21" pa-subi kotiteatterikäyttöön

There is no replacement for displacement!

Pari esimerkkiä:

PD2150 21":
V-displacement (xmax * kartion pinta-ala): 0,12dm * 16,32dm^2 = 1,956 litraa (dm^3)

CSS SDX15 15":
V-displacement (xmax * kartion pinta-ala): 0,30dm * 7,90dm^2 = 2,37 litraa (dm^3)

EA Maelstrom-X 18":
V-displacement (xmax * kartion pinta-ala): 0,33dm * 11,82dm^2 = 3,9 litraa (dm^3)

EA Maelstrom-21 21":
V-displacement (xmax * kartion pinta-ala): 0,33dm * 14,75dm^2 = 4,75 litraa (dm^3)


Huomaa että yksi 18" (halvempi mitä PD2150) syrjäyttää ilmaa enemmän mitä kaksi 21" PD2150 elementtiä. Tuolla 18" alkaa saamaan 450 litran kotelossa juuri ja juuri sopivasti painetta 20Hz alueella. Eli suosittelen kahta tai neljää PD2150 tai yhtä tai kahta Maelstrom-X.

Jos joku sinulle jotain muuta väittää niin päästään on sekaisin. Joku saattaa myös ehdottaa kahta napakkaa 10" elementtiä eri puolille huonetta väittäen että saat vienoa ja tasaista toistoa tooooodella napsakasti, virkistävästi, silkkisen hierovasti tai kuvaillen joillain muilla ilmiselvästi sairaan ihmisen adjektiiveilla. Itse olen tuossa reilu kolmen litran Vd-kerhossa ja paha mieli on koska äänenpaine ei ole riittävä 25neliön tilaan.

 

Hmm, kyllähän tuo 1 18" hieman vähemmän liikuttaa kuin 2 noita PD:tä, 3.912 vs. 3.9 litraa

Mutta jos verrataan 2 21-tuumaista 1 18 tuumaiseen, niin molemmat liikuttaa saman määrän ilmaa melko tarkkaan, mutta jos verrataan, miten tuottavat vaikkapa 1 watilla ääntä, niin taitaapi kaksi 21-tuumaista päihittää herkkyydessä....

 

Vielä Maverickin kommentointiin liittyen sen verran että kyllä desibelimittari lävähtää punaiselle nimenomaan lfe:n läväyttäessä vaikka kuinka olisi viivasuoran vasteen järjestelmä. Epäherkät laajakaistat tms. (eli käytännössä kaikki 3" - 4" laajakaistat) tai muut epäherkät pikkukajarit ovat kyllä silti naurettava valinta jonkun 110db @ 20hz subbarin rinnalle. Pikkugenet antavat kokoisikseen ihan hyvin ääntä mutta silti kokoluokkaa isompia harkitsisin etukajareiksi.

Ja kyllä herkkyyskin on ihan jees vaikka kuinka pa-vatteja saakin halvalla. Sulakkeet palaa, pa-vatit ovat mitä ovat ja kun sen vahvarin unohtaa päälle niin yön aikana menee jo euroja sähköön Pitäisi tehdä kuuntelukokeita jossa verrataan about samalle vasteelle väännettyjä subeja joista toisella on herkkyyttä vajaa sata db/w ja toisella joku 80 db/w.

 

Täällähän on virinnyt keskustelua! Hienoa!

Tämä homma on nyt hautumassa, eli rakennushommiin pääsee aikaisintaan kuukauden päästä. Kattoo nyt, kuinka tiukalle budjetti on menossa, sen mukaan tekee sitten valinnat elementtien tyypin (ja määrän) suhteen.

 

Äänen MÄÄRÄ luonnollisesti tottelee liikkuvien litrojen kaavaa; mitä enemmän litroja kartion avulla liikutellaan, sitä enemmän ääntä lähtee. Asialla ei ole mitään tekemistä kartion koon kanssa. Yhden litran liikuttelun voi tuottaa 5-metrisellä kartiolla tai nuppineulan pään kokoisella kartiolla.



