Hyvä verrata päätevahvistinta monikanavaiseen A/V-laitteeseen. Todennäköisesti onkin parempi, mutta ne speksit (mittaustulokset) ovat vielä hukassa.
No joo. Olisi kyllä kiintoisa lukea asiantuntijan katsaus aiheeseen "päätevahvistin vs. A/V-vahvistin musiikinkuuntelussa". Jotenkin on tullut sellainen vaikutelma, tosin alaa suhteellisen vähän seuranneena, että päätevahvistimia sorsitaan ehkä liikaa vaihtoehtoina musiikinkuuntelulle, ja suositukset ovat napakasti monikanavaääneen päin myös populaareimmilla valmistajilla (Sony, Panasonic, Yamaha...). On luullakseni paljon mahdollista, että on olemassa runsaasti kuluttajia, jotka eivät edes tiedä, että stereovahvistin on "vaihtoehto" ja vieläpä usein hinta-laadullisesti huokea sellainen musiikin kuunteluun. Esimerkiksi itse parikymppisenä pidin täysin luonnollisena, että jos haluan kuunnella musiikkia komeasti, hankin A/V-vahvistimen.
Aivan - ja tämä on kyllä harmi. Olen itse muutamien hifivuosien varrella oppinut, että hyvä tulee vasta sitten, kun A/V-laitteet ja musiikki pidetään erillään. Спойлер Hiukan kärjistäen sanottu tietenkin, mutta oikeasti hyvät monikanavalaitteet maksavat paljon.
Noniin.. elikkäs nyt lähti Yamaha RX-v363 myyntiin, ja uusi ostoon. Mutta kummanko ostan? Käyttötarkoitus on cd levyjen kuuntelu, ja elokuva käyttö. Kaiuttimet on wharfedale diamond 9.2. Denon AVR-1610 110W x 5ch (6 ohm) - Dolby TrueHD ja DTS-HD Master Audio dekooderit Onkyo TX-SR308 100 W @ 6 Ω HDMI 1.4 Tuki HD Audio formaateille (Dolby TrueHD, DTS-HD Master Audio, Dolby Digital Plus, DTS-HD High-Resolution Audio) Burr-Brown 192 kHz/24-Bit DA-muuntimet (PCM1690) Eli onko onkyon burr brownin dacci sen arvonen että pitäisi valita onkyo, vai meneekö denoni laadultaan ohi? Tuo hdmi 1.4 ei merkitse minulle mitään, eli siltä kantilta sama, kun molemmista löytyy dts-hd ja truehd tuet.
Löytyi hyvä vahvistintesti, mukana myös XTZ Class A D3, joka pärjäsi melko hyvin: http://translate.google.com/translate?js=y&prev=_t&hl=fi&ie=UTF-8&layout=1&eotf=1&u=http%3A%2F%2Fwww.avmentor.gr%2Freviews%2Fgroup_test_integrated_amps_2010_0.htm&sl=auto&tl=en Vaikeiden ja monimutkaisten kuormien alla (=kaiuttimet) useisiin vahvistimiin ilmaantuu jos minkänäköistä kuoppaa ja kumpua vasteisiin, aivan taatusti kuuluvia eroja.
Täysin samaa mieltä. Kuorman lisäksi moni muukin seikka vahvistin/kaiutin (+ ohjelmalähde) ketjussa vaikuttaa sointiin. Epämääräisyyttä sointiin tuo mm. huono vaimennuskerroin eli vahvistimen kyky pysäyttää kartion liike, kun signaali loppuu tai muuttuu. Kartio ei saa jäädä värähtelemään omaan tahtiinsa ja värittämään sointia. Vastaavasti iskuäänien toisto on joillakin mopoilla vähän niin ja näin, silloin kun on kuormaa ja kuitenkin ruutia varsin rajallisesti. Toistoketju on nimenomaan toistoketju, jossa joka osa vaikuttaa lopputulokseen - myös vahvistin, vaikka jotkut insinörtit on sitä mieltä, että ajetaan vaan testisignaalia toisesta päästä sisään ja mitataan toisesta päästä ja identtistä tulee 110% varmasti ulos, kun vahvistin vain suurentaa signaalin amplitudia. Teoria ja käytäntö on kaksi eri asiaa.
