Teollisuusvaahtomuovi akustointiin

Ajatus olisi seuraava:

Uuteen taloon on suunnitteilla isännälle oma "hifihuone", jotta erilaiset laitteet saadaan vaimolta piiloon. Huoneessa kuunnellaan musiikkia ja katsellaan leffoja tykiltä.

Huoneen seinät on tarkoitus "verhoilla" ympäriinsä paksulla verholla, lattiaan tietysti paksut matot. Takaseinään ei tietysti voi tulla verhoja, koska kangas on tarkoitus maalata seinään.

Heräsi tätä suunnitellessa ajatus erillisten akustointilevyjen käytöstä verhojen takana. Hintoja selaillessa totesin, että perus teollisuuden käyttämä vaahtomuovi voisi palvella tarkoitusta samalla tavalla kuin nämä sisustuselementit. Ulkonäkö tosin on hirveä, mutta verhojen takana tällä ei liene väliä.

Onko verhojen taakse asennettavalla akustointilevyllä ylipäänsä mitään merkitystä huoneen akustiikkaan?

Onko järkevää maksaa näkymättömiin jäävästä akustointilevystä suuria summia, kun teollisuusvaahtomuovi on halvempaa ja ominaisuuksiltaa ilmeisen samaa tavaraa?

 

Ei.

Ei ole myöskään järkevää tehdä huoneesta aivan-mitä-sattuu käyttämällä randomilla tuntemattomia materiaaleja niin paljon kuin seinille mahtuu. Järkevintä olisi ottaa kiltisti yhteyttä johonkuhun joka oikeasti osaa, jolla on keinot mitata vaahtomuovin absorptiokerroin työpaikan kahvihuoneessa, ja jatkaa keskustelua hänen kanssaan kunhan hinnasta on sovittu.

 

Tai sitten kuuntelee korvalla sitä ainetta. Minä kuulen parissa sekunnissa tuntemattoman materiaalin hyödyn ja ominaisuudet.

Amatöörille on helpointa jos tekee AB-vertailua tunnetun hyvän aineen kanssa. Hyvää ja tuntematonta ainetta vuoronperään pannaan korvan lähelle ja verrataan miten ääni muuttuu. Toisessa korvassa kannattaa pitää oranssia 3M 1100 -korvatulppaa.

Aineista kuunnellaan:

1) heijastavuutta. Ainepalanen pannaan korvan taakse "peiliksi". Sileät aineet peilaavat diskantteja, esim. lautasten kihinä ja naisen äs-kirjaimet peilautuvat paskan aineen pinnasta korvaan, ääni koveee diskantissa, vaikka se vaimenisi keskitajuuksilla. Studioprofiilivahtomuovista (maalaamattomasta) ei heijastu mitään taajuuksia, eli kun ainetta vie korvan taakse, se poikkeuksetta hiljentää ääntä, ei kovenna sitä.

2) vaimentavuutta. Peitetään korva aineella umpeen, leikitään kuin se olisi kuppikuulosuojain, tiiviisti korvan päälle painettuna. Hyvä aine hiljentää ääniä. Mitä enemmän hiljenee, sitä tehokkaammin aine imee äänet sisäänsä, ei päästä niitä lävitseen. Tämä ei vielä absorpriota varmista (umpikumimattokin hiljentää äänet, vaikka se ei paljon ääniä itseensä ime), mutta silti paljastuu välittömästi kaikki höpöhöpöaineet, joilla ei tee yhtään mitään huoneakustiikassa, esim. 2 cm paksut patja/verhoiluvaahtomuovit tai polyesterivanut; ääni ei niillä hiljene käytännössä lainkaan.

Jotta paremmin erottaisi läpäisyvaimennuksen absorptiosta, pitäisi korvan takana pitää betonilaattaa peilinä, esim. 30x30 cm kokoista 5...10 cm paksua, ja sen päälle pannaan 30x30 cm palanen tutkittavaa ainetta.
Ellei ole betonilattoja kotosalla, voi käyttää lasista tai keraamista vatia, lautasta, uunivuokaa jne. Ne ovat kovaa ja massiivista kamaa ja heijastavat ääniä. Mitä parempi absorbenttipalanen pannaan vadin pintaan, sitä enemmän äänet taas hiljenevät, verrattua paljaaseen vatiin, joka koventaa äänitasoa huomattavasti.

 

Mitä tarkoitetaan teollisuusvahtomuovilla tässä tapauksessa?

