Vanessa Paradis ois varmaan ihan hyvä, jos sitä jaksais kuunnella... Ei vaan putoa, ei. Pisteitä 1/5. Ja tämä on totuus. Vastavetona jotain yhtä hienoa, Suomen Turusta 80-luvulta. Pääkköset. Hajotkaa siihen!
No tuo on kyllä totta, hyvin puhuttu siellä takana. Molempia jaksaa kuunnella tasan yhtä taajaan... Myös Petrille tarjoilisin 1/5 pistettä. Mutta kaipa hällekin kuulijansa löytyy. Ehkä se ois toiminut paremmin. Ja voihan tuokin jotakuta miellyttää... Kuten tämä seuraavakin: Leonard Cohen - Suzanne.
Tämähän on klassikko, old school Cohenin herkkää taiteilijarenttuhabitusta myöten. Vahva 4/5. Jatketaanpa klassikoilla, eli klassista brittipoppia ennen Oasista, Bluria, Pulppia ja muita plörinöitä.
Vaihteeksi jotain erilaista. Menneen imperiumin mahdin kaiut saavat 3.5/5. Laitetaan sitten imperiumin loppua kohden Johnny Horton - The battle of New Orleans.
Hmm... tarttuva biisi, kunnon äijäenergiaa taustalaulussa, 4/5. Tämä myös liittyy löyhästi imperiumin menetettyyn kruununjalokiveen. http://www.youtube.com/watch?v=HOFmDK_1cVg
Jakattan version kuullut tuosta ainakin aiemmin, mikä on hieman parempi. Menee vain hieman jankuttamisen puolelle kun kappaleen nimeä hoetaan vähän turhan useasti. 1½/5 Astor Piazzolla - Libertango
Klassikko, jonka olisin voinut itsekkin postata tänne 5/5. Sitten toisen klassikkokappaleen tunnetuimpia versioita Charlie Chaplin - Je cherche apres Titine.
Aika entinen ei koskaan enää palaa... Hank Penny - Let Me Play With Your Poodle Kiertoilmaisu kunniaan!
Ei jotenkin lähteny liikkeelle ollenkaan. En tiedä oliko Hankista vai alkuperäisestä biisistä kiinni. 2/5 Laitetaan taas vähän kontroversaalia coveria. On tullu viimeaikoina väiteltyä tämän bändin neroudesta / paskuudesta useamman kanssa. Ite puolustan Göteborgilaisryhmän kunniaa loppuun asti. Pari viikkoa ahkeraan tulllu kuunneltua näitä rendiitioita klassikoista ja en löydä pahaa sanottavaa mistään kappaleesta. Hellsongs - Paranoid Seuraavan kerran kun joku sanoo sinulle et "Soittakaa Paranoid", niin nykäse tämä... -CB
Nätti kappale, mutta ei kuitenkaan jostain syystä koskettanut, 3/5. Laitetaan sitten saksalaiset naisräppärit tilittämään: Tic Tac Toe - Spiegel
Yhtä huonolta kuulosti kuin jos vaikkapa ruotsiksi räpättäisi. Tylsä ja tavanomainen kaiken lisäksi, 1/5. Live - Radiant Sea
Enpä ole erityisemmin Livestä koskaan pitänyt, kohtalainen biisi kuitenkin - 2. Laitetaanpas pitkäperjantain kunniaksi vähän ranskanraukeaa Air - Cherry Blossom Girl
Mitäänsanomatonta biisiä ei pelasta edes tirkistelyvideo 1.5/5. Jatketaan hengellisellä otteella Gregorian - Scarborough Fair
Ei kyllä valitettavasti pelasta tätäkään mikään... En vaan voi sietää näitä, sorry 0/5. Mutta kun näille tunteellisille ja mystisille teille nyt lähdettiin niin soitetaan nyt sitten näiden Transylvaanian pahiksien tunteilua Negura Bunget - Cunoasterea Tacuta (Wordless Knowledge). Video on muuten komeimmasta päästä...
Ei oikein iskenyt 1,5/5 Palataanpa hengelliseen musaan päästäisen kunniaksi. http://www.youtube.com/watch?v=xggZnVwkt6A
Elvis uppoaa aina silloin tällöin, mutta nyt ei oikein lohjennut. **½ Seuraavaksi pistetään Blackmore vauhtiin... Ritchie Blackmore's Rainbow - Black Masquerade
Rainbow on jotenkin liian kliinistä ja tylsää ainakin omaan makuuni. Lisäksi Doogie White ei ole kummoinen solisti, joten 2/5. Kunnon kitaristit pääsevät parempaan lopputulokseen ilman solistia: Steve Vai - The Audience is Listening
Mä kyl diggaan tästä paljonkin. Hieno tuo levy. Esitykselle 4,5 / 5. Näin aamun sarastaessa: http://www.youtube.com/watch?v=5Ney6LlaUI8&feature=related
Ei se aamu vielä sarasta, mutta onhan tuo Nazarethin esittämä Morning Dew hieno biisi. Tykkään siitä bassottelusta. Tosin itse biisiä tiivistäisin, alussa ei homma oikein etene... Helposti vois pari minuuttia seitsemästä lyhentää. Pointseja antaa tämä tuomari 4+/5. Ko. biisistä muuten löytyy YouTubesta useampikin eri esittäjien versio, jokainen voi itse suorittaa vertailua. Seuraavaksi vähän tiukempaa tatsia: Ill Nino - I Am Loco