Death Has Blue Eyes (Nico Mastorakis, 1976*) Blu-ray Ensimmäinen elokuva tältä aikaisemmin itselleni tuntemattomalta kreikkalaisohjaajalta. Päätin tutustua, koska 70- ja 80-lukujen elokuviin tutustuminen on kiinnostavaa. En itseasiassa edes tiennyt, että kyseessä on kreikkalainen elokuva. Jenkkileffaksi oletin. Enpä olisi uskonut, että Kreikasta tulee tällaisia elokuvia, mutta toisaalta tämä Nico Mastorakis vaikuttaa aika eksentriseltä tyypiltä. Leffa on hämmästyttävän amerikkalainen, mitä tulee häpeilemättömän viihteelliseen toimintaan, mutta siinä on vastapainona eurooppalaista henkisesti vapautuneempaa suhtautumista seksuaalisuuteen. Englanninkielinen dialogi on jälkiäänitettyä, mutta minusta toteutus on laadukas eikä se juuri häirinnyt menoa. Tämä on sisällöllisesti yllättävän monipuolinen elokuva, varsinkin pienen budjetin debyytiksi. Mastorakiksen ohjaus on mehevää ajoittain esiintyvin erittäin leveine linsseineen, joilla mässäillään varsinkin takaa-ajokohtauksissa. Musiikit (Nikos Lavranos) ovat leffaa mukaillen monipuoliset amerikkalaisesta funkista kreikkalaiseen sirtakimusiikkiin ja toimivat aika hyvin leffan taustalla. Leffa tuntui pähkähullulle ja järkevälle samaan aikaan. Tässä on tietenkin monoääniraita, mutta Arrow on sössinyt sen ihmeellisellä tavalla. Kuunteleminen kuulokkeilla on erittäin tuskallista, koska äänessä on outoa vasemman ja oikean kanavan välistä säröä. Onneksi on diy-crossfeederissä monotus, jolla sain pakotettua äänen aidoksi monoksi ja samalla tapettua suurimman osan säröstä. Tämä säätäminen/ihmettely kuitenkin "pilasi" leffan alun minulle ja leffan aikanakin ajatukset pyörivät ääniraidan laadun ympärillä. Ääni on 24 bittistä 48 kHz PCM:ää, mutta silti ruvella. Edes modernien leffojen teknisesti huippua olevat leffat eivät hyötyisi 24 bittisestä äänestä. 16 bittiä riittää kotikäyttöön ja tällaiseen 70-luvun niin ja näin äänitettyyn leffaan riittäisi melkein 8 bittiä! Ei ihan mutta melkein. Kun kerran monoääni väkisin talletetaan stereona, pitäisi varmistua siitä, että vasen ja oikea kanava ovat identtiset ja lisäksi tyytyä 16 bittiseen ääneen. Se osoittaisi osaamista ja asiantuntemusta. Leffasta on levyllä kaksi versiota: 1.85:1 ja 1.33:1 kuvalla. Katsoin 1.85:1 kuvalla, joka on visuaalisesti elokuvamaisempi, mutta kuvaa on cropattu vertikaalisesti. Pitää katsoa myös tuo 1.33:1 versio. Kumpikin version on 80 minuuttia ja 29 sekuntia pitkä, vaikka julkaisun takakannessa pituudeksi väitetään 77 minuuttia jostain syystä. Joku PAL-nopeutettu VHS on ollut tuon pituinen? Itse leffassa oli tiettyä lähinnä leikkaukseen liittyvää kompastelua. Välillä tuntui kuin muutaman sekunnin pätkä puuttuisi ja leikattaisiin 5 sekuntia tulevaisuuteen vaikka ei pitäisi. Luin, että tämä leffa on alunperin ollut lähes kaksituntinen, mutta siitä on leikelty paloja pois sensuurin toimesta. Ovatko nuo palat sitten menetetty kokonaan? Yleensä olen tottunut siihen, että tällainen Arrow-julkaisu on ihan leikkaamaton versio. Koska elokuvassa on yllättävän paljon sisältöä ja toimintaa, tämä palojen puuttuminen saa tuntumaan sen kerronnallisesti hätäileväksi ja töksähteleväksi. Kaikkineen tämä oli omaan makuun luokkaa 3.5/5, mutta tämä ei ole vielä kiveenhakattua, koska tämä oli tutustumista kreikkaiseen elokuvaan vasta. Blu-ray-levyllä on ekstrana mm. "tracks from the Death Has Blue Eyes original soundtrack" eli n. 45 minuuttia leffan musiikkia aika hyvälaatuisella stereoäänellä. Tästä musiikista noin puolet on omiin korviin tosi mukavaa 70-luvun musiikkia. Koen tämän erinomaiseksi ekstraksi. Myös ohjaaja Nico Mastorakiksen ja näyttelijä Maria Aliferin haastattelut on tehty hyvin ekstramateriaaliksi. * Elokuva on kuvattu loppuvuodesta 1974, mutta dialogin jälkiäänitykset englanniksi ja kreikaksi venyttivät valmistumista niin, että se tuli teattereihin vasta huhtikuussa 1976.
