Lukaisin myös viimeisimmän MB:n työpaikan kirjastossa ja huomasin hauskoja virheitä mm. hiiriarvostelussa. Eli Lachesis on merkitty 2000dpi:n hiireksi, vaikka on oikeasti 4000dpi:n laite.
Eikös myyjät pääsääntöisesti myy laitteita oletuksella, että avaamattomassa tehtaan pakkauksessa oleva tuote on ehjä? Tällöin voisi olettaa, että myyjä ei ole ollut huolimaton. Eikö tuo kaupantekohetkestä poikkeava laite puolestaan tarkoita sitä, että laite ei sovellu käyttöön, johon se on asiakkaalle myyty? Esim. telkkari on tarkoitettu telkkarin katsomiseen oli se ehjä tai rikki. Toisaalta digikamera, jota myydään vaikkapa myös webbikameraksi soveltuvaksi, muttai sitten toimikkaan ko. käyttötarkoituksessa rauta/softaongelman takia taas on tällainen käyttötarkoitukseen soveltumaton laite, jos ominaisuutta nimenomaan käytetään myyntiargumenttina.
Ei onnistunut Hifi ja Mikrobitin yhdistäminen: Vuoden 2006 yhteenlasketuista levikeistä (HIFI:25.967 MB:102.970) 128.937 kpl laskua peräti 28.910 kpl:tta. Eli vuoden 2007 MB:n levikki on 100.027 kpl. Ja täältä näkee levikkejä ja niiden kehittymisiä. http://www.levikintarkastus.fi/levikkitietokanta/index.php
tappoivat kannattavan lehden ja mb levikki laski. Vaatii jo aika taitoa tehdä tällaisia päätöksiä :hitme:
Nykyisin ei riitä, että tuote tuottaa voittoa, voiton pitää olla myös tarpeeksi suuri. Itse en kyllä ihan äkkiä Mikrohifiä tilaa. Jaksavat lähetellä sähköpostimainoksiakin suunnilleen kerta viikkoon. Tuollainen sähköpostituputtaminen on todella ärsyttävää. Muut Suomalaiset firmat eivät ainakaan minulle mainoksia lähettele. Luen kyllä jokaisesta Mikrobitistä parhaat jutut kirjastossa, omaksi en sitä sitävastoin tilaa ikinä.
Voit ottaa yhteyttä lehden julkaisijaan ja käskeä heitä poistamaan sinua koskevat tiedot asiakasrekisteristä, niin mainonta loppuu.
Ei löydy aprillipilaa lehden 4/2008 sivuilta 1-116. Jos joku silti löytää aprillipilan, rajatkoon sivualueen vaikka kymmeneen sivuun, kertomatta tarkemmin mikä artikkeleista on vitsi. Että voisi omatoimisesti yrittää vielä löytää aprilliplan sieltä rajatun alueen seasta. Aprillipilassahan ei saa mainita merkkejä/tuotenimiä, tyyliin: Nokian 3G-puhelimet räjähtävät 1.4.2008 klo 22:22 päivitysvirheen takia (Nokia haastaisi aprillaajan oikeuteen) tai että Coca Cola Zero vedetään myynnistä metanolin takia (taas ollaan raastuvassa). Toisaalta liian tylsää olisi kertoa aprillipilana faktoja/realismeja: uusi kannettava tietokone tulee myyntiin, siinä on siniset kuoret. Haloo, entäs sitten, sininen väri ei ole ihmeellistä tai mahdotonta. Tai että kaiuttimen äänenlaatua voi parantaa lisäämällä sen pintaan sata kiloa lyijyä. Entäs sitten, tottahan se on. Tai: bensan juomisesta tulee kipeäksi, ei saa juoda bensaa. Tuskin kukaan rupeaa bensaa juomaan vain kokeillakseen, oliko lehdessä mainittu väite aprillipila vai fakta. Aprillipilan kehittäminen on toiseksi vaikein taito maailmassa. Vaikeampaa vain on keksiä pilleri, joka tekee ihmisistä kuolemattomia, triljoona potenssiin biljoona vuotta eläviä.
Saatan olla samaa mieltä ehkä jopa kenties. Unohdin nimittäin MB-aprillipilojen kultaisen säännön: Pilassa on mainittava päivämäärä, siis 1.4. ; tämä sääntö nyt viimeistään paljastaa mikä artikkeli on vitsi ja mikä ei. Mutta kovin on tylsä kyseinen pila, mikäli ajattelemani artikkeli edes on pila. Rajaan sivunumeroita lisää, arvaan täten, että vitsi löytyy siis sivualueelta: Spoiler 10-12
Tarkemminottaen tuon alueen jälkipuoliskolta Mutta oikeassa olet, ei tuo kovin idearikas pila ollut..
