Onnistuuko viritinvahvistimen ja 2-kanavaisen integroidun yhdistäminen jotenkin niin, että saisi tuon viritinvahvistimen virittimen hyödynnettyä? Ja olisiko mahdollista käyttää tuota viritinvahvistinta tavallaan d/a muuntimena tietokoneen äänille, kunnollista analogilähtöä kun ei äänikortista löydy? Viritinvahvistin on Marantz sr5500 ja 2-kanavainen hk970.
Mikä EDULLINEN (käytettykin käy toki) äänikortti kannattaisi ostaa läppäriin? Liitäntänä riittää 3,5mm, eli ei mielellään digitaalisia liitäntöjä nostamaan kortin hintaa. Kannettava tulisi siis autoon soittimeksi, joten hyvää/edullista äänikorttia etsin. Suosituksia!
Toinen etukaiutin sijaitsee tilasyiden takia suoraan tuuletusikkunan alla. Tuli vaan sellainen mieleen, että onko siitä kaiuttimelle mitään haittaa. Esim. onko kostea tai kylmä ilma kaiuttimelle haitaksi. Entäs kaikenlaiset siite- ja tiepölyt. Aika paljon tulee huonetta tuuleteltua ja raikkaana pidettyä, joten asia on ruvennut hieman mietityttämään.
Suljettu kaiutin ei paljon pelkää olosuhteita, mutta refleksikaiuttimen sisään ei kannata päästää hyönteisiä tai muuta likaa tai kosteutta muhimaan, refleksiaukosta haitat pääsevät kaiuttimen sisälle. Elementtien ulkopinta on vesitiivis, normaalisti, poikkeuksiakin löytyy mm. koaksiaalielementeistä ja diskanteista ja nauhaelementeistä, joissa näkyy paljaita puhekelan metalliosia huoneeseen päin. Mutta jos silmällä ei huomaa mitään rakoja tai metalleja elementin keskialueella, vain muovia/kumia, silloin kosteus ei haittaa. Kotelokin on pinnoitettu kosteutta hylkiväksi, eli periaatteessa suljetun kaiuttimen voisi hetkeksi upottaa veden alle, kunhan ei monta sekuntia siellä pidetä. Elementtien sisäosat eivät kestä vettä tai kosteaa ilmaa, korroosio iskee puhekelaan ja muihin sähköisiin osiin. Refleksikaiuttimessa vallitsee sisäilman kosteus, ja kun ikkuna avataan kaiuttimen vieressä, kaiutin kylmenee ja sen sisällä oleva ilmankosteus kondensoituu pisaroiksi. Homeet ja muut mömmöt alkavat kasvaa tai ruostuttaa metalleja.
Kestääkö epoksi bensaa? Saisiko vastauksia nopeaa kun teen moporemonttia Edit: saatanallinen postaus lukumäärä
Kestää. Epoksilla nimenomaan uudistetaan vuotavia bensatankkeja. Itsekin olen tehnyt kaasarin komponentteja epoksivalusta, ja hyvin kesti, vaikka käytin talvella alkoholiseosbensaa, ja perinteisesti alkoholi tuhoa epoksin, mutta eipä minulla ainakaan mitään pulmia ilmennyt.
Onko tässä perää? (Itse ekan kerran moisesta kuulin vasta äsken, vaikka pitäisi olla vuosikymmeniä vanha "urbaani legenda".) Tölkkiklipsuilla pyörätuoleja invalideille ja tupakka-askilipuilla opaskoiria sokeille.
Pistänpä vaikka tänne nämä pari kysymystä mitä on nyt tullut mieleen AV-vahvistimeen siirtymisen myötä. 1)Koaksiaali vai optinen kaapeli? Kupmaa kannattaa käyttää. Molemat digitaalisia, mutta onko näissä jotain eroa? 2)Vahvistimessani volumea säätäessä tulee näyttöön joku negatiivinen numero. Numero siis liikkuu jostakin -70 (jolloin ei kuulu mitään) ylöspäin aina plussan puolelle. Onko nämä niitä -40db josta täälläkin on puhuttu? Eli mitä ne tarkalleen ovat? Luulisi että volumen säätö alkaa 0 ja nousee siitä ylöspäin.
Äänenlaadullisesti ei ole eroa, bittejä vain niissä molemmissa kulkee. Optisen kaapelin etu on, ettei kahden laitteen välille pääse muodostumaan maalenkkiä (ja siitä syystä tulevaa hurinaa/brummia ääneen) ainakaan liitäntäkaapelin välityksellä. Käytännössä ei ole väliä, kumpaako kaapelia käytät. Lukemat ilmaisevat vaimennusta. Kun volyymit ovat täysillä, vaimennus on nolla. Tosin, en kyllä ymmärrä itsekään miten tällä logiikalla voidaan päästä plussan puolelle :hitme:
No loogisesti ajateltuna plussan puolella ollaan silloin, kun signaalia voimistetaan vaimennuksen sijasta :thumbsup:
Kun puhutaan siitä kuinka etäällä kaiutin on seinistä, niin pitäisikö sillä tarkoittaa sitä että kuinka kaukana kaiutinelementti on seinästä, vai sitä että kuinka kaukana esim. kotelon takalevy on seinästä? Kumpi mitta on akustiikan kannalta se tärkeä?