Exterminator 2:n paras juttu minulle on, että se sisältää liekinheittimellä kärventämisiä, kun ykkösessä sellaista käytettiin vain pelotteluun. Ihan näyttäviä kohtauksia ja nimimerkistä voikin arvata minulle toimivan, höhöö. Muuten tuskinpa lähtisin nostamaan Glickenhausin filmin yläpuolelle, ihan katsottava muistaakseni kuitenkin ja molemmat voisi kyllä uusia pitkästä aikaa. Erikssonin W:n näin ihan teatterissa ja sain ainoana katsojana jopa oman näytöksen En osaa antaa tälle arvosanaa. Vaikea tapaus, joka jäi kyllä mieleen ja teki outoudessaan vaikutuksen. Rohkeutta tehdä toisin kuin muut löytyy, siitä pisteet.
Strange Darling (2023) UHD - UK (Icon film) Leffa alkaa siitä kun autolla pakenevaa naista jahtaa mies lavamaasturilla. Leffa näyttää pätkiä eri ajanjaksoista ja hiljalleen pala palalta paljastuu mitä on tapahtumassa ja miten alun tilanteeseen on päädytty. Jotenkin tempaisi hyvin mukaansa tunnelmallaan. Tietyistä vihjeistä pystyi päättelemään asioita, mutta varmaankin juuri tuo mysteerin ratkominen iski itselle. Väkivaltaa ja goreakin löytyy. Kannattaa katsoa sokkona ilman trailereita ettei spoilaannu. 3,5/5 omaan makuun.
Once Upon a Spy (Ivan Nagy, 1980) Youtube Youtube suositteli jouluaattoiltana minulle tätä ja tunnistin sen thumbnailista sekunnissa TV-leffaksi, joka on vaivannut mieltäni n. 35 vuotta! Näin ainakin osittain tämän telkusta vuosikymmeniä sitten (jossain vuoden 1990 tienoilla ehkä). Kohtaus jossa "pelataan" labyrinttipeliä oikeilla ihmisillä on jäänyt VAHVASTI mieleen ja varmaan 25 vuotta olen internetin avulla yrittänyt selvittää, mikä leffa tämä oli (nuorempana katsoin vain ohjelmia telkusta, enkä selvittänyt/painanut mieleen mitä ne olivat kun en tiennyt, että jotkut niistä voivat jäädä mieltä vaivaamaan vuosikymmeniä. Telkuissa ei ollut mitään ohjelmaoppaita, joten jos aloit kanavasurffauksessa katsomaan jotain leffaa, niin mistään et tiennyt mikä se on (paitsi ehkä hesarin ohjelmaoppaasta katsomalla, mutta arvatkaan jaksoinko katsoa? En tietenkään.) Tätä ei ole koskaan julkaistu edes DVD:nä. Youtubessa tämä on SD-resoluutiolla. Kuvaformaatti on 4:3. Ääniraita on mono. Jouluaatto piti mennä The Librarianin GMOD -videon parissa, mutta tämä muutti suunnitelmat ja pitihän tämä katsoa pois samantien, vaikka suurin pommi tässä oli se, että yksi elämäni suurista mysteereistä selvisi yllättäen jouluaattona 2024 Youtuben algoritmien ansiosta. Tämä on TV-elokuva, joka tehtiin epäonnistuneesta TV-sarjan pilotista, joka ei johtanut TV-sarjaan. IMDb rating on vain 4,9 ja suurin osa ihmisistä pitänee tätä kökkönä. Sitähän se pitkälti ongelmineen onkin, mutta minun makuuni siinä on myös tiettyä viehätystä. Visuaalisesti tällainen 70-luvun lopun ja 80-luvun alun meno miellyttää. Ollaan vielä siinä "vanhassa" maailmassa, jossa supertietokoneet