Morjens. Tässä kattelin pahalla vanhoja chorus av-10hqi rakennussarja-kaiuttimiani, jotka ovat olleet tossa hyllyllä "puuvalmiina" jo yli yli vuosikymmenen. Päätinkin tarttua tuumasta toimeen ja hain bauhaussista teknoksen 2k lattiamaalina mustana (kyllä kestää!) ja aloin telata vinhasti paksua pohjakerrosta kaappeihin. Tavaraa alkaa olla pikkuhiljaa jo sen verta, että ajan raiskaamat kotelot pystyy hiomaan tasaiseksi, ilman että puut tulee näkyviin eli on lakkauksen aika. Hyllyssä sattuu olemaan muutama kk takaisesta lasikuituprojektista jäänyttä bilteman epoksihartsia. Eikö tämä periaatteessa olisi mitä parhainta tavaraa koteloiden lakkaukseen? Tavaraa ei siis ruiskutella koteloihin vaan tylysti telataan reilu kerros pintaa ja sitten hiotaan & kiillotetaan peilille. Tulipa vain mieleeni kysyä, että onko joku kokeillut saada peilipintaa samaisella aineella?
Ei samalla, mutta SP-epokseilla kyllä. Ihan sama minkä merkkistä epoksia käyttää, oletan. Kiiltoa saa luotua kunhan varoo ylikuumentamasta muovia ja varoo roskien väliin jäämistä. Kaikki roskat, myös santapaperista irtoavat muruset, narmuttavat pinnan pilalle. Siispä kannattaa käyttää pelkästään huippulaatuisia vesihiomapapereita, esim. 3M-merkkistä 2000-karkeusasteella. Tai siis hiomapaperia vaihdetaan työn edetessä karkeasta aina hienommaksi ja lopulta jopa hiomatahnaan siirrytään (karkeus 10000...1000000). Tarvittaessa vahataan pinta, se helpottaa puhtaanapitoa. Pitää kokeilla hukkapalaseen, että mikä vahatyyppi sopii epoksille. Rasva tai öljy antaa kiiltävyyttä, suorastaan vetisen ulkonäön, kunnes pöly ajan kanssa laskeutuu ja himmentää kiiltoa. Mutta kun pölyt pyyhkii ja uusii öljyn, taas kiiltää. Minä tyydyn silkkiseen kiiltoon eli en käytä hiomatahnaa enkä kosteuttavaa öljyä, 2000-arkki riittää minulle. Pinnan virheet ja kolhut eivät silloin näy niin haitallisesti. Jos haluaa todellista huippukiiltoa, jopa vetisyyteen saakka, silloin työmäärä on järjetön. Kaikki työvirheet näkyvät aaltoiluna/appelsiinina/naarmuina. Jotta kaiuttimen pinta pysyisi sileänä eikä hioutuisi monttuisesti, kannattaa 2-puoliteipata tai liimata hioma-arkit järeään työpöytään (korkeapainelaminaattipintaiseen) ja vesihioa kaiutinta liikutellen. Kahdeksikon muotoista liikerataa itse käytän. Saippuavesi tai öljy parantaa liukuvuutta. Heti kun kaiutin meinaa takertua kiinni, pitää neste vaihtaa. Juokseva vesi (tai kiertävä öljy) olisi paras, joten vessassa tai ulkona homma kannattaa tehdä. Ja heti kun hioma-arkeissa alkaa näkyä kiinni jumittunutta likaa, arkit vaihdetaan uusiin. Kun materiaalia raapiva eli hiomapaperivaihe on tehty, voi jatkaa kiillotusta perinteisellä tavalla eli kaiutin paikalleen lukittuna ja hiomalaitetta liikutellen. Pinta ei enää lommoille mene kiillotuskoneen tai muun pehmeän rätin kanssa hinkatessa. Paikalleen lukitus olisi suositeltavaa, ettei hiomalaite nappaa kaiuttimeen kiinni ja kiepsauta sitä lattialle tms.
Täältä palstalta muistan lukeneeni tavan, jossa epoksia kaadetaan lasilevylle ja kaiutin nostetaan siihen märän epoksin päälle. En tiedä toimivuudesta, mutta kuulostaa tuon jälkihiomisen kannalta paremmalta tavalta, pinta on edes sinne päin lähtötilanteessa..
Kuplia voi tuskin välttää... Lähinnä ajattelin, että tuon epoksin pitäisi sopia koska se käy myös topcoatiksi hiilikuitukappaleisiin. Nehän muotitetaan ja sitten kiilloitellaan. Kokeilemalla selviää
Eikös tuon 2k lattiamaalinkin saa kiiltäväksi ilman epoksiakin? Ainakin ulkomailla on niin tehty, en tiedä onko eri koostumus.
Minä tekisin siten, että ensin vesihioisin maalipinnan aivan tasaiseksi hienoksi mattapinnaksi (karkeudesta 600 lähtien, sitten 1000...2000) ja vasta sitten pinnalle lakkaa (epoksia), jota lähtisin hiomaan ja kiillottelemaan. Joskus käy niin, että maalipinta ja epoksi hylkivät toisiaan (eri pintaenergiat), jolloin saa aikaan hyvin vaikeasti viimeisteltävän appelsiini(tms)pinnan. Maalin kanssa yhteen sopiva lakka toimii yleensä paremmin. Helpoimmin hienoa pintaa saa aikaan sellaisilla maaleilla ja lakoilla, jotka varmasti sopivat yhteen. Automaaleista löytyy sellaisia, joilla saa aikaan "pianopintaa" suhteellisen helposti.
Tuli pieni motivaation puute ja laitoin toistaiseksi kaiuttimet takas kasaan. Tahtoo olla niin elävää tuo alkuperäinen puupinta 10v kuivumisen jälkeen, että tulee melkein väkistenkin puu jostain kohtaa esiin, kun hioo pintaa tasaiseksi. Pitää katsoa pikkasen tuonempana, jos jaksaisi laittaa millin kerroksen maalia jonka sitten hinkkaa siistiksi. Tällä hetkellä maalia on 5 kerrosta, että jo pelkästään se kertoo vähän tästä työmäärästä. Ehkä vien ne lopulta automaalarille
Kunnon kerros lasikuitua ennen maalia on melkeinpä välttämättömyys puupinnalla tällaista pintaa tehdessä. 2k-Ruiskukitti tms. tasoite helpottaa tasaisen pinnan aikaansaannissa. Varsinaisen pinnan aikaansaanti on näiden jälkeen helppoa.