Huovitettu villa on huovitettua villaa, vaikka voissa paistais. Erot on marginaalisia Valmistajien ilmoittamiin kertoimiin pitää suhtautua ihan samanlaisin varauksin kuin mihin tahansa mainoslauseisiin... Ihan hyvä nyrkkisääntö on, että huokoisen vaimennusmateriaalin vaimnnuskerroin voi pysyä lähellä ykköstä melkein siihen taajuuteen asti, jonka aallonpituus on 1/10 materiaalin paksuudesta, kun tavara on kiinnitetty päin seiniä. Ilmarako villan ja seinän välissä kasvattaa tehollista paksuutta käytännössä ilmaraon verran. Syvempi kehikko kannattaa tehdä yhdellä villalevyllä + 10cm ilmaraolla, ja kehikon pinta-ala tuplaten.
Eikös DVB-G sanonut ketjun alussa että ilmarako pitää olla pienempi kuin mitä vaimennusainetta on. Eli ei mitään 5cm vaimennusainetta ja puoli metriä ilmarakoa?
Koulukuntia on kaksi: kultakorvilla kuuntelevat hifistit ja taskulaskimella kuuntelevat matemaatikot. Insinöörit/matemaatikot pyrkivät selittämään miksi sentin villa ja metrin ilmarako heidän mielestään "riittää". Se voikin rittää yksitaajuisella testisignaalilla, mutta ei riitä monitaajuisella dynaamisella aidolla äänellä. Se perkeleen ilmarako KUULUU siellä. Tekee äänestä epävakaan, koska ääni vapaasti hortoilee ilmaraossa minne sattuu. Jos on omin korvin kuullut ilmaraon liiallisen suuruuden aiheuttamat haitat, ymmärtää totuuden. Mitä vähemmän tyhjää ilmaa jätetään vaimentimen taakse, sitä parempi. Korvien laadusta riippuu se, paljonko ilmaa saa olla, että se vielä huijaa korvaa riittävän hyvin. Kannattaa tietysti itse testailla asiaa, eli käsitellään absorbentilla vain yksi seinä, ja muutetaan absorbentin määrää ja kuunnellaan vaikutusta. Pidetään ihmistä lähinnä oleva vaimenninlevytys paikallaan, mutta sen taakse lisätään materiaalia tai otetaan sieltä ainetta pois. Ylimääräinen vaimennusaine, jota ei ilmarakoon ole pantu, viedään ulos huoneesta. Ei saa jättää aineita lojumaan minne sattuu kuuntelutilaan, materiaalin pitää olla joko ilmaraon täytteenä tai ulkona kämpästä. Mittalaitteisiin ei voi luottaa, koska ei ole olemassa kunnollista mittausmenetelmää. Nykyään osataan mitata vain jälkikaiunnan alenemista, vesiputouskäyriä sun muita yksinkertaisia asioita, mittaustulokset eivät vastaa totuutta vaihtelevan aidon äänen kuuntelussa. Mittalaite mittaa pallomaisesti reagoiden joka suunnasta tulleet painevaihtelut (summaa ne yhteen mikin kalvon kohdalla), mutta ihmisen korva taas on tarkka instrumentti reagoimaan eri suunnista tuleviin ääniin. Vaikka keskimääräinen vaimeneminen olisi mittarin mielestä kunnossa, eri suunnista pomppivat äänet omaavat hyvinkin erilaiset vasteet, ja korvilla ne erot huomataan äänikentän epävakautena, aitouden puutteena. Mitä enemmän ilmarakoa on käytetty, sitä suurempia ovat eri suunnista saapuvien vasteiden erot. HUOM: paljas seinä on "vakaampi" kuin väärällä tavalla absorboitu! Ellei ole rahaa käyttää riittävän paljon vaimennusainetta ja riittävän lieviä ilmarakoja, jätetään seinä paljaaksi. Tai asennetaan sinne tänne ilmaraottomia vaimentavia alueita. Insinööri siis suosittelee peittämään koko seinän 3 cm vaimennuslevyllä + 20 cm ilmaraolla, mutta audiofiili käsittelee mieluummin kolmanneksen seinästä 9 cm paksulla vaimennuksella ja ilmarakoa käytetään 0...10 cm (keskiarvo 5 cm) eli levyt asetetaan vinoon. Sitten kun jonain tulevana vuonna kehitetään tarkempi mittausmenetelmä, matemaatikotkin saadaan oppimaan totuus. Ilmaraon suuruudella on aivan selvät vaikutukset äänenlaatuun, vaikka matemaatikot eivät vuonna 2008 asiaa vielä usko/ymmärrä.
