Kyllä sitä jotain keksii...tulipa itsekin tarinoitua Jamesin kanssa tovi tuossa 90-luvun puolella.:thumbsup:
Itsekin tuoreena Meet & Greet-kävijänä tiedän Cityjeesuksen täpinät joten onneksi olkoon! Omasta kokemuksesta kehoitan treenaamaan hevi-irvistykset jo etukäteen peilin edessä jottei näytä aivan urpolta kuvissa Tuollahan saa siis ottaa omalla kameralla omat poseeraukset heebojen kanssa. Videokuvaus on kielletty, Metclubin porukka hoitaa sen puolen. Juutuubista löytyvät mm. molempien Areena-keikkojen Meet & Greet-pätkät joista saa vähän osviittaa millaisesta tapaamisesta on kyse... Kyllähän sitä väkisin tulee hieman jännitettyä mutta bändin pojat ymmärtävät homman ja murtavat jäätä jos tarvetta on
Settilista oli todellakin mieleeni ja ilmakaan ei hassumpi, joten hyvä keikka oli :thumbsup:. Heti Linkin Parkin jälkeen hivuttauduimme miksauspöydän etumaastoon ja siitäpä oli hyvä kuunnella ja vähän myös katsellakin esitystä. Pakko oli myös Big Mickistä napata kuva kun oli niin hyvin hollilla . Mies on kuitenkin legenda alallaan... Ääni oli mielestäni siinä mielessä parempi kuin Hartwall Areenalla, että bassorummut kuuluivat kunnolla, siis niin, että rinnassa tuntuu painetta. LOUD sen olla pitää. Stadikalla en ole koskaan kentällä ollut, joten en voi verrata. Sivuseikkojahan nämä, koska tunnelma oli kihelmöivä. On se vaan aina livenä mahtava pumppu .
Sitten kun ne basarit vielä menisivät oikein niin olisikin kaikki hyvin! :thumbsup: Mutta keikkakokemuksena en Metallican näkemistä väheksy, tunnelmahan siinä on pääosassa (ainakin itselläni) vaikka soitto nyt menisikin vähän sinnepäin.
Miehellä on kyllä asennetta metalliin ja paljon innovaatiota. Mutta sisäinen kvartsikide on toden totta joskus vähän väsähtänyt. Onneksi nykyään studiossa saa vaeletelevia kannuja aika paljon korjattua ihan nappia painamalla. Livenä sitten eri asia... EDIT: ...tai no. Kyllä livenäkin saa korjattua, mutta se vaatii rumpujen triggauksen ja syntyvän MIDI-datan kvantisoinnin. Saattaa kuitenkin pahimmassa tapauksessa sekoittaa rumpalin pasmat täydellisesti kun monitoreista kuuluva soitto ei ollenkaan täsmää käsien ja jalkojen liikkeisiin.
Hyvä keikka kyllä oli ja Porin päässä palvelu pelasi täydellisesti... James on kyllä edelleen päällikkö!
Loistokeikka oli ja vihdoinkin näin pitkäaikaisen suosikkibändini livenä (Linkin Park veti myös hyvin). Ainoa asia mikä Porissa ei toiminut oli poispääsy paikalta keikan jälkeen. Portit eivät meinanneet aueta millään, jotta alueelta pääsisi pois ja sitten vielä kaiken lisäksi pienempi silta oli tukossa, joten ymmärrettävästi monella kiristi pinnaa poispääsyn suhteen... Kaiken kaikkiaan hieno kokemus ja pakko nähdä vielä joskus uudestaan livenä! Seek & Destroy!
Juu, kyllä Lars saisi reippaasti treenata metronomin kanssa, että pääsisi edes lähelle näitä nykyajan huipputeknisiä kannuttajia. Onessakin ei vaan millään meinannut päästä kartalle, mutta hei, se on Lasse kuitenkin ! Eipä Metallicaa enää olisi olemassakaan jos ei Ulrich olisi ollut niin tinkimätön ja sinnikäs.
No eipä mies ole studiossakaan kyseistä biisiä luukuttanut oikeaoppisesti, joten siinä mielessä tuttua huttua. Tosin livenä mies ei varmaan voisikaan ihan samalla tavalla kyseistä biisiä soittaa...
Miten nuo muuten aukeaa? No ei se mitään, tubetin. Ei ole sinänsä mitään Metallicaa vastaan... Eikä vastaavia kunnianosoituksia. Mutta sitten on ne pari muttaa. Medley paljasti latteassa puuduttavuudessaan armotta etenkin nyky-Metallican heikkoudet. Toki trashperinteistä yhtye ammentaa, mutta siksikin oli nyt haukattu pikkaisen liian iso pala kakkua purtavaksi. Dion/Rainbow:n kappaleiden melodisuuteen ei päästy alkuunkaan kiinni, ja Jamesin laulaminen jäi "hieman" vajaaksi. Mutta tavallaan ihan kiva ränttätänttä, joskin tosiaan aika turha ja paljastihan tuo levyn kansikin ettei liikkeellä oltu nyt tosissaan. Voi. No Queenilta sentään älysivät lainata Stone Cold Crazyn, joka on sieltä suoraviivaisemmasta päästä, eikä Bohemian Rhapsodya. Luoja meitä toki varjelkoon tulevaisuudenkin suhteen. Laitetaas vertailuun pikkuisen parempi Dio-kunnioitus, on vieläpä herran kuolinvuodelta eikä tältä viikolta. Noin se kantsii tehdä: selkeästi keskittyen, omilla vahvuuksilla: Manowar - Heaven And Hell (The Tribute to Dio) En ole useimpien DT:n covereidenkaan fani, mutta hienosti lausuttu:
Tämä on jo hieman vanha uutinen, mutta vanhana Tuiskula-kävijänä kuitenkin edelleen hauska ja mielenkiintoinen. Tosin ihan noin aikaisin en sentään siellä kulkenut, vaan vasta 90-luvun puolella. http://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/metallica-parjasi-pyyhkeitta-tuiskulassa/280671/
Vastaus vanhaan kommenttiin, mutta uuden levyn myötä taas ajankohtainen. Olen tullut siihen tulokseen, että Metallican rytmi tulee Hetfieldin oikeasta kädestä ja Lars tavallaan soittaa kitaroiden mukana. Ei voi sanoa, että James loisi tempon, ja hän kyllä mukautuu tempon vaihteluun, mutta hänen soittonsa on tavallaan se rytminen selkäranka. Metallican rumpujen "se juttu" on ollut riffien mukana soittaminen, joka valitettavasti alkoi vaihtumaan perusrytmiksi mustasta albumista eteenpäin. Parhaiten homma toimii monimutkaisten kappaleiden kanssa, joissa on rytminvaihdoksia. Suoremmat kappaleet ja cover-biisit eivät toimi kovin hyvin. Luultavasti Metallica kuulostaisi erikoiselta jonkun metronomintarkan kannuttajan kanssa. Edit: Hardwired ei ole dynamiikaltaan yhtä huono kuin Death Magnetic. Ehkäpä palaute on mennyt bändille perille. http://dr.loudness-war.info/album/view/114001
Täällä kyllä odotellaan uutta levyä ihan täpinöissä! Jotenkin tuli mieleen tästä uudesta Hardwired-biisistä ne 80-luvun klassikot. Johtuuko tämä miksauksesta vai mistä... Kovat oli odotukset edellisestäkin levystä mutta aika vähäiselle kuuntelulle se on kyllä jäänyt. Josko tämä sitten olisi taas se napakymppi...