50%/50% eli ei voi tietää kumpiko mittaustapa pätee, ellei asiaa erikseen täsmennetä. Mittalaitteiden ja insinöörien ym. teoreetikkojen kannalta elementin sijainti on oleellinen tieto, ihan sama vaikka kotelo olisi sentin tai sata metriä pitkä/syvä/leveä. Tarkemmin sanottuna pienillä aallonpituuksilla eli diskanteilla pätee "puhekelan etupinta", se on vastuussa äänilähteen synnyttämisestä. Esim. isoissa laajakaistoissa, joissa on hölskyvä puhekela, se puhekela itsessään tuottaa diskanttiäänet, ja puhekelan silmälle näkyvä reuna tarkimmin sanottuna. Käytännössä äänilähde siis onkin etulevyyn uponneena, kotelon sisällä. Mutta elementti silti säteilee äänensä ympäristöön etulevyn pinnan tasalta. Eli polaarivaste mitoitetaan elementin kohdalta etulevyn pinnasta, siis tavallaan tyhjän päältä killumasta äänen katsotaan säteilevän puoliavaruuteen. Refleksireikien ja bassoelementtien ääni samoin mitoitetaan säteilevän "tyhjän päältä" eli elementin kohdalta etulevyn tasolta mitattuna. Bassotaajuuksilla ääni kiertää kotelon taksekin, joten täysavaruuteen ääni säteilee, mutta lähtöpisteeksi silti luetaan etulevyn pinnan taso elementin tai refleksiaukon kohdalla. Kun puhutaan kaiuttimien välisestä etäisyydestä tai kaiutinkolmiosta, tarkoitetaan matkaa diskanttielementistä diskanttielementtiin, siis domen huipusta domen huippuun, tai kartion keskeltä kartion keskelle. Ja vielä mitataan etäisyys korvaan, kun siitä kaiutinkolmiosta on puhe. Maallikoille etulevyn pinnan tasosta elementtien kohdalta mitaten on riittävä tarkkuus. Mittauksia+suunnittelua harrastavien pitää vielä lisäksi huomioida uppouma pinnan sisään, eli kuinka kaukana etulevyn pinnasta puhekelan näkyvä etureuna sijaitsee; kotelon uumenissa. Samoin paneelikaiuttimilla etäisyyksien mittaus tapahtuu nauhan tai paneelikalvon sijainnista lähtien, koska varsinaista koteloahan ei edes ole olemassa. Minä siis painotan elementtien etupintaa nyrkkisäännöksi etäisyysmittailuun, mutta toki yhtä oikeassa on maallikko kaduntallaaja, joka ymmärtää kaiuttimet kulmikkaina huonekaluina, ja on kiinnostunut vain siitä, mahtuvatko ne sohvan taakse tai kirjojen taakse tai kissan alle, viis veisaten äänenlaadullisista asiosta. Minä käytän kumpaakin mittaustapaa! Suunnittelu ja mittaus tehdään millimetrin osien tarkkuudella elementin todellista ääntä tuottavan pisteen mukaisesti. "Piste" on muuten tarkemmin sanottuna rinkula tai donitsi diskanttielementtien tapauksessa, vaatien joko vaiheplugin eteensä tai muulla tavalla donitsityylisen säteilylähteen ominaisuudet huomioiden. Ja kun kaiutin on valmis ja sijoitettu matemaattisella tavalla oikeaan paikkaansa kuuntelustudioon, alkaa "huonekaluosuus", eli unohdetaan elementtien tarkat säteilypisteet ja korvakuulolla siirrellään huonekaluja eli kaiuttimia sinne sun tänne. Tarkoituksena synnyttää luonnollisen kuuloinen äänikenttä. Ihan sama vaikka kaiutinkolmiosta ei tuliskaan tarkka kolmio, se on sivuseikka, korvakuulolla asiat kuitenkin pitää viimeistellä.
Kaveri ostaa tuon minun nykyisen a/v-vahvistimen (Pioneer VSX-415) ja tahtoisi siihen pistää omistamansa levysoittimen kiinnni. Eikös tämän nyt pitäisi onnistua? Kaverilla kuitenkin on jonkin sortin levarivahvistin.
Pienoinen n00b-kyssäri: Säädänkö 5.1-järjestelmässä kaiutinten viivet sekä vahvistimesta että DVD-soittimesta tai vain jommasta kummasta?