Yksi hyvä aine (paras hintaansa nähden) on rouhevaahtomuovi, joka valmistetaan eri vaahtomuovien hukkapalasista. Perusväri on vihertävä tai kellertävä, seassa on kaikenvärisiä vaahtopalleroita. Hieman kuin herne-maissi-paprika-pakastevihanneksia olisi käytetty vaahdon seassa.

Rouhevaahtomuovi on erittäin raskasta, paljon massiivisempaa kuin avosoluiset akustisesti impotentit patjavaahtomuovit. Aineen taputtelu jo kertoo paljon: patjavaahto on kimmoisaa, kumisevaa, napakkaa, ja rouhevaahtomuovi taas on kuin löysää spagettia, elastista, taipuisaa, äänetöntä, pehmoista, joskin klimppistä, epätasaisen tuntuista, kuin hernekeittoa ehjin hernein.

Vakio rahamäärä pantuna rouhevaahtomuoviin antaa kaikista parhaan lopputuloksen. Studiolevy on "liian kallista" ja avosoluiset vaahdot taas pelkkää koristetta, akustisesti läpinäkyviä.



MINÄ ostaisin valtaosalla budjetista rouhevaahtomuovia, lisäksi pienellä osalla budjetista täyteaineeksi halvinta mahdollista halpapatjavaahtomuovia, sekä pienellä osalla budjettia pinnalle ohutta profiloitua studiolevyä. Pintaa ei saa jättää sileäksi, sileä pinta on aina äänipeili.

1) Seinää vasten siis pannaan 20 cm kerros pilipali-kiinalaista mitälie lähes ilmaista patjavaahtoa, tai jätetään kokonaan tyhjäksi. Mieluusti jotain muuta kuin pelkkää ilmaa.

2) Sitten 30 cm kerros rouhevaahtomuovia (akustisesti efektiivinen paksuus on tällöin 50 cm). Tämä 50 cm kerros hoitaa keskiäänien vaimennuksen ja hieman bassojenkin vaimennusta. 115 Hz taajuuteen vaikutus ulottuu, 172 Hz taajuuteen voimallisena, tehokkaana. Lievä parannus saadaan jo 69 Hz taajuudella, mutta vain nimellinen, vain mittalattein havaittava etu.

3) Pinnalle 2...10 cm paksua profiloitua vaahtomuovia (lompakon ja oman maun mukaan profiili ja paksuus valitaan). Tämä pintakerros hoitaa kilohertsiluokan heijastukset ja imemiset. Tosiaan jopa se 2 cm paksu naurettavan laimea aaltoileva profiilikin kelpaa, koska takana on 50 cm kerros kunnolla vaikuttavaa ainetta. Eli se 2 cm pintalevy ainoastaan estää diskanttipeilauksen, joka on pahin asia kalliissakin (sileissä) akustolevyissä. Vaikka 2 cm rimpulalevyllä ei yksinään tee yhtään mitään, yhdistettynä paksuun vaimennuskerrokseen kokonaisuus on hyvä. Mikään taajuus ei peilaannu ja kaikkia taajuuksia vaimennetaan.

Alle 100...150 Hz taajuudet pitää vaimentaa muilla konstein, sähköisesti tai resonaattorein.

 

Jeps, samasta asiasta puhutaan.

Kun katselin näitä teollisuusvaahtomuoveja ainoa järkevä ja ominaisuuksiltaan sopiva on nimenomaan rouhevaahtomuovi. Tuo kuvaus HMP(herne-maissi-paprika) kuvaa väriä hyvin.

Mitenkäs tuon kerroksen paksuus? Tuo 50cm + pari senttiä till kuulostaa kyllä jo studiovahvuuksilta. Tarkoitus ei ole tehdä studiota, vaan huone, jossa mielellään kuuntelee musiikkia ja katsoo elokuvaa.

Kun tätä ajattelee taloudellisista näkökohdista, niin 80€ 50cmx50cm akustointilevystä on ryöstöä. Samanlainen pala tuota rouhemuovia maksanee alle 10€. Eli siinä missä tätä "oikeaa" tavaraa laittaa neliö, halppiskamaa saa kahdeksan neliötä.

Olisi mielenkiintoista tietää todellisia kokemuksia, onko joku käyttänyt tälläisiä materiaaleja akustointiin.

 

5 cm paksuudella on jo selvä positiivinen vaikutus. Siinä on "enemmän tavaraa" kuin 7 cm paksussa profiloidussa vaahdossa.

