Onneksi olkoon. Minä taas haluan, että esimerkiksi ympyrä on muodoltaan pyöreä. Ja siis vain pyöreä, ei edes sellainen hieman soikea keskellä ruutua ja sitten erittäin vääristynyt kuvan reunoilla (Smart-zoomit yms. viritykset). Mutta hei, minähän olenkin elitisti Asiallisessa näyttölaitteessa "mustat palkit" todellakin ovat joko aidosti mustia tai ainakin hyvin lähellä sitä, jolloin niiden ei luulisi häiritsevän tv:n omia kehyksiä enempää. Poislukien laajakuvalähetyksen sisältämä 4:3-kuva, jonka sisällä sitten on idioottimaisesti kuitenkin laajakuvainen leffa + vielä tekstit ja kanavalogo palkkien päällä. Eivät ne palkit ainakaan asiallisessa ja ehjässä laitteessa "aaltoile kuin humalassa". Onneksi en ole itse sellaiseen koskaan törmännyt minkään tekniikan kohdalla (plasma/CRT/LCD). Eli tekniikan ollessa kunnossa, ei niiden "mustien palkkien" luulisi ketään häiritsevän. Siis ainakaan enempää kuin kuvasuhteen vääristämisen. Mutta ilmeisesti tässäkin asiassa on kaksi täysin erilaista näkemystä. Varmaan kuvakokokin vaikuttaa, eli pienellä ruudulla kuvasuhteen raiskausta harrastettaneen paljon yleisemmin. Videotykin 100" kuvassa omituisesti levinneet näyttelijät näyttävät todella karmeilta, mutta 20" kuvakoolla vääristys ei näytä aivan yhtä pahalta. Oma töllöttimeni on nykyään 46" LCD. Ymmärrän kyllä sen, että joku geometrisesti rajoittunut henkilö ei kykene käsittämään sitä, että muodoltaan X olevalla kuvaruudulla ei voi mitenkään näyttää ilman niitä pelättyjä "mustia palkkeja" kuin vain ja ainoastaan muotoa X olevaa kuvaa. Tosin usein varmaankin on kyse ihan vain pelkästä välinpitämättömyydestä (Aivan sama!/Mitä välii!/Ketä kiinnostaa...). Aika fakiiri saa olla, jos esim. kaikki ao. formaatit kykenee näyttämään ilman "mustia palkkeja", siis kuvasuhdetta vääristämättä. Tuo alin tapaus on tietenkin aivan äärimmäinen poikkeus, mutta 2.39:1 ja sitä kapeammat ovat yleisiä. Kuvassa näkyy vain osa tapauksista, esim. 2.20:1 ja 2.35:1 puuttuvat: Kuva: [en.wikipedia]
Hieman offtopic, muttei ehkä sittenkään... Jätätkö SD-kanavat kokonaan katsomatta vai katsotko televisiota kaukaa? Vai miten saat kuvasta katsomisen arvoista? Luultavasti et ainakaan television omilla kuvanparannusasetuksilla, vai?
Onneksi olkoon. Olisi pitänyt mainita vielä erikseen pystysuuntaiset mustat palkit. Vaakasuuntaiset eivät ole häirinneet koskaan. Ilmeisesti sinulla ja tuttavillasi oli mahtava tuuri CRT-töllöjen kanssa. Omien ja tuttujen telkkareiden 4:3 tila oli juuri kuraa aaltoilevien reunojen takia. Toki ne ei olleet mitään Sonyja tai Panskuja, vaan ihan Saloraa, Bekoa ja muuta perinteisempää halpamerkkiä tuohon maailmanaikaan. LCD telkkareiden myötä toki tuosta riesasta pääsi eroon, mutta silti silmä ei totu pystysuuntaisiin mustiin palkkeihin.