Joo. Vastuu jää lukijalle. Eipä sillä, sitten kun ilmaraon ja absorbentin paksuuden suhde on ihan älytön, sanotaan vaikka 10/1, alkaa merkittäviä eroja muodostua.
Korostan, että yllämainittu käppyrä on harhaanjohtava, amatöörien huijaamiseksi laadittu. Siinähän siirretään akustiikkaleyä paikasta toiseen (absorbentin määrä ei muutu). Tietenkin se siirto aiheuttaa (nykymittaustavoilla) sen harhakuvan, että ILMARAON kasvattaminen mukamas parantaa absorbtiota. Se on vale. Sama jos joku väittäisi, että kun nielee ilmaa kaljan kittaamisen ohella, saa paremmat kännit. Ei onnistu. Alkoholin määrä oluessa on vakio, juo sen millä tahansa tekniikalla. Samoin absorbentin määrä huoneessa on vakio, sijottaa sen minne tahansa. Alleviivaan sitä, että aloittelija todellakin kuulee ilmaraon suurentamisen "parantavana menetelmänä", mutta harjaantunut korva oppii huomaamaan ilmaraon petollisuuden, valheellisen illuusion. Jos tyhjä ilma toimisi yhtä hyvänä absorbenttina kuin vaimennusaine, maapallon kaikki studiot olisivat tyhjällä ilmalla vuorattuja. Vaan eivätpä ole. Studioissa ja tarkkaamoissa on paksut absorbentit. Lisäksi diffuusorit ja myös vasen-oikea -symmetria. Muistutan, että olen ehkä ylikriittinen audion saralla, koska harrastukset ja työ ovat koulineet korviani ylikriittisiksi. Sunnuntaikuuntelija saattaa hyvinkin olla tyytyväinen vaatimattomampaankin vaimennusmenetelmään (epätasainen vaimennuspolaarivaste). Siispä kukin tehköön juuri niin, että omat korvat ovat tyytyväisiä ratkaisuun. Se riittää. Minulla kotona ja töissä on aina ollut pintamateriali Illsonicia, siksi en enää suostu "huonompaa" pinnoitetta kuuntelemaan. Sileät lasivillat eivät siis sellaisenaan minulle kelpaa, vaikka saisin miljoona tonnia ilmaiseksi niitä. Syvemmälle rakenteisiin ne kyllä kelpaavat, mutta pintaan pitää saada kunnon absorbentti.
Korvien raiskaus betoniseinän tuomalla ihanuudella alkoi vituttamaan jo siihen malliin että oli pakko käydä tänään hakemassa muutama 50mm akustiikkalevy. Heti ensimmäisen biisin aikana huomasin huikean eron kun kuuntelupisteen takana on kolme levyä ja ensiheisjastuksille yksi levy, eli yhteensä neljä. Voi pojat kun alkoi Pink floydkin kuullostamaan hienolta. Ei enään sitä stereokuuntelussa tulevaan ns. "takakaiuttimien" efektiä. Ääni tulee vain yhdestä suunnasta ja heti kuullostaa selkeämmältä. Stereokuva parani reilusti ja instrumentit erottuvat paremmin. Tietokoneellakin kun kuuntelee, ei oikealla korvalla kuule enään juuri mitään. Kaiuttimet ovat siis vasemmalla ja oikealla betoniseinä. Aiemmin kuuli selvästi oikeallakin korvalla viiveellisen äänen kaiuttimista, aivan kuin oikeallakin puolella olisi ollut jotku pikku pöntöt. Bassotkin tulee hitusen napakammin ja kuullostavat nyt hieman "mehevämmältä". Toisaalta virheet samalla tulevat paremmin esille. Korvat eivät rasitu enään niin helposti. Voi kuunnella hieman isommalla ennen kuin tuntuu että korville tulee sama rasite kuin ennen. Vielä olisi pari levyä laatikossa. Pitänee kehitellä jotan kiinneke patenttia ja kehykset. Kerrassaan positiivinen vaikutus ja vain muutaman kympin arvoinen. Levyt ovat sitten Parafonin Buller vit levyjä ja K-raudastahan niitä saa.