Olen vaimentanut laitekaappeja sekä 3 cm että 5 cm paksulla aineella, ja 3 cm on liian ohutta huoneakustiikassa, ollakseen kunnolla vaikuttavaa, menee kosmetiikan puolelle. 5 cm paksulla taas saa selvän hyödyn. Ja jos sen päälle vielä panee profiilivaahtoa, ollaan siinä tasossa, joka minimissään kannattaa olla, ettei kosmeettiseen humpuukiin sorruta. Eli minimissään 7 cm paksu vaahtokerros.



Ellei käytä profiloitua pintalevyä, pitää tehdä kaarevia asennuksia, pulleita puolitynnyreitä, jotta pinnasta ei heijastuisi selvää äänikuvaa.

Yksi tapa on asentaa seinän eteen puurimoja (43 mm pyörörima on nättiä) vaikka 30 cm välein, ja pujotella 5 cm paksua rouhevaahtomuovia rimojen välistä edestakaisin kuin agility-koiran reittiä pitkin. Tämä harvakoolaus pitää levyt aloillaan, irti varsinaisesta seinästä, joten ilmaraon saa määrättyä miksi haluaa. Jos rimarivin ja seinän väliin jätetään 10 cm ilmaa, rouhevaahtomuovin takapinta on lähimmillään 5 cm päässä seinästä ja kauimmillaan 14,3 cm päässä.

Ja kuten aina, tällaiset modulit saa ultrahelposti siirrettäviksi, itseseisoviksi (pystyrimojen lisäksi tarvitaan alle ja päälle vaakaparru), joten pystyy koekuuntelemaan/mittaamaan miten suuri ilmarako on paras, siirtämällä modulia eri kulmaan ja eri etäisyydelle seinästä.

 

Mistäs tätä teollisuusvaahtomuovia/rouhevaahtomuovia kannattaisi lähteä kysymään? rautakaupat kenties?

 

Etolasta minä omani ostin muinoin. Kallista varmaankin oli, eli suoraan tehtaalta saisi paljon halvemmalla, etenkin hukkapalat myydään pilkkahinnalla.

Siis: Etola tai tehdas. Joku innokas etsiköön sen tehtaan eli valmistajan, jotta me laiskat vätykset saisimme halvalla rouhemuovimme. Minä alan etsiä valmistajaa vasta kun oma projektini etenee sinne saakka.



Voin paljastaa amatööreille, että rouhevaahtomuoviin suorastaan rakastuu. Audiofiilit saattavat kokea sen kanssa epämääräisiä perversioitakin. Niin monikäyttöinen aine se on, ja akustisesti laadukas. Olen käyttänyt 5 cm paksua rouhevaahtomuovia myös patjana. Sen jämäkkyys on sopiva päällä istumiseen ja makaamiseen. Sitä on myös kiva lyödä eli käyttää nyrkkeilysäkkinä. On myös pirun kiva kääriä itsensä rouhevaahtomuovin sisälle. Saa juosta käärön sisällä ollen päin seiniä ja hyppiä katolta alas.

Jos pitäisi valita yksi materiaali, jonka kanssa tehdä kaikki mahdolliset asiat, se olisi rouhevaahtomuovi. Äärettömän monikäyttöinen ja turvallinen materiaali.

 

vaahtomuovia suoraan valmistajalta www.espe.fi

itse tein 3cm-7cm*50cm*50cm "panelit" tavallisesta vaahtomuovista,taakse
jätin 6cm ilmaraon.

hintaa kertyi
muotoon leikatut vaahtomuovit 9*10€=90€
verhoilukankaat 70€
liimat 20€
eli about 180 ekeä yhteensä.

jos tekisin projektin uudestaan,materiaali olisi rouhevaahtomuovi ja
paksuus 15-19cm.

 

Ootpas saanu monimutkaisen leikkauksen. Kuka tämmöisiä teki?

Vaikuttaakohan _liimattu_ kangas miten akustisiin ominaisuuksiin ja mitä liimaa käytit?

 

Kannattaa käyttää spray-kontaktiliimoja, kumpaankin osapuoleen suihkitaan ohut huntu ja sitten osat painetaan kiinni toisiinsa.

Näitä liimoja on erilaisia, pysyvään liimaukseen tarkoitettuja ja irtoavaksi tarkoitettuja, sekä useita askelmia pysyvän ja irtoavan sidoksen välimaastosta.

Vahvat liimat ovat tarpeen kun kattoon liimataan pysyvästi esim. rouhemuovia (se on melko raskasta kamaa), eikä haluta tavaran tippuvan niskaan. Liima ei irti lähde, liimattu kappale repeää ennemmin.

Heikot liimat sopivat tilantesiin, joissa pintakangas halutaan vuosittain ottaa irti ja pestä pesukoneessa. Liiman saa rullattua sormella pois ennen pesua, liima ei ole kovin hyvin kiinni tarttunut. Uusi liimakerros tarvitaan tietysti aina kun vanha liima on poistettu.



