Ei 40000 uF sikana ole, mutta eikös se ole saman verran tai enemmän kuin T.AMP 2400? Muistaakseni Creekin pikkuisissa, 4330?, oli luokkaa 26000 uF ja vahvistin speksattu 2x30W @ 8 ohm.
Aina kannattaa muistaa, että ei pelkkä kapasitanssi ratkaise, vaan myös se jännite, mikä konkassa on. Sillä konkkaan varastoitunut energia, mikä on tärkeintä saadaan kaavalla 0.5 x C x U^2, eli jos jännite tuplataan, varastoitunut energia 4-kertaistuu. 2400:ssa on 8kpl 10000uF 80V , mutta 2 kpl sarjaankytkettynä, koska G-luokkalainen vehje.
Hyvä huomio j_a_k, pelkät mikrofaradit ei tosiaankaan anna täyttä kuvaa tehoreserveistä. Tästä esimerkkinä Powersoft K-sarja. Laitekotelo on tungettu aika täyteen kondensaattoreita. Virtalähteessä on 23 kpl 56 µF 450 V sekä pääteasteessa 34 kpl 1000 µF 200 V ja 16 kpl 330 µF 200 V kondensaattoreita. Yhteensä tämä on "vain" hiukan yli 40000 µF. Korkean jännitteen ansiosta energian varastokapasiteetti on kuitenkin huikeat 916 J (3.6x TA2400). Tehoa kanavaa kohden tästä paketista lähteekin ihan kohtuullisesti. Signaalina on siniaalto. Suurin teho saadaan hetkellisesti, kuten on tarpeenkin. Kuormitusajan kasvaessa teho laskee hallitusti ilman suurempia epäjatkuvuuskohtia. 2 Ohmin kuormalla sekuntia pidemmällä jaksolla teho hiukan notkahtaa suuren virran aiheuttaman lämpenemisen takia. Mielestäni kaikkien vahvistimien tehot tulisi esittää mittauksissa perinteisen tehokuution lisäksi myös tällä tavalla ajan funktiona. Pitemmän päälle vahvistimen jatkuva teho määräytyy jäähdytyskapasiteetin mukaan kuten kuvastakin näkyy. Tätä kuitenkin harvoin testataan. Puhaltimilla varustetut vahvistimet pesevät konvektiojäähdytetyt tässä suhteessa mennen tullen.
Johan kummaa, itse en ole huomannut värittymistä, en korvillani enkä myös mittauksissa kummempia värejä ole havainnut. THD-mittaukset voisin tehdä jos osaisin, kiinnostaisi itseänikin. Millaisillahan voimakkuuksilla sinä noita oot tuutannu jos vahvistinblokin olet niin kuumaksi saanut? Joka tapauksessa parempia ämyreitä tässä hintaluokassa odotellessa. Vastaan ei ole tullut vielä, vaikka noita on jonkun verran eri kaiuttimia tässä vuosien aikana kuullutkin
En ole kyllä huomannut että vahvistinblokki kuumenisi sen kummemmin, toisaalta ei ole ollut tapana käpistellä noita jäähdytyspalikoita kyllä muutenkaan. Oletko sitä mieltä että tuolla on jotain käytännönkin merkitystä äänen suhteen? Kuulin kerran joskus yksiä kaiuttimia enkä tykänny ne oli varmasti tosi huonot edit: vielä mielenkiinnosta kysyn, kun itse en huonolla tahdollakaan voi sanoa että noitten ääni olisi "värittynyttä" saatika sitten että värittäisivät ääntä uskomattoman paljon, että mistä sinä tuon värittymisen huomasit?
Olen lukenut Adameista (malli taisi olla tai A5) arvostelun Music tech magazinesta, jossa mainittiin alakeskipään/alanpään tjsp. kärsivän värittymästä. Arvosanakaan ei ollut kaksinen. Ehkä Hardis kuuli niitä.