http://213.136.32.111/offecct/_pdf/_produktblad/Soundwave-Scrunch.pdf Onko tuollaisesta etusivun ratkaisusta oikeasti hyötyä vai onko se vain kiva sisustuselementti? Olen miettinyt samanlaista ratkaisua mutta vain 3x2 kokoisena. Toisena vaihtoehtona olen pitänyt Softenin vastaavaa ratkaisua. Siinä plussana olisi suomalaisuus.
Itselläni on sweetspotin takana 6kpl kyseisiä levyjä ja sekä näyttää että kuulostaa hyvältä. Ei ole valitettavasti nyt tarjota käppyrää ja valmiiksi päin persettä akustiikaltaan oleva huone ei kyllä juuri näistä hyödy. Tässä kuva: http://www.mellidesign.net/olohuone/seina_1.jpg
Itse hain akustiikkatauluilla yleisakustiikan parantamista, en täydellistä kuunteluhuonetta. Hyvin onnistui, paremmin kuin osasin kuvitellakaan, jo huoneessa oleminen ilman että tuottaa mitään ylimääräisiä ääniä on huomattavasti miellyttävämpää. Alla olevassa huoneessa ei itse asiassa ole äänentoistolaitteita lainkaan, joten tosiaan yleisakustoinnista oli kyse. http://www.satullite.net/satu/kuvia/test/img/Picture 133.jpg Kaikki maltillinen akustointi auttaa, paljon. Sanoo kuka tahansa mitä haluaa, muutamakin neliömetri akustointia pienessä tilassa auttaa. Voi unohtaa sabinen kaavat ja testata ihan itse. Asia on eri kun alkaa laittamaan enempi akustointia, siinä vaiheessa viimeistään kannattaa lueskella DVB-G:n tarinoita. Suosittelen tekemään noita tauluja itse, ei ole vaikeaa. En ole puutöitä harrastanut sitten ala-asteen (olen 30v) ja ihan ok näköistä jälkeä tuli vaikka epätasaisella lattialla (kylpyhuone) niitä väsäsin vähin työkaluin (käsisaha, akkuporakone, niittipyssy, kaikki mallia kaupan halvin). Noin 5h per taulu meni pari ensimmäistä, loppuvaiheessa alle 3h taulua kohti. Akustoivana materiaalina 40mm paksua Ecophon Masteria.
Etenkin ihmisen lähelle ja kulkureittien varrelle kannattaa akustointi sijoittaa, korvan korkeudelle. Esim. käytävän toinen seinä akustoidaan puoli metriä korkealla kaistaleella korvan korkeudelta (materiaallitarve puoli neliömetriä juoksumetrille), sekin riittää. Tällöin ihminen liikkuu "akustoidussa tilassa". Käytävän se puoli akustoidaan, joka on kävellessä lähempänä korvaa. Pienet akustolevymäärät eivät muuta huoneen akustiikkaa kovinkaan paljon, mutta ne muuttavat PAIKALLISTA äänikenttää voimakkaasti. Eli ihminen kokee muutoksen selvästi, ja positiivisena, vaikka mittalaite ei huoneen kokonaisakustiikan muutosta todistaisi. Olen ripotellut pitkin kämppää kulkurettien varrelle akustoivia aineita, se tekee olemisesta viihtyisämpää, vaikka siis mistään kuunteluhuoneesta ei olekaan kysymys keittiön tai vessan tai eteisen akustoimisessa. Puoli neliötä akustiikkaleyä sinne, neliö tänne; pienilläkin investoinnella viihtyvyys paranee huomattavasti. Taatusti paranee enemmän kuin sama raha tuhlattuna akustisesti impotentteihin silkkiverhoihin tai boordinauhoihin tai maljakoihin.