Väärän kuvasuhteen häiritsevyys/häiritsemättömyys on melko samantyyppinen ilmiö kuin epävireinen musiikki. Ne, keillä ei sävelkorvaa ole, eivät häiriinny, vaikka musiikki olisi kuinka epävireistä, eivätkä kykene ymmärtämään, että joitakin moinen voi edes häiritä. Voisinpa jopa kuvitella, että kuten epävireisen musiikin kanssa pienestä pitäen tekemisissä olleesta lapsesta tulee todennäköisemmin sävelkuuro, niin myös vääriin kuvasuhteisiin tottuneesta lapsesta tulee todennäköisemmin kuvasuhdesokea. (ja oli tämä totta tahi ei, niin ainakin hyvä konsti saada katsella oikeaa kuvaa, jos käy vieraisilla lapsiperheessä, jossa normaalisti katsellaan vääristynyttä kuvaa ) (Tässä en kuitenkaan viittaa mihinkään yksilötason mahdollisiin yhteneväisyyksiin sävelkorvan ja "kuvasuhdesilmän" välillä. Ettei nyt sitten tartte jokaisen väärää kuvasuhdetta käyttävän abosluuttisella sävelkorvalla varustetun ihmisen asiasta mainita.)
Näen kyllä, kun kuvasuhde on väärä, mutta se häiritsee HUOMATTAVASTI vähemmän kuin pystysuuntaiset mustat palkit. Jopa niin vähän, ettei siihen jaksa kiinnittää huomiota.
Mielenkiintoisia rinnastuksia. Itselle on kyllä tuo oikea kuvasuhde iskostunu aivopesun lailla, ja olen sitä mieltä että katson lähetyksen mieluummin vaikka mustavalkoisena kuin venytettynä. Mustat palkit eivät häiritse, paitsi jos niitä on kaikilla sivuilla.
En ymmärrä miten joku voi sietää nanosekuntiakaan vääriä kuvasuhteita. Etenkään VAIHTUVIA muotoja, eli että sama henkilö kuvassa (esim. Urpo Martikainen uutisia lukemassa) olisi eri paksuinen riippuen minkä kuvasuhteen lähetys milloinkin on koko kuvaruudulle venytettynä. Vuoroin Urpo on paksunaamainen, vuoroin anorektinen, välillä ihan normaalikin. Hirveä tilanne. Minulla on "absoluuttinen suhteellisuussilmä". Erotan erot, mutta en osaa arvioida absoluuttista muotosuhdetta. Eli jos olen tottunut näkemään Urpon Pään muodot 1,23456-suhteella, pelästyn välittömästi jos näen Urpon Pään 1,23457-suhteisena. Urpon Pään absoluuttista muotosuhdetta en osaa lainkaan päätellä. Tuntemattomien (aloillaan olevien eli kallistumattomien) kohteiden virallista muotoa ei voi tietää etukäteen. Ei siis ole mahdollista sanoa kuuluuko Urpon pään olla kapea vai leveä, kun ei ole Urpoa päässyt mittanauhalla elävänä mittailemaan. Eikä Urpo tv-lähetyksissä kierrä päätään 90 astetta, joka paljastaisi totuuden (100 pikseliä korkean pään pitää olla 90 astetta kiertyneenä 100 pikseliä leveä vaakasuunnassa, tällöin kuva välittyy vääristymättömänä). Minäkin siis voisin tottua näkemään jonkun kohteen väärän muotoisena, kunhan muistaisin ikuisesti ylläpitää samaa vääristymää keinolla millä hyvänsä. Vaihtelua opituissa muotosuhteissa en salli. Olen oppinut näkemään pallon pyöreänä, enkä muuta muotoa enää hyväksy. Aivo(vamma)ni on täten täysin vastakkainen toimintaperiaatteeltaan, kuin ylempänä mainittujen aivo(vamma)t. Ehkäpä seuraava testi paljastaa kumpaanko aivo(vamma)klaaniin itse kukin kuuluu: Siirrä salaa minkä tahansa esineen