Ei saa sumuttaa (pintakankaita liimattaessa) ilmatiivistä liimakerrosta, tiivis kalvo heijastaa ääniä liikaa. Ohut liimaharso riittää. Seinään/kattoon kiinni liimattaessa tietysti kalvo saa olla vaikka millin paksu ja painetiivis, koska seinä kuitenkin heijastaa äänet.


___________________________



Toinen liimavaihtoehto sprayn lisäksi on paksu liisterimömmö, joka hylkii liimattavaa materiaalia, eli esim. vaahtomuovin tapauksessa ei halua mennä täyttämään vaahdossa olevia reikiä, vaan tarttuu ainoastaan pintaan kiinni, ylimpiin harjanteisiin. Tällainen liisteri jättää vaahtomuovin ilmaa ja ääntä läpäiseväksi.

Liiman virallista nimeä en tiedä. Saattaa olla, että kyse on 2-3 komponentin yhdistelmästä, eli ensin primeroidaan vaahtomuovi fobiseksi, hylkiväksi, jollain tietyllä silikoniseoksella, ja sitten telataan/sivellään päälle liimamönjä, joka "pakenee" vaahtomuovia, jääden kellumaan vain pintaan, ja kankaan kiinni liimautuminen tapahtuu vain näiden harjanteiden kohdilta.

Fobisilla liimoilla liimattaessa kankaan pitää olla itsessään jämäkkää, taipumatonta, sileää, koska ohut taipuisa kangas rypistyisi ruman näköiseksi, paljastaisi pinnan muhkurat armotta.


___________________________



Tosiaan: rouhevaahtomuoi on myös pintarakenteeltaan hieman muhkuraista, se ei ole sileää homogeenista. Siispä ulkonäkö paranee jos rouhevaahtomuovin pinnalle pannaan sentin paksu sileä vaahtomuovi tai polyesterivanukerros, silloin pintakangas ei jää möykkyiseksi.

Pintakangasta vaahtomuovin ympäri liimattaessa liimaa tarvitaan VAIN levyn takapuolelle ja ehkä myös sivulle. Näkyviin jäävä pintaosa voidaan jättää liimaamatta. Tällöin polyesterivanulla avustettu pinta jää rypyttömäksi.

 

Ohut kerros spray-kontaktiliimaa tuskin vaikuttaa akustisiin ominaisuuksiin.

Liiman pitää olla neopreenipohjaista/vesiohenteista!
Halpahallin tinneripohjainen spray-liima sulattaa tehokkaasti vaahtomuovia,
tuli nimittäin kokeiltua...:OI

Muotoon leikatut palaset tilasin paikallisesta patjaliikkeestä.Paketin päällä
tosin luki lähettäjä ESPE.

 

Kumma juttu liimahavaintosi, koska olen KYMMENIÄ VUOSIA liimanut kontaktiliimalla monia erilaisia vaahtomuoveja. Ju nou, asetoniohenteisella Bostik A3 -liimalla ja vastaavilla. Asetoni siis kelpaa ohenteeksi, tinneristä en mene takuuseen, se voi olla liian tujua myrkkyvä.

Kannattaa siis kokeilla pieneen hukkapalaseen liiman (ohentimen) vaikutusta, ellei ole aiempia kokemuksia tietyn liiman toimivuudesta tietyn materiaalin kanssa.



Polystyreenivaahto ei tietenkään kestä oikeastaan mitään liuottimia, siis Styrox ja Halltex yms. levyt, ne kaipaavat vesiohenteisia liimoja.

No; pienoismalli/lennokkiliimahan on asia erikseen, sehän on tarkoitettukin sulattamalla liimaamaan eli hitsaamaan polystyreeniä, mutta vaahtomaiset styreenit kutistuvat rusinaksi tai muuttuvat nesteeksi jos niille näyttää liuotinpurkkia. Herkimmät vaahdot haihtuvat taivaalle heti kun ne kuulevat edes puhelimen läpi puhuttavan liuottimista. Jos hieman karrikoidaan. Eli kaasuuntunut liuotinkin pilaa herkät vaahdot, ei siis saa läträtä liuottimilla samassa huoneessa missä vaahtoja asuupi.

 

Mhhh... lähetin paikkaan postia ja lähettivät minulle hinnaston. Tämän vissiin saa tänne foorumille pasteta. Äkkiseltään ei selvinnyt kyllä mikä noista on itse rouhevaahtomuovia...