ovat "mystisiä" supertietokoneita vilkkuvine valoineen. Ohjaus on miellyttävää leveine linsseineen ja staattisine kameroineen. Leikkaukset eivät ole liian nopeita. Musiikkipuoli on paljon ongelmallisempi, koska tämä TV-sarjaidea yritti olla Bondmainen ja John Cacavasin agenttimusiikki alleviivaa tätä kuin viimeistä päivää! Herranjestas sentään tuota jauhamista! Tuohan on jo parodiaa itsestään! Legendaarinen Christopher Lee oli saatu tähän projektiin mukaan Bondmaisen pääpahiksen rooliin, joskin hänen karismansa on varmaan pitkän uran heikoimmassa jamassa. Pääosanesittäjät Ted Danson ja Mary Loiuse Weller ovat vähän niin ja näin. Varsinkin Ted Dansonista ei jotenkin vain tunnu olleen Bondmaisen tietokonenörtin rooliin. Siinä missä TV-sarjan pilottijakson pitäisi keskittyä päähahmojen taustatarinan avaamiseen (jotta katsojat kiinnostuvat hahmoista), nyt ei oltu paljon moista jaksettu miettiä ja parivaljakko käyttikin häkellyttävän paljon aikaa pähkäillessä sitä, kutsuvatko toisiaan etu- vai sukunimillä! Henkilökemia on sarjaa vesi ja öljy. Ted Dansonin hahmo Jack Chenault tuntui 5 minuutin välein vaihtavan mielipidettään siitä, haluaako hän olla sankari vai ei. Pahimmillaan oltiin jo myötähäpeän puolella. Tästä olisi voinut kehittyä meikäläisen makuun sopiva TV-sarja aikoinaan, mikäli tämä pilotti olisi onnistunut. Homma kaatui minusta siihen, että tämä yritti (aivan liikaa) olla TV-Bond kuitenkaan olematta sitä. Tämä olisi voinut olla paljon parempi, jos se olisi ollut rohkeammin oma itsensä. Musiikki olisi voinut vähän vihjailla Bondiin päin, mutta suurin osa siitä olisi voinut olla omaleimaisempaa. Päähahmojen myymiseen katsojille olisi pitänyt panostaa enemmän ja mikäli Ted Danson (ihan kelpo näyttelijä) väkisin haluttiin pääosaan, niin hahmo olisi pitänyt kirjoittaa hänelle sopivammaksi. Nostalgisena kieli poskella -viihteenä tämä toki menee ainakin minulle. Se labyrinttikohtaus oli kyllä pitkälti muistikuvieni kaltainen visuaalisesti, mutta muuten se tuntui nyt 100 kertaa latteammalta kuin n. 35 vuotta sitten. Se suuri juttu tässä oli minulle tosiaankin se, että nyt tiedän mikä leffa tämä on. Ei tarvitse enää pähkäillä tätä asiaa! Hyvä joululahja minulle! Objektiivisesti arvioiden tämä on toki jonninjoutava TV-elokuva, mutta omaan makuun silti 3/5, koska se tunkee subjektiivisen makuni alueella aika paljon. ------------------ Nyt on enää se toinen mysteeri jäljellä: Iso robotti jahtaa miestä isossa tehdas/varastorakennuksessa. Mies keksii kastella lattian vesiletkulla ja robotin rullattua märkään kohtaa se saa oikosulun ja sammuu. Nähty n. 40 vuotta sitten aika nuorena. Mikä tv-sarja tai elokuva? Epäilin pitkään 6 miljoonan dollarin miestä, mutta nyt kun olen tuon sarjan läpi katsonut (kolme TV-elokuvaa katsomatta) niin ei se tunnu ainakaan se olevan...