Ja kaiken kukkuraksi näitä insinörttejä on kuulemma nähty jopa suunnittelemassa vahvistimia. Eikös ole pelottava ajatus? Kuinka heidät päästetään sössimään näin tärkeitä asioita? Vahvistimethan pitäisi aina suunnitella nettikeskustelupalstojen asiantuntijoiden toimesta, insinöörihän ei sellainen voi olla. P.S. En ole insinööri
Käsittääkseni insinörttejä nimenomaan esiintyy keskustelupalstoilla mittalaitteineen ja oikeat inssit ainakin laatuvahvistimia nikkaroivissa pajoissa ymmärtävät toistoketjun merkityksen ja vaikutuksen. Kritisoin siis mittarihifistejä, joille jokainen komponentti on täydellinen, koska ne toimivat virheettömästi yksinään ja kokonaisuus on mukamas osiensa summa. Eipä ole itsellänikään tupsulakkia, ainoastaan yli 30 vuoden kokemus
OT: AV-alalta. Työskentelen tällä hetkellä yrityksessä, joka tuo maahan mm. ammattikäyttöön tehtyjä vahvistimia ja kaiuttimia mm. Harman Pro Groupin valikoimista esim. elokuvateattereiden käyttöön, kuten myös Christie Digitalin leffaprojareita ym. mielenkiintoista. Olin mm. yli 12 vuotta eräässä Liisankadulla sijaitsevassa alan yrityksessä ja sittemmin sekä ammattipuolen että kuluttajapuolen yrityksissä sekä kuva- että äänipuolella. Kokemus jakautuu ajallisesti karkeasti 2/3 ammattikuvaa- ja ääntä vs. 1/3 kuluttajakuva & ääni. Tosin on myös 7 vuoden kokemus yrityksestä, joka toimi molemmilla sektoreilla. Näiden vuosien aikana on tullut katseltua ja kuunneltua yksi jos toinenkin tuote, joten jonkinlainen käsitys on syntynyt siitä mikä vaikuttaa lopputulokseen. En osaa suunnitella autoa, mutta aavistus on kuitenkin miltä hyvä auto tuntuu Heittäkääpä vihjettä miten audio- ja video sivuavat teitä, mistä olette osaamisenne hankkineet.
x_jmt_x ja kumppanit, eikö kellään irtoa kommentteja muutama posti sitten linkittämästäni vahvistintestistä? Eikö se viittaa kuitenkin selkeästi, että jopa kalliihkojen 2-kanavavahvistimien välillä on huomattavia eroja kun ajetaan jakosuotimellista monitiekaiutinta (= taajuuden mukaan vaihteleva impedanssi, useita impedanssipiikkejä, ja ehkä jopa matala minimi-impedanssi). Harmi kun eivät mitanneet vahvistinten IMD %:ia tuohon "vaikeaan"/realistiseen keinokuormaan. Eroja olisi saattanut tulla huomattavasti enemmän kuin THD %:ia mitattaessa.
Vahvistinten välillä on mitattavissa olevia eroja, mutta mittaustulokset ovat vain mittaustuloksia. Pätevästi suoritetussa sokkotestissä selviäisi olivatko erot niin suuria, että ne voi oikeasti kuulla. Linkittämässäsi testissä ei näin oltu tehty.
Tiedetään, että ihmisen korva kykenee erottamaan luotettavasti noin 1 db:n äänenpaine-erot. Testissä Red Wine Audio ekutti soundia kuuloalueella huipusta huippuun n. 1,5 desibeliä, Onkyo n. 2 dB:iä, Naim n. 1,4 dB:iä. Empiirisiä kuuntelukokeita ei tarvitse järjestää (uudestaan) sillä erojen kuultavuudelle on tieteelliset perusteet ja tätä tieteellistä tietoa voidaan deduktion menetelmällä soveltaa tiedettyihin mittaustuloksiin.
Ikävä kyllä empiirisiä kuuntelukokeita on jo kaikesta huolimatta järjestetty, tiedät varmaankin tulokset.
