kyllä juu, samaa mieltä. Kirja, alkuperäiskielellä ainakin, on yksi hienoimmista lukuelämyksistä ikinä. Neil Gaimann on uskomattoman lahjakas kirjoittaja.
Miksi jähmeiden ihmisten kannattaa jättää väliin? Itse kanssa kävin katsomassa, tai oikeammin huijattiin mukaan katsomaan, pari hyvää roolisuoritusta ja tarina ok, mutta kokonaisuudessaan en tykännyt yhtään, koska en tykkää yhtään fantasiasta genrenä. Eli en tykännyt, vaikka joukossa olikin onnistumisia. Olenko siis jähmeä? =)
Olisiko parempi sana kuiva tai vaikkapa kalkkis? Jähmeydellä viittasin threadin ensimmäiseen viestiin. "En voi pitää elokuvasta, sillä esimerkiksi kohtauksessa 13 käytettävä taikanauha ei voi olla perusteltavissa fysiikan lailla. Pidän koko ajatusta magiasta naurettavana ja antaisin leffalle täydet pisteet, jos moinen lapsellinen höpsötys poistettaisiin muuten niin hyvästä elokuvasta." Toki leffassa oli muutakin höpsötystä fantasian lisäksi, joka selittää mm. korkeamman arvostuksen naisten parissa: http://www.imdb.com/title/tt0486655/ratings
Ei voi yleistää jollain jähmeydellä. Tykkäsin vitusti Matrixista mutta sit näitä joitain leffoja joissa äijjällä on tarra naamassa ja propelli päässä tulee avaruudesta pierun voimalla ovat aivan :sick:
No eipä kuiva tai kalkkiskaan paljoa paremmin kuvaa. Makuasioitahan nämä, ei kai kukaan kuivaksi ala sanomaan, jos tykkääkin enemmän sinisestä kuin punaisesta. Huomasin kyllä saman sanan ekassakin viestissä. Samoin täällä matrixin kaltainen meno toimi, mutta tälläiset tai mitkään lotrit ei kyllä uppoa.
Entäs jos ajattelisit lotria tietokonepelinä, etkä fantasiana. Olisihan se tietenkin aika huvittavaa, kun lotrissa porukka repisi joystick plugeja takaraivosta tai lataisi uusia kykyjä aivoihin. Olkoot version nimi vaikkapa Kalkkisten Herra. Tästä ei kyllä Suomen Virallinen Tolkien-seura tykkäisi, mutta olisipahan höpsötys korvattu edes jotenkin järjellä perusteltavissa sci-fillä.
Mukava elokuva oli, Neil Gaiman on toki hyvä kirjailija ja genressään ehkä paras, mutta näiltä elokuvilta odottaa aina jotain ekstraa joka usein jää puuttumaan (The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring special extended edition yksi harvoista poikkeuksista).
Koska The Princess Bride on yks mun kaikkien aikojen lemppari leffoista, ei ollut yhtään ihme, että tykkäsin todella paljon. Piti mennä kattoon ihan kaks kertaa Joshua.
Hieno leffa! Ei mikään iso juttu, mutta tosiaan juuri sitä Princess Bride -tasoa monelta kantilta ajateltuna (mutta isommalla budjetilla), mikä tekee siitä pakkohankinnan DVD:llä. Kirjaakaan en ollut lukenut, joten hankintaan menee sekin. Genressään (satufantasia tms.): ****/*****
Ostin kirjan heti trailerin nähtyä joskus pari kuukautta sitte, olen kerran aikaisemmin lukenut Gaimannin kirjan, joten kirjailijan nimen näkyessä trailerin lopussa nosti selkäkarvat pystyyn Itse elokuva oli kyllä positiivinen kokemus kaikilta kanteilta. (sitä kirjaa en malttanut lukea loppuun ) De Niron rooli oli kyllä sopivasti yli vedetty ja kovanaama kyllä pisti suun virneelle pariin otteeseen! Mukava satu todella mukavalla tarinankerronnalla! suosittelen :thumbsup:
Katsoin leffan ilman mitään ennakko odotuksia tai tietoja elokuvasta, olin katsonut Sunshine:n vähän aikaa sitten ja jotenkin odotin saman suuntaista menoa. Onneksi sellaista ei tullut, Sunshine:a kuitenkaan väheksymättä. Huippu leffa, tykkäsin kyllä todella paljon. 5/5, minimissään.
Pitkästä aikaa todella hyvä leffa! Gaimanit on tullut kaikki luettua suunnilleen ilmestymispäivinä ja ajattelin leffan olevan taas yksi huono kirjakäännös mutta olin onneksi väärässä. Michelle Pfeifferin itseironialle sai nauraa kippurassa. Sopivan kieli poskessa tehty ja Gaimanin hengessä hyvin pysyvä satuelokuva.
