AKG K712 Pro

99%:sti identtinen amadeus Akatemian tarkkaamon Genelec 8260:een, mutta kuuntelet silti mielummin paljaana kuuloke-örmystereona Peltor-feed -moodissa? Pieni epäilys Realisaattorin toiminnasta käväisi mielessä... tai sitten olet soundimieltymyksiltäsi hieman... "omituinen".

 

Vaeltavalla AV:lla lienee vain yksi persoona. Jolle kuitenkin aina välillä tulee übertyhmien scheisseihmisten, eli siis kaikkien muiden vuoksi sellaisia hieman vaikeampia kausia. Ja jäähyhän siitä sitten lopulta seuraa. Jolloin luonnollisesti luodaan uusi tunnari. Eli aivan kuten se ihan aito mustanaamio, myös tämä vaeltava käyttäjätunnus tunnetaan useilla eri nimillä.

Arvostus tosin ei ole ehkä aivan samoissa sfääreissä, etenkin syklin loppuvaiheen ulosannista johtuen. Mutta monelle hän on kait jo kuin jonkunlainen DVD Plazan sisäinen luonnonilmiö. Jonka siis odotetaan purkautuvan, mutta tulevan jäähyn tarkkaa päivämäärää ei kuitenkaan osata kovinkaan tarkkaan etukäteen kertoa.

MesserSchwein (ei vielä jäähyllä)

Nicholas Brody (Jäähyllä)

Maverick (Jäähyllä)

jne.

 

Crossfeedistä:

Pieni osa äänitteistä (muutama prosentti) on äänitetty niin, että kuulokekuuntelu ILMAN crossfeediä toimii. Esim. ns. baffled stereo -tekniikoilla (OSS Jecklin- tai Schneider-levyllä) äänitetyt akustiset äänitteet voivat kuulostaa aika hyviltä ilman crossfeediä, mutta nekin saattavat hyötyä lievästä crossfeedistä (n. -10 dB tasolla).

Loput äänitteet (melkein kaikki) ovatkin sitten sitä kaiutinoptimoitua tavaraa, joka ei kuulokekuuntelijaa ajattele. Kuulojärjestelmä on herkkä korvien välisille ajallisille ja magnitudisille eroille. Crossfeedaamattomassa äänessä on helposti todella paljon "luonnottomia" eroja korvien välillä ja nämä renderöityvät aivoissa spatiaalisena särönä. Vertauskuva spatiaaliselle särölle on elokuvateatterin valkokangas, joka lepattaisi kuin lippu tuulessa. Nauti siinä nyt sitten leffasta! Crossfeedauksen tarve (spatiaalisen särön määrä) vaihtelee äänitteestä toiseen. Jollekin äänitteelle optimaalinen crossfeedaus tapahtuu tasolla -5 dB, toiselle tasolla -8 dB ja kolmannelle tasolla -2 dB. Meikäläisellä on itsetehty kuulokeadapteri, jossa on kuusi crossfeedausvaihtoehtoa väliltä -9,6 dB ... -1,0 dB. Sitä oppii nopeasti hakemaan kullekin äänitteelle optimicrossfeedauksen.

Oikein crossfeedattu kuulokeääni on erittäin miellyttävä. Se on äänikuvaltaan vakaa, rauhallinen (spatiaalisesta särö"möykästä" vapaa) ja leveydeltään luonteva. Ei ole ketään olkapäillä korvanjuuressa ärsyttävästi säpertämässä, vaan äänikuva taipuu eteenpäin ja kauemmaksi korvista.

En tajua, miten olen voinut olla niin idiootti, että vasta viive vuosina olen tajunnut crossfeedauksen "ehdottomuuden" kuulokekuuntelussa. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Nykyään en suostu kuuntelemaan juuri mitään ilman crossfeediä. Tuntuu kuin olisin päässyt eroon kuulokekuunteluani riivanneesta hulluudesta. Oppia ikä kaikki.