Äänen LAATU taas tottelee kaavaa: mitä pienempi liikepoikkeama, sitä parempi laatu ääneen tulee. Epäsuorasti tämä johtuu kartioalan kasvamisesta, joka kasvaessaan lisää äänen suuntavuutta ja parantaa huoneakustisia pulmia.

Kartioalan kasvaessa "ääntä puhtaasti tuottavan" objektin pinta-ala kasvaa suhteessa "likaiseen, ääntä pilaavaan ympäristöön". Mitä onnettomampi huoneakustiikka, sitä enemmän äänen subjektiivinen laatu paranee kun kartioiden ala ja kappalemäärä kasvaa suhteessa huoneen pintojen kokonaisalaan. Lopulta valtava kartioarmeija kietoo kuuntelijan kokonaan lähikenttäänsä ja huoneen merkitys poistuu kuvioista, ääntä pilaavana elementtinä ainakin.

 

Taaskin vain teoriaa. Isompi kartio liikkuu vähemmän = vähemmän säröä ja enemmän lineaarisuutta. Lisäksi luottaisin lineaarisuudessa enempi PD:n spider-tyyppiseen ripustukseen ja hirveisiin kumimöykky ripustuksiin.

 

Kannaattaako tuota materiaalin perusteella lähteä arvailemaan yhtään mitään, ellei ole kyseisiä elementtejä itse suunnitellut tai ripustuksia mitannut?

"Pienempi liikepoikkeama = pienempi särö" ei myöskään ole mikään käytännön fakta. Esimerkiksi kaiutin, jolle on ilmoitettu 16mm xmax toimii todennäköisesti lineaarisemmin 6mm liikepoikkeutuksella, kuin sellainen jolle ilmoitetaan 5mm ja liike on 4mm.

Siihen en ota kantaa kumpi noista nyt olisi parempi.

Edit: fysikaalinen -> käytännön

 

Äläpäs levittele BS:ää täällä jos et tiedä mitä nuo xmax arvot tarkoittaa. Ainakin täällä päin sillä on ilmoitettu lineaarista liikepoikkeamaa. PD:n "matemaattinen" xmax taitaa tarkoittaa samaa mitä esim EA:n xmax eli BL käyrältä ollaan tultu tietty prosenttimäärä alaspäin. Ei ole olemassa universaalia tekijää joka sanoo että kun kartio liikkuu 5mm on se parempi kuin toisen kartion 6mm.

 

Tasan päinvastoin, se nimenomaan on fysikaalinen fakta. Ihan periaatteen vuoksi jo.

Käytännön sovelluksien erot (laadukas/huono kaiutin) ovat asia erikseen, eikä käytännön tuote liity itse periaatteeseen. Periaatteeseen, että jos käytetään identtisen laadukkaita identtisiä kaiuttimia, joista A tuottaa saman äänenpaineen pienemmällä liikepoikkeamalla kuin B, silloin A on näistä vähäsäröisempi. Koska sen äänentuottopinta liikkuu vähemmän.

Pienempi liike mahdollistaa suuremmat taajuudet, suuremmat nousunopeudet, pienemmät dopplersäröt sun muut lukuisat fysikaaliset asiat, jotka nimenomaan ovat riippuvaisia siitä liikkeen suuruudesta. Joku fyysikko voisi tarkemmin luennoida asiasta.

Käytännön sovelluksien ongelmiin kuuluvat tietysti "liian ison" kartion/paneelin/plasmahuurun säröt, kartioresonanssit esimerkiksi, mutta siksihän ideaalia teoriaa joudutaankin imitoimaan jakamalla valtaisa kartioala usealle kartiolle, koska ei ole käytännöllistä kasvattaa yhden kartion kokoa määrättömästi.

Josta taas päästäänkin taas itse asiaan, eli liikepoikkeaman teoriaan, ja miten sen voi todistaa käytännön tuotteen avulla:

Vertailukaiuttimena A olkoon 1 kpl 5 tuuman bassokartio vaikkapa suljetussa 10 litran kotelossa. Vertailuääntä tuottaessaan kartio liikkuu +-5 cm verran (erittäin pitkäiskuinen malli siis).

