Helppo. Gregory Mackintosh. Maailman tyylitajuisin soittaja. Täydellinen melodia ja sävellyspää myöskin.
Täytyypä todeta ensiksi tähän Tigerin vastaukseen, että molemmat miehet ovat loistavia kitaristeja. Tosin, lieneekö Tiger sen takia valinnut nämä herrat, koska molemmat olivat Elviksen pääkitaristeja, Moore 50- ja 60-luvuilla ja Burton 70-luvulla. No itsekin olen varmaan niitä suurimpia Elvis-faneja, joten en voi toisaalta moittiakaan Tiger valintoja. Onhan miehillä tosin suuret ansiotkin: Scotty Moore oli todellinen rokin pioneeri ja tehnyt mahtavia riffejä yms. kitaralla (kaikki muistaa Gibson Super 400:n). James Burton oli 70-luvulla tosi virtuoosi kitaralla ja mieheltä irtosi Johnny B. Goode uskomattomasti. Ja valittiinhan 70-luvulla Elviksen bändi vuoden parhaaksi bändiksi (tosin saattoi johtua enemmän Elviksen suosiosta). Tosin vaikka en haluaisi sitä sanoa, niin James Burton oli ehkä hienoisesti yliarvostettu, mutta kuten sanottu, silti hän on nerokas kitaristi Alkuperäiseen kysymykseen voisin ehkä aavistella, että maailmassa taidetaan eniten arvostaa Eric Claptonin ja Jimi Hendrixin kitara-neroutta. Totta kai Hendrix taitaa olla se kaikista kuuluisin kitaristi, mutta mielestäni monet arvostavat Hendrixiä pelkästään hänen temppujensa, kuten hampailla soittaminen yms., takia. Clapton on ehkä jonkin verran hillitympi ja pysyttelee enemmän kaavoissa kuin Jimi, joka teki yksinkertaisista biiseistä tosi monimutkaisia... mutta hienoja. Kurt Cobainia tai Paul McCartneytä ei minun mielestäni voi valita parhaaksi kitaristiksi, koska molemmat olivat myös päävokalisteja yhtyeissään. Ihan niin kuin esimerkiksi Michael Jordania ei valittu parhaaksi donkkaajaksi eräässä lehdessä sen takia, että hän donkkaamisen ohella oli monessa muussakin koripallon osa-alueessa nerokas. Mielestäni tähän kysymykseen, "Paras kitaristi" ei ole yhtä vastausta... ainakaan minusta. Tässä muutamia "oikeita" vastauksia perusteluineen: Scotty Moore: Rokin pioneerejä, joka suoraan sanoen kehitti monimutkaiset riffit ja erikoiset soittotavat. Kuunnelkaa Elviksen Blue Moonia, Midnight Trainiä tai That's Alright, Mamaa niin tiedätte mistä puhun. Jimi Hendrix: Teki kitaransoitosta extreme-lajin. Hänen temppujaan ja soittotapaansa matkitaan joka puolella maailmaa... jopa arvostettujen rokkibändien kitaristit kopioivat häntä. Jimi soitti tunteella ja mielestäni Jimin suuri saavutus oli se, kun hänestä tuli suosittu artisti, vaikkei hänen lauluäänensä ollut kehuttava. Hän soitti niin nerokkaasti, että tavallaan kitaran ja vokaalien painotusroolit vaihtoivat paikkaa: Monestihan laulavalla kitaristilla kitara on vain "sivuosassa" eli se täydentää laulua (esim. Elvis Presley), Jimillä taas hänen kitaransa oli tavallaan se vokalisti ja hänen äänensä oli sitä "täydennystä". Ovat nämä muutkin mainitut kitaristit, eritoten Jimmy Page, myös loistavia. Tähän loppuun pyydän anteeksi, jos tekstissäni oli asiavirheitä. Minun tietämykseni näistä kitaristeista on todella rajoittunutta, ja en ole kuullut varmaan 90 prosentilta näistä herroista (puhun nyt siis siitä pollin pitkästä listasta, en niistä joista kirjoitin) kuin varmaan muutaman biisin.
Joo, tiesin kyllä sen. En väittänytkään, että Scotty olisi Super 400:lla soittanut Sun-biisejä. Mainitsin sen Super 400:n sen takia, että mielestäni se oli Scottyn kitaroista ehkä se mieleisin minulle (ulkonäkö+soundi).
Paradise lostista? :hitme: Hyviä biisejä tekee, mutta soittotaidoiltaan ei tosiaankaan mikään virtuoosi. Äänestin Satriania, vaikka Jimi Hendrix, Steve Vai, Dimebag Darrell, Zakk Wylde, Randy Rhoads, Eddie Van Halen ja Yngwie Malmsteen eivät niin kovin kaukana perässä tulekaan.