Kuulokeannon impedanssista:

Ei sen impedanssin nyt nolla tarvitse olla, mutta pieni kumminkin, ainakin 10 kertaa pienempi kuin kuulokkeiden impedanssi. 100 ohmin kuulokkeille siis alle 10 ohmia. Tällöin sähköinen vaimennuskerroin on "tarpeeksi suuri", jotta ääni on tarkka ja särötön. Lähestyttäessä 0-impedanssia kuulokkeiden kaapelin impedanssi alkaa rajoittamaan vaimennuskertoimen kasvua, ja lisäksi vaikutus äänen alkaa olla vaikeasti havaittavissa. Itselläni on kuulokeadapterissa 1 ohmin antoimpedanssi ja luureina 60 ohmin Sennheiser HD-598.

 

0 ohminen kuulokelähtö käy 8 ohmiselle inserttikuulokkeelle ja kilo-ohmiselle hihikuulokkeelle. Ja jokaiselle kuulokkeelle siltä väliltä.

Kun pistää parametrin suoraan maksimiin, niin sen kanssa ei tarvitse vempata enää koskaan. Edellisellä sivulla on linkitetty esimerkki mustasta laatikosta, millä se onnistuu hyvin kivuttomasti.

 

8 ohmin inserttikuulokkeissa on kaiketi mekaaninen resistanssi sen verran iso, ettei sitä damping factoria ylipäätään tarvitse sähköiseltä puolelta hakea. Käyttö onkin portable soittimien kanssa ja niissähän ei voi akun kestävyyden takia hirveästi kikkailla. Kuka v*ttu kuuntelee inserttikuulokkeilla kotona? :hitme:

Joo, mutta kun minä haluan säästää rahaa sieltä mistä voin. En osta mitään kalliita mustia laatikoita jos paljon halvemmalla saa tarpeeksi hyvää. Tuhlaa itse rahasi ja ihmettele myöhemmin eläkkeellä kun rahat on loppu ja eläkkeitä ei enää makseta.

Eli minä kerroin mikä riittää. Sinä kerrot mitä voi rahalla saada. Rahalla saa kultaisen vessanpöntön. Millaisella itse paskot?

 

Pointteri on se, että päätevahvistimen lähtö on 0 ohmia. Kuten päätevahvistimen lähdön pitää olla. Oheistuotteena asia on ns. loppuun asti kehitetty.

Siinä ei muuten haeta damping factoria, vaan suoraa sähköistä taajuusvastetta kuulokkeen navoissa. Yleispätevää Kuulokereikää, siis. Joka on tökättävän kuulokkeen impedanssista yms. riippuvuus-roikkuvuuksista l. "setityksistä" varmasti vapaa.

No niinhän sinä haluat. Tiedetään jo: sinun mielestäsi harrastusvälineisiin mitään rahaa saa kuluttaa. Ainakaan 5 euroa enempää!
Jotkut, kuten esim. minä, nyt kuitenkin haluavat sen 0 ohmisen ajo-aukon + todella hyvin tehdyn crossfeedin kuulokkeelleen integroidussa paketissa. Ja pitävät sitä sen verran tärkeänä asiana, että ovat valmiita "sijoittamaan" siihen rahaa yli 5 euroa.


P.S. Puhutaan AV-hihistelyn yleisessä mittakaavassa aika pienistä "sijoituksista" vielä. Vehkeessä, joka ei vanhene tms. vaadi "päivittämistä" periaatteessa enää koskaan.

 

Nolla ja nolla. Oikeasti ne impedanssit ovat jotain 0,1 ohmia. Suprajohteet ovat sitten "nolla-ohmia". Jos ajetaan jotain 100 ohmin asiallista kuuloketta, niin on aikuisten oikeasti ihan paskan hailee, onko se antoimpedanssi 0,1 vai 1 ohmia. Tämä siitä huolimatta, että siinä kuulokevahvistimen kiiltävässä neliväripainetussa tuote-esitteessä hehkutetaan mielikuvilla.