Joko asioista paremmin perillä olevat tahot ovat ehtineet tutustua uusimmassa Bitissä olevaan MB-CXD diy -kaiutin rakennusohjeeseen? http://www.mbnet.fi/nettijatkot/2008/05/tee-itse-kaiutin/
mielenkiintoiselta ainakin näyttä kyseinen kaiutin. itsekkin kiinnostunut jos joku vastaavaa uskaltautuu kokeilemaan edit. en tiedä miksi alkuun tuli thumps down mutta olkoon. tarkoitus ei ollut sitä laittaa
Dipolikaiuttimen tapauksessa kannattaa muistaa ainakin 2 asiaa. Ilman subbaria bassoja ei lähde "juuri ollenkaan" ilman kunnon dipolikorjausta ja näin pienessä elementissa taitaa tulla xmax vastaa suht äkkiä. Eikä noita voi laittaa kovin lähelle takaseinää. Kannattaa siis tehdä niin hienot, että saavat olla paraatipaikalla "keskellä huonetta".
Rajoittunut bassotoisto tuotiin jutussakin esille, luvassahan on myöhemmin kaiuttimille sovitetun passiivisen lisäbasson rakennusohje. Kuuntelutkin oli tehty sen kanssa.
Onneksi tee-itse-dipoleissa on ainoastaan 1/6 tavallisen kotelon vääristymistä, kotelon sisäisistä resonansseista siis. 1 seinämä, etulevy, edelleen värähtelee, mutta kauniisti sekin, jos akryyliä käyttää, kuten ohjeessa neuvottiin. Vanerinen levy pitääkin jo enemmän melua ominaisresonanssillaan, eli joutuu liimaamaan vaneriin kiinni jotain häviöllistä: kumibitumia, kumia, hiekkaonteloita sun muuta. Hybridoimaan, kompositoimaan. Pelkkä vaneri ei tule kyseeseen hifikaiuttimessa. Siispä tömäyttäkää vasaran kumikahvalla vapaavalintaista "etulevyä" eli vaneripalaa, akryylipalaa, peltiä, betonia tai muuta etulevyehdokasta. Se, millainen kumahdus siitä syntyy, kuuluu samanlaisena myös kaiuttimen toiston aikana, eli etulevyn ominainen resonointi mylvii musiikin seassa omaa tunnistettavaa säröään. Akryylissä on äärimmäisen kaunis ääni, nopeasti sammuva, tumma, vaimea, minimaalisesti ärsyttävä. Lasia joutuu erikseen vaimentamaan, siinä on todella voimakas Q eli tietty taajuus tai muutama, joita se inisee ärsyttävästi kuin känninen hyttyläinen. Suosittelen laminoitua lasia, jossa käytetään eri paksuisia lasikerroksia, silloin lasi vaimentaa itse itseään. Valumuovista voisi valaa vapaamuotoisen etylevyn (esim. kaareva, hieman pallopintainen), joka olisi ohuenakin seinämänä riittävän jäykkä. Mutta valumuovien hinnat ovat kamalia. Jos etulevyihin (20*80*1 cm = 1,6 litraa) kuluu noin 3 litraa muovia, tulee yhdelle etulevyparille hintaa 100-150 euroa. Enemmänkin, jos jalkoja tai muita ulokkeita valetaan. _____________________________________________ Äärimmäisen ruma oli sähköjohtojen veto. Mutkittelevaa kuparinväristä kirkasmuovipintaista kaapelia, ei sopinut lainkaan hopeiseen teemaan. Suorat (tai yhdenmukaisesti loivalle S-mutkalle väännetyt) hopealangat rinnakkain vetäen olisi sopinut paremmin tyyliin, siis fillarin pinnan näköiset kiiltävät tikut. Sellaisia minä olen käytellyt, tosin kullitettuna aidolla kullalla, koska kultateema oli silloin kyseessä. Myös litteät foliot rinnakkain vedettynä olisi siistimpi, esim. 5 mm leveänä 0,2 mm paksua foliota (1 neliömillimetri). Akryyliin voisi jyrsiä pienet urat kullekin sähköjohtimelle, jotta johdin ei olisi ulkoneva. Epoksilla johdin valetaan uraansa kiinteästi piiloon. Lopputulos näyttää siltä kuin johtimet olisi pantu valun sekaan, joka temppu tietysti kannattaa tehdä jos etulevyn valaa kokonaan itse. Erillinen krominen putki elementin takaa jalustakotelon päälle olisi sekin ollut siisti. Esim. 25 mm vaatetankoputkea saa rautakaupasta, sinne