. Se myös reagoi erilaisten aminohappojen kanssa vaikuttaen solujen perusaineenvaihduntaan. Näiden tutkimustulosten perusteella American Dietetic Associationin edustaja suositteli HNE:n terveysvaikutuksista huolestuneita varomaan kuumentamasta mitään kasviöljyä savuamispisteeseen asti. Öljyä ei myöskään koskaan pidä käyttää uudelleen. Kaikkein tärkeimpänä neuvona on olla syömättä uppopaistettuja ruokia ravintoloissa. Lähde:Health Central, May 6 /2005
Noissa tutkimuksissa on suuret potilasmäärät ja randomisointi on tehty ajatuksella. Tulokset pohjautuvat NHANES-tutkimuksiin (www.cdc.gov/nchs/nhanes.htm). En tiedä onko Euroopassa järjestetty yhtä massiivisia tutkimussarjoja. Näyttäisi kuitenkin siltä, että ylipainoiset (BMI 25-30) elävät keskimäärin pitempään kuin normaalipainoiset, laihat tai lihavat (BMI >30). Tuossa vanhemmassa tutkimuksessa optimaaliseksi BMI:ksi arvioitiin 25-27. Tutkimustulokset ovat yllättäviä perinteistä terveyspropagandaa ajatellen. Elimistö on hyvin monimutkainen järjestelmä, ja yleensä kaavamaiset (insinöörimäiset) ajatusmallit johtavat vääriin johtopäätöksiin.
Tuntuu olevan nuo NHANES-tutkimukset melkoisen laajoja ja järjestelmällisiä, ei varmasti samassa mittakaavassa löydy dataa. Näkyvät muuten tekevän myös rasvaprosentin määrityksen osana testejään, ainakin nykyisellään (menetelmänä DXA, ilmeisesti se soveltuu muuhunkin kuin luuntiheyden mittaamiseen). Oikeastaan pointti jota hain tuolla kommentillani BMI:n järkevyydestä on sama kuin näillä kavereilla aikanaan (1997) - eli se, voidaanko jättää tutkimuksessa huomioimatta kehon koostumus ja käyttää pelkkää BMI:ä. Totta. Mutta näin ne asiat muuttuvat. Täytyy siis määrittää normaalipaino uudestaan... Tosin nykytietämyksellä perinteisen, koulun kotitaloustunneilla opetetun ruokakolmionkin voi rauhassa nakata nurkkaan. Se mitä ei tiedetä, täytyy olettaa. Ja tutkittaessa täytyy tulokset kyseenalaistaa, jotta saadaan mahdollisimman suuri osa virheellisistä olettamuksista karsituksi sotkemasta tuloksia. Paitsi tietty se osa niistä, joka suuntaa tutkimuksen lopputuloksia tutkimuksen rahoittajan toivomaan suuntaan...
Tästä on tullut kyllä aika järkyttäviä esimerkkejä vastaan. Tutkimusten lyhennelmät antavat asiasta aivan toisellaisen kuvan kuin full-text. Lehdet ja asiantuntijat sitten referoivat noita lyhennelmiä.
Kaikki painoaan pudottamaan aikovat kun lukevat tämän kaiken tietomäärän teidän ravintotietoudestanne, niin mielenkiinto koko hommaan lopahtaa ennenkuin saa edes ensimmäistä kertaa tennareita jalkaan Itse kävin tänään ekan kerran lenkillä parin kuukauden tauon jälkeen kun homma lopahti lumien tullessa. Huomenna alan n. viikon paaston ja siitä sitten jonkinmoisella ruokavaliolla ja liikunnalla kohti kevyempää kesää Ajattelin lähteä sillä kaavalla, että kuluttaa päivässä enemmän kuin tankkaa, toimivaksi todettu laihdutuskeino
Mietin itse vähän samaa. Jutustelu on siirtynyt hieman OT:ksi painonpudotuksesta. Muista, että ruokavalio on tärkeämpi kuin liikunta, jos ajatellaan painonpudotusta. Ei kannata huijata itseään ajatuksella, että pystyy liikkumaan kilot pois, vaan kannattaa lähteä liikkeelle nimenomaan ruoasta ja ottaa liikunnan siihen mukaan tueksi ja terveyttä edistämään. Kaikki laihdutuskuurit perustuvat energiavajeeseen. Vaikka ei karppaisikaan, niin helppo tapa vähentää ruoasta saatua energiaa on vähentää perunaa/riisiä/pastaa annoksesta ja varoa ettei syö liikaa leipää päivän aikana.
Ja sitten se paino tippuu hitaaasti. Olettekos ajatelleet että kun tiputin 12 kg painoa niin mistä ruumiinreijästä se 12 kiloa poistui? Tää on hyvä. :thumbsup:
Aivan. Väittäisin kuitenkin että jo pelkästään turhien välipalojen ja herkuttelun vähentämisellä + liikunnalla tuloksia syntyy. Itsellä on ainakin huono tapa (addiktio) syödä iltaisin (lue koko ilta ) leffoja katsoessa vaikka ei ole edes nälkä. Pitäskö perustaa tänne oma "Plazan painonvartijat", kerran kuussa kirjoitetaan siihen astinen painonpudotus vaikkapa prosentteina ja millä keinoin se pääpiirteittäin on saavutettu