Hammalääkärigallup

Masokisti sinussa herää henkiin

JaP

 

Ei, en käyttäisi ilmaisua "jännittää". Ilmaisu "kauhuissaan" olisi enemmän paikallaan.

Eipä tule mieleen sellaista paikkaa missä olisin vähemmän mieluusti kuin hammaslääkärillä. Joskus nuorempana hammaslääkäri käynnit ovat olleet sen verran painajaismaisia, että ei sinne näin varttuneempanakaan mene mielellään, vasta kun on enemmän tai vähemmän pakko.


Kumpi on sitten pahempaa poraus vai puudutus?
Omakohtaisesti en niin pidä piikeistä, ja varsinkaan kun terävä puoli on itseenpäin, saatikka kun se pyörii tuossa silmien edessä. Eihän sitä puudutusta edes tarvitse, jos poraaja osaa työnsä, eikä työnnä sitä poraa sinne hermoon.

 

no meillä täälläpäin nuo (ainakin naispuoliset) lääkärit tuppaavat puhumaan kaikki juorut just sillo ku ollaa aralla alueella poratessa. sitte vaan yhtäkkiä sattuu nii saa*****sti ja kädet on nyrkissä aika tiukasti. Toinen on sitten tuo piikillä sohiminen ku "lipsahtaa" aina vähäsen.

Ainoastaan kerran olen odottanut hammaslääkäriin menoa. Tähän liittyi juurihoitoa edeltävä särky joka oli kyllä aika kestämätön. 4x tavallista (25mg) vahvemmilla ketoriineilla kipu meni osaksi pois mutta kyllä oli ilonen ku tuli se päivä kun SAI lähteä keskukseen päin.

 

Tämä siis slash80:lle

Väärin quotin.

JaP:thumbsup:

 

Eipä tainnut kunnan hammaslääkärit vuonna- 87 sellaisia käyttää, saatika viellä nykyään. Kyllä mieluusti kokeilisin. Tais olla tuo piilevä sisäinen pikku masokisti.

Onko teillä koke muksia näistä yksityisistä lääkäreistä? Olen kuullut muilta lääkäri kammoisilta että ne ois parempia kun niisttä saa kunnon mömmöt hoidon ajaksi. Onko ilokaasusta apua?

 

Joo, kyllä se ihan mukavasti antaa lisäpotkua, mutta taitaa sen käyttö olla kiellettyä ainakin tieliikenteeseen rekisteröidyssä autossa. Ehe-ehe..

 

Viimeeksi olen vuonna -95 ollut hammaslääkärissä, jolloin minulla oli elämäni ensimmäinen, ja toivottavasti myös viimeinen, reiänalkuni. Ei poraus ollut niin kamalaa, kuin olin pelännyt, mutta kuitenkin jätti epämukavan olon.

Eli, taidan tosiaan jännittää/pelätä hampilääkäriä ja puuduttaisin itseni tavalla tai toisella, jos sinne joudun taas menemään.

 

hmmm...
en nyt tiedä mitä tähän sanoisin.
Kaikki varmaan muistaa tämän jutun.

 

En ole koskaan pelännyt hammaslääkäreitä. Olisikohan osuutta asiaan sillä, että äitee on hammashoitaja, ja oli kolmen ensimmäisen peruskouluvuoden ajan niin helppoa käydä melkein joka välkkä lukees akkareita odotushuoneessa. =) Puudutukseen on mahdotonta vastata, kun ei ole yhtään reikää, eikä ne edes repiny viisauden hampaita pois, kun ovat niin säntissä kunnossa.. Lucky me

 

Jännittämään alkaa vasta siinä vaiheessa kun lasku lyödään käteen.

Kerran on puudutettu, kun hammas oli halki. Tuolloin lääkäri ei edes kysynyt puudutetaanko, vaan löi puudutuspiikin ja kysyi vasta sitten, että pistetäänkö toinenkin?

 

Jännittäähän tuo hieman, nykyään vähemmän kun olen käynyt yksityisellä. Puudutus tulee otettua isoimpiin operaatioihin.

Tapahtui viimeksi lääkärillä käydessä :

Lääkäri alkoi poraileen ja mennä pätkähti terä hermoon asti. No meikä älähti, sen minkä niiltä suussani olevien rojujen seasta kykenin. Lääkäri sitten kysy, "että haluunko puudutuksen?" Minä että joo. Ooteltiin hetki ja sitten taas mentiin, ja tuntuhan se, mutta en sitten enään jaksanut alkaa valittaan vaan annoin mennä. Toimenpiteen jälkeen lääkäri kyseli oliko puudutus alkanut vaikuttaan, johon vastasin että ei vielä mutta eipä tunnu "jälkikivun" täältä lähtiessä

Itselleni on tehty kerran juurihoito ja en ymmärrä mitä ihmellistä siinä oikein on kun siitä pitää hirveesti "mesota". Itselläni oli hammas kipee eka toimenpiteen (silloin laitettiin ne "myrkyt" sinne väliaikaispaikan alle) jälkeen, mutta sekin meni ohi kun otin pari resepti-buranaa ja nukuin muutaman tunnin aikana kivun pois.

 

Jännitän jo puudutuspiikkiä!!