Vertailukaiuttimena B on TÄSMÄLLEEN SAMA KAIUTIN, mutta niitä onkin nyt 100 kpl eli 10*10 kpl matriisi. Kukin kaiuttimista liikuttaa kartiotaan +-0,05 cm verran eli puoli milliä lepoasemansa molemmin puolin.

Sama kaiutinmalli tilanteessa A sekä B, sama testiääni, sama äänenpaine. Miten käy särön määrälle?

Sellaista huumeveikkoa ei universumin sisällä olekaan, joka kuvittelisi edes valtaisan mielenhäiriön vallassa, että se +-5 cm vispaava särönlutkuttaja pääsisi edes kilometriä lähemmäksi hifi-määritelmää, kun taas 0,5 mm liikettä suorittava kaiutinpatteristo on huippuhifiä. Vaikka siis oli täsmälleen sama kaiutintyyppi käytössä. Ainoana erona ääntä tuottavan esineen liikepoikkeama (okei, kappalemäärä eli kokonaispinta-ala myös).

Ei tarvitse mennä edes käytännön ongelmiin, huoneakustiikkaan, kun voi todeta puhtaasti teoriapohjaltakin, että se 1 kpl kartiotaan hulluna vispaava rääpälepönttö tuottaa pahat huoneresonanssitkin, kun taas 100 kaiuttimen patteristo läväyttää päin naamaa erittäin puhtaan äänirintaman, jota huonekaan ei pysty mitenkään pilaamaan. Joten käytännön elämässä äänenlaatu paranee moninkertaisesti enemmän sitä mukaa kun liikepoikkeama pienenee, koska huoneongelmatkin paranevat siinä sivussa.

1 kpl 5 litraa ilmaa liikuttava kartio voidaan korvata 100 kpl 0,05 litraa liikuttavalla kartiolla, saadaan sama äänenpaine mutta moninkertaisesti puhtaammalla äänenlaadulla. Halpa se korvike ei ole, mutta kuka nyt koskaan olisi väittänyt, että paras ääni halpaa olisi. Pienen liikepoikkeaman havittelu maksaa rahaa.

Corolla-Amis-Jumputtajat™ +-10 cm liikepoikkeaman kartioineen (sitä ne ainakin haluavat, elleivät siihen kykene) ovat pilanneet hifin maineen. Jokainen nykyään kuvittelee, että hifiin tarvitaan metrin liikepoikkeutus, kun asia on 100% päinvastoin. Oikeasti etäännytään kauas hifistä sitä mukaa mitä enemmän kartio poikkeutuu lepoasemastaan.



Joku varmaan nyt sanoo, että "ei ole väliä" millaisella liikepoikkeamalla tai kartiokoolla tuotetaan 1...15 Hz taajuusalue, koska ääni kuitenkin lähtee valumaan ympäristöön pallorintamana kartiokoosta tai refleksireiästä riippumatta. Ja että "kartio ehtii" liikkua edestakaisin vaikka miten suuria liikematkoja näin pienillä taajuuksilla. Entäs sitten? Se ei muuta teoriaa miksikään, eli jos taaskin pannaan rinnakkain kaiuttimet A ja B, tuotetaan vaikka 2 Hz taajuutta, niin aina ja ikuisesti särötaso on pienempi siinä kaiuttimessa, jossa kartiot vispaavat pienempää liikerataa. Kunhan A ja B ovat identtisiä kaiuttimia laadultaan, tai täysin identtisiä, kaiuttimien kappalemäärää varioiden.


.

 

Oikeassa olet ja korjasin virheeni pois.

Tuollaiselle tarkkuudelle yksityiskohtien suhteen olisi käyttöä monessa paikassa nykyään. Ja tämä ei ole vinoilua.