Minä haen kyllä molempia. Minua kiinnostaa sekä suora taajuusvaste että suuri damping factor (eli vahvistimen kontrolli kuulokkeista). Meikäläisellä taajuusvasteen virheet jäävät 0,1 dB, joka ei ole kuultavissa. Kuulokkeiden asento päässä aiheuttaa humattavasti suurempia muutoksia ääneen, varsinkin diskanttipäässä.

Saa kuluttaa vaikka 5000 euroa, mutta kun ei aina tarvitse!

Henkinen pääoma antaa aseita taistella mielikuvamarkkinointia vastaan. Sitä ymmärtää, mikä on oleellista.

Mitä noita crossfeedereitä olen harrastuksena rakennellut, niin kymmeniä euroja niihin komponentteihin on rahaa kulunut. Pari kappaletta tein passiivisia Jan Meierin crossfeedereitä vahvistimen pre out ja main in -liittimien väliin huvikseni. Toisen lahjoitin kaverille, jota on kova työ kouluttaa crossfeedaukseen. Nuo simppelit crossfeederit maksavat sen 5 euroa/kpl, mutta nykyinen kuulokeadapterini oli 10 kertaa tyyriimpi osiltaan. Näiden vehkeiden suunnittelu, rakentaminen ja mittaus on todella mukava harrastus.

Ei siinä mitään. Sallitaan toisillemme nämä erilaset tavat päästä hyvään kuulokeääneen.

No joo. Mainitsemasi Corda nyt ei maltaita maksa, mutta ei se minulle enää riittäisikään. Siinähän on "vain" 2 crossfeeder-tasoa. Itse olen tottunut kuuteen. Erityisesti jäisin tuon laitteen kanssa kaipaamaan voimakkaampia crossfeedauksia, jotka ovat tarpeen esim. alunperin monikanavaisen äänen kanssa. Onneksi siinä sentään on crossfeed-toiminto, kaikissa kuulokevahvistimissa kun EI OLE (mikä on aika pöhköä ja suorastaan rikos ihmiskuntaa kohtaan).

 

Mikään kuuloke ei ole kaikessa käytössä paras, kotonakaan. Esim. vaikkapa kerrostalossa tms. olosuhteissa asuva sähkökitaristi, joka treenaa tai äänittelee soittoaan naapuria häiritsemättä. Etenkin kun kitaran akustinen vire ja sähköinen vire eivät ole samat. Ja muulloinkin se voi hieman hämätä, jos kuulokkeet päästävät liiaksi sähkökitaran akustista ääntä läpi, jolloin soiton aikana kuullaan pikkuisen erilainen soundi, kuin mitä todellisuudessa on tallennettu (pelkkä sähköinen signaali).
Tai jos muuten vain miksailee, kuuntelee/kääntää jotain etätyökseen tms. niin, että ympärillä on sen verran melua, että perinteisten kuulokkeiden kanssa se jatkuvasti häiritsisi harrastukseen/työhön keskittymistä. Remontin, askartelun tms. aikana voi pitää in ear -kuulokkeita kuin korvatulppia, joiden kautta kuitenkin voi hoitaa sen tärkeän puhelun samantien pois alta. Sillä joissain malleissa on nappi tai jopa kolmekin, siis johtoon integroituna. Monet hifistyneemmät mallit maksavat satoja euroja, tai jopa lähemmäs tonnin. Eli tässäkin kategoriassa on olemassa muitakin kuin vain niitä 5 euron malleja.

Eli hyvät In-ear kuulokkeet ovat parempia eristämään ulkoista ääntä, kuin tyypilliset suljetutkaan kuppikuulokkeet. Etenkin kun puhutaan alle 500 Hz taajuuksista. Ja viimeistään omien korvien mukaan valettuina niitä luulisi likimain jokaisen pystyvän pitämään tuntikausiakin, tosin aivan ilmaistahan se ei ole. Vaihda vaikka tähän käppyrään omia kuulokkeitasi lähimmäksi vastaava, niin huomaat eron suuruuden.



