Wow, nyt muuten tuli aika erikoinen heitto tähän threadiin . Ei olisi ihan ensimmäiseksi tullut itselle mieleen. Leffahan on muuten oikeastaan aika masentava, mutta en kyllä muista tuota lopun spiikkiä. rami.
Kyllähän se päättyy sellaiseen toivon kipinään, ettei ihminen nyt niin hirveä olento olekaan. Toisin kuin aina parjaamani Dogville, jossa ihminen on arvoasteikolla jossain koiranruoan ja ydinpommin välillä. Sellaisista elokuvista en tykkää.
Blues Brothersin katsomisesta on pakko tulla hyvälle päälle. Kakkososan katsomisesta tosin voi sitten tulla huonolle päälle..
Tämä on kyllä sellainen ihmeellisyys, mitä en täällä koskaan ymmärrä. Vaikka itsekin olen kovana BB-fanina ykkösosan paremmuuden kannalla, niin kovin paljoa huonommaksi ei kakkonen kyllä jää. Samat henkilöt, vähintään yhtä mahtava soundtrack, aito meininki - mitä huonompaa? Ei mitään. Puhdasta nautintoa molemmat.
Odotin melko paljon Blues Brothers 2000:lta, eikä se yltänyt vastaamaan odotuksia. (No, ensimmäinen leffa on toki klassikko, ehkä odotukseni olivat liiankin korkealla.) Se ei iskenyt samaan tapaan, enkä pitänyt edes musakohdista niin paljon kuin ykkösessä. Esimerkiksi voodoo/zombie-laulu vetää minut aina jostain syystä vakavaksi. :/
Kaniin, ehkä se johtuu minun kohdallani vain siitä, että en odota jatko-osilta yleensä muuta kuin "samaa meininkiä", se riittää. Yhden kaverini mielestä 2000 on jopa paljon parempi; vaikken ihan tätä mieltä olekaan, niin on mukavaa, kun kaikki elossa olevat näyttelijät on saatu mukaan niinkin pitkän ajan jälkeen, ja soundtrackit tuntuvat yhtä hyviltä ehkä sen takia että olen pidän musiikkityylistä ja minulla on molempien leffojen soundtrackit olleet pidempään kuin itse leffat DVD:llä.
Mahtavan ihastuttava elokuva tuli nähtyä eilen: Ella Enhcanted! Leffa on ikään kuin ei-animaationa toteutettu Shrek, päähenkilö Ella of Frell on lapsena saanut haltiakummiltaan tottelevaisuuden lahjan, joka tosin on vähän vähemmän mieluisa lahja saajalleen. No, Ella kypsyy tähän lahjaansa ja lähtee pyytämään kummitädiltä että tämä ottaisi lahjansa takaisin. Pääosassa on satumaisen kaunis Anne Hathaway, joka Ellana tanssii, laulaa ja potkii perseelle. Mukana myös komea prinssi, ilkeä kuningas, peikkoja ja jättiläisiä sekä paljon koomisia sivuhahmoja. Tarina kulkee eteenpäin kohti onnellista loppua miellyttävällä vauhdilla ilman puuduttavia suvantoja. Kaikkein parasta on ehkä kuitenkin hyvin valittu soundtrack, joka svengaa kuin hirvi. Yleensä itse pidän tämän tapaisissa filmeissä esitettyjä biisejä turhanpäiväisenä täytteenä, jotka katkaisevat toiminnan ja aiheuttavat ahterinpuutumista, mutta tällä kerralla viisut toimivat. Elokuvan jälkeen päähän jäi pyörimään Hathawayn hienon hieno tulkinta Somebody to Lovesta. Vaikea oikeastaan keksiä mitään pahaa sanottavaa tästä rainasta. Jätti jälkeensä oikein harvinaisen hyvän olon.
Sleepless in Seattle... Ah niin romanttinen elokuva. Ja Meg Ryan on loistava... :love: http://www.imdb.com/title/tt0108160/
Hyvällä omalla tunnolla voin suositella leffoja Kolya ja Life Is beautiful. Ovat molemmat todella kauniita leffoja. Molemmat löytyvät alelaareista kun käyt vähän penkomassa. -Kimpo
Ollaankohan me katsottu samaa La Vita è Bella:a lainkaan? En luokittelisi feel-good kategoriaan millään tapaa, vaikka sisältääkin myös koomisia elementtejä. Lähinnä kuuluisi tosimies ei itke säikeeseen.
Eihän se "happy happy joy joy" leffa ole, mutta positiivinen sävy siinä kaikesta huolimatta mielestäni on. Vaikka on synkkää, on myös toivoa ja hyviä ihmisiä. Ja paikoitellen se on vielä hervottoman hauska. Kuuluu mielestäni sekä "Feel good" että "Tosimies ei itke", muttei "Masentavin elokuva" -sarjaan. Ja kuten aiemmin sanoin, itselleni "feel good" ~= "tosimieskin itkee". Masentavat elokuvat eivät itketä, ne vain masentavat.
Unelmien tytöt saa aina hyvälle tuulelle, sopivasti huumoria ja draamaa. http://www.imdb.com/title/tt0115639/
Täällä on jo niin monta elokuvaa mainittu, että itselläni ei tule mieleen kuin Indiana Jonesit ja näistä lähinnä Raiders sekä The Last Crusade. Eli ainakaan minulle feelgood-leffan ei välttämättä tarvitse olla komedia, vaan se voi olla muulla tavoin viihdyttävä ja ehkä hieman eskapistinen elokuva. Ja tarkemmin ajateltuna myös alkuperäinen Star Wars trilogia toimii feelgood-leffoina.
Tuli juuri katsottua sellainen elokuva kuin Dinner Rush. Citymarketista jokunen aika sitten tarttui mukaan alle viidellä eurolla ja täytyy sanoa, että yllätyin todella positiivisesti. Todella lämminhenkinen elokuva. Suosittelen ehdottomasti kaikille. 5p/5p