AnttiPee riippuu mitä hakee. Gregin soitosta ei paljon virheitä löydy. Esim livetilanteessa. Soittaa oikein ja erittäin tarkasti juuri sen mitä pitääkin. Lisäpisteitä myös kitarasoundeistaan. Ehkä ei soita kitaraa hampaillaan mutta ei sen väliä.
Robby Krieger, The Doors. Vaikka monille Doors tarkoittaa vain Jim Morrisonia ja kolmen hepun taustabändiä, niin kyllä Jimppa sai bändinsä menestyksestä kiittää myös osaavaa soittoporukkaa. Kriegerin bottleneck... :love:
Niin, sweeppailu ja skaalojen sahaaminen valon nopeudella ylös/alas otelautaa ovat luonnollisesti kaukana tylsistelystä...
Ääni Jerry Garcialle.. Grateful Deadin kitaravelho. Ei koskaa soittanut sooloa samalla tavalla. Hämmästyttävän taitavaa jamittelua ja monien tyylilajien sekoittelua. Pystyi esiintymään jopa 4-5 tuntia kerralla. "Musiikki on tärkeämpää kuin dollarit". Muita vaihtoehtoja olisi ollut esim. Michael Bloomfield (soolo, Electric Flag) Jorma Kaukonen (Jefferson Airplane, Hot Tuna) Mick Taylor (Bluesbreakers, Rolling Stones) Rory Gallagher (soolo, Taste) Jesse Ed Davis (Taj Mahal, studio) Buddy Guy Jukka Tolonen (soolo, Tasavallan Presidentti) Stevie Ray Vaughan (soolo) oho! yksikään näistä ei ollut vaihtoehtona!
Tämä oli minusta helpoin Plazalla järjestetty kysely, sillä tähän ei ole osaltani kuin yksi vastaus - Jimmy Page! Paljon kelvollisia kepittäjiä listalle oli kerätty, mutta parhaassa kitaristissa yhdistyvät mielestäni tekninen taitavuus ja itselle mieleinen musiikki. Hassu lista sinällään, sillä mukaan on mahtunut Beatles basisti Paul McCartneyn tai countrylaulaja Johnny Cashin kaltaisia huumoritäkyjä (joita onneksi ainakaan vielä kukaan ei ole äänestänyt). Ja vaikka pidänkin todella paljon sekä Ramonesista että Nirvanasta, ei mieleeni todellakaan tulisi väittää Johnnya tai Kurttia parhaiksi kitaristeiksi. Hyvää musiikkia, ei loistavaa kitarointia... Kommenttini vielä tuohon listalta "puuttuvaan" Niilo Nuoreen, hän on parhaimmillaan loistava biisintekijä, mutta kitaristina ei ansaitse paikkaa listassa parhaat kitaristit.
Annoin Hendrixille äänen puhtaasti soitannollisin perustein. Jimmy Pagea arvostan enemmän säveltäjänä ja tuotannollisena guruna. Onhan tossa listalla monia teknisiä taitureita, mutta harva pääsee edes lähelle Hendrixin soiton sielukkuutta. Eikös McCartney todellakin soittanut enimmäkseen bassoa,...bassoKITARAA
Jeff Beck lienee eräs varteenotettavimmista, kuten myös Stevie Ray Vaughan: Suurena Pink Floydin ystävänä David Gilmouria ei voi unohtaa...eikä myöskään Jimmy Pagea, eikä varsinkaan Hendrixiä. Knopflerin musiikki ja soitanta miellyttää myös, sen sijaan Neil Youngia en varsinaisena kitarasankarina ole oppinut pitämään, vaikka suuri suosikkini muuten onkin. Kotimaisista Jukka Tolonen ja Albert Järvinen tulevat ekana mieleen. Mahdoton valinta, vastaan kuitenkin Jaded
Molempia muistaakseni. Varsinkin nykyään pelkkää kitaraa, ja muutenkin erittäin pätevä kitaristi joten siksi mukana.
Kyllä ne tais olla George ja John, kun niitä kitaroita The Beatlesissa soitteli. Jälkeenpäin Pauli on voinut soitella vaikka mitä, mutta BASISTI se Pauli Piitlesissä oli! Biisintekijänä (yhdessä Johnin) kanssa aivan uskomaton lahjakkuus, soittajana keskinkertaisuus, joten ei kuulu tällaiselle listalle.
Jonkun lehden haastattelussa tokaisi David Gilmour joskus termin "Whammy Wankers". Taisi tarkoittaa juurikin näitä tiluttajamiehiä. (tosin siinä kohtaa haastattelua oli puhe slide-kitaroinnista, mutta eiköhän sama termi päde tilulilupoppooseenkin)
Juuri nain, kylla ne John ja George olivat ne kitaristit. Muistan viela hyvin kun Paul kavi soittamassa Suomessa tassa taannoin, niin niissakin keikkakuvissa mita oli sanomapapereissa oli Paulilla basso kourassa. Tarkistahan Chauron!