Kriitikoiden lempeästi vastaanottama, mutta yleisön pikkuisen hyljeksimä Stardust tuli katsottua. Vakavaa LotR-henkistä fantasiaa hakevien ei todellakaan kannata vaivautua, vaan tässä on seikkailutarina lapsille ja lapsenmielisille aikuisille. Sanaparsi aikuisten satu tuntuu olevan Matthew Vaughnin ohjausta varten lanseerattu. Tarinan peruslähtökohdat ovat ne samat kuin 2000-luvun fantasia-eepoksissa nyt on ollut tapana: matti meikäläinen löytää uuden mahtavan taianomaisen maailman, jossa häntä odottaa suuri seikkailu. Siinä sivussa hoidetaan kuntoon niin omat kuin muiden asiat. Rakkaus ja rakastuminen ovat päivän teemoja, ja vaikka aiheesta onkin turha mitään syväanalyysia odotella, niin katsoja ei voi olla ainakin vähän ihastumatta pääpari Charlie Coxin (joka oli itselleni aiemmin täysi tuntemattomuus) ja Claire Danesin muodostamaan duoon. Taivaalta tippuneen tähden ja sankarimme välillä nähdään useampi hieno kohtaus, mutta olisin kaivannut hieman ripeyttä rakkaustarinan eteenpäin menemiseen. Danesin hahmo on turhan kauan vain simppaileva riippakivi. Hahmon asenteen ymmärtäminen on helppoa, mutta miellyttäväksi se ei sitä tee. Stardustin tarinaan on sotkettu mukaan niin vallanperimystä, ilkeää noitaa kuin näistä kiistoista autuaan tietämättömän päähenkilön omiakin tavoitteita. Valitettavasti sekametelisoppa ei oikein keity toivotulla tavalla: kun tähän vielä lisätään muutama muu sivujuoni, niin tarinoita on yksinkertaisesti liikaa kerrottavana. Jokaiselle juonilangalle ei millään ehditä elokuvan yli kaksituntisen keston aikana luoda kuin näennäisesti tärkeä panos. Lopulta varsinkin vallanperimys-juonen loppu on paitsi arvattava niin myös siihen johtavien tapahtumien osalta hitusen pakotetun oloinen. Vaughnin olisi pitänyt käsikirjoituksessaan enemmän pyrkiä keskittymään rakkaustarinaan, nyt muut tarinat tuntuvat ajoittain olevan mukana vain actionia tuomassa. Stardustin pirteää tunnelmaa väritetään kaikille vauvasta vaariin sopivalla huumorilla, joka pääsääntöisesti toimii vaikka onkin ajoittain hieman turhan simppeliä. Tekninen toteutus on ihan hyvää, mitään erityistä mielikuvitusloistoa ei kuitenkaan tarjota. CGI on tyyliltään valta-osaltaan satumaista, eikä pyrikään olemaan samalla tavalla aidon näköistä kuin vaikkapa sormusjahti-leffoissa. Roolisuoritukset ovat pääosin ihan kohtuullisen hyviä. Elokuvan positiivisin yllätys on kuitenkin piilohomon merirosvokapteenin näyttelijä Robert De Niro. Joku on saattanut kaverista joskus kuullakin. Vaikka De Niron hahmo ne kaikki homppeli-kliseet sisältääkin, niin legenda tekee todella hyvää työtä ruudussaan ja on ehdottomasti elokuvan muistettavin tapaus. Oli suorastaan ilo katsella De Niron ensimmäistä aidosti hyvää näyttelijätyötä sitten 1990-luvun lopun (The Good Shepherd näkemättä). 3 / 5
Deniro + Gervais oli loistavia En itse olisi laittanut Danesia päärooliin ja Siennaa sivuun. En oikein ymmärrä että nouseva tähti oli sivussa kun taas laskeva tähti (ironista eikö) oli pääroolissa? Ajattelin vaan koko ajan että Sienna kun loistaisi tolleen niin aiai(tuskin kovin moni Sienna vs Claire kisassa olisi jälkimmäisen valinnut) Iha jees krapulaleffa, parempiakin satuja on nähty, ekaks heti tulee mieleen eräs labyrintti(tai no kaksikin labyrinttiä)
Hemmetin hauska leffa. Isolla kuvalla ja volalla vielä toimivampi! :thumbsup: Ja edelleen tietyt propellipääleffat ovat aivan perseeestä. Niissä ei vain ole saatu sitä otetta. Tässä taas sen realismin haku on tehty tarpeettomaksi. IMDB:hen lätkäisin 8