Brutto-hinnasto, XLS-tiedosto

EDIT: Limi-vaahdot ovat rouhepuristettuja laatuja. Laatu 100 ( kuutiopaino, on hyvä akustointiin myyjän mukaan ), laatu 220 on jo "betonnimaista"

 

Halltex on puukuitua ja sitä voi kyllä liimata oikeastaan ihan millä liimalla huvittaa, kiinni pysyvyys on sitten toinen juttu ...

 

Eli yhdestä 10cm levystä saisi 16kpl samanlaisia "paneleita" kuin itselläni.
Hintaa jäisi 9€+leikkaus+alv per paneli,ei paha.
Tosin nuo panelit vaimentavat vasta 1,5khz ylöspäin ja 6cm ilmaraon
kanssa 600hertsistä ylöspäin.periaatteessa.

 

Miten tehokasta tuo rouhevaahtomuovi on verrattuna rautakauppojen akustointilevyihin? Samaa tasoa, mutta halvemmalla?

 

Pirun siistin näköiset:thumbsup:

 

Hmmm... Vaikuttaa kiinnostavalta materiaalilta, tosin akustiikan puolesta aivan amatöörinä haluaisin viisaammilta hieman lisäinfoa...

Siis käytättekö tätä vaahtomuovia ihan kuten noita kaupallisia akustiikkalevyjä, vai kuinka? Ja puhutteko nyt siis levyistä/rouheesta vai niiden sekoituksesta? Esimerkiksi miten huoneen katon voisi akustoida vaahtomuovilla? Ymmärrän että aivan sokkona jos lähtee laittamaan tuota materiaalia kattoo, mutta voisinko hyödyntää vaahtomuovia akustoinnissa, koska joudun itse tekemään alaslasketun katon kaapeleille yms.

 

Ei se ole mitään irtorouhetta, vaan irtorouheesta liimaamalla valmistettua kiinteää valmista levymäistä kamaa. Tai ehkä irtorouhettakin saa ostaa, mutta se kelpaa lähinnä yläkattojen päälle, jossa siitä ei ole mitään iloa huoneakustiikkaan. Tai lattialle, jossa se kerää älyttömästi pölyä ja alkaa haista pahalle. Siispä antaa tehtaan liimata ne irtonaiset rouhepallerot levymäiseksi valmiiksi tuotteeksi.

Olen verrannut rouhelevyjä vain Illsoniceihin, ei siis ole kokemuksia lasivillaisten valmislevyjen vertaamisesta.

Rouhevaahtomuovissa on suurempi läpäisyvaimennus kuin studioprofiililevyissä. Mitään haittaa tästä ei ole. Rouhelevy siis vaimentaa lävitseen päässyttä ääntä enemmän kuin studiolevyt vaimentavat. Vakio nukkumapatjavaahtomuovi taas on ihan kelvotonta plaseboa, se läpäisee äänet miltei vaimentumatta, ollen siis käyttökelvotonta akustisessa mielessä.

Rouhevaahtomuovissa on pienempi heijastusvaimennus kuin studioprofiililevyissä. Luonnollisesti, koska rouhelevy on sileää, se siis peilaa diskanttitaajuuksia hieman. Ei kelpaa suoraan niskan taakse, mutta kauempana oleva levy (2 m päässä vaikkapa) heijastaa diskantit "niin huonosti", että vain kultakorva jää mutisemaan studiolevyn tarpeesta. Rouhelevy HAKKAA mennen tullen virallisten sileiden akustolevyjen heijastuskyvyt, eli kaupalliset lasivillalevyt heijastavat rouhelevyjä enemmän diskantteja, vähintään 4 m päähän niitä pitää piilottaa, muuten diskanttipeilaus ärsyttää.



Eri materiaaleilla on lukuisia hyviä ja huonoja puolia. Eri tilanteisiin ja eri etäisyyksille ja eri muotoihin väännettynä erilaiset aineet ovat kulloinkin parhaita. Yhtä kaikenkattavaa huippuainetta ei ole olemassa. Esim. studioprofiililevyt ovat kyvyttömiä bassovaimennukseen, niissä on profiloinnin takia liian vähän materiaalia syömäänsä ulkotilavuuteen nähden, ja perusmateriaali on liian kevyttä.

Siispä rouhelevy alle ja studilevy päälle, se on paras vaihtoehto mattimeikäläisille, eikä tarvitse pelätä lasivillapölyä. Kultakorville pannaan puoli metriä villaa, kumikalvo, ja sitten rouhelevyt ja studiolevy vielä pinnalle, saadaan bassovaimennuskin kuntoon; halvalla villalla.