Olisko jotain ideaa miten Ikeasta ostettu seinätaulu muutetaan edes jotenkin akustoivaksi? Taulu on noin 40 mm paksu, tyhjä kehys ja kuvan pinnoite on jotain muovikalvoa tai muuta sellaista josta arvelen ettei ilmaa läpäise. Auttaisiko paljon mitään jos laitan taululle 20 mm rimoituksen taakse (irti seinästä) ja 50 mm villaa sisään? Silloin allot pääsevät villaan vain sivuilta pienistä raoista. Mielessä kävi kuvan "rei'ittäminen", mutta miten sen tekisi siististi?
Hitto kun ei enää muista noita akustiikan perusjuttuja... Joten mutu vastaus: Auttaa kyllä. Tietenkin ilman olisi hyvä päästä läpäisemään kalvo, että saataisiin hiukkasnopeuden(?) absorptio kunnolla toimimaan. Mutta ääni kyllä läpäisee kalvon vaikka se olisikin ilmatiivis, mitä matalampi ääni, sen paremmin. Heijastus takana olevasta seinästä vaimenee. Eli kyllä tuo auttaa vaikkei ideaalinen olekaan.
Niin ja lisää vielä, että mun kyseinen taulu on kokoa 90 x 90 cm ja saa viereensä luultavasti 2 kpl samankokoista 50 mm akustiikkalevyä eli teho lisääntyy. Taulujen ei tarvitse olla absorbentteja diskanteille vaan haen tärykaiun poistoa ja keskialueen ja alakeskialueen "honotuksen" vähentämistä.
Tätä lueskellessa tuli mieleen olohuoneen mukavuusakustointi. seinälle on tulossa kuvatapetista tehty iso panorama taulu. Alunperin tarkoitus oli tapetoida vanerilevylle ja tehdä itse kehykset jostain sopivasta puukekskuksen listasta. Kokoa kuvalle tulee noin 2,6m x 1,2m, joten jonkin verran vaikutusta akustiikkaankin tämän kokoisella vaimennuslevyllä olisi. Mitenköhän tuon tapetin saisi yhdistettyä akustiikkalevyyn. Noita IV-vaimennuslevyjä kun minulla nyt on käytettävissä. Taitaa vaan tapetti tukkia pinnan sen verran voimakkaasti, että ei ainakaan tärykaikua poista.
Tapetilla olen rouhevaahtomuovilevyjä peitellyt. Pinta tosiaan alkaa heijastaa diskantteja, mutta keskiäänet ja bassot eivät tapettia huomaa (ne läpäisevät tapetin). Oleellista on se, ettei tapetti pääse lepattaaan, läpsymään, räpättämään. Bassoiskut ja kalvon resonanssitaajuiset keskiäänetkin saavat kaikki kalvomaiset aineet tärisemään. Musiikilla ja leffoilla siis, vessassa tai autotallissa ei kannata huolestua näistä säröistä. Eli sprayliimaa tai muuta tahmeaa apua tarvitaan tapetin ja akustoaineen väliin estämää kalvon väpätys. Kauttaaltaan kalvo liimataan kiinni, jos on vaara kalvon tärinän synnyttämistä äänistä. Huopakalvo ja taipuisa kangas eivät tuota ääniä täristessään, samoin kumikalvo on hiljainen, mutta muovit ja paperit rapisevat ikävästi. Vakio-remonttireiskan asennustavalla (tuubiliimalla muutamia matoja kalvon ja akustoaineen väliin) kalvon rätinätaajuus vain nousee ylemmäs, eli kalvon rapina vain pahenee, koska korkeat taajuudet kuuluvat kovempana tietyllä vakiolla liikepoikkeamalla. Pitää sis käyttää akustointialan tutkinnon suorittanutta kalvoasentajaa tai ymmärtää itse liimata koko rapiseva kalvo kiinni, silloin se ei ääntelehdi. Havaintoesimerkki, helppo ja halpa kotona kokeilla: noin A4-kokoista palaa alumiinifoliota roikotetaan sormilla kiinni ptäen, kaiuttimen edessä. Folio alkaa suorastaan laulaa ja sen tärinän tuntee sormissa. Mutta jos sama foliopala liimataan kiinni johonkin, vaikkapa tyynyyn (hyvästi tyynykangas), ulinaa ja rapinaa ei enää ole, tai se on vaimeaa. Kun "tapetoitu" akustolevy on ihmisestä kaukana, tapetin haittoja ei huomaa, kunhan se ei rapise. Mutta selän takana tai sivuseinillä tapetti on tuhoisa diskanttipeili, se "levittää" triangelin ja lautasten ja torvien äänet ja naisten s-äänteet luonnottoman leveälle, vaikka muut taajuudet kuuluisivat oletetuilta paikoiltaan kaiuttimien suunnasta. Kuunteluhuoneessa pitää siis varoa tapetilla leikkimistä, muissa huoneissa lievä diskantin sekoilu ei haittaa mitään. KAAREVAT tapetoidut esineet eivät peilaa ikävällä tavalla diskantteja, eli jos suvaitsee katsella kaaveria/pulleita esineitä, silloin saa tapetilla tai muilla kalvoilla peitellä akustoelementtinsä.