A/B-paritesteissä olleiden vahvistimien vasteiden on täytynyt olla 1 desibelin sisällä toisistaan kaiutinkuorman alla tai testiltä on puuttunut resoluutiota, kumpaa itse veikkaat? Audio Critic Behringer A500 -vahvistimen arvostelusta: Jos otat asian tietoisen aivokuoren käsittelyyn nyt hetkiseksi, niin saatat hyväksyä/ymmärtää sen tosiseikan, että mikäli vahvistimien vasteiden erotus kasvaa yli desibeliin, ovat vahvistimet erotettavissa toisistaan helposti. Tämä voi tapahtua ihmisestä riippuen jo aiemmin kuin 1 dB:n erolla. Tee testi: nosta foobarista/muusta soittimesta 1 - 6:n (niiden q-arvosta riippuen) vierekkäisen ekun tasoa 1 desibelillä ja ala sitten venkslaamaan ekua päälle ja pois. Jos pystyt erottamaan 1dB ekutuksen eron tuossa venkslatessasi ekua päälle ja pois, mutta et kykernisi erottamaan kuvitellussa sokkotestissä kahta vahvistinta toisistaan, joiden vasteessa on eroa 1 desibelin verran, niin missä arvioisi mukaan olisi tällöin vikaa jos missään?
Ei vikaa tarvitse olla missään, tosin en tiedä miten tuohon 1dB:n erottamiseen on päädytty. Jos vahvistimia ei erota sokkotestissä, niin ne ovat minusta käytännössä äänenlaadultaan yhtä hyviä laitteita.
Yritin ottaa tuosta testistä selkoa, mutta en välittänyt kommentoida koska homma jäi sen verran epäselväksi. Googlen mainio käännöskone ei varmaankaan tee täyttä oikeutta kreikankieliselle alkuperäisjulkaisulle. Tässä muutama irtokommentti: 1. Mittausgraafit eivät ainakaan minulla IE8:ssa auenneet isompaan ruutuu, vaikka tarkoitus ilmeisesti olisi. 2. Tehomittaus on tehty 1 kHz taajuudella ja koko kaistalla. Miten koko kaistan mittaus on tehty? Mikä oli mittaussignaalina? Kuinka pitkä oli mittausjakson kesto? Kyseessä lienee jatkuvan tehon mittaus eikä tärkeämpi hetkellisen tehon mittaus? 3. Jos ymmärsin oikein niin suuren signaalin taajuusvastemittauksia oli tehty volume-nuppi puolessa välissä. Onhan tämäkin tapa verrata, mutta ei kovin tieteellinen. Vahvistimien väliset tulokset eivät ole vertailukelpoisia. 4. Kuorma on "complex load" 8 ja 4 Ohm. Tätä olisi hiukan voinut avata enemmän. Onko induktiivinen, kapasitiivinen, vai molempia? Missä on resonanssitaajuudet? Kuinka suuri on impedanssin vaihtelu mitatulla taajuusalueella? Kuinka kuorman lämpeneminen testeissä oli vakioitu, vai oliko? 5. Signaalin nousunopeustestin hyödyllisyys ei oikein auennut minulle. Taajuusvaste- ja särömittauksista näkee haetut asiat paljon luotettavammin. 6. NAD:n kohdalla päiviteltiin signaalin nousunopeustestissä amplitudin ylitystä nousevalla reunalla. Kyseessä oli selvästi testin paras nousuaika. Terävällä nousulla tuollaista ylitystä pukkaa helposti tulemaan. Aaltomuotoa oli kannattanut kritisoida vasta, jos se olisi hitaammalla nousunopeudella poikennut muista vahvistimista. 7. Testissä käytetyistä mittalaitteista ja mittausjärjestelyistä ei ollut tietoja kun äänenvoimakkuusmittarin osalta. Se olikin vanhempaa B&K:n mallistoa. Tuollaisen testin järjestäminen vaati jonkin verran työtä ja vaivaa. Hienoa, että joku viitsii sellaista tehdä. Mittauksia ylipäätä ei näe liian usein, joten siitä sulka hattuun. Kaiken kaikkiaan testistä jäi kuitenkin hiukan liian amatöörimäinen vaikutelma.