 

En minä hampilekuria pahemmin pelkää, eikä vielä ole tarvittu poratakaan, joten puudutuksiltakin olen säästynyt. Luultavasti ottaisin kumminkin puudutuksen, jos tarvitsisi porata.

Kehotan heikkohermoisimpia jättämään väliin seuraavan tositarinan enostani. Hänen hammastaan rupesi jomottamaan oikein kunnolla, eikä hän välittänyt pahemmin hammaslääkärissä käynnistä. Joten ei muuta kuin Leatherman työkalulaatikosta, hampaat irti (ilman mitään puudutuksia!) ja tekarikauppaan. Muutaman hampaan hän ilmeisesti jätti kuitenkin. Voi olla ettei itselläni riittäisi tahdonvoima ihan tuollaiseen.

 

Jos sieltä purukalustosta isoja reikiä löytyy niin silloin pyydän lääkäriä laittamaan puudutuksen, mutta pienet reiät kestän kyllä ilman mitään piikkejä. Kyllähän sitä aina hieman jännittää ja tästä varmaan johtuu myös se, että siellä tulee käytyä liian harvoin.

 

En saa jännityskouristuksia enkä tarvitse puudutusta. Onpahan saanut ravata hampilääkärissä niin useasti nuorena, että jännitys on kaikonnut sen myötä. Oikeastaan tähän jännistysmomenttiin vaikuttaa varmasti monella myös oma hammaslääkäri ja hänen käytöksensä ja ammattitaitonsa. Hyvää ja pätevää ei jännitä, mutta jos vastassa onkin herra Mengele !

 

No eipä tuota enään niin paljon jännitä. Puudutuksen otan aina, koska saan sen vielä ilmaseksi.

 

Hiki kohoaa otsalle tätä lukiessa. Hammasta (hampaita) on vihlonut jo jonkin aikaa, mutta vielä en ole YTHS:ltä uskaltanut aikaa varata. Onnneksi särky ei ole jatkuvaa eikä (vielä) kovaa.

Muistuupa mieleeni, olikohan -96, kun paikkautin hammastani ilman puudutuksia. Aluksi ei tuntunut kuin kevyttä, pikkuhiljaa tuskanhien irroittavaa vihlontaa, kun pora tärisytti hammmasta ja siten koko kalloa. Hermon lähestyessä ote penkin käsinojasta kiristyi ja etäisyys hampaan hermosta/kipu oli käytännössä suoraan verrannollinen rystysten valkeuteen. Lopulta hampilääkäri sai porattua hampaan sopivasti auki ja alkoi kaivelemaan jollakin koukulla mahdollisimman syvältä koloa. Tässä vaiheessa hiki valui (ainakin omasta mielestäni) noroina otsalta, kainalot olivat aivan märät ja koko ukko oli tuolissa enää takaraivon ja kantapäiden varassa. Lääkärikin alkoi jo kyselemään, jotta sattuuko, johon minä, että ei. Mitäpä sitä enää myöntämään, kun ei kerran puudutusta haluttu.

Näin jälkeenpäin muistelisin tähtien käyneen kylässä, kun koukulla kouraisu hampaan syövereissä tapahtui. Voi tosin olla jälkidramatisointia ja kuvittelua, mutta ei se kivaltakaan tuntunut. Siitä lähtien puudutus on otettu aina, kun jotain isompaa operaatiota on ollut tarvis tehdä.

En sitten tiedä tehtiinkö tuossa jokin juurihoito vai oliko se ihan tavallinen poraus & paikkaus opereissöni. Ainakin paikan alle laitettiin jotakin lääkeainetta.

Joku voisikin valaista mitä tuossa hypetetyssä juurohoidossa oikein tehdään. On varmaan sellainen vielä tiedossa pelkaan ma.

 

http://jasenpalvelut.hammasll.fi/suu/hammashoito/juuri.asp

 

Hyih, kauhiaa on sielä! Kerran jännitin ihan hulluna hampaan irtivetämistä, lekuri kyseli että "otanko puudutuksen?"! damn right otan semmoisen. Suihki sitten semmoisella hermottomalla neulalla leukaan joka sattuin ihan hulluna. hetken päästä kyseli että "joko vaikuttaa?" Ravistelin päätä että ei todellakaan! Taas uutta ruuttaa leukaan, ja sattui niin perkeleesti. Nooh. 10 minuuttia tuskan hikeä ja odotusta...sen jälkeen alkoivat toimia sen enempää kyselemättä vaikka tunto oli ihan tallella vielä. Lääkärit repivät molemmat samaa hammasta ja sattuu niin hulluna että meinasi taju lähteä! Eihän siinä mitään huutaa voi kun on melkein kaksi kättä suussa + pihdit. Vapisin vielä pitkään hammaslääkärin jälkeen ja verta tuli noin puolituntia suusta. Sitten kotona ilokseni huomasin että nyt puudutus alkaa vaikuttamaan kun koitin syödä jotain. :grr:

 

Joo ois se varmaan syödessä kiva ylläri:" On muuten hyvää lihasoppaa!" "Mitä ihmeen lihasoppaa? Täähän on kasvissoppaa." Tiedän tapauksia joissa puudutuksen saanut on puraissut palan huulesta ja varmaan kielestäkin on joiltakin puudutuksen takia lähtenyt paloja. Sitä kun ei tunne ollenkaan. Itte en onneks oo tollein onnistunut sohlaamaan.