Se nyt on itsestäänselvyys, että aniharva tuollaisia käyttää, jos on muita asiallisia ja realistisia vaihtoehtoja olemassa. Aivan kuten aniharva Sennheiserin H800:aa tai AKG K712 Pro:aakaan enää käyttäisi, jos olisikin yhtäkkiä mahdollista kuunnella aivan mihin tahansa aikaan, aivan miten kovaa tahansa ja vielä todella laadukkaita kaiuttimia hyvässä akustiikassa.

 

Kiitos valistuksesta.

 

Classicissa on itseasiassa neljä tasoa (ja off) joista kytkimellä voi valita tasojen 2 ja 3 välillä, mutta kirjoitusten mukaan noita valittavat tasot voi määrittää kuoret avaamalla. Oma Classic kotiutuu todennäköisesti tiistaina jolloin alkaa sitten infernaalinen säätö ja testaaminen, pahimmassa tapauksessa menee myös Daccord tilaukseen

 

Classic saapui ja ei voi olla kyllä kehumatta laitetta: ehdottomasti parannus AV-vahvistimen kuulokeulostuloon. Kaikilla kuulokkeilla ääni on aikaisempaan verrattuna selvästi kolmiulotteisempi ja kerrankin tuota alakertaa riittää oikein kunnolla. K712 Pro sai Classicista ihan oikean alarekisterin, mutta revikoissa mainittu ohuempi soundstage kyllä kuului verrattuna HD800:een ja K812 Pro:hon. HD800 kuulosti myös Classicilta hyvältä, mutta eroa ei nyt ollut niin hirmuisesti verrattuna AV-vahvistimeen, aikaisemmat havainnot pätevät. K812 Pro hyötyi Classicista saamalla luonnollisemman tuntuisen äänen yleisestikin ja on ehdottomasti näistä kolmesta bassorikkain. Soundstage on kyseisen kuulokkeen parhaita puolia ja Classic toi siihen lisää erottelevuutta ja kolmiulotteisuutta; K812 Pro:n ääni on "muhkea", Classicilla vahvistettuna entistäkin enemmänkin.

Classicissa crossfeed on maksimiasetuksella, ja "tonal balance" on pois päältä. "Tonal balancen" piti parantaa alataajuuksia crossfeedin käytön johdosta, mutta omasta mielestäni se vain sai vaimensi keski- ja yläpäätä. Vahvistimesta ei kuulu minkäänlaista suhinaa tai kohinaa vaikka volaa antaa reippaastikin. Äänilähteenä on Asus Xonar Essence STX:n RCA-ulostulo ja arvatenkin seuraavaksi ostoslistassa on kunnollisen DAC:n hankinta. Classicille kaveriksi meinaan hankkia saman puljun Daccordin, useassa arvostelussa on kehittu "Meier stackia" eli Daccordin ja Classicin yhdistelmää.

 

Tämän perusteella en lähtisi vaihtamaan tuota äänilähdettäsi uuteen DACiin =)

 

Joo, ei tuo STX:n analogiulostulo mitenkään roskaa ollut, päinvastoin olin ihan yllättynyt että kuinka hyvin tuo STX-Classic -combo oikein toimi. Yksi idea tuon DAC:in hankintaan on suojautua äänikortin vaihdoksilta, mm. optisen sisääntulon lisäksi Daccordissa on myös USB-sisääntulo. Olisi todella mielenkiintoista verrata STX:n RCA-ulostuloa Daccordin vastaavaan ulostuloon, tämä vertailu on mahdollista koska Classicissa on kaksi (analogi)sisääntuloa. Kirjoitusten mukaan STX:n kuulokeulostulo ei sovellu matalaimpedanssisille kuulokkeille (STX:n tapauksessa raja on noin 250 ohmia) ja nuo AKG:n paremmat kuulokkeet ovat juuri tuota hankalampaa kategoriaa, pahimpana taitaa olla K812 Pro joka on 36 ohm.