 

Mielestänä on väärin kutsua xmax-arvoa, joka lasketaan kaavalla (puhekelan pituus-magneettiraon korkeus)/2) lineaariseksi liikepoikkeamaksi. koska harvalla elementillä liike on lineaarista tuollakkaan alueella. Varmaankin pitäisi lisätä jokin "teoreettinen" siihen alkuun.

Mielestäni on olemassa melkoisen hyvä universaali arvo, jolla elementin liikepoikkeaman "hyvyyttä" voidaan vertailla ja ilmoittaa, nimittäin särö. Sen avulla pystytään oikein hyvin vertailemaan eri elementtien laatua ja toimivuutta eri liikepoikkeamilla.

 

Särö on toki universaali vertailtaessa eri elementtejä, mutta mielestäni ei voi todeta että yhden elementin 6mm liike on parempi kuin toisen elementin 10mm liike ihan vain sen vuoksi että 6mm on pienempi. Tämä yhden elementin 6mm voi nimittäin olla jo mekaanisen liikeradan rajamailla ja toisen elementin 10mm vasta reilusti teoreettisen lineaarisen liikeradan alussa.

 

Kyllä mielestäni voi vertailla.

Jos on vaatimuksena, että x dB riittää, jos toisella elementillä se onnistuu 6mm poikkeamalla ja ollaan liki mekaanisen poikkeaman rajoilla, tällöin elementtivalinta on ollun virheellinen, koska "ylimitoitus" on unohtunut.

Mutta jos särömittauksissa todetaan, että toisen elementin 10 millin (vaikkakin liikepoikkeamasta murto-osa käytössä) poikkeamalla on toisto jo kuralla, sen voi suorilta kipata romukoppaan. Silloin voi jatkaa sen toisen elementin kanssa ja vaikka tuplata määrän, jotta äänenpainetavoitteet (ja pieni ylimitoitu ) saavutetaan.

Mielestäni on oikein hyvä tapa verrata elementtejä, mitata suljetussa kotelossa vakio äänenpaineella elementtejä ja verrata niiden tuottamaa säröä.

 

Tuossa mitoituksessa kannattaa lisäksi huomioida huoneesta johtuva korostus alimmilla taajuuksilla. Tämä voi olla aika merkittävä esim. 12m2 huoneessa.

Minun tiedossani ei ole Suomessa kuin Zipmanin tekemät särömittaukset, joten aika harva varsinaisesti "mitoittaa" subbaria muuten kuin perstuntumalta? Noissa Zipmanin mittauksissa on myös mainittu juttuja särön kuuluvuudesta noilla taajuuksilla. Kannattaa lukea nekin ennenkuin alkaa asentamaan kymmentä 18" elementtiä olkkariin.

Toisaalta, nykyään nuo hillittömän kokoiset elementit on kyllä niin edullisia, että pakko miettiä kannattaako siihen LFE kanavaan laittaa mitään pienempää?

 

Särön ärsyttävyys on myös henkilökohtainen asia.

Minä esimerkiksi olen allerginen särölle, jos se pilaa naisvokalistin äänen, hermot siinä menee ja pulssi nousee.

Mutta en kuule triangelin äänen säröä, se on ilmeisesti liian suuritaajuista korvapoloisilleni.

Toisaalta alimpien bassotaajuuksien särökään ei paljon ärsytä, on aivan sama räjähtääkö leffassa pommi tai maanjäristys säröttömästi vai säröisesti, ei ole vertailukohtaa kummastakaan, enkä toivo saavani vertailukohtaa moisista tilanteista.

Sen sijaan olen ultrakriittinen refleksiputkien tuhinoille, koska ne säröt ilmenevät kaukana perustaajuudesta, eli särötaajuudet ovat keskiäänissä ja jopa diskanteissa asti. Tällainen ei vetele, minkäänlaisia tuhinoita en salli.