Näkymätön mies (Gemini Man), eli rannekellokikkailevasta 70-luvun tv-sarjasta tuo. Episode 2 - "Minotaur".
Jumankauta, miten sinä tämän kaivoit esiin sukkelasti epämääräisistä vihjeistäni? Katsoin juuri tuon jakson. Vaikka tapahtumaketju ei mene 100 % muistikuvieni mukaan (esim. näkymättömyyshommaa en muistanut ollenkaan ja muistaakseni robotti tosiaan sammui kokonaan märälle lattialle tultuaan kun taas tässä robotti vain hämääntyy hetkeksi ja pystyy jatkamaan ajojahtia.), niin kyllähän tämä on niin pirun (yli 95 %) lähellä, että pakko se on tämä olla (lapsuuden muistikuvat ovat hieman väärin, mikä ei ole mikään ihme). Tämä sarja on tullut vastaan Youtube-videoissa, joissa luetellaan 70-luvun scifi-sarjoja, mutta ei ole tullut mieleen, että tämä voisi olla hakemani sarja. Tämä lyhyeksi jäänyt ja kaiketi heikosti menestynyt sarja ei ole kovin kummoisia julkaisuja fyysisenä mediana saanut, mutta Ranskassa tämä on julkaistu DVD:llä. IMDb:n mukaan Ruotsissa tätä sarjaa on esitetty syyskuusta 1980 lähtien. Suomen osalta ei ole tietoa, mutta varmaan samoihin aikoihin on täällä esitetty, joka vastaa muistikuviani (80-luvun alku). Tuhannet kiitokset tästä big j! Tämä oli mahtava joululahja! Aikamoinen joulu, kun alle vuorokauden sisään selviää kaksi vuosikymmeniä mieltä vaivannutta mysteeriä! Pääkoppa tuntuu aika vapautuneelta tällä hetkellä.
Late Night with the Devil (2024) MAX Jostain oli jäänyt mieleen, että olisi ollut tv-sarja, mutta kun rupesin katsomaan, niin olikin leffa. Sellainen ihan kiva välipalaleffa jossa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä tai suoranaisesti katsottavan arvoista. "Kauhu" ei ole kovin eeppistä, mutta kuitenkin tämän katsoo yhtä mielellään kuin jonkun tyhjänpäiväisen haastatellaan jotain julkkista jolta on tulossa leffatjtn-tv-shown a'la brian/leno koskei jaksa vielä mennä nukkumaan. Synopsis 31. lokakuuta 1977. Johnny Carsonin kilpailija Jack Delroy juontaa keskusteluohjelmaa nimeltä “Night Owls”, joka on pitänyt uskollisesti seuraa unettomuuden piinaamille tv-katsojille. Vuoden kuluttua Jackin vaimon traagisesta poismenosta katsojaluvut ovat romahtaneet. Yrittäessään epätoivoisesti oikaista syöksykierrettä Jack suunnittelee ainutlaatuisen Halloween-spesiaalin tietämättä, että on samalla päästämässä pahuuden voimat valloilleen amerikkalaisten olohuoneisiin. PÖÖ! **½ 5