Joo noissa A5:ssa voi ollakin tuota alempien taajuuksien värittymää, näissä A7:ssa sen sijaan en kyllä moista ole havainnut. Bassopää on tosi kliini eikä yhtään ns. hypetetty tai liian boostaileva, ennemminkin päinvastoin
No nyt sä olet asian ytimessä. Pidä toi ajatus. Vai kuinka se meni... Minusta tuohon kysymykseesi kulminoituu koko tämänkin keskustelun ydin. Onko muille jäänyt mitenkään epäselväksi, mitä tarkoitetaan hyvällä äänentoistolla? Onko se sellaista, joksi minä olen perus HiFistin kuvitellut, jossa pyritään toistamaan tallennettu äänilähde mahdollisimman muuttumattomana? Vai onko se sellaista, jossa kuuntelija määrittää hyväksi äänentoistoksi itseään miellyttävän kuuntelukokemuksen? Jos se on tuota ensimmäistä, niin hyvän äänentoiston määrittämiseksi pitää löytyä sellaisia mittaustuloksia joiden tulokset ovat yksiselitteisiä eikä niistä voi väitellä (ainakaan älykkäästi). Jos taas hyvä äänentoisto määritetään oman kuuntelukokemuksen mukaan, niin koko "keskustelu" onkin pelkkää jutustelua, joka perustuu vastaaviin väitteisiin kuin "maapallo on pyöreä", "aurinko kiertää maata", "kärpäset syntyvät raadoista", "vesisuonet aiheuttavat maasäteilyä", "horoskoopit ovat täyttä faktaa" jne... Mulla on muuten kauniimpi vaimo kuin teillä, lapset on fiksumpia, auto on parempi ja asuinympäristökin on ainakin dekadin parempi kuin teillä. Repikää siitä.:thumbsup:
Ei muute varmaan oo!!1 Todenmukaiseen toistoon tässä itse on pyrkinyt, fiilistelysetti sitten erikseen. Tosin nyt on kyllä kallistunut tää fiilistelypuolikin enemmän tähä studiosettiin.. Ja pidän ajatuksen, visusti tallessa. edit: http://www.proaudioreview.com/article/1962 tuolla muuten on ihan hyvää mittausdataa ja löpinää kyseisistä ämyreistä.
Malli saattoi olla myös A5, kun muisti pätkii, niin ei vuoden takainen kuunneltu malli jäänyt mieleen, kun välittömästi huomasin, etteivät sovellu ainakaan omaan käyttöön ja kotelo oli kunnon kaikukoppa.
No, listaapa nyt V12 sitten ne mittaukset jolla absoluuttisesti lyödään lukkoon hyvä äänentoisto. Listaa tulemaan.
Tai sitten kyse on metafyysisestä koukusta, ja olin liian tyhmä tajuamaan. edit. pilkutuskaan ei pelastanut tosi-poloista erottumasta epätosista.
Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että hyvä ääni on yhtä kuin 100% alkuperäistä lähdettä vastaava ääni joka luo täydellisesti illuusion oikeasta soittimesta yleispätevästi. On kaksi verhoa, joista toisen takana on aito mikälie instrumentti ja toisen takana on teh kaiutin. Ideaalisti näitä toistimia ei kukaan saa erottaa toisistaan millään instrumentilla tai muulla materiaalilla sokko a/b -vertailussa. edit. toki on olemassa myös muita hyviä ääniä.
Tai sitten olin äidinkielen tunnilla läsnä, ja osasin käyttää pilkkuja. Ettei käy kuten Tampereella...
No tällaiseksi minäkin olen sen mahdollisimman hyvän äänentoiston kuvitellut. Ehkä sillä lisäyksellä, että johonkin on vielä piilotettu koko äänentoistoketju, mikrofonista kaiuttimeen. Samalla periaatteellahan voi tietenkin verrata myös äänentoistokomponentteja ja/tai -ketjuja keskenään. Onkos tämä kaukana paljon puhutusta sokkotestistä? Itse - kun kuulun tuohon omilla korvilla kuuntelevaan, omissa tiloissani, omilla laitteillani, itselleni musiikkia soittavaan/kuluttavaan ryhmään - en pysty syvällisemmin ottamaan kantaa eri kokoonpanojen hyvyyteen, varsinkin kun äänimuistini ei ole mitenkään absoluuttinen. Jos musiikki kuulostaa hyvältä, niin se riittää minulle. Jos joku satunnainen vierailija sattuisi arvostelemaan äänentoistoa, niin aina voi kysyä "Miltähän se kuulostaa tuolta kadulta kuunnellessa?".
Riippuu mistä. Sokko a/b on hyvä. Pelkkä sokko kusee juuri mainitsemasi auditorisen muistin rajallisuudesta johtuen.
Tässä linkissä Nederströmin tutkimus sokkotesteistä. (ei vissiin pääse kuin jäsenet tuohon kiinni) Tulos oli, että AB-sokkona kuullaan merkittävällä tarkkuudella eroja, mutta ABX-testissä niitä (vahvistimia) ei enää erotettu tarpeeksi suurella merkittävyydellä.
Eli ABX-testi hävittää todellisia eroja. Näin subjektivisti äkkiseltään reagoi. Mitäpä siihen sanoo skeptikko. Aaa...vahvistimissa EI ole korvin kuultavia äänellisiä eroja. Anteeksi.
Varmaan, että AB-sokkotesti saa jostain tuntemattomasta syystä ihmiset arvostelemaan toisen vahvistimen merkittävästi ja johdonmukaisesti toista paremmaksi, asian jonka ABX-testi osoitti olevan olematon.