Muut taas, kun kuuntelee tyyppien sairaita höpinöitä >44 m/s ilmavirtauksien sallimisesta refleksiputkessa, ovat ilmeisesti immuuneja refleksiputkien yliäänituhinoille, heillä aivot eivät osaa erotella puhdasta perusäännettä ylätaajuisista tuhinoista, luulevat tuhinan kuuluvan mukaan musiikkiin/äänitehosteeseen. Hyi hitto. Tällaista aivovammaa en itselleni haluaisi. Nykyinen aivovammani on paljon mukavampi (triangeli saa säristä, samoin bassot, jos bassosärökomponentit pysyvät lähellä perustaajuutta).



SIIS: mittaustuloskaan ei välttämättä kerro miten oma korva+aivo arvottaa kaiuttimen, onko kaiutin itselle parempi kuin toinen kaiutin. Pitäisi mitata ja graafisesti/numeerisesti ilmaista särön luonne paljon tarkemmin kuin nykymittaukset sen tekevät. Pelkkä THD-lukema ei paljasta yhtään mitään.

Kenties paras "särönmittaustapa" olisi huippuhyvällä mikrofonilla äänittää testisignaalia tai lempimusiikkia eri kaiuttimilla toistettuna, ja sitten kuunnella niitä mikkiäänityksiä vaikka kuulokkeilla. Silloin kuulee omilla korvillaan ne virheet mitkä itselle ovat oleellisia, eikä kykene kuulemaan niitä asioita, joita omat korvat eivät osaa erotella.

Jaa että miksi pitäisi äänittää mikillä kaiuttimien tuottamia ääniä? Harva (köyhä) kykenee ottamaan kotiinsa tuhatta erilaista kaiutinta/subbaria vertailtavaksi. Mutta kykenee silti kuuntelemaan ilmaiseksi tuhannen eri kaiuttimen testiäänityksiä ja valikoimaan niistä parhaat, ja niitä muutamaa parasta sitten ehkä voi pyytää kotiin kuunneltavaksi ennen ostopäätöstä.

Infraäänitestiä ei kuulokkeilla kannata tehdä, eli jos subbari valitaan sub-audio-alabassokykyjensä mukaan, subbari pitää saada elävänä tutkittavaksi, korvia ja kehoa lyttyyn potkimaan. Mutta bassokaiuttimet ja sitä ylempien taajuuksien kaiuttimet kyllä voi kuulokkeillakin verrata. Särön osalta siis. Polaarivaste/suuntaavuus ja muut hankalammat asiat eivät tietenkään testiäänitteestä selviä.

.

 

Itse olen vissiin säröallerginen matalilla taajuuksilla

Mitä on vertaillut ja mittailut, niin omasta mielestäni parhaat kuuntelunautinnot ovat tarjonneet vähäsäröiset toteutukset. Eli elementit joilla isommillakin kuunteluvoimakkuuksilla särölukemat pysyy parin prossan luokassa. Niitä kun vertaa toteutukseen, jossa särölukemat nousee 20 prossan tietymille, niin kyllä siinä kummasti eron huomaa. Muutamissa tapauksissa vasteet ja viiveet ollet lähes identtiset, suurin ero mitaten siis särötuotossa, silloin huomasi eron selkeästi soinnissa.

 

Xmax tarkoittaa x-suunnan maksimiliikettä. Eri asia onkin kuinka se on määritelty.

displacement limit PD1250:lla 38 mm (p-p), olisko se mekaaninen limitti? lineaarinen sitten 12 mm.

Mites muut arvot? Maelstrom-X 446 g ja 18,6 Tm, PD2150 300 g ja 32,4 Tm

Muistettakoon, että noi luvut on vaan paperille printattua pas.kaa. Siksi itse lähtisin mahdollisimman pienestä cone displacementista ja vähäisestä tehon käytöstä. Muut voi sitten tuupata kotelot kuumaksi sähköteholla.

 

Hop hop, täällä yksi mitoittaja ilmoittautuu.

4" bassoinen pääkaiutin + 21" subbari = öööh... "pienehkö" mitoitusvirhe. Vähän niinkuin 30 mm ilmatorjuntatykki sorsametsälle; saalista tulee varmasti mutta ei kovin tarkoituksenmukaisella tavalla.