paikkaa kämpässäsi, tai käske jonkun muun tyypin siirtää esineen paikkaa sinun tietämättäsi. Huomaatko mikä muutos on tapahtunut? A) Minä huomaan esineen olevan väärässä paikassa. Hieman pohdittuani paljastuu mikä esine on väärässä paikassa, siis kateissa. Etsin sen ja palautan omalle paikalleen. Aivoissani on poltettuna "valokuva" siitä, miltä jokaisen tutun esineen pitää näyttää, olla asettuneena suhteessa muihin esineisiin. Ja heti kun jokin esine vaihtaa paikkaa, syntyy ero silmähavainnon ja aivovalokuvan välille ja olo muuttuu hermostuneeksi, alan hyppiä seinille. Tilanne pitää palauttaa ennalleen. Tai aloittaa uuteen tilanteeseen sopeutuminen, johon menee suunnilleen viikko tai kuukausi. Minä myös osaan liikkua kämpässä pilkkopimeässä ja hakea haluamani esineen, koska muistan missä jokainen esine on. Väsyneenä kävely kylläkin on horjuvaa, silloin pitää kielellä naksuttaa ja kuunnella missä seinät ja pinnat ovat, ettei törmäile niihin. B) Joku muu ei ikinä edes huomaa esineen siirtyneen tai kadonneen. Vaikka tuhannen esineen paikka vaihtuisi, tämä tyyppi ei noteeraisi muutosta. Samoin tällainen tyyppi pimeässä liikkuessaan luultavasti kaataa kaiken omaisuutensa lattialle ja lyö polvensa ja päänsä esteisiin. Siispä A-tyyppi ei voi ymmärtää millaista on elämä B-aivojen komennuksessa, ja päinvastoin. Hmmm... tuo lause sai tahattoman arvovaikutuksen, en siis tarkoita "A-luokan" tai "B-laadun" käsitettä, vaan että muutosvastainen ("yksi pikseli on väärässä paikassa") ei voi ymmärtää muutoshakuisen elämää ja toisinpäin. Kyseessä ei ole asennevamma tai typeryys tai sokeus, vaan aivojen erilaisuus. Havainnoinnin erot. Jotkut ovat syntyjään hyviä vahtikoiria, eivät siedä muutoksia ja vieraita asioita, ja toiset taas ovat muutoksiin äkkiä sopeutuvia, muutoshakuisia, janovat uusia tilanteita ja epämuotoisia eli perseellään olevia kuvasuhteita.
Mitään en ole mitannut, enkä ole mikään pro, mutta jos kiinnostaa, niin voin vaikka tänne joskus tarkemmin kirjailla: Sony Bravia x4500 asetukset. Ainakin toistaiseksi on DRC, autom. kohinanvaimennus ja lievä MPEG-kohinanvaimennus päällä (tietenkin vain SD-digitelkkarilla). Näin saan siedettävimmän SD-kuvan. Katseluetäisyyden ollessa ~2,7 m ovat parhaat SD-ohjelmat (esim. YLE:n lähettämä Planeettamme Maa ja muut tuoreemmat luontodokkarit) -ainakin minun mielestäni- oikeinkin mukavaa katseltavaa, pienestä bittivirrasta huolimatta. Oheislaitteistokin luonnollisesti vaikuttaa. Joissain uusimmissa töllöissä lienee hieman parempi skaalaus ja/tai lomituksen poisto (nyt ainakin näkyy vinoissa viivoissa usein sahalaitaisuutta). SD-telkkariohjelmia katsellessa 40" antaisi varmastikin terävämmän/laadukkaamman vaikutelman, mutta jo laadukkailla DVD-leffoilla kuitenkin kaipaa äkkiä 55" kokoa. Ja laadukkaan blu-rayn tms. katsoisin mieluusti vielä sitäkin paljon suuremmassa koossa. Optimaalista varmaankin olisi laadukas tykki + erikseen riittävän pieni ja laadukkaasti skaalaava tv SD-kuran katsomista varten.
