Eilen katsoin Hotaru no haka/Grave of the Fireflies... olo oli liikuttunut lähes kokoajan ja lopussa ainakin "melkein"...öhöm :weep:
On kyllä tosi noloa tunnustaa että joku Michael Bayn hidastuksilla herkutteleva paisuttelu- ja jenkkilipun liehutusleffa saa tällaista aikaan, mutta kyllä Armageddon pistää useammassakin kohtauksessa kyyneleet virtaamaan. Ekan kerran kohdassa "That man's not a salesman. That's your daddy." ja siitä sitten eteenpäin. Todella noloa.
The Deer Hunter Blu-ray saapui ja katselin elokuvan ensimmäistä kertaa aikuisena (silloin 15-vuotiaana en ymmärtänyt elokuvaa ollenkaan) ja voi juma. Kun lopputekstit tuli ja Cavatina pärähti soimaan niin johan kostui kulmat ja tirahti jokunen poskellekkin. Upea elokuva.
Saat anteeksi... TÄMÄN KERRAN! Itsellä tuli välillä ilon kyyneleitä katsoessani Simpsoneita näin vanhemmiten. Se helkkarin McBain saa kyllä vedet valumaan silmistä. Esim. sketsit "Ice to see you" ja "meeting ä-jöörnd".
Marley & Me (niinpä) veti mielen matalaksi ja kyyneleet silmäkulmiin, sekä vaimolla että itsellä. Taisi osua liian hyvin yhteen omien viime vuotisten kokemuksien kanssa. Ollut itse nyt ½ vuotta kotona pienten lasten kanssa, ja tuo nukkumispuoli ollut aika hiljaista viimeiset 4 vuotta, joten tuo Jennifer Anistonin hahmo sai runsaasti empatiapisteitä minulta. Myös Owen Wilsonin suoritus osui hyvin kohdilleen. 40v. tulee mittariin muutaman kuukauden päästä ja itsellä samanlainen levoton olo kuin Johnilla, tuntuu elämä lipuvan ohi liian lujaa. Olemme myöskin joutuneet nukuttamaan 2 pikku hauvaa vain viimeisen vuoden sisällä sairauksien takia, joten Marleyn sairastelu ja nukutus tuntui erittäin surulliselta. Tällä hetkellä kotona on vielä aivan samanlainen termiitti/luupää kuin Marley, joten kyynelkanavien ryöpsähdys oli välitön ja väistämätön... Muutenkin leffa oli yllättävän "elämänmakuinen" kokemus, en olisi etukäteen uskonut. Positiivinen yllätys, sniif :weep:. Että se siitä machoilusta. -Jocce-
Helpostikin tulee tippa silmäkulmaan. Sopivalla klassisella musiikilla on helposti (teatterissa) sellainen vaikutus. Jotenkin niin vaikuttava kokemus. En oikein muutenkaan osaa sitä selittää (varsinkaan järjellä). Leffakohtauksista tulee mieleen esimerkiksi Hiipivä tiikeri piilotettu lohikäärme, jossa hahmojen (sori - ei tule nyt nimet mieleen kun on niin monta vuotta aikaa kun on viimeksi nähnyt) tukahdutettu rakkaus tuodaan esiin. Siinä on vain jotain niin suomalaista. Suomalaisena helppo samaistua estoiseen tunneilmaisuun. Rocky Balboa (siis viimeisin Rocky) ja kohtaus alusta, jossa Rocky on Adrianin haudalla. Liippasi liian läheltä omia kokemuksia. Viimeisimpiä mieleen tulevia on Up, jossa vanha mies muistelee nuoruuttaan (edesmenneen vaimonsa kanssa) ja toteutumattomia unelmia. Koin jotenkin hävettävänä, että animaatiohahmot saavat aikaan niin vahvan tunnereaktion. Yritin säilyttää pokan teatterissa ja pyyhkiä vaivihkaa 3D-lasien alta.
Jack Nicholsonin ja Morgan Freemanin hieno leffa Nyt tai ei koskaan tuli katteltua tässä jokunen päivä sitten. Vaikka juoni oli kliseinen, niin jotenkin se kosketti ja lopun hautajaispuhe onnistui vaikuttamaan sen verran, että silmäkulmaa piti pyyhkiä.
Rocky kakkonen pisti vaan pillittämään. Kun se adrian synnytti ja oli sitten koomassa. Huomasin tuossa että avioeron jälkeen alkanut poramaan melko monen elokuvan kohdalla. Mistä lie johtune.