Olin myös miettinyt tuohon tapettiratkaisuun reikäresonaattorin tekoa. Suunnittelee resonaattorin vaan mahdollisimman pientä reikäkokoa käyttäen. Esim. 2mm reikä tasaisella jaolla kirjavassa kuvassa ei pahemmin erotu, kunhan reiän takana on esim. musta tai kuvan yleisväriä lähellä olevan huopa. Tai jos reiät erottuu, niin ei se tasaisella reikäkuviolla kovin pahalta näytä. Huonona puolena tämä ei sitten tehoa muuhun kuin viritystaajuuteen.
Tänään sain minäkin oman projektini valmiiksi. Ensin kävin hakemassa ecophonin 120x60x3cm levyjä paketillisen(10kpl bauhaussista(109e), sitten tilasin Turusta Lightpress Oy:ltä vastaavan kokoiset (120x60 / 4800x2400px) kuvat kankaalle painettuna+9cm kiinnitysvaraa joka puolelle. Eilen sain kankaat ja kävin hakemassa taustalle 2x3cm rimaa, 3x3cm muovista kulmalistaa ja tietysti niittejä ja pikkiriikkisiä nauloja ja vähän rautalankaa seinäkiinnitykseen. Kokosin ensin tuosta rimasta tuollaisen kehikon jonka ulkomitat ovat 120x60x2cm(ok, todellisuudessa ecophonit olivatkin 119x59 minun mittani mukaan). Siihen päälle naulasin pienillä nauloilla väärinpäin 3x3 kulmalistan tukemaan levyn laitoja tulevaa kankaan pingotusta varten. Tämän jälkeen laitoin vain levyn muovilistojen väliin ja kiristin kankaan päälle niitaten sen takapuolelle rimoihin. Näin taakse jää 2cm ilmarako joka jäi osakseen hyödyntoivossa ja osakseen ihan rakenteellisista syistä että taulu pysyy jäykkänä ja että runko ei näy. Ensiheijastukset näillä poistin ja loput taulut hoitavat asunnon ja kuunteluhuoneen ihan yleistä kaiunpoistoa. Lopputulokseen olen todella tyytyväinen ja 7,5m2 akustiikkalevyä taulujen muodossa sai tälläisessä 59m2 kaksiossa ihan selkeän parannuksen aikaan. Pistän illemmalla kuvia kunhan saan jäljet vielä siivottua
Paljos tuollainen kuvaprintti maksoi per kangas? Minkälaisen kuvan haluavat/tarvitsevat tuota kangasta varten? Jpeg..? Kuinka ison?
hinta oli 50e/m2+alv. Eikä muita kuin lähetyskulut päälle, toisin kuin ensin kyselemästäni decoramasta. Kangas ja väri ovat todella akustisesti läpinäkyvää, jota aluksi ennen tilaamista kovin epäilin. Tässä linkki minun tauluihini pikaisella ripustamisella: olohuone keittiö olohuone 2 eteinen EDIT: ja kuvat laitoin nettisivulle .tif formaatissa ja sieltä hakivat. Sähköpostina pyysivät mutta minun postini ei suostu yli 20mb viesteihin :/