Kun ihmiset nyt ymmärtäisivät edes sellaisen pienen tiedonmurusen, että ei ole olemassa mitään "mustia palkkeja", on olemassa vain käyttämättä jäävää näyttöpintaa jos ohjelman kuvasuhde on eri kuin näyttöpinnan kuvasuhde. Se kuva on se juttu, mustat käyttämättä jäävät alueet kuvan reunoilla joko ylä- ja alareunassa tai sivuilla ovat täysin irrelevantteja eikä niillä ole mitään merkitystä. Niitä ei ole. Sitä aluetta ei käytetä siinä ohjelmassa. Ei ole mitään "mustaa palkkia", vain tyhjä alue. Kai tämä on jotain sukua sille onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä. Toisen mielestä puolillaan olevassa lasissa on puoli lasillista juomaa kun toisen mielestä siinä on joku kauhea palkki tyhjää ilmaa, jota on puolet lasista. Television tekniikalla tai koollakaan ei ole mitään tekemistä asian kanssa, itselläni on olohuoneessani 92" valkokangas ja full-hd-projektori sekä 24" full-hd LCD-monitori ja vielä 32" laajakuva-kuvaputki-tv ja makuuhuoneessa on vielä 14" 4:3-kuvaputki-tv, joita kaikkia katselen säännöllisesti. Edes sillä 14" tv:llä ei ole tullut mieleen venytellä kuvaa... ei myöskään muilla näytöillä koosta ja teknologiasta riippumatta. Kun katsoo vain sitä kuvaa, eikä kiinnitä huomiota siihen osaan kuvaruutua tai valkokangasta jossa kuvaa ei siinä ohjelmassa ole. Venyttäminen tekee sellaisen huvipuiston peilisali-efektin, ihan hauskan näköistä hetken (muutaman sekunnin), mutta ei sellaista halua katsoa minuuttiakaan jos ohjelmaa aikoo katsoa oikeasti. Palikkatesti pätee tässäkin, erimuotoinen kuva ei täytä toisenmuotoista ruutua. Ja jos se väkivalloin siihen tungetaan täyttämään se, niin se ei ole oikea tapa... Kuvan vääntäjien ei pidä kutsua itseään av- tai kotiteatteriharrastajiksi ja asiaan vakavasti suhtautuvien ja tällaisen perusasiaan oikein suhtautuvien "haukkuminen" elitisteiksi on kyllä aika epäasiallista. Ihan sama äänentoistossa, siitä vain sitten vääntämään passot ja diskantit täysille tai säätämään eq:sta "hymynaama-ekvalisointi" ja vielä loudnessit täysille, muutenhan kaiuttimista voi jäädä jollain äänitteellä passoja käyttämättä. Sillä mitään väliä ole miten kuvaaja on ohjelman kuvannut tai äänittäjä äänittänyt, kunhan vain katsoja saa kuvaruudun täyteen jotain kuvan tapaista vaikka miten väännettynä ja kajareista passoja ja diskantteja aina taajuusvasteet samalla tavalla väännettynä ihan riippumatta siitä minkälainen se ohjelman kuva tai ääni oikeasti on. Hifiharrastusta tai kotiteatteriharrastusta sellainen ei ole ja en ymmärrä mitä sellaiset ihmiset täältä sitten ovat edes hakemassa kotiteatteriharrastajien foorumilta?
Teknisessä mielessä mustia palkkeja kyllä on. Mutta ymmärrän, että tarkoitit jotain muuta. [OT] Samaa mieltä. Tälläkin palstalla tosin on monia, joiden mielestä julkaisu on kelvoton, jos siinä ei ole vähintään 5.1-ääniä, vaikka alkuperäinen olisi mono. [/OT]
Minusta kyseessä on vain kaksi ärsyttävää asiaa, joista jokainen valitsee itseään vähemmän ärsyttävän. Toisia ärsyttää enemmän pystysuorat mustat palkit ja pienempi kuva. Toisia ärsyttää vääristynyt kuvasuhde ja kuvan osittainen rajaus. Kumpaankin voi tottua. Tästäkin olisi mielenkiintoista nähdä äänestys ilman johdattelevia vastausvaihtoehtoja: Katsotko 4:3 lähetyksen 16:9 televisiostasi mieluummin: Suurena ja hieman rajattuna = Täysin pilalle venytettynä? Niin kuin ohjaaja sen tarkoitti = Postimerkin kokoisena rumasti mustilla pystypalkeilla rajattuna?
