Olipas niin ahdistava ja pelottava, että ihan zzzzzzzzzzzzzzzzzzz...Häh, ai. Niin se leffa. Tylsä kökkäre, jossa ei nyt oikeastaan tapahtunut mielestäni mitään kauhean jännää. Ehkä nämä mukatodelliset kauhistelut eivät vaan sytytä. Tai jos nyt sellaista haluaa katsoa niin esim. epsanjalainen [rec] on minusta paljon parempi, vaikka ei sekään niin erityisen kova ole. Se loppu on tosin minusta aika inhottava monessa mielessä. Tässä Apollossa nyt ei ollut minusta mitään pelottavaa tai edes kovinkaan ahdistavaa, eli aika huono juttu kauhuelokuvalle. Ehkä katsoin sen vain väärässä mielentilassa, mutta eiääähh..ei. 1,5/5
Pikkuisen tässä kyllä klaustrofobista potentiaalia hukattiin, mutta kuitenkin ihan kelvollista katsottavaa. Muutamat kohtaukset pimeissä kraateireiden tyngissä salamaotoilla olivat oikeasti jänskiä. Bluray sisälti useita erilaisia lopetusvaihtoehtoja, joista kuitenkin leffaan oli valittu toimivin. Minkähänlaista porukkaa Nasalla on nyt töissä Muutenkin päätyä kohden mentäessä meno parani. Käsivarakamerakaan ei häirinnyt niin paljon, kuin monessa muussa vastaavassa viritelmässä. Ja juu, Rec on edelleen näistä se kovin tuotos. 3-/5
Hyvä idea, mutta toteutus kynti jossain. Tosiaan tylsä kökkäre, jossa ei nyt oikein saatu jännitystä ja mielenkiintoa aikaiseksi. Epämääräistä haahuilua ja poukkoilua huonolla käsikirjoituksella ja keskinkertaisilla näyttelijöillä. Ohjaustyöskentelystä ei voi juuri puhua. TV-sarjoissakin yleensä parempaa. Jotain uutta olisi edes kaivannut..
Ehdin vihdoin katsoa tämän BD:ltä. Elokuva oli sekä kiinnostava (lähimenneisyyteen sijoittuva tieteiskauhuelokuva) että hiukan epäonnistunut. Kiinnostavaa oli monenlaatuisen kuvamateriaalin käyttö. Jos on nähnyt esimerkiksi sellaisen dokumenttielokuvan kuin In the Shadow of the Moon (Kuulentojen historia), niin Apollo 18 tekee erittäin autenttisen vaikutuksen. Kuvamateriaalia on vanhennettu huolella. Lähteenä on sekä 16 mm:n filmiä että analogista videota, ja 1970-luvun NASA-kalusto näyttää uskottavalta, samoin Kuun maisemat. Ehkä tämä oli kuvattu samassa studiossa, johon alkuperäiset kuulennotkin oli lavastettu Tarinan luonteva eteneminen on haasteellista tämäntyyppisissä elokuvissa, jotka perustuvat näennäisdokumentaariseen kerrontatapaan ja henkilöiden ”itse” kuvaamaan aineistoon. Kuvanlaadun ja kuvasuhteiden vaihtelu haastaa katsojan, ja ainakin itsestäni oli hiukan vaikea keskittyä seuraamaan tarinaa, koska olen kiinnostunut kamera- ja kuvaustekniikasta ja huomio kiinnittyi siihen. Kuualuksessa oli erilaisia kameroita joka puolella, ja selityskin sille annettiin. Välillä tosin meinasi jo kyllästyä 12 fps:n kuvaan. Elokuvan varsinaisena ongelmana on sen juonirakenne. Tarina oli jäänyt raakileeksi; aiheessa olisi ollut paljonkin kehittelemisen varaa. Kuun ”hirviöt” olivat melko mitäänsanomattomia Спойлер — erikokoisia rapuja, jotka pystyivät naamioitumaan kiviksi. Avoimeksi jäi, miksi ne hyökkäsivät astronauttien kimppuun: käyttivätkö heitä ravinnoksi vai halusivatko vain ajaa pois reviiriltään? Tehokkaammin olisi voitu hyödyntää pimeiden kraattereiden ideaa: Kuussa on kammottavia syvänteitä, joihin Aurinko ei ikinä paista, ja hirviöt elävät nimenomaan niissä, varomattomat astronautit menevät häiritsemään niitä ja saavat ne kimppuunsa. Ylipäänsä hirviöistä nähtiin niin pikaisia välähdyksiä, etteivät ne ehtineet edes säikäyttää eikä varsinaista draamaa päässyt kehittymään à la Alien. Ehkä erikoistehosteisiin ei ollut enemmän rahaa. Salamavalojakso pimeässä kraatterissa oli harvoja aidosti jännittäviä kohtauksia. Apollo 18 kuuluu elokuviin, joista olisin halunnut pitää enemmän. Kiinnostavan teknisen toteutuksen ja klaustrofobisen tunnelman ansiosta mutta tarinansa keskeneräisyyden takia arvosanaksi 2/5. Muutama kuvanäyte Scanboxin blu-raysta: Спойлер
Ei pelottanut. Tarina ei jaksanut kantaa edes lyhyttä kestoaan. Dokumenttimainen tyyli oli ihan kiva mutta jonkun kerran nähty. Kyllä tämän katsoi, mutta kahden viikon päästä ei muista mitään 2/5.