Ei siitä ylimääräisestä supparikapasiteetista milloinkaan tietysti varsinaista haittaa ole ellei konstruktion järjetön massiivisuus kompromiseeraa sijoitusta huoneeseen kuten se käytännössä liian usein tekee. Kertopaahan vain miettijänsä ulapalla seilaamisen asteen audion ja maakisen passotoiston näkymättömässä maailmassa.

 

Ei ainakaan missään kohtaa ketjun aloittaja ole sanonut että tulevat pääkaiuttimet olisivat sitten 4" elementillä ? Mitä jos tuleekin 6" elementti ? Saako sitten mitoittaa edes 18" subbariks ?
Ja missä on semmonen sääntö että vaikka oliskin 4" elementit niin kaverina EI saa olla 12" isompaa missään nimessä ? Miten se isompi mitenkään pilaa tarkoituksen ? Eiköhän se selviä samasta kuin pienempikin ja jää varaakin ?

Jos tykkää isosta niin saa sellasen rakentaa kun ei laki kerran kiellä ja sille sopiva tila on eikä emäntäkään paa hanttiin... Se että elementti on suuri, ei todellakaan tarkoita sitä että lopputulos toistossa on mitenkään suhteessa elementtien kokoihin / vahvistintehoihin. Kaikki kun on säädettävissä ! Ja kuten alussa puhuttiin niin equttaa oli tarkoituskin, eli suoristaa toistokäyrää miellyttäväksi kuunnella...

Sillähän se tuleva subbari saadaan integroitumaan tuleviin pääkaiuttimiin sopusuhtaisesti eikä amisteinin jumputipumputi -tyylisesti kokoajan subin hanat kaakossa... Mistä lienee moinen ajatus päähän kipuaakin joillekkin heti kun puhutaan yli 12" elementeistä... Ei ymmärrä.

 

Hän kirjoittaa:

Luetaan niitä postauksia:

Sovitaan tällä kirjoituksella että tehdään kaikki ainoastaan yli 18 incherin subwuuttereita. Pienemmät on kielletty alamittaisina*.



*Subbarin Virallinen Alamitta on passotuskauden alussa 15 incheriä mutta kasvaa ameriikan super owlin alettua 18 incheriin. Tämän jälkeen alle 18" jassottimesta kärähtäminen tietää nuhteita ja kehoitusta suurempaan koska ameriikassa kaikki on suurempaa. Tee Se Ite -osio on Plazan ameriikka.
Passoa ei ole koskaan liikaa; nälkä kasvaa passottaessa vaikka mikään muu ei systeemissä muutu. Perin omituista.



Ja sitten vakavasti:

6x pikkugenelle 1x Peerles XLS refleksikotelossa on jo käytännössä ihanteellinen subbari. Jassopiireissä aina niin himoittu YLImitoitus syntyy helposti vaihtamalla XLS 10" XLS 12:een, siinä ei mitään 18-21" -erikoiselementtejä tarvita. Noin isosta subbarista ei ole mitään lisähyötyä noin pienten kaiuttimien kanssa jos systeemi on oikein kalibroitu. Pääkaiuttimet on vaihdettava paljon suurempiin l. kuunneltava rutosti kovempaa että tuon kokoisille lisäbassoille olisi järkevää tarvetta. 12 neliön kopperossa tähän ei taida olla niin tarvetta kuin edellytyksiäkään.

Peerless XLS12 80 litran refleksikotelossa on ihanteellinen subbari kaikkiin ns. tavisten kotisubbarisovelluksiin. Itseasiassa sekin jo enemmän tai vähemmän YliMitoitettu™ suurimmalle osalle pömpeleistä mistä ihmiset kotisettejään kasailevat. YM on kuitenkin vielä ns. järkevän rajoissa. Tämän jälkeen tällaiset ketjut voidaankin lopettaa turhina kun vastaus tiedetään jo ennakkoon vuosien kokemuksella: XLS. Muu on pelkkää eksotiikan tavoittelua.