mahtuu sisälle reilumpikin kaapeli, ja hiekkaa täytteeksi, ettei putki resonoi. Tai sitten 6 mm paksu putki, jossa on 4 mm reikä keskellä, sinne saa ujutettua 4 sähköjohdinta piloon. Pystyn (leikisti) tauotta ja välissä hengittämättä luennoimaan 300 vuotta putkeen erilaisista sähkönjohtotavoista, jotka eivät ole niin järkyttävän rumia mitä lehden kaiuttimessa käytetty naurettava pelle-amatööri-metodi oli. Jopa autokäyttöön suunniteltu valmis litteä kaapeli (neljä johdinta rinnakkain) käyttö olisi siistimpi, sellainen lakumatto pysyy helpommin suorassa omin avuin. _____________________________________________ Melko ruma oli akryylin reunojen mattaus. Jotta se olisi aidosti homogeeninen ja valkoinen, se pitäisi tehdä hiekkapuhalluksella tai muulla ihmisen koskemattomalla tavalla, ei käsin, kuten nyt näytti tehdyn. Edes hiomakone kädellä pidellen ei kelpaa. Kemiallinen mattaus voisi myös toimia, mutta ei ole kokemuksia aiheesta. Lasin kemiallinen mattaaminen on tosi helppoa, ja kun niitä happoja lopuksi nuolee lasin päältä pois, pääsee tapaamaan viikatemiestä. En siis suosittele kemiallisia mattauksia aloittelijalle. Minä olisin kiillottanut reunat, mutta sitä ennen pyöristänyt reunan puolipyöreäksi, siis 20 mm paksuun levyyn 10 mm pyöristyssäde. Akryylin kiillottamiseen myydään kiillotussarjoja, joissa on useita santapapereita ja hiomatahnoja, jopa karkeuksiin 10000-100000 saakka ulottuen. Myös kuumuudella saa akryylin pinnan kiiltämään, mutta se vaatii ammattitaitoa, väärin kuumentamalla jälki on ihan susi. Siispä mieluummin kiillottamalla kiilto luodaan.
Kaiken kaikkiaan on mielenkiintoinen (visuaalisesti) tuo uusi Tuomelan kaiutin. Sen vaan jo tietää, että yksin siitä ei mihinkään rokin soittoon ole. Kotelokaiuttimen paineistava "livemäinen" vaikutus uupuu ja bassot muutenkin vajaat. Silti kiinnostaisi rakentaa tuo ns. kokeiluna. Sen vaan tietää, että diy-rakennelmista kukaan ei maksa juuri mitään joten kalliiksi tulisi.
Itseänikin kovasti kiinnostaa tällä hetkellä kaikenmoiset dipoliratkaisut. Alkaa pikkuhiljaa nimittäin tympimään asunnon akustiikkaongelmat...
Kasasin MB-CXD -kaiuttimet. Projektiin meni aikaa noin puolitoista viikkoa. Ensikertalaisena rakentelijana hämmästys oli myöhään eilen illalla suuri kun olin saanut viimeisen johdon kolvattua, kun kaiuttimet a) yleensäkin soivat ja b) soivat hemmetin hyvin! Referenssinä toimivat vieressä Dunlavyn Cantatat, joten käsitykseni äänenlaadusta ei liene täysin pielessä ... tokihan noilla dipoleilla on omat rajoitteensa ulottuvuudessa, mutta subbareitahan löytyy maailmalta. Kaiuttimen etulevy on 30-millistä MDF-levyä ja kiinnitin alustaksi 5 cm paksun 40 x 30 cm vanerilevyn, niin eivät koirat heti töni kaiutinta nurin. Jakosuotimen ruuvasin pohjalevyyn kiinni ja väkersin lastulevystä jonkinlaisen omatekoisen suojakotelon päälle. MDF:n maalaus oli - toistan jälleen - ensikertalaiselle hemmetin hankala juttu eikä pinta kestä tarkastelua läheltä . Sama juttu sen jakosuotimen kotelon kanssa (isommat puuosat työsti puuseppä, mutta sahasin suojakotelon itse - ja vituilleenhan se tietysti meni!). Täytyy tehdä jossain vaiheessa uusi - puusepällä. Kyllä tuotakin tosin kestää katsella kuuntelupaikalta saakka. Projekti oli hemmetin mielenkiintoinen ja lopulta myös äänellisesti palkitseva. Aiemmat kaiutinrakennusprojektit ovat kaatuneet siihen, että en ole uskaltanut ryhtyä värkkäämään koteloa. Nyt "kotelo" oli riittävän yksinkertainen.