Classicista ja K812 Pro:sta vielä sellaista, että eilen illalla kuuntelussa paljastui että erottelevuuden osalta K712 Pro ei olekaan enää parempi kuuloke vaan K812 Pro on samalla viivalla tältä osin. Kolmiulotteisuuden tuntu on suorastaan aavemainen, tuntuu kuin instrumentit ovat kosketeltavissa ja laulajan ääni on suoraan kuuntelijan edessä. Parantunutta alapäätä ei voi olla ihastelematta, se paistaa lävitse kaikkialta. Yleisesti ottaen tähän mennessä todella vakuuttunut Classicin suorituskyvystä.

 

No nyt on sitten Daccord myös tilattu. Tohtori antoi täydet ajankohdan mukaiset alennukset, ainoastaan toiset postikulut tulivat vielä maksettavaksi kun kyseessä oli kuitenkin kaksi erillistä tilausta.

 

Daccord saapui tänään ja heti piti alkaa verrata sen tuottamaa ääntä STX:n analogiulostuloon - erot olivat todella hienoisia, mutta kuultavissa. Tietyissä kappaleissa (erityisesti tietyissä kohdissa) Daccord kykeni havaittavasti kaivamaan äänestä asioita STX:ää paremmin esille, muuten eroja oli hankala kuulla mutta tämä kertonee STX:n analogiaulostulon hyvyydestä. Omassa tapauksessani isoin äänenlaadun parannus tuli Classicin hankinnasta, mutta tässä tietysti auttoi STX:n pätevä analogipuoli ennen Daccordin hankintaa. Itse opin tästä sen, että kun alkaa toistiketjua parantamaan niin kannattaa laittaa asiat kerralla kuntoon.

 

Pointsit kotiin ettei sentään löytynyt tyypillisiä yö-ja-päivä eroja. Tietysti tuossakin tapauksessa jos voluumeja ei oltu tasattu niin mieli voi tehdä kepposia. STX on kuitenkin mitatustikin sen verran laadukas vehje että isoja eroja ei voi olettaa tulevan, mutta kyllähän niitä olemassa on monenlaisista teknisistä ratkaisuistakin johtuen.

 

Tein vertailun siten, että STX:ssä oli ASIO-ulostulo päällä (noh, se nyt käytössä muutenkin aina) jolloin äänenvoimakkuuteen ei edes ollut mahis vaikuttaa ja sitten DAC flat-asetuksille ja fixed output käyttöön (+ tonal balance ja crossfeed off). Äänenvoimakkuudessa en tosiaankaan huomannut eroja ja suurimman osan ajasta en tosiaankaan voinut kertoa, että kumpi sisääntulo oli Classicissa käytössä. ABX-testaus olisi todella hankalaa jos ei kuuntelisi noita tiettyjä kappaleita joissa eron kykenee havaitsemaan luotettavasti. Vähemmän kuuntelemattomien kappaleiden kohdalla erottaminen olisi aivan mahdotonta.

 

Loppuraportti kuulokkeista: tässä setissä K812 Pro on mielestäni paras kuuloke. Toisaalta voisi sanoa, että jos haetaan mahdollisimman neutraalia esiintuontia niin silloin HD 800 on se paras valinta jos nyt pieni kirkkaus yläpäässä ei haittaa. Molemmat kuulokkeet ovat hyvin erottelevia ja kaivavat äänestä esille yksityiskohtia. Bassotoisto molemmissa kuulokkeissa mielestäni erinomainen tosin K812 Pro:ssa on vielä pelivaraakin ja tuon hyödyntämisen vuoksi oma preferenssi kääntyi K812 Pro:hon. Nuo havainnot ovat todennäköisesti sidoksissa Classicin käyttämiseen vahvistimena; jotenkin luulen että Classic & K812 Pro -pari toimii poikkeuksellisen hyvin yhdessä. Foorumeissa Classic & HD 800 -paria on kehuttu yhteentoimivuuden osalta aika paljon, mutta tulee mieleen että onko tuossa haettu mahdollisimman neutraalia toistoa vai onko Classic jotenkin luonteeltaan/ominaisuudeltaan "sopiva" pari K812 Pro:lle, jolla tuo ohm lukema on alhainen (32 ohm) ? Hankala sanoa, mutta ainakaan STX (vahvistimena) & K812 Pro -pari ei mielestäni toiminut, lieneekö syynä joissakin kirjoituksissa mainitut STX:n ongelmat alhaisen ohm-lukeman omaavien kuulokkeinen kanssa...