Jos ei Braveheartin loppu saa kyynelkanavia auki niin ei sitten mikään! Gladiatorin loppu on myös aika paha paikka. Titanicille en ole vielä herkistynyt lukuisista yrityksistä huolimatta, mutta Armageddonin lopulle ei mahda kyllä mitään vaikka kuinka yrittää. Nolompi homma. Yllättävän usein myös animaatiot sisältävät silmiä kostuttavia kohtauksia, viimeksi taisi arkaan paikkaan osua Wall-E.
Itse en ole itkenyt kertaakaan elokuvan aikana, mutta lähellä on pari kertaa ollut. Noloin lienee ensimmäisen Pokemon-leffan aikana, kun Ash muuttuu kiveksi ja Pikachu menee siihen viereen itkemään :weep:... Toinen läheltä piti -tilanne, joka tulee mieleen oli elokuvan Sweet November loppupuolella. Teoksen laadusta kertoo kolme Razzie -ehdokkuutta, molemmista päärooleista ja huonoimmasta remakesta tai jatko-osasta. Kumminkin, sen lopun surullisuus ja hieno toteutus vaan toimi, ainakin minuun.
No hyvä että viihdyttää . Itse olen ihmetelly, miten tällaiset saavat tuotokset saavat herkistymään :hitme:. Sitten joku perinteinen nyyhkyleffa kuten Titanic vaan ärsyttää, siinä lopussa jo miltei huutelee "Huku jo Leo!" Sitten, jos mukaan otetaan vielä televisiosarjat, niin löytyy lisää nolouksia. Takavuosien teinisarja OC sai ja saa edelleen herkistymään pariin otteeseen. Lähinnä ensimmäisen kauden pari surullista kohtaa + haikeat ja hyvät kappaleet taustalla tekevät vaikutuksen. Kaudet 2-4 olivatkin sitten kuraa draaman kannalta, mutta hyviä biisejä soiteltiin edelleen.
Kyllähän siinä kieltämättä itkua meinasi päästä, tosin koko leffan aikana ja lopussa tietty etenkin: 150 min...:weep:
Tämä viesti sai itselleni kyyneleet aikaan :thumbsup: "Up" elokuvan alku on sellainen, jossa kyynel helposti valuu.
Complete Series DVD setin hankkimisen kunniaksi ties kuinka monennetta kertaa katselen uutta Battlestar Galacticaa, ja normaalia herkemmästä mielentilasta + maratonkatselusta aiheutuneesta normaalia intensiivisemmästä maailmaan uppoamisesta johtuen silmät ovat kostuneet useemmassakin kohtaa. Mm: (spoilaa kakkoskauden alkupuolta) Спойлер Starbuckin ja Andersin jäähyväiset Capricalla. ja: (spoilaa kolmoskauden alkupuoliskoa) Спойлер Koko jakson loppupuolisko jossa Galactica palaa New Capricalle ja ihmiset pääsevät karkuun Cylonien hirmuhallinnolta. Homman kruunaa kohtaus jossa rähjäinen + silmälappuinen Tigh astuu Galactican hangaarin kannelle ja Adama sanoo "You brought them back" ja Tigh vastaa värisevällä äänellä "not all of them".
Toy Story 3 - Monessa kohtaa nousu pala kurkkuun, mutta kohtaus jota Kevin Smith Smodcastissaan hehkutti aidoimpana hetkenä mitä on pitkään aikaan nähnyt valkokankaalla oli todella tunteellinen kokemus. Спойлер Kaatopaikalla kun lelujen kohtalo tuntuu sinetöidylle ja liekit lähentyy .. Hetki kun Buzz, Jessie ja kumppanit ottavat toisiaan käsistä kiinni ja hyväksyvät kuoleman oli upea kohtaus. Toki myös viimeinen kohtaus kun Andy hyvästelee lelunsa oli todella hieno. Onneksi muutkin teatterissa melko äänekkäästi kyynelehtivät kun nuo kohtaukset tulivat.
"Yllättävää" kyllä, mutta kuten muissakin Pixarin leffojen ilta näytöksissä, niin Toy Storya katsomassa olivat 20v -> ihmiset, eikä lapsia tainnut teatterissa olla omassa näytöksessä yhtäkään. Yhdyn Jarkon kommenttiin tuosta Спойлер Andyn lelujen hyvästelemisestä. Varsinkin kohta, missä tyttö heiluttaa Woodyn kättä Andyn lähtiessä ja siitä seurannutta äkillistä tunnekuohua niin Andyssa kuin katsojassa.