https://www.oscars.org/oscars/ceremonies/2021 Meinas tämän vuoden bileet mennä ihan ohi. Tuli sitten töiden ohella lähinnä kuunneltua, mikä sinänsä ei haitannut, koska eipä siellä lavalla nyt kauheasti mitään tapahtunut. Thomas Vinterbergin puhe jäi parhaiten mieleen koskettavuudessaan. Loppu oli kyllä aikamoinen lässähdys, kun näyttelijäpalkinnot oli jätetty viimeiseksi ja viimeisen pystin voitti Anthony Hopkins, joka ei ollut edes paikalla, joten se vaan sitten loppui siihen. Muisto-osuus oli ryssitty ihan täysin. Kuvat menivät välillä niin lujaa eteenpäin, että ei ehtinyt edes lukeen ketä oli kyseessä. Ei oikein päässy tunnelmaan! Yhtään noista ehdoilla olleista elokuvista en ollut vielä nähnyt, mutta moni vaikutti mielenkiintoiselta, varsinkin Carey Mulliganin tähdittämä Promising Young Woman täytyy ehdottomasti nähdä.
Patsastelupröystäily on vuosien saatossa vajonnut valaan paskaakin alemmas, ja sitä myöden pohjakosketuksen on kokenut viimeisimmätkin kiinnostavuuden rippeet yrityksestä saada mitään tolkkua koko touhusta nykyisellään, joka yhtä kaikki, on yhtä vaivaannuttavaa kuin kamalaakin. Mitään ei tullut menetettyä tänä(kään) vuonna. Kunnon yöunet hakkaa kyseisen mennen tullen.
Pikaisesti plärättynä voittajat, ei tainnut mitään suurta yllätystä olla? Nomadland ja Father jo Baftan jäljiltä katselulistalla. Pitääpäs tarkemmin tutkailla löytyisikö jotain muutakin...
Itsestä ainakin tuntuu että uskonnollistyyppinen poliittinen hurmos on näissä nykyään pääroolissa eikä itse elokuvat. En koe olevani millään tavalla kohderyhmää tälle.
Milloin Oscarit ovat mielestäsi olleet kiinnostavia? Siis minä vuosina ne olivat mielestäsi katsomisen arvoisia? Ja missä kohtaa ne mielestäsi vajosivat paskaakin alemmas?
Oma vastaukseni: Ei ole koskaan ollut kiinnostava tilaisuutena. Äärimmäisen hidastempoista, täynnä feikkihymyjä, teatraalisia aplodeja, kaikkea sitä pöhöttyneisyyttä mitä Hollywood pahimmillaan edustaa. Arvostan kuitenkin palkittuja. Joskus toki voittajien arvioinneissa vinoutumaa muillakin kuin elokuvallisilla ansioilla. Jenkkiyleisön vastaus: "Variety kertoo, että sekä Union Stationilla että Los Angelesin Dolby Theatressa kuvattua lähetystä seurasi keskimäärin 9,85 miljoonaa katsojaa. Luku on peräti 58,3 prosenttia alhaisempi kuin vuonna 2020. Pudotusta edellisvuoden katsojalukuun on peräti 13,75 miljoonaa katsojaa. Esimerkiksi vuonna 2015 gaalaa seurasi rapakon takana televisiosta peräti 37,3 miljoonaa katsojaa." "Yhdeksi syyksi katsojalukujen laskuun arvioidaan sitä, että gaalalla ei ollut viime vuosina ollenkaan juontajaa. Gaalaa on arvosteltu siitä, että lopputulos olisi hallitumpi, jos joku luotsaisi ohjelmaa alati vaihtuvien palkintojenjakajien sijaan. 2000-luvulla Oscar-gaala oli vielä yksi vuoden katsotuimmista ohjelmista Yhdysvalloissa." https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/17ea7103-39ae-4746-94aa-8a88b03ee83f
Itse aloitin katsomaan Oscar gaalaa nuorena poikana vuonna 1990. Joka kerta innoissani odotin että Oscar gaalan pääsi näkemään. Ei ollut nettiä, eikä monista elokuvista ollut kuullut mitään ennen gaalaa. Mielestäni Oscar gaala oli viihdyttävä vuosina 1990 - 2012. Hyviä illan isäntiä sekä hauskoja välipuheita sekä muutamia onnistuneita sketsejä + In Memoriam. 2012 jälkeen gaalassa on katsomisen arvoista on ollut enää In memoriam osio sekä harvat musiikki esitykset, joista olen sattunut pitämään. Vuosi vuodelta gaala on muuttunut yhä raskaammaksi sekä poliittisemmaksi tekohymyjen näyttämöksi, viihdearvon yhä laskiessa, en myöskään pidä siitä, että leffan pitää täyttää enemmän ehtoja että voi nykyään päästä Oscar ehdokkaaksi. Parhaat elokuvat ovat yhä hyviä, kuten Parasite viime vuonna (Nomadlandia en ole vielä nähnyt), joten vinkit sieltä löytää mitä katsoa. Tämä vuosi oli ensimmäinen kerta kun gaalaa en enää vaivautunut katsomaan, enkä katso enää jatkossakaan. Ps. Ja kyllä, olen tietoinen 1970-luvun Oscar gaaloista sekä niiden poliittisesti kiistanalaisista tapahtumista
Kyllähän niitä aikoja on ikävä, kun Jack Nicholson istui eturivissä naureskelemassa juontajan vitseille…
Tämän vuoden gaala oli aika heikko esitys ja tuo yllä mainittu In Memoriam, joka on ollut aika tunteellinen osuus ennen vanhaan, oli nyt pilattu jollain oudolla musiikilla, hirveällä kuvien rytmityksellä ja hyperpirteällä kommentilla heti setin perään. Ilmeisesti pelättiin, että moinen osuus olisi liian kamalaa katsottavaa näin pandemiavuonna ilman kevyempää otetta, mutta lähinnä tuli mielikuva, ettei menehtyneistä tekijöistä juuri piitattu. :/