Noh, tuo spekuloinnista ja takaisin asiaan: K712 Pro - kuulokkeina "OK", mutta rajoitteet alapäässä tulevat loppujen lopuksi esille aika nopeasti, myös Classicilla vahvistettuna. Nyt jälkikäteen tuli tajuttua, että noissa on aika "metallinen" ("tizzy" taitaa olla oikea käännös jos ymmärsin tuon oikein) ääni jonka kykenee havaitsemaan kuuntelusession alussa.

Itse siis olen tykästynyt (tässä setissä) tuohon K812 Pro:hon, mutta en mene sanomaan, että kaikki kauppaan nyt ostamaan tuommoinen. Mielestäni vaatii ehdottomasti kaveriksi kuulokevahvistimen, Classic toimii mutta en osaa sanoa muista. Neutraalia esitystä hakeville suosittelisin HD 800:sta, AKG:n kuulokkeiden äänimaailmasta yleisesti tykkääville ehdottomasti tätä K812 Pro:ta. Kuulokkeen parhaita puolia ovat mielestäni alapää ja yksityiskohtien (laulajan ääni, soittimet ...) erotteleminen. Äänimaailma on kolmiulotteinen ja luo positiivista aggressiivisuuden tunnetta olemalla edessä, yksityiskohtainen ja bassorikas. Mielestäni sopii kaikenlaiselle musiikille ja ainakin omassa tapauksessani aloin myös kuuntelemaan musiikkia jota en aikaisemmin ollut kuunneellut niin paljon. Vaaroja: lyhyeksi aiottujen kuuntelutilanteiden venyminen ylipitkiksi luukutussessioiksi.

 

Tuli vielä tehtyä joitakin huomiota Classicin ja Daccordin crossfeed-toiminnallisuuksien toimivuudesta: vaikka molemmissa laitteissa on tuo sama toiminnallisuus niin verrattuna Classicin crossfeediin Daccordin crossfeed tuntuu lisäävän pääasiassa äänten erottelukykyä eli samaan aikaan soivien soittimien/laulajien äänet ovat paremmin eroteltaevissa toisistaan. Lisäksi mielestäni äänikuva siirtyy hieman eteenpäin (ns. "keikalla eturivissä"-meininki), terävyyttä tulee lisää ja myös yhdessä kappaleessa havaitsin hieman enemmän kaikua (ei ollut kuitenkaan häiritsevää sorttia). Todettu molempien laitteiden crossfeedin ollessa maksimilla. Oma preferenssi on Daccordin crossfeedissä, huomaan haluavani kuunnella enemmän musaa kun se on käytössä. Yleisesti pitää kuitenkin mainita, että crossfeed on sen verran preferenssikohtainen asia, että sokeasti sitä ei voi suositella kaikille. Lisäksi noita crossfeed-toteutuksia on sen verran monenlaisia, että yhden perusteella ei voi sanoa muiden olevien hyviä/huonoja. On kuitenkin hienoa, että näitä on alkanut ilmestymään kuulokevahvistimien/DACien yhteyteen koska kyseessä on kuitenkin yksi työkalu musiikkielämyksen personointiin.