Toivottavasti tilanne ei sentään aivan noin synkkä käytännössä ole, eli että siis todellakin olisi monia, jotka jopa Chaplinin leffasta 'City Lights' (1931) valittaisivat, että eihän siinä ei ole edes 5.1 -ääniä. Tai väriä. Kuvasuhdekin on IMDb:n mukaan 1.20:1, eli vielä 4:3-töllöjäkin (= 1.33:1) "neliömäisempi". Ja silti vain tuo 'City Lights' lienee täälläkin enemmistön mielestä parempi -tai näin ainakin rohkenen olettaa- kuin moni aivan lähivuosina ilmestynyt leffa. Kuten vaikkapa 73 vuotta myöhemmin tehty 'Levottomat 3', jossa on sentään laajakuva (1.85:1), Dolby Digital -äänet ja vielä väritkin. IMDb:n arvosanat noille muuten ovat 8.6/10 vs. 2.4/10. Se taas on täysin eri juttu, jos leffassa on jo alunperin monikanavainen ääni, mutta DVD- tai BD-julkaisussa ei yllättäen olekaan. Sellainen välinpitämättömyys ainakin itseäni kovasti ärsyttää. Vaikkei se mikään elämän ja kuoleman kysymys olekaan, kuten ei ole edes kuvasuhde, kaikesta tästä pilkunviilaamisesta huolimatta Enenevälle osalle alan harrastajista tuollainen kysymyksenasettelu lienee tätänykyä jo turhan rankasti karrikoitu (kts. ao. kuva). Eli kankaalla/näytöllä on usein jo sen verran kokoa, että 4:3-kuvakaan ei sentään aivan "postimerkki" enää ole. Toki nälkä kasvaa syödessä, esim. aluksi todella suuri 37" televisioni olikin yllättävän pian se pieni 37" televisioni, jossa kaikki näkyi liian pienenä. Tuota mustien palkkien rumuutta en edelleenkään ymmärrä, ainakaan silloin kun palkit todella ovat mustia, aivan kuten tv:n omat kehyksetkin usein ovat --> ei silmää häiritsevää eroa. Toki ei-mustat eli käytännössä siis aivan liian vaaleanharmaat palkit minuakin häiritsisivät, sijaitessaan tv:n mustien/tummien kehysten ja itse kuvan välissä. Itselläni (46" LCD, kuvasuhde 16:9) perinteinen 4:3-kuva näkyy likimain samankokoisena kuin se näkyisi 37" kokoisessa 4:3-televisiossa. Olettaen, että tuumat on pyöristetty kohtalaisen rehellisesti, kuten nykylituissa on tapana. Nimittäin monen 32" CRT:n (16:9) näkyvän kuvan halkaisija on todellisuudessa jopa hieman allekin 30". Erilaisia kuvasuhteita ja kokoja on helppo pohdiskella esim. näiden avulla (1" = 2,54 cm / 1' = 12" = 0,3048 m): * TV Calculator * Compute TV dimensions * Viewing Distance Calculator (huom. desimaalipiste ja metrinen versio) * 1080p Does Matter Here's When * Television Standards - formats and techniques * Visual TV Size Comparison 37" (4:3) display vs. 46" (16:9) display
Normaaliin tapaan katsoin päivällä tulleen Salkkarijakson ja olipahan vain erilainen nyt shown siirryttyä laajakuvaan. Aivan kuin kuvasuhteessa olisi paikoittain ollut jotain häikkää. Tuntuu jopa, että välillä olisi ollut 4:3:sta kropattua.