Barbarella (1968) Vihdoinkin tämä paljon puhuttu psykedeelisen pulp-scifin pikkuklassikko tuli nähtyä. En tiedä mitä odotin, mutta jollain tapaa olin positiivisesti yllättynyt elokuvan viihteellisyydestä, älyttömyydestä ja mielikuvituksen lennosta. Jotenkin tuli mieleen John Boormanin Zardoz (1974), eli suht hyvillä dollareilla tuotettua näennäisfilosofista sciencefiction-hölynpölyä. Odotin paljon tylsempää. Elokuvan päähenkilö eli hekumallisen Jane Fondan näyttelemä nimikkohahmo saa tehtäväkseen kartoittaa pahiksen Durand Durandin (kyllä, se bändi on ottanut tästä nimensä) paikan jossain Tau Cetin tähdistössä, koska hän on keksinyt äärimmäisen vaarallisen positronissäteen eli kaiken tuhoavan aseen! Eikä siinä vielä kaikki, Barbarellan seksuaalinen lumovoima on sellaisissa sfääreissä, että sitä voi omalta osaltaan kutsua jo supervoimaksi. Sillä luovitaan monetkin karikot. Voi pojat! Jo elokuvan alkukohtaus pistää puntin tutisemaan, tämä on yksi niistä elokuvista, joissa alkutekstijakso itsessään on oma taideteoksensa ja lyhytelokuvansa. Hippikauden seksuaalisen vapautumisen tematiikka yhdistyy tieteiselokuvan luomaan kaukaiseen tulevaisuuteen Jane Fondan hahmon striptease-esityksessä painovoimasta vapaan aluksen sisätiloissa leijuvien kirjainten peittäessä kriittisimmät paikat, mutta kyllä siellä tissiäkin vilahtaa. Upeaa, täydellistä cinemaa. Siitä se elokuva sitten starttaa, joskin on sanottava että ensimmäinen puolisko on parempi kuin jälkimmäinen. Pitkän aikaa elokuva pitää katsojan varpaillaan esittelemällä erilaisia paikkoja, konsepteja, termejä, hahmoja, maailmoja jne. mutta jälkimmäisellä puoliskolla vähän jämähtää yhteen ja samaan eikä se ihan nouse siihen ansaitsemaansa kukoistukseensa. Unohtuiko mainita, että elokuva perustuu sarjakuvaan. Joten sikäli rakenne on jossain määrin töksähtelevä esitellen erilaisia "viikottaisia strippejä", jotta katsojan mielenkiinto pysyy yllä. Elokuva lipsuu hieman kerrontaan "eiku sit ois tämmönen, tää hahmo tekis näin, sit ois tämmönen paikka ja tällä hahmolla tällainen ase ja sit tapahtuis näin ja..." Elokuvan tuotantosuunnittelu ja lavasteet ovat aika hienoja, alusta asti katsoja on oikein hämillään että minkähänlaista miljöötä ja hahmoa sieltä seuraavaksi tulee, koska on melko selvää että tulvaportit ovat auki jo varhaisessa vaiheessa. Yksi karmivimmista jutuista oli se alun lapsitappajien terähampaitaan narskuttelevat nukkehahmot, jotka kiusasivat Barbarellaa. Lisäksi viljellään kaikkia jossain määrin pseudotieteellisia termejä maailmanrakennuksen kustannuksella: astronavigaattori, psykogardiogrammi, hurmionsiirtopilleri (kun halutaan harrastaa seksiä maalliseen tapaan), hypodonttinen molekyyli... Ja hahmojen/paikkojen nimet ovat toki osastoa Pygar, Ping, Sogo, Dildano, Mathmos... En tiiä, mutta helvetin hyvä.
The Wizard of Gore (1970, Herschell Gordon Lewis) Kirpparilta tarttui tämmönen dvd mukaan niin pitihän se katsoa. Kannessakin kun kerrotaan että "scenes so far beyond any you've seen that no description is possible!" ... Joo. Kuvailen nyt sen verran että tämä kertoo taikurista jonka veriset taikatemput herättävät tv-juontajan ja poliisinkin kiinnostuksen. No 60-70 lukujen vaihteen halpisleffahan tämä on mutta sellaisenakin aika huono. Idea pohjalla on kuitenkin hyvä niin katsoohan tämän mieluummin kuin naulaa päähänsä hakkaa. Mieluummin olisin kyllä katsonut vaikka Barbarellan. 2/5
Onkohan tuo Barbarella tullut nähtyä, nyt kyllä haluaisin! Duran Durankin, kas. Täytyy laittaa hankittavien listalle. Katselin japanilaisen Drive My Car:in uudestaan, voittiko tämä siis parhaan ulkomaankielisen Oscarin muutama vuosi sitten. Kestoa kolme tuntia, eikä pitkästyttänyt tippaakaan missään vaiheessa. Ei mitään Fast & Furiousia ole tämä autoilu, vaan rauhallisesti mennään ja keskustellaan elämän haasteista. Kierrellään myös Japania ja tehdään näytelmää. Hieno! <3
Asterix & Obelix: The Middle Kingdom 2023 https://www.imdb.com/title/tt11210390/ Asterix ja Obelix lohikäärmeen valtakunnassa https://areena.yle.fi/1-65296438 Katsottu Kakkosen töllötallenteena tämä perinteinen A&O kohellus uusissa ympyröissä ja sopivasti nykyaikaa sekaan sijoittaen (Caesarin ja Kleopatran kirjekyyhkyily), leffa tehty ilmeisesti paljolti kiiinalaisrahoitteisesti. 3/5 T: Vesku
The Dry (2020) Liittovaltion agentti palaa lapsuudenmaisemiinsa hautajaisten takia, ja vanhoja ikäviä asioita aletaan kaivella esiin. Sikäli kokonaisedullinen paketti, että samalla kertaa selvitellään kahtakin henkirikosmysteeriä. Sattumalta Eric Banan ohessa tässä on mukana myös Genevieve O´Reilly, joka juuri katsomassani Andorissa esittää Mon Mothmaa. Hiukan on erilainen rooli tässä kyseessä. Näyttelijänsuoritukset ovat vahvaa perustasoa, eli ihan luontevasti vetävät kaikki roolinsa. Australialaiset maisemat olivat ihan hienoja joskin paikoitellen luonnollisestikin aika kuivakkaan oloisia. Mutta se mikä hiukan pistää silmään, melkeinpä kirjaimellisesti, on se että tähän on lisätty digitaalista "filmiraetta". Takaumissa se on karkeampaa ja "nykyhetkessä" hienompijyväistä. Itse en ihan kauheasti tuosta tykännyt. Takaumiin se saattaa sopia, mutta koko ajan käytettynä tehokeino ei oikein pidemmän päälle hivellyt silmää. Joka tapauksessa ihan kelpo leffa melko rauhallisella ja monitahoisella tarinankuljetuksella toteutettuna. ***½/*****. BD:ltä katsoin.
Sympathy For The Devil (2023) Jälleen yksi Nicolas Cage -leffa suoritettuna. Ei ollut ihan niin huuruinen tapaus kuin pelkäsin. Itse asiassa melko onnistunut omalla sektorillaan. Ennakkoasetelmat ja ensivaikutelmat olivat osin onnistuneen harhaanjohtavia. Cage outoine maneereineen oli kuten aina, outo. Mutta juonenkäänteet, jotka toki mahtuivat muutaman tämänkin katsojan päähän pälkähtäneen joukkoon, olivat kuitenkin hiukan tavanomaista toimivampia. Aika verinen ja väkivaltainen teos oli, mutta se ei tokikaan ollut ylläri. Kuvasto oli osittain aika kivan näköistä, Vegasissa kun oltiin jonkin aikaa. Kyllä tämän katsoi, mutta tuskin tulee kaivettua hyllystä ihan lähiaikoina toistamiseen.. ***/*****. BD:ltä katsoin.
Swan Song (2021, AppleTV+) Olipas hieno leffa. Sai ajattelemaan elämää ja sen sellaista. Elokuva on todiste siitä, että kyllä sieltä striimauspalveluistakin putkahtaa välillä helmiä. 4/5.
Villi leikki (Power of Love, 2023) Areenasta tuli katsottua tämä joidenkin kehuma kotimainen ihmissuhde-elokuva. Onhan se ihan hyvin kuvattu ja äänitetty mutta sisällöstä en oikein tiedä kenelle tämä on suunnattu. Ei nyt ainakaan lapsille, mutta tuskin miehillekään. Naisille varmaan sitten. En siis kuulu kohderyhmään, mutta vaikka kuuluisin niin se kun tässä puhutaan sekaisin saksaa, suomea ja englantia häiritsee joka tapauksessa. Vaikka sitä yritetäänkin perustella miespäähenkilön saksalaisuudella, täysin satunnaiselta vaikuttava jatkuva kielen vaihtaminen ei ole realistista. Mutta se ei ole kuitenkaan suurin ongelma vaan itse elokuvan sisältö, jota on oikeastaan aika vähän. 3/5
Poika ja Haikara (The Boy and the Heron) 2023 https://www.imdb.com/title/tt6587046/?r ... 2520hermon Netflixiin oli ilmestynyt uutta Studio Ghibliä ja vielä maestro Hayao Miyazakin ohjamana. Kattelin pois ja hyvähän se oli. "Menetettyään äitinsä sodan aikana nuori Mahito muuttaa perheensä tilalle maaseudulle. Siellä sarja mystisiä tapahtumia johdattaa hänet syrjäiseen ja ikivanhaan torniin, jossa asuu ilkikurinen harmaahaikara. Kun Mahiton uusi äitipuoli katoaa, hän seuraa harmaahaikaraa torniin ja astuu elävien ja kuolleiden yhteiseen fantastiseen maailmaan. Kun Mahito lähtee eeppiselle matkalle haikara oppaanaan, hänen täytyy paljastaa tämän maailman salaisuudet ja totuus itsestään. " Alun pohjustuksen jälkeen homma lähtee toden teolla laukalle ja mielikuvitukselle ei tunnu olevan rajoja. En ole varma pysyinkö jatkuvasti kärryillä, mutta ei sillä ole mitään väliä kun koko ajan saa hämmästellä näkemänsä. Animaatio on erityisen loistavaa jopa Ghiblin mittarilla. Haikara on loistavan kompleksinen ja jopa uhkaava hahmo, puhumattakaaan papukaijoista! Aikakausi luo oman fiilksensä kokonaisuuteen. Pitänee hankkia tämäkin fyysisenä julkaisuna kokoelmaan. Netflixissä oli alkuperäinen japanilainen ääniraita. Enkkudub tuntusi sekin olevan ladattu kun rooleissa mm: Christian Bale, Dave Bautista, Gemma Chan, Willem Dafoe, Karen Fukuhara, Mark Hamill, Robert Pattinson and Florence Pugh.
Alien: Romulus 2/5, disneyplus. Alien greatest hits. Hienot praktikaalit efectit, mutta loppu kohden erottuvaa CGI:tä, avaruus ja kaupungit hienoja. Mutta mutta jos kopioidaan aiempia osia ihan repliikkejä myöten on tilanne nolo. Hyppivät facehufferit oli tehty huonosti. Näyttelijöistä ei kukaan erottunut edukseen, android ihan hyvä ja pääosan esittäjä oli soma, mutta ehkä vähän aikuisempaa sakkia olisi voinut olla tämä poppoo, mutta leffahan oli teineille suunnattu. Jos vertaa muihin remakeihin niin kuitenkin ihan hyvä. Alien 5/5, Aliens 5/5, Alien 3 4/5, Alien resurrection 3/5, Alien vs predator 3/5, Alien vs predator 2 2/5 prometheus 3/5 ja Alien Covenant 3/5. Ärsyttää kun olisi pienillä korjausliikkeillä saatu jo ihan toimiva elokuva.
Satuin just näkemään tän toisaalla: Sigourney Weaver - Alien: 28 (hahmon ikää en tiedä) Cailee Spaeny - Romulus: 24 (hahmo 21) Harry Dean Stanton - Alien: 50+ Tom Skerett - Alien: 40+ Ian Holm - Alien: 40+ John Hurt - Alien: vajaa 40 Yaphet Kotto - Alien: 30+ Veronica Cartwright - Alien: 29 Aileen Wu - Romulus: 30 +/-2 (syntymäpäivä ei tiedossa) David Jonsson - Romulus: 29-30 Archie Renaux - Romulus: 24-25 Isabela Merced - Romulus: 21-22 Spike Fearn - Romulus: 18-19 (syntymäpäivä ei tiedossa) Sit pitää mun mielestä kanssa muistaa että 70-80 -luvulla ihmiset näytti aika paljon erilaisilta. Tuollasta 25v. pidettiin ihan aikuisena ja usein pukeuduttiin sen mukaan.