 

Crossfeedauksen tarve vaihtelee paljon. Tyypillisesti esim. kuulokevahvistimien crossfeedaus on kohtuullisen lievää, luokkaa -10 dB... -6 dB. Usein äänitteissä on kuitenkin spatiaalista säröä ( =luonnotonta kanavaerotusta) niin paljon, että crossfeedausta pitää olla enemmän, jopa tasolla -1 dB. Joskus vastaan tulee (viimeksi tänään!) äänite, jota ei tarvitse crossfeedata ollenkaan, koska suurempaa spatiaalista säröä ei ole. Itselläni on käytössä omatekoinen crossfeederi kuudella crossfeedaus-tasolla kattaen alueen -10 ... -1 dB ja koko aluetta tulee käytettyä äänitteestä riippuen.

Suosittelen ehdottomasti kaikille crossfeedausta. Siinä ei ole kyse mistään äänen muokkauksesta, vaan spatiaalisen särön poistosta niin, että korviin tungettavassa äänessä ei ole kuunteluväsymystä, epäaitoa bassoa ja sotkuista äänikuvaa aiheuttavia luonnottomia spatiaalia vihjeitä. Kaiutinkuuntelussa tapahtuu aina vastaava akustinen crossfeedaus, joka on muuten voimakkaampi kuin kuulokevahvistimien tyypilliset crossfeederit. Omat preferenssit kannattaa muuttaa crossfeedausta suosivaksi, koska se avaa kuulokekuuntelun uudelle tasolle. Sopivasti crossfeedattu ääni toistettuna laadukkailla kuulokkeilla teknisesti riittävällä vahvistuksella tuottaa huikean upean äänimaailman, jota jaksaa kuunnella pitkään. Ensimmäinen askel on tajuta ja hyväksyä se tosiasia, että crossfeedaamaton kuulokekuuntelu on huomattavan usein "väärin", koska äänitteet on miksattu hölmösti vain kaiutinkuuntelua silmälläpitäen. Se "kuulokemainen" spatiaalista säröä sisältävä ääni ei ole todellakaan sitä, mitä siellä studiossa tarkoitettiin, eikä se ole luonnollista vaikka siihen on totuttu crossfeedauksen puutteessa.

Crossfeedaamaton ääni voi kuulostaa tarkemmalta, terävämmältä ja yksityiskohtaisemmalta mutta tämä on väärinymmärrys. Terävyys johtuu spatiaalisesta säröstä. Terävyys on äänessä, joka ei kuulu äänitteeseen. Kun äänitteen crossfeedaa oikein, spatiaalinen särö poistuu ja äänitteen oikeat yksityiskohdat pääsevät esiin särön alta. Pehmeämpi ääni onkin yksityiskohtaisempi. Todelliset yksityiskohdat pääsevät esiin, ja pehmeämpää ääntä jaksaa tietysti kuunnelta pidempään.

Henkilökohtaisesti löysin crossfeedauksen pari vuotta sitten, kummallisen myöhään koulutuspohjani huomioonottaen, mutta löytö mullisti musiikinkuunteluni. Koulutukseni ansiosta pystyn ymmärtämään asiaan liittyvät ilmiöt ja yhdistämään ne kuuntelukokemukseeni parin vuoden ajalta tavalla, jonka pohjalta uskallan valistaa "kansaa" asian suhteen. Crossfeedaus on kuulokekuuntelun kannalta ehdoton "varuste" koska äänitteet ovat mitä ovat (spatiaalisen särön terrorisoimia).

Vinkkinä voisin vielä mainita, että kuulokkeille downmiksatuissa monikanavaäänitteissä sisältäen esim. elokuvien ääniraidat on lähes aina erittäin paljon spatiaalista säröä johtuen algoritmeista, joilla monikanavaääni "matrisoidaan" stereoksi. Lopputulos on siis melko karmeaa kuunneltavaa ilman rankkaa crossfeedausta, mutta crossfeedattuna lopputulos onkin aika hulppea koska äänessä on paljon luonnollista tilavaikutelmaa.