Otsikon termillä tarkoitetaan sitä, että alunperin laajakuvaisesta leffasta leikataan raa'asti osa pois, jotta televisiossa ei näkyisi lainkaan niitä kauheita mustia palkkeja. Sivusuunnassa voidaan toki haluttaessa liu'uttaa (= Pan) niin, että skannattava (= Scan) ruutu tärveltyisi mahdollisimman vähän. Luonnollisesti 4:3-televisiolle tehty Pan&scan -versio ei olekaan enää uudessa 16:9-televisiossa kaikki mustat palkit hävittävä Pan&scan -versio, vaan on tietenkin tehtävä koko homma uudestaan. Alkuperäinen kuvainformaatio -siis skannauksen "ylijäämä"- on Pan&scan -versioissa aina lopullisesti hävitetty. Eli on palattava alkuperäisen laajakuvaisen filmin tms. pariin, eli siis uudestaan lähtöpisteeseen. Näin minä olen asian maallikkona ymmärtänyt. widescreen.org Alkuperäisen 2.35:1 -leffan ruutu, joka näkyy 16:9-televisiossa (1.78:1) niin, että ylhäällä ja alhaalla on "mustat palkit" (~76 % kuva-alasta käytetään). Ja 4:3-televisiossa (1.33:1) mustat palkit ovat tietenkin paljon leveämmät (vain ~57 % kuva-alasta käytetään). Loput, eli se tarpeeton osa kuvaruutua on sitten sitä kammottua "mustaa palkkia". Saman ruudun Pan&scan -versio, tässä 4:3-televisiolle (1.33:1) tarkoitettuna versiona. Nyt vain 5 henkilöä kaikkiaan 7:stä mahtuu yhtäaikaa kuvaan. Eli kohtaus ei enää välttämättä ole täysin käsikirjoituksen mukainen. Esim. "Zoomaa koko ryhmään niin, että lopuksi kaikki 7 näkyvät kuvassa". "Hauskaksi" asian saa vaikka niin, että alunperin esim. 2.39:1 -leffan mikälie suhruinen ja naarmuinen VHS-kopio tai joku suhruversio kuitenkin (4:3 Pan&scan) esitetään 16:9-lähetyksessä, jolloin alunperin erittäin laajakuvaisella leffalla ei siis hyödynnetä tv:n koko kuva-alaa leveyssuunnassa, eli nyt kuva onkin kovalla vaivalla "yliraiskattu" liian paljon alkuperäistä kapeammaksi. Ja tietenkin sopivasti erilaisia nappuloita randomina aina painellaan, jotta jälki on "hienoa" (tarkkailu suoritetaan tietenkin aina pienestä 16:10 -monitorista, jonka kuvasuhdeasetukset ovat väärin, eli aina venytetään ruutu täyteen...). Tai sitten 2.39:1 -leffasta näytetään vain 1.78:1 verran tai jopa vain 1.33:1 verran (senhän voi aina venyttää 1.78:1 muotoon...). No, kaipa nämäkin jutut tästä pikkuhiljaa paranevat, kun ainakin osa 4:3 Pan&Scan tms. ihmeversioista pikkuhiljaa korvautuu laadukkaammilla kopioilla. Kai.
Eikö tämänkin voisi vetää yksinkertaisimmin yhteen siten, että myös valokuvat vaikka omasta itsestään menevät ihan vain noin kuinka ruutu antaa myöten. Nythän monesti kamera pystysuunnassa -kuvia kammoksutaan, koska jää niin isot palkit vasemmalle ja oikealle. Ja tämäkin siis jo 4:3 aikaan, puhumattakaan 16:9-näytöistä.
Olen tullut tänne elokuvien ja tv-sarjojen takia vuonna 2002. DVDPlaza eikä HIFIPlaza... Kyllähän tuo aika elitistiseltä kuulostaa, että minunkaltaisilla vääräuskoisilla ei tänne foorumille ilmeisesti olisi sinun mielestä asiaa? DVB-G oli asian ytimessä. Sitten kun pöytä tai vastaavan kokoinen esine vaihtaa paikkaa, kiinnitän asiaan huomiota. Sitä pienemmät menee huti. Jos vielä tässä vedän vielä kynsiä liitutaulua pitkin ja kerron, että voin katsoa myös telkkua siten, että puolet ruudusta peittää teksti-tv ja tv kuva on litistetty puolelle ruudulle. 2 kärpästä yhdellä iskulla. Tuosta "elitisti" tittelistä. Ei minua haittaisi, jos minua kutsuttaisi elitistiksi tietyissä harrastuksissa.
Kaltaisesi ihmiset lienevät sitten saaneet päähänsä loistoidean tunkea lopputekstit ruudun vasempaan reunaan ja jotain huttua, kuten listaa tulevista ohjelmista, oikealle puolelle. Pahimmillaan edes itse ohjelma ei ole vielä loppunut, kun moista jo tehdään. Ihmettelinkin jo miten kukaan voi moista keksiä... En tiedä miten nykyprosessointi levityksen hoitaa, mutta ainakin Sony kuvaputki 2000-luvun alkupuolelta venytti "smart"-tilassaan niin, että kuvan reunaa lähestyvä ihminen ikään kuin imeytyi reunaa kohti ja oli sitä leveämpi mitä lähemmäksi reunaa pääsi. Varsinkin urheilua katsoessa aivan järkyttävän näköistä. Ei ole tuon kokemuksen jälkeen käynyt mielessäkään levittää kuvaa.
Ymmärrän kyllä, että jotkin satunnaiset ohjelmat lähetetään erinäisistä syistä sellaisissa formaateissa, että seuraa noita mustia palkkeja joka puolelle. Mutta miten esimerkiksi TTV:n kaapelissa kanava National Geographic. Siinä kaikki ohjelmat (noin 10 tunnin empiirisen tutkimisen jälkeen) tulee siten, että on mustat palkit joka puolella. Vai olenko kämmännyt jotain asetuksia laitteissani? Siis mitään smart tiloja jotka venyttelee tai hukkaa kuvaa näytöltä reunojen yli en pidä vaihtoehtona. Laitteina Wbox HD ja Panasonic TH50-PX70
Joo, noissa tuntuu olevan tosiaan sääntönä tuo. Joskus olen asiasta laittanut Discoverylle palautetta, mutta vastauksessa horistiin jotain aivan käsittämätöntä, mikä ei liittynyt aiheeseen ollenkaan. Sieltä tulevat ohjelmat ovat ilmeisesti jokin ihme brittikeksintö 14:9, joita sitten lähetetään 4:3-suhteella. Jotkut uudemmat ohjelmat ovat 16:9, mutta edelleen letterboksina.
Mikähän mahtaa olla nyt FST5:ltä tulevan norjalaisen Päin Perhettä sarjan kuvasuhde, tai siis mikä vika lähetyksessä? Näyttää tulevan nyt 16:9 -ruudulla, niin että on venytetty niin että ylhäällä ja alhaalla on palkit (eli kuten 2.35:1), vaikka oikea suhde olisi nykyisille tv-ohjelmille normaali 16:9. Ainakaan Sonyn 40ex500:ssa ei löydy sellaista asetusta jolla tuon saisi raiskaamatta oikeaan malliin, 14:9 näyttäisi toimivan parhaiten (kuvasuhde oikein, mutta joka puolella tietty mustaa.) Muistaakseni viime viikolla tuli aivan normaalisti. Muistaakseni ainakin JIM:llä on ollut vastaavaa ongelmaa viime vuosina, mutta Ylellä en muista. E: Taitaa olla kyseessä tämä tapaus (logo ja tekstit tosiaan palkkien päällä). Ihmetyttää että kyseessä on uusi sarja, ja tosiaan aiemmat jaksot ovat